Uuvuttaa kun koko loman ajan pitäisi näemmä olla kaiken aikaa sosialisoimassa

Anna loukkaantua. Mikä siinä on. Nyt niin kauheaa?

Yksinäisyydestä tyhjäksi kuoreksi kuihtuneet ekstrovertit saalistaa latautuneita introvertteja imeäkseen heistä energian ja elämänjanon.

Sulla on burn out kun oot joutunut kevään olemaan perheen kesken ja nyt sitten olet väsynyt ja haluat olla oman perheen kesken?

No mitä perhe haluaa?

Kuten nro kolmonen sanoo, olet uupunut koska olet ollut koko kevään vain perheen kanssa.

Nyt lomalla kuitenkin haluat olla vain perheen kanssa.

Mieti vähän millaista tekstiä ulos suustasi tai siis koneeltasi suollat.

Mutta porvoolainen sosialisointihan tämä onkin.

Valehtelet loman alun ja lopun. Sanot vaikka pitäväsi osan syksyllä.

Meillä on tänäkesänä vain yhdet kissanristiäiset joihin pitää hyppiä muiden tahtiin ja ne on alkoholilliset aikuisten juhlat, joten jippijaijei mä en mene vaan jään lapsen kanssa kotiin ;)

Sosialisointi on todella raskasta. Siinähän siirretään omaisuutta vastoin omistajansa tahtoa yhteiskunnan haltuun ja osa näistä omistajista on aika kiukkuisia. En kyllä jaksa sosialisointia koko kesäloman ajan!

Onneksi suku ei pidä sosialisoinnista lainkaan, joten siihen ei tänä kesänä mene aikaa.

On sulla kyllä aika erikoinen käsitys sosialisoimisesta. Kaivelepas esiin ne koulun historiankirjat esiin ja lue ne uudelleen.

Joku kehveli sosialisoi polkupyöräni baarin edestä.

Väsymys kun ei ole yhtään omaa rauhaa. Jos näen kavereita, sekin hengähdystauko lapsista menee siihen. Oikeasti haluaisin vaan mennä vaikka rannalle hetkeksi YKSIN. Yksin, ilman tarvetta koko ajan keskustella, kuunnella, vastailla jollekin. Tai viestitellä. Olemaan vaan.

Ja ei, jos lapset tulevat mukaan, se ei todellakaan ole minulle rentouttavaa. Vilkkaat ja pienet lapset, koko ajan aikuisten juttu katkeilee, lapsia pitää vahtia ja komentaa enemmän kuin vain oman perheen kesken ollessa.

Oman perheen kanssa lomalla voi sentään ottaa vähän rennommin. Ei tarvitse miettiä siisteyttä, tarjottavia, sitä rikkooko tai sotkeeko lapset kylässä jotain, kiukuttelevatko kylässä tai kahvilassa, ei aikatauluja toisten perheiden mukaan ja jos ovat nukkuneet huonosti, voisi muuttaa suunnitelmaa eikä väkisin kyläillä väsymystä kiukuttelevan seurueen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Anna loukkaantua. Mikä siinä on. Nyt niin kauheaa?

En haluaisi loukata ja menettää ystäviä/välejä vain sen takia, että meillä on eri tarve "näkemisen määrän" suhteen. Monen kanssa tuntuu, että vaikka ollaan parhaillaan yhdessä, alkaa jo se valitus kun niin harvoin nähdään ja seuraavan kerran tivaaminen, mitä teillä on silloin, mitä teillä on siinä viikonvaihteessa, koska teille sopisi... yritän aina vaan kierrellä, että en nyt muista, katsotaan lähempänä.

Monella tulee se oma perhe jo korvista ulos, kun juuri mitään muuta tässä viime kuukausina ollutkaan. Jos lapset olleet vielä kotikoulussa ja vanhemmat etätöissä, niin ymmärrän kyllä että tekee mieli lähteä kotoa ihmisten ilmoille ja tavata vaihteeksi muitakin. Miksi kukaan tollaista tylsää ja nuutunutta narisijaa, kuin ap, haluaisi tavata on taas pienoinen ihme. Sano suoraan vaan että haluat homehtua omassa rauhassasi etkä tavata ketään, eiköhän sut suosiolla jätetä rauhaan.

Vierailija kirjoitti:

Monella tulee se oma perhe jo korvista ulos, kun juuri mitään muuta tässä viime kuukausina ollutkaan. Jos lapset olleet vielä kotikoulussa ja vanhemmat etätöissä, niin ymmärrän kyllä että tekee mieli lähteä kotoa ihmisten ilmoille ja tavata vaihteeksi muitakin. Miksi kukaan tollaista tylsää ja nuutunutta narisijaa, kuin ap, haluaisi tavata on taas pienoinen ihme. Sano suoraan vaan että haluat homehtua omassa rauhassasi etkä tavata ketään, eiköhän sut suosiolla jätetä rauhaan.

Sanoinhan, että tämä on joka loma sama homma. Kaikki keksivät, että nyt nähdään ja yhtäkkiä koko loma on miinoitettu täyteen niin, ettei esimerkiksi mitään spontaania yöretkeäkään voi enää tehdä kun aina on jotain paljon aikaisemmin jo sovittu seuraavalle päivälle. Nyt vaan koronan takia korostuu entisestään ja olen myös itse todella väsynyt.

En minä muiden seurassa ole nuutunut narisija. Varmaan ihan pidetty ystävä/sukulainen kun moni haluaa olla yhteydessä. Kiitos kuitenkin kauniista kuvailusta :D Yleensä lopulta on myös ihan mukavaa nähdä, ei aina ja kaikkia seurueita tosin. Mutta silti harmittaa, että lomasta häviää loman tuntu kun kalenteri kädessä pitäisi olla jatkuvasti.

Vähän valkoista valhetta ja hyvää mieltä itselle!

Onneksi mulla ei ole kavereita. Näin on ollut jo 10v ajan eikä ole ikävä niitä aikoja yhtään.

Miehellänikin on vain yksi hyvä ystävä jota näkee sillointällöin :)

Lapset ja mies riittää itselle.

Kyllä sinä ap voit mielestäni latautua hankalasta keväästä vain oman perheesi seurassa.

Jos et halua suoraan sanoa niin valkoiset valheetkaan ei aina haittaa jos pelissä on oma henkinen jaksaminen.

Sano että olet saanut koronan. No ei .. älä sano.

Mahatauti?

Onneksi kun lapset kasvavat niin heidän kavereitakaan ei tarvitse kestitä mitenkään. Puuhailevat omiaan keskenään.

Sinun lapset taitaa olla pienehköjä jos heidän kaverit tuottaa vielä päänvaivaa.

Olipa hyvin ilmaistu - kesä miinoitettu täyteen. Minulla on ihan samanlainen olo kesäisin. Asumme puolen tunnin matkan päässä kaupungista, joten kaupunkilaisystävillemme kotimme on kuin maalla sijaitseva kesämökki. Yleensä kellään ei ole aikaa raahautua tänne saakka, mutta annas olla, kun tulee kesä ja loma - silloin meidän pitää emännöidä ja ottaa yökylään kaikki ystäväperheet. Olen huomannut, etten enää jaksaisi sopia tapaamisia, koska juuri se oma spontaani loma katoaa käsistä. Olen aiemmin ollut ekstrovertti, mutta vuosien ja pikkulapsiarjen myötä huomaan kääntyväni yhä enemmän sisäänpäin. Kun koronarajoitukset poistettiin, huomasin toivovani, etteivät kaikki sosiaaliset velvoitteet olisi palautuneet entiselleen.

Tämän takia en halua enää edes parisuhdetta. Erosin joitakin vuosia sitten, mutta kaikki suhteentyngät kaatuvat siihen, että alan tukehtua oman ajan puutteeseen. Nyt sitten hyväksyin tämän ja aah miten ihanaa vain olla itekseen kun lapset isällään. Tulla tyhjään kotiin, olla hiljaa, tehdä mitä huvittaa. Suurinta luksusta.

Kaikista rasittavampia on ihmiset, jotka nimenomaan sitten kun nähdään alkavat valittaa kuinka harvoin nähdään ja ”ei sustakaan ole kuulunut paljoa”. Eikö ihmiset tajua, että meitä on täällä erilaisia ja kaikilla on omat kiireensä ja joku tarvitsee sitä rauhassa olemista enemmän kuin toiset. Yksi iäkkäämpi sukulainen aina valittaa kuinka en pidä tarpeeksi usein yhteyttä ja en käy kylässä tarpeeksi usein. Vielä vähemmän tekee mieli nähdä kyseistä ihmistä tai edes puhua puhelimessa kun aina saa kuulla sitä samaa narinaa. Todella mukavaa seuraa, not.