En päässyt opiskelemaan lähihoitajaksi.
Hain opiskelemaan yläasteelta päästyäni lähihoitajaksi. En päässyt kouluun, mutta monet tuttuni pääsivät, ne joiden keskiarvot hipoivat kutosta. Haastattelussa käytiin läpi hakupaperini; 4 koulutusta lähihoitajaksi ja viimeisenä vaihtoehtona lukio. Haastattelu lopetettiin tokaisuun "kyllähän nyt sinun keskiarvollasi lukioon pääsee". Keskiarvoni oli 8,5. Psykologisista testeistä sain lähes täydet ja matematiikan osiokin meni nappiin. Haastattelussa yritin kovasti painottaa kutsumusta ja haluani auttaa muita, sekä mielenkiintoani ihmisen biologiaan.
Päädyin sitten lukioon kun ovet eivät auenneet lähihoitajaksi. Opiskelin lukiossa muutaman vuoden, ja kokeilin onneani uudestaan. Jälleen kerran haastattelussa kehoitettiin jatkamaan lukio-opintojen opiskelua, enkä päässyt sisään. Hain opiskelemaan toiselle linjalle ammattikouluun, jonne siirryin ja valmistuin. Siitä jatkoin yliopistoon pääaineenani biologia, jota opiskelin jälleen pari vuotta. Biologian opiskelu ei kuitenkaan täyttänyt haluani ihmisläheisestä työstä. Halu tehdä hyvää oli kova, ja haaveilin työstä lasten parissa. Hain töitä lastentarhoista, mutta koulutuksen puutteen vuoksi en sitä saanut. Päädyin yksityiseksi lastenhoitajaksi yhdeksi vuodeksi, samalla hakien kätilökoulutukseen. Kätilökoulutukseen minun oli haettava ammattikoulutodistuksella, ja sillä pisteeni eivät riittäneet edes pääsykokeeseen.
Vaihtoehtoina oli joko lukion loppuusuorittaminen tai uusi ammattikoulutus. Hain jälleen opiskelemaan lähihoitajaksi, en päässyt. Suoritin lukiota jonkin aikaan, kunnes päätin jatkaa haavettani ihmisten parissa työskentelystä ja hain sosiaali- ja terveysalalle ammattikorkeakouluun opiskelemaan bioanalyytikoksi. Valmistuin ja siirryin työelämään. Työ ei ole sitä mistä haaveilin, tietynlainen ihmisläheisyys työstä puuttuu.
Olen katkera ja ihmeissäni, miksi en päässyt haluamaani koulutukseen. Se olisi avannut minulle enemmän ovia tekemään sitä, mistä koen nauttivani. Suututtaa, kun ihmiset ympärillä ovat sitä mieltä, että lähihoitajaksi kelpaa kuka vain. Minä en kelvannut.
Kommentit (25)
[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 23:42"]
No, mihin se hakeminen on kaatunut? Kai tilasit palautepaperin psykologifirmalta?
En kyllä ymmärrä miksi et käynyt lukiota loppuun kerran lukupäätä kuitenkin on. Sitten olisit voinut hakea paremmin AMK-ammatteihin.
[/quote]
Hakeminen kaatui haastatteluihin.
Niin, lukion suorittaminen suoralta kädeltä olisi ollut järkevintä. Lukupäätä löytyy, mutta ei juurikaan halua sen käytölle. Olen enemmän käytännönläheinen ihminen, ja halusin nopeasti työelämään ihmisten pariin. Väärä valinta, tiedän. Mutta harvapa sen ikäinen muutenkaan tietää mitä elämältään oikeastaan edes haluaa..
-ap
[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 23:44"]
Onko tulokset tulleet jo?
[/quote]
En osaa sanoa tuloksista, kun en ole enää muutamaan vuoteen hakenut kouluihin :)
-ap
On tullut tulokset ainakin Helsingissä.
HDO ja Stadin ammattiopisto ilmoitti päässeille jo pari päivää soveltuvuustestien ja haastattelujen jälkeen.
Muista kouluista en tiedä.
AP, suosittelen et kokeilet vielä Sulla on varmaan ikääkin jo sen verran et voisit hakea aikuiskoulutuspuolelle. Siellä haastatteluissa otetaan huomioon ihan eri asioita kuin nuorisopuolella.
Nykyäänhän on ties mitä oppisopimmusjuttuja sun muita, hae sitä kautta? Koskaan ei saa luopua toivosta!
[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 23:53"]
On tullut tulokset ainakin Helsingissä.
HDO ja Stadin ammattiopisto ilmoitti päässeille jo pari päivää soveltuvuustestien ja haastattelujen jälkeen.
Muista kouluista en tiedä.
AP, suosittelen et kokeilet vielä Sulla on varmaan ikääkin jo sen verran et voisit hakea aikuiskoulutuspuolelle. Siellä haastatteluissa otetaan huomioon ihan eri asioita kuin nuorisopuolella.
[/quote]
Olen harkinnut tätä, ja luultavasti näin teenkin jossakin vaiheessa. Erityisesti haaveilen edelleen kätilön ammatista, mutta aikuiskoulutus ei ainakaan täällä Helsingissä muutoin taida olla mahdollista kuin sairaanhoitajilta.. Väärä valinta siis tuo bioanalytiikka myöskin :)
"Haastattelussa yritin kovasti painottaa kutsumusta ja haluani auttaa muita, sekä mielenkiintoani ihmisen biologiaan."
Yritit ilmeisesti esittää sopivaa, eli et ollut oma itsesi ja se paljastuu noissa soveltuvuuskokeissa.
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 00:04"]
"Haastattelussa yritin kovasti painottaa kutsumusta ja haluani auttaa muita, sekä mielenkiintoani ihmisen biologiaan."
Yritit ilmeisesti esittää sopivaa, eli et ollut oma itsesi ja se paljastuu noissa soveltuvuuskokeissa.
[/quote]
Mahdollista. Samanlaisia vastauksia toki annoin bioanalytiikan koulutukseen hakiessa, ja pääsin sisään. Ja ihan tottahan nuo ovat, mutta ilmeisti liian innokkaasti olen asian esittänyt. Mahdollisella ensi kerralla täytyy muistaa tämä.
-ap
Jos sua pidetään liian fiksuna sinne. Mulle ainakin eräs sh-haastattelija (puolikaveri) sanoi, etteivät valitsisi minua, koska sh:n työ on sen verran näköalatonta, ettei se motivoi lahjakasta ja kunnianhimoista ihmistä. Samaa itseasiassa sanoi ammatinvalintapsykologi, kun mietittiin mulle koulutusaloja. Korosti sitä, että voin hakea sinne, mutta todennäköisesti tulen olemaan onneton siinä ammatissa, jos olen tottunut työskentelemään vaativissa tehtävissä itsenäisesti.
Lähihoitajakoulutukseen päässeenä voisin heti sanoa et teit virheen haastattelusssa.
Ihmisen biologian korostaminen saattoi katkaista kamelisi selän. "Hyvä lähihoitaja ei ole kiinnostunut ihmisen biologiasta eikä edes muiden auttamisesta."
Lähihoitajan työ ei ole mitään hyväntekeväisyyttä. Riippumatta siitä mihin suuntautuu hyvä lähihoitaja pyrkii hoitamaan potilaan ja asiakkaan säilyttämällä hänen ihmisarvonsa kuitenkin tekemällä toimenpiteet ammattitaitoisesti.
Tietenkin kuuntelemisen taito, myötätunto yms. on tärkeää, mutta sitäkin tärkeämpää on osata nousta tilanteiden yläpuolelle eikä antaa tunteiden viedä.
Toi ihmisen biologian korostaminen kuulostaa kovin kliiniseltä ja siksi varmaan pääsitkin bioanalytiikan puolelle. Sä annoit sellaisen kuvan itsestäsi et olet parhaimmillasi tutkimustyössä kenties jopa yksin.
Kuitenkin, olet eri ihminen nykyään ja suosittelen hakemaan ja pyytämään ne testitulokset jälkeenpäin.
Lähde ulkomaille töihin. Kaikissa maissa ei edes tunneta lähihoitajan koulutusta, vaan kuka tahansa voi mennä "apuhoitajaksi".
Ehkä sinulla on liian ruusuinen kuva ammatista.
Luulen, etteivät halua rankalle alalle mitään kutsumusihmisiä, joiden elämämntehtävä on auttaa muita. Saattavat olla hankalia tapauksia ja sitten työarjessa pettyneitä, kun illuusiot murenee.
Ymmärsinkö ap nyt oikein? Olet opiskellut peruskoulun jälkeen jotain 8-9 vuotta ja siitä palkaksi sinulla on joku ammattikoulutodistus alalta, jota et halua tehdä työksesi.
Suosittelisin jotakin elämänhallintaoppia lähinnä.
16, onhan ap:lla AMK-tutkinto - tosin sellaiseen työhön, mistä ei pidä.
Itse hain kaksi vuotta sitten aikuiskoulutukseen lähihoitajaksi, ikää yli 40.v mutta tähän mennessä ei mitään muuta koulutusta kuin peruskoulu. Haastattelussa en itseäni sen kummemmin tuonut esille, kuin sanoin, että parempaa lähihoitajaa vanhustyöhön saatte etsiä, jos minua ei tulla valitsemaan, se on tappioksi sitten yhteiskunnalle.. Psykologi pisti kansioni kiinni ja sanoi, se oli sitten siinä. Muuta ei minun haastattelussa keskusteltu. Nyt olen lähihoitaja vanhustyössä, ja voin sanoa: Parempaa lähihoitajaa saatte etsiä...ainakin jos vertaa kaikkiin niihin, joiden kanssa olen työskennellyt..toivon että koko minun työurani aikana,matkassani pysyy empaattisuuteni!
[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 23:39"]
Hain opiskelemaan yläasteelta päästyäni lähihoitajaksi. En päässyt kouluun, mutta monet tuttuni pääsivät, ne joiden keskiarvot hipoivat kutosta. Haastattelussa käytiin läpi hakupaperini; 4 koulutusta lähihoitajaksi ja viimeisenä vaihtoehtona lukio. Haastattelu lopetettiin tokaisuun "kyllähän nyt sinun keskiarvollasi lukioon pääsee". Keskiarvoni oli 8,5. Psykologisista testeistä sain lähes täydet ja matematiikan osiokin meni nappiin. Haastattelussa yritin kovasti painottaa kutsumusta ja haluani auttaa muita, sekä mielenkiintoani ihmisen biologiaan.
Päädyin sitten lukioon kun ovet eivät auenneet lähihoitajaksi. Opiskelin lukiossa muutaman vuoden, ja kokeilin onneani uudestaan. Jälleen kerran haastattelussa kehoitettiin jatkamaan lukio-opintojen opiskelua, enkä päässyt sisään. Hain opiskelemaan toiselle linjalle ammattikouluun, jonne siirryin ja valmistuin. Siitä jatkoin yliopistoon pääaineenani biologia, jota opiskelin jälleen pari vuotta. Biologian opiskelu ei kuitenkaan täyttänyt haluani ihmisläheisestä työstä. Halu tehdä hyvää oli kova, ja haaveilin työstä lasten parissa. Hain töitä lastentarhoista, mutta koulutuksen puutteen vuoksi en sitä saanut. Päädyin yksityiseksi lastenhoitajaksi yhdeksi vuodeksi, samalla hakien kätilökoulutukseen. Kätilökoulutukseen minun oli haettava ammattikoulutodistuksella, ja sillä pisteeni eivät riittäneet edes pääsykokeeseen.
Vaihtoehtoina oli joko lukion loppuusuorittaminen tai uusi ammattikoulutus. Hain jälleen opiskelemaan lähihoitajaksi, en päässyt. Suoritin lukiota jonkin aikaan, kunnes päätin jatkaa haavettani ihmisten parissa työskentelystä ja hain sosiaali- ja terveysalalle ammattikorkeakouluun opiskelemaan bioanalyytikoksi. Valmistuin ja siirryin työelämään. Työ ei ole sitä mistä haaveilin, tietynlainen ihmisläheisyys työstä puuttuu.
Olen katkera ja ihmeissäni, miksi en päässyt haluamaani koulutukseen. Se olisi avannut minulle enemmän ovia tekemään sitä, mistä koen nauttivani. Suututtaa, kun ihmiset ympärillä ovat sitä mieltä, että lähihoitajaksi kelpaa kuka vain. Minä en kelvannut.
[/quote]
Siksi, että kutsumushoitaja alaa äkkiä loppuun. Kutsumuksella ei pysty tekemään hyvää ja ammatillista työtä. Siksi et päässyt kouluun.
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 09:05"]
16, onhan ap:lla AMK-tutkinto - tosin sellaiseen työhön, mistä ei pidä.
[/quote]
Sori, niinpä olikin. Eli on opiskellut yli 10v ja on kaksi tutkintoa, mutta ei halua tehdä kummankaan alan töitä...
Ap tässä taas. Ketjun pointti on nyt mennyt vähän harakoille. Halusin lähinnä karistaa ihmisten luuloja siitä, että kuka tahansa kelpaisi lähihoitajaksi. Täällä on tullut esiin hyviä ajatuksia siitä, mihin tuo oma hakeminen on todennäköisesti kaatunut. Enää tuskin olen hakemassa lähihoitajakoulutukseen, sairaanhoitajaksi voisin kyllä opiskella. Se ei veisi montaa vuotta, kun on tuo bioanalytiikka alla.
Kaksi ammattia tosiaan löytyy, ja kyllä on sitä haluakin tehdä hommia näiden parissa. Laboratoriossa kun työskentelee jäävät nuo ihmiskontaktit vähemmälle, vaikka muuten työ on "kutsumukseni". Turhaa mikään opiskelu ei ole ollut. Lukiosta sain hyväksilukuja ammattikouluun, sain tutkintotodistuksen 1, 5 vuodessa. Yliopistosta puolestani hyväksilukuja ammattikorkeakouluun, josta valmistuin 2,5 vuodessa sen 4 vuoden sijasta.
Eniten minu harmittaa se, että ovet eivät aikoinaan heti auenneet lähihoitajaksi. Olisin sitä kautta päässyt tähän pisteeseen huomattavasti nopeammin ja helpompaa kautta. Tämän lisäksi minulla olisi enemmän mahdollisuuksia kehittää osaamistani, esimerkiksi juuri kouluttautumalla kätilöksi.
Olen katkera siitä, että minulle ei edes annettu mahdollisuutta yrittää. Kun pyrkimys sisälle kaatuu haastatteluihin, niin kyllähän se naista syö.
No, mihin se hakeminen on kaatunut? Kai tilasit palautepaperin psykologifirmalta?
En kyllä ymmärrä miksi et käynyt lukiota loppuun kerran lukupäätä kuitenkin on. Sitten olisit voinut hakea paremmin AMK-ammatteihin.