Arvosteletko sinä muita naisia miehellesi?

En yleensä, ellei sitten joku ole käyttäytynyt erityisen törkeästi tai ilkeästi, jolloin siitä pitää päästä puhumaan. Sen sijaan saatan kehua useinkin jotakin naista (mun itsetunto kestää ihan hyvin kauniit, kivat ja älykkäät naiset, eli mun ei tarvitse yrittää nokkia ja alentaa sellaisia naisia, ihan päinvastoin), eli tykkään tuoda esille tällaisia hyviä huomioita ihmisistä välillä. Sanoa ne ääneen jollekin. Siis se voi olla joku ihan omineneväkin tilanne tai huomio jostakin sympaattisesta ihmisestä, jota en edes tunne kuin vaikka aika pintapuolisestikin, mutta josta jostakin syystä pidän enemmänkin ja jonka asenteita/osaamista/tyyliä/luonnetta tms. ihailen tai arvostan hieman enemmän kuin perustasolla keskimäärin.

Arvostelen joskus harvoin, mutta aina positiivisesti. Jos vaikka olemme mieheni kanssa ulkona kävelemässä ja näen jossain todella kauniin naisen tai erityisen hienon pepun tms niin kyllä minä siitä saatan miehelleni mainita. Vaikka hetero olenkin, kaunis nainen on kaunista katseltavaa ja minun miehenikin saa ihan vapaasti ihastella muita naisia, ei se minulta ole pois. Siksi bongaillaan välillä yhdessä kaunottaria tai uhkeita kurveja. :D

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 22:41"]

Ärsyttää nämä piiloitsekehu-aloitukset. Oletpa sinä mainio kun miehesikin sinut oikein hyväksyy. 

Joo ja en tietenkään arvostele ohikulkijoita, sehän on itsestäänselvyys. 

[/quote]

Komppaan tätä. Minuakin ärsyttää nämä "mieheni kehui minua ja haukkui samalla exänsä"-tyyliset itsekehukirjoitukset. Mikä on pointti?

En arvostele miehelleni muita naisia. Mieheni ei edes ymmärrä sellaista toisten morkkaamista, enkä juuri minäkään.

[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 11:08"]

Harmittaa myöntää, mutta kyllä näin teen. En tosin vain naisista, enkä ulkonäön vuoksi, enkä lähes koskaan tuntemattomia. Mutta joskus "menetän hermoni" tai ihmettelen ystävieni käytöstä ja mainitsen asiasti miehelleni. Onhan se raukkamaista kun ei voi suoraan kaverille sanoa, mutta usein ärsytyksen aiheeni ovat niin naurettavia että paras kun pidän suuni suosiolla kiinni.

[/quote]

No tämähän on normaalia, jos joku kaveri tekee tai sanoo jotain sellaista, mikä itsestä on tökeröä tai töykeetä, niin kyllähän siitä varmasti jokainen marmattaa puolisolleen. Minä ainakin valitan jos joku on ollut minua kohtaan töykeä, mutta silloin en sitä henkilöä tai hänen ulkonäköään arvostele vaan siitä käytöksestä valitan.

Ap ainakin oman käsitykseni mukaan kyseli, että arvostellaanko kadulla vastaantulevia ulkoisista (tai sisäisistä, sikäli mikäli se on mahdollista tuntemattomasta ihmisestä) asioista. Ja tätä en harrasta, mielessäni voin heikkona hetkenä huonon itsetunnon kourissa miettiä ties mitä, mutten sitä jaa mieheni kanssa. Nämä muita, tuntemattomia ihmisiä julkisesti arvostelevat anu saagimit on sitten erikseen. Ehkä ap:n miehellä on ollut vain sen tyyppisiä naisystäviä.

Olen ennen tainnut arvostella ihmisiä aika paljonkin. Äitini on sellainen, että jos olemme kylässä ja kerron jotain ns. tärkeää asiaa, hän saattaa yhtäkkiä suhahtaa, että "tule äkkiä ikkunaan, katso millaiset housut tuolla naisella aina on, kuvittelee olevansi kaksikymmentä vuotta nuorempi" tms. Miehelläni on tapana haukkua idiooteiksi moniakin ihmisiä. Jotenkin vain itse väsähdin tähän. Enää en mene äitini haukkujaisiin mukaan, mikä selvästi korpeaa häntä. Mies ei ole tainnut huomata mitään. Kumpikin on ihan mukava ihminen, enkä usko, että sisimmässään todella vihaa juuri ketään, mutta kyllästyin jatkuvaan negatiiviseen puheeseen. Nykyään yritän mielessäni etsiä kivoja piirteitä ihmisistä esim. bussissa, siis kylläpä on hyvät silmälasit tuolle kasvojen muodolle tms. En ole mikään pollyanna, mutta ei se elämä siitäkään parane, että rääpii vain vikoja. Yritän tätä nyt opetella.