mä inhoan lapsia.

Reissaan paljon työssäni ja vapaa-aikanani, ja minä olen alkanut pitämään suomalaisia lapsia vastenmielisinä, niin täällä Suomessa kun ulkomailla. Eivät osaa käyttäytyä, huutavat kuin hullut, heillä selkeästi enemmän väkivaltaisia piirteitä kuin ulkomaan lapsilla (tämä huolestuttaa todella, onko siinä tulevaisuuden kouluampujat ja perhesurmaajat??!).

Vikahan EI ole näiden lasten, vaan heidän suomalaisten vanhempien välinpitämättömyys kasvatuksen tärkeyteen.

Kadun.

Se on muuten jännä ilmiö mitä täälläkin tuli parissa kommentissa, että omat lapset ovat niitä rakkaita mutta muiden lapsia ei oikein siedetä. Tää on siitä hauska, että kun esim. lentoyhtiöt miettivät lapsiperheille omia osastojaan, perheet vastustavat koska he eivät halua olla toisten lasten lähellä. Eli he tavallaan tietävät itsekin että monet lapset ovat rasittavia, mutta eivät toki omiaan pidä sellaisina. Silti he haluavat altistaa kuitenkin ne muut kanssamatkustajat omien lastensa riehumiskohtauksille, ymmärtämättä jotenkin että ne muut matkustajat ajattelevat samoin heidän lapsistaan kuin he toisten lapsista. Ehkä tämä selittää myös sen kun monia lasten huutokohtaukset tympivät esimerkiksi kaupassa ja äidit saattavat sanoa että eivät edes huomanneet lapsen huutoa kun ovat niin tottuneet. Heille se oma lapsi ei tuota sellaista rasitusta, mutta jotenkin ei ymmärretä että ulkopuolisille voi tuottaa. Tää on vaan siitä niin hauskaa kun lapsiperheet jaksaa valittaa lapsilta kielletyistä hotelleista ja lennoista, että muiden pitäisi jaksaa heidän lapsiaan mutta itsekään eivät jaksa toisten mukuloita. Koska eihän muuten kukaan tervepäinen ihminen noista rajoituksista ärsyyntyisi, onhan useita paikkoja minne on ikärajat ja palvelut kohdistettu tietyille ikäryhmille. :)

Mä inhoan kovaäänisiä lapsia. Varsinkin kimakka-äänisiä. En ymmärrä miten kukaan voi sietää sellaista kotonaan. Mä tosin olen muutenkin yliherkkä äänille.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 10:50"]

Monilla on jotain inhoja mitä milloinkin kohtaan. Minä ihmettelen taas sitä, kuinka näillä inhoilla prassaillaan ja niitä pidetään oikeutettuina. Kuten juuri inho lapsi, nuorisoa, ylipainoisia kohtaan tai maahanmuuttajia. Siinä yleistetään eikä etsitä itsestä mikä sen inhon aiheuttaa. Yleensä inho ei ole kohteen syy, vaan vika löytyy itsestä. Hämähäkki tai käärme on hyödyllisiä "luojanluomia", mutta monen inhon kohde. Itsetutkistelun paikka

[/quote]

No ei siinä kauheasti itsetutkiskelua tarvitse miksi esimerkiksi minä pelkään hämähäkkejä ja käärmeitä, olen ihan sujut sen kanssa eikä mulla ole tarve siitä opetella eroon. Jossain määrin siis myös inhoan niitä, eikä mun tarvitse sitä mitenkään oikeuttaa. Olkoot kärmekset ja hämikset missä vaan kunhan kaukana musta. Inho eroaa tässä, että inhoan esim. kaikkia hämähäkkejä, en vain joitakin.

Myöskään en pidä kaikista lapsista, maahanmuuttajista, nuorista tai ylipainoisista yksilöinä, mutta en inhoa heitä ryhmänä toisin kuin noita hämähäkkejä. Mielestäni ei pidä tuomita ketään ihmistä jonkun tuollaisen ominaisuuden perusteella, vaan kohdata kaikki yksilöinä. Silti toisaalta mielestäni on ihan ok yleistää tietyntyyppisiä ihmisiä ryhminä kuten vaikkapa itse en pidä rattijuopoista, rasisteista, homofoobikoista, kiihkouskovaisista jne. Tällaisten asioiden kohdalla yleistän surutta eikä juuri tarvitse miettiä itsestäni mikä sen inhon aiheuttaa, vastaukset löytyy pääkopastani kyllä. Toki ei varmaan pitäisi oikeastaan inhota ketään, mutta kyllä usein se inho löytyy kohteesta eikä itsestä. Jos mietitään vaikkapa Breivikiä, pedofiileja, tappajia, kiduttajia... Koen inhoa tuollaisia ihmisiä kohtaan ja mielestäni se on oikeutettua, lähtee sitten itsestäni mutta kyllä se kohdekin siihen paljon vaikuttaa.

[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 02:35"]

Mä inhoan kovaäänisiä lapsia. Varsinkin kimakka-äänisiä. En ymmärrä miten kukaan voi sietää sellaista kotonaan. Mä tosin olen muutenkin yliherkkä äänille.

[/quote]

Minäkin olen yliherkkä koville äänille, ihan sairautenikin vuoksi on vaikeaa sietää kovia ääniä, ne nostaa heti stressitasoa kun joutuu olemaan melussa... Vaikka Suomi on hiljaisempi maa kuin Saksa, siellä se melu esimerkiksi tien varrella aiheuttaa infarkteja. Vaikka meluun tottuisikin, se on silti haitallista ihmiselle. Esimerkiksi teiden varsilla ja kauppakeskuksissa on usein kova melu meille suomalaisillekin.

Siksi toivoisinkin että lasten vanhemmat ottaisivat joskus oman lapsensa aiheuttaman mekkalan huomioon kanssaihmisten kohdalla, vaikka itse olisikin tottunut oman lapsen huutoon, niin toisia varsinkin pidemmän päälle se alkaa todella tympimään. Kerrankin kiertelimme liikkeessä erään ystäväni kanssa kun hänen lapsensa alkoi huutamaan ja kun itse katselin eri puolella tavaroita, huomasin miten asiakkaat ja henkilökunta katselivat välillä ja itseäkin alkoi ärsyttämään se huuto. Ystäväni sanoikin ettei hän edes huomannut lapsen huutoa kuin vasta kun se loppui, oli niin tottunut lapsensa ääniin. Voin sanoa että muut eivät olleet, muita lähinnä ärsytti ja ihmettelinkin silloin miksi ystäväni ei tule ja vie lasta ulos rauhoittumaan...

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 11:07"][quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 10:57"]

Mies halusi lapsen. Kärsittiin lapsettomuudesta ja melkein 1,5v meni ennenkuin aloin odottaa. Kaikki ehdottivat lapsettomuushoitoja mutta niistä kieltäydyin koska en pitänyt lasta niin tärkeänä juttuna sitten vaan yhtäkkiä olin raskaana.

[/quote]

Joo, ei tosiaankaan kannata hankkia lapsia, jos tuntuu, että elämä onnistuisi ilmankin niitä.

[/quote]

Ei kyllä tosiaan kannata tehdä lasta silloinkaan jos tuntuu, että lapsi on ainut syy miksi elämä onnistuisi.

Kylläpä nyt taas yleistetään. Mäkin inhoan kiljuvia ja riehuvia lapsia. Oma on onneksi rauhallinen, myös muista rauhallisista lapsista tykkään. Jos itselle sattuisi lapseksi tuollainen riehuja niin ehkä siihen tottuisi eikä ärsyttäisi enää?! En tiedä kun en ole kokenut. Ja sitten vauvojen/pikkulasten itkusta. Oman vauvan itku julkisella paikalla oli ahdistavaa, samalla huoli siitä että lapsella on hätä, ja samalla ahdistus siitä että itku häiritsee muita ihmisiä. Silloin ja nykyäänkin, jos samassa tilassa oli joku muu huutava/itkevä vauva, se ei häirinnyt mua pätkääkään, lähinnä tunsin myötätuntoa vauvan vanhempia kohtaan ja olin iloinen etten minä ollut vauvan äiti :)

Tasan ei käy lapset. Pidän lapsista aivan hillittömästi ja lapset viihtyvät kanssani. Mutta eipä ole omia siunaantunut. 

Mäki inhoan lapsia yli kaiken hyi!

Ne haisee, metelöi, levittää bakteereita, ei ukso mitään ja sotkee.

Oksettavia maanvaivoja. Siperiaan kaikki!!!!!!!

Miten lapsi voi antaa elämään tarkoituksen ja merkityksen? Joku aiempi vastaaja sanoi niin.

Minun lapseni eivät antaneet elämääni mitään muuta kuin rakkautta, sellaista lapsen avointa, kaiken hyväksyvää, uteliasta rakkautta.

Iloa ja naurua elämässäni on ilman lapsiakin.

[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 12:14"]Reissaan paljon työssäni ja vapaa-aikanani, ja minä olen alkanut pitämään suomalaisia lapsia vastenmielisinä, niin täällä Suomessa kun ulkomailla. Eivät osaa käyttäytyä, huutavat kuin hullut, heillä selkeästi enemmän väkivaltaisia piirteitä kuin ulkomaan lapsilla (tämä huolestuttaa todella, onko siinä tulevaisuuden kouluampujat ja perhesurmaajat??!).

Vikahan EI ole näiden lasten, vaan heidän suomalaisten vanhempien välinpitämättömyys kasvatuksen tärkeyteen.

[/quote]

Oletko ikinä asunut samassa taloyhtiössä maahanmuuttajien kanssa? Ihan järkyttävää menoa; kukaan ei lapsia vahdi. Vaaleita lapsia kiusataan. Vanhempia ei kiinnosta, koska hekin suhtautuvat suomalaisiin halveksuvasti. Myös ne suomalaiset, jotka ovat naimisissa ulkomaalaisen kanssa, syrjivät muita suomalaisia. Lapset vaan huutaa ja roskaa pihalla, ihankuin elukat. Kotona näitä lapsia kasvatetaan llyömällä.

Ja sitten on ne kokonaan suomalaiset vanhemmat, joiden lapset myös huutaa, rroskaa ja käyttäytyy kuin elukat.

Yhteistä näillä kaikilla lapsilla on se, että vanhemmat antaa niiden tehdä mitä huvittaa ja kukaan ulkopuolinen ei saa lapsia ojentaa.

[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 12:14"]

Reissaan paljon työssäni ja vapaa-aikanani, ja minä olen alkanut pitämään suomalaisia lapsia vastenmielisinä, niin täällä Suomessa kun ulkomailla. Eivät osaa käyttäytyä, huutavat kuin hullut, heillä selkeästi enemmän väkivaltaisia piirteitä kuin ulkomaan lapsilla (tämä huolestuttaa todella, onko siinä tulevaisuuden kouluampujat ja perhesurmaajat??!).

Vikahan EI ole näiden lasten, vaan heidän suomalaisten vanhempien välinpitämättömyys kasvatuksen tärkeyteen.

[/quote]

Minä olen asunut Ranskassa ja Belgiassa, ja se on kylmää kyytiä. Aikuisille kyllä ollaan kohteliaita ja aina muistetaan sanoa madame, mutta lasten kesken on sellaiset viidakon lait, ettei ole tosikaan.  Olin oikein tyytyväinen päästessäni muuttamaan takaisin Suomeen.

Omasta mielestäni lapset ovat ihan söpöjä, kun niiden kuvia jostain blogista katselee, ja vauvakuumekin vaivaa välillä. Vakaassa avioliitossa elän parhaillaan. Haaveilen aina, kuinka ollessani keski-ikäinen, minulla olisi ihania aikuisia lapsia, joiden kanssa voisi tehdä kaikenlaista. Haaveilen yhtä läheisestä suhteesta lapsiini, kuin minulla on nyt aikuisena omien vanhempieni kanssa.

Kuitenkin, aina, kun vierailen jonkun lapsiperheen kodissa, ahdistun aivan helvetisti. Eniten ahdistaa se levottomuus, kova meteli, ja se, että joku on koko ajan jotain vaatimassa. Minulla on hermo kireällä silloinkin, jos mieheni viettää epätavallisen paljon aikaa kotona, sillä rakastan yksinoloa. Rakastan toki miestänikin, mutta on ahdistavaa, jos ei päivän aikana saa olla edes tuntia-paria yksin. Lapsille pitäisi olla läsnä jatkuvasti. Ja rakastan hiljaisuutta ja siistiä kotia. Jos joutuisin elää vuosia sellaisissa oloissa, kuin tuttavapiirini lapsiperheissä on, saisin varmasti jotain mielenterveysongelmia ja varmaan tappaisin itseni. Kun yöllä herään siihen, että naapurin lapsi rääkyy seinän takana, olen suorastaan aggressiivisen kiukkuinen ja joudun pidätellä itseäni, etten huutaisi, että hiljentäkää se pentu nyt saatana.

Juuri tämän seikan takia lapsihaaveita en ole vielä uskaltanut toteuttaa. Toisaalta on ollut lohdullista, kun olen keskustellut aiheesta äitini kanssa. Hän on kuulemma aina inhonnut lapsia, mutta omat lapset ovat eri asia. Äitini oli lapsi-inhostaan huolimatta loistava ja rakastava äiti, vaikka vieläkin värisee inhosta joutuessaan kiljuvan lapsilauman kanssa samaan tilaan, eikä todellakaan muistele kaiholla meidän lasten vauva-aikoja.