21 -vuotias tyttäreni raskaana. :(

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 10:57"]

Mitä on se "elämä" mitä pitää kokea? Oletetaan, että 21-vuotias on käynyt esim. ammattikoulun ja hänellä on siis ammatti. Tuon ikäinen on ehtinyt olla jo töissäkin pari vuotta. Pitäisikö olla sinkku, asua yksin, muuttaa usein vuokrakämpästä toiseen ja kaupungista toiseen, bilettää kaikki vapaat vai mitä ihmettä? Jos on vakkariduuni (tai edes se ammatti), kumppani ja elämä muutenkin mallillaan, niin miksei saisi tehdä lapsia?

[/quote]

Kun itse olin 20-27 vuotias, opiskelin, matkustelin ja asuin ulkomailla. Vietin huoletonta elämää vailla vastuuta mistään muusta kuin itsestäni. Se oli ihanaa aikaa. Olin rakastunut, nuori ja vapaa. Vuokra-asunnoista oli helppo lähteä, kun omaisuutta ja tavaraa ei juurikaan ollut ja lähteä pidemmiksi ajoiksi Suomesta ulkomaille täydentämään opintoja ja/tai töihin. 

Sittemmin menin naimisiin silloisen poikaystäväni/avomieheni kanssa ja saimme kaksi lasta. Perhe-elämä oli omalla tavallaan myös ihanaa ja hyvää aikaa, mutta täysin erilaista kuin vapaa ja huoleton nuoruus, jota ilman en soisi omien, nyt jo nuorten aikuisten lasteni jäävän.

Väsynyt viidestuhannes provo ikikseltä. Ikis ei koskaan kirjouta muuta kuin otsikon, eli turha odottaa häneltä mitään lisäkommentteja.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 10:48"]

En olisi iloinen minäkään, jos oma tytär noin aikaisin alkaisi jo perhettä perustamaan, sillä opiskelut jäisivät lojumaan sitten vähäksi aikaa ainakin... Mieluummin opinnot kuntoon ja sitten saa vaikka pykätä niitä muksujakin.

[/quote]

no just mun serkku teki KOLME lasta kesken lääkäri opintojen! ja kohta valmistuu =)

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 10:59"]Minunkin mielestä 21 v. kuulostaa tosi nuorelta saamaan lapsen. Onko apn tyttären suhde kestänyt kauan, asuneet yhdessä pitkään jne. nuo vaikuttavat paaaaljon miten asiaa käsittelisin jos omalle kohdalle tulisi.

[/quote]

Vaikka olisi suhde kestänyt kymmenen vuotta, ei se takaa että suhde kestää myös toiset kymmenen tai loppuelämän. Olit sitten minkä ikäinen tahansa.

Olen itse 21v. ja pienen tytön (4kk) äiti. Lapsi ainakin näyttää olevan onnellinen. Samoin minä ja avomieheni (jos kiinnostaa, yhdessä kuusi vuotta joista 4,5v. asuttu yhdessä)

Avomies 24v. vakiduunissa, hyvät tulot. Itse olen valmistunut ammattikoulusta ja vakituisessa työssä ehdin olla muutaman kuukauden ennenkuin tulin suunnitellusti raskaaksi. Jäin työttömäksi muutaman ensimmäisen raskauskuukauden aikana konkurssin myötä. Mutta tässä sitä ollaan ja elämä hymyilee :) mummu ja pappakin ovat onnellisia ja aivan ensimmäisen lapsenlapsensa lumoissa!

Tunnen toki samanikäisiä keillä on "biletysvaihe" kesken ja muutenkin todella epäkypsiä ns.aikuisia. Toki itselläkin menojalkaa vipattaa joskus, mutta kelläpä ei. Ei vipata kyllä kovin usein, enkä maltakaan oikein lähteä kun tuo hymyilevä vaippahousu on niin ihana ;)

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 10:41"]

Onko sen mies 34-vuotias? Jos on, niin ei tule onnistumaan. Mies jättää sen koska 21-vuotiaan aivot ei ole vielä kehittyneet aikuisiksi, eikä niillä ole mitään yhteistä. 

[/quote]

Yleensä näissä tapauksissa se kyllä on se nuorempi nainen joka jättää miehen, kunhan on kasvanut aikuiseksi eli noin 25-vuotiaana.

Itsellenikin vuodet 20-26 olivat ikimuistoisinta aikaa. Opiskelin yliopistossa ja sen aikana vietin pari vuotta maailmallla. Nautin huoletonta ja ihanaa nuoren aikuisen elämää. Myös parhaat ystävät tulivat näiltä ajoilta.

Haluaisin lapseni kokevan saman. Perhe-elämää ehtii sitten viettimään vuosikymmeniä ja onhan sekin ihanaa. Mutta tuo ajanjakso elämässä on kyllä ainutlaatuinen.

Mä olen 21v ja odotan kolmatta, naimisissa oltiin jo ennen kuin ekaa aloin odottaan. Mulla on työpaikka mihin mennä ja muutenkin elämä rullaa hyvin eteenpäin, suunnitellaan oman asunnon ostoa. Lapset ovat erittäin toivottuja :) Ei kaikki ole iästä kiinni!

Toivottavasti hänellä on ihana mies. Pelkosi taustalla on huoli siitä, että joudut tukemaan tytärtäsi tässä lapsiasiassa nyt ja ikuisesti. Tietenkin, koska tuleehan sinusta nyt mummo. Äläpä huoli, kyllä vauva vielä sulattaa mummonkin sydämen.

Minun 20v teki tänä vuonna abortin, tietysti tuin siinä, mutta salaa olin vähän surullinenkin. En ehtinyt jutella raskaudesta sen kanssa kaksin mitään, kun samalla kun kertoi siitä, kertoi myös että abortti on seuraavalla viikolla. En ole liikaa viitsinyt tentata asiasta, ja myöhästä se nyt onkin.

Kyllä keskeytys tietysti sillai on parempi, kun vasta muutti omilleen ja opiskelutkin kesken, mutta haluaa kyllä lapsia, on aina halunnut, niin mietin että mitähän nyt miettii. Eihän lasten tekemiseen koskaan ole hyvä aika, elämässä on aina jotain ongelmia yms.