Millaisia ovat "curling-vanhemmat"? Esimerkkejä?

niin kaippa siinä on kokonaisuudessaan vanhemmuuden käsite hukassa. Halutaan olla enemmänkin lapsen kaveri, mukava tyyppi , sen sijaan että oltais niitä oikeasti rajat laittavia vanhempia, jotka sietävät sen tosiasian että lapsi ei tykkää siitä ettei kaikki menekkään hänen pillinsä mukaan.

Todellakin ei haluta aiheuttaa minkäänlaista pettymystä lapsella, saati vastuuttaa lasta omista teoistaan/tekemättä jättämisistään. sen lisäksi että tuolla tavalla kasvaa itsekkäitä aikuisia, niin eiköhän sillä voida myös aikaansaada narsistinen persoonallisuus...liiallinen valta kasvattaa lapsen käyttämään toisia hyväksi omien mielihalujensa mukaisesti...

Minä suorastaan rakasti näitä vanhempia syyllistäviä muotitermejä ennen omia lapsia. Nykyään ajattelen, että perheiden tilanteet ovat monimutkaisempia kuin miltä äkkiseltään näyttää, ja varsinkin kyläilytilanteissa kivat ja rauhallisetkin lapset voivat olla riiviöitä ilman että kenessäkään perheenjäsenessä on mitään vikaa. En muutenkaan jaksa ottaa niin vakavasti mitään, mitä alle kouluikäinen tekee. Sen ikäiset on kaikki vielä niin palikoita, että loppuelämä ei ole pilalla, vaikka nelivuotias ei söisi oliiveja tai osaisi olla nätisti kaupassa. Se, että lapsi ei käyttäyty aina hyvin, ei ole merkki mistään muusta kuin siitä, että hän on lapsi, ja että kasvatus on pitkäjänteistä työtä.

Ja nykyään, vaikka tunnen paljon lapsiperheitä, en sitten näekään tätä cyrling-vanhemmuutta oikein missään. Näen kyllä virhearviointeja, mukavuudenhalua tms. inhimillisiä heikkouksia, mikä ei ole yllätys koska lapsen saaminen ei tee kenestäkään superihmistä.

[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 16:46"]

Mutta kyllä kai kaikki vanhemmat haluavat että lapsensa osaa käyttäytyä? Mä en vaan ymmärrä... Mikä näiden vanhempien ongelma on? Ja millasia näistä lapsista sitten tulee?

-ap

[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 16:40"]

[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 16:38"]

Onko curling-vanhempi toisin sanoen sellainen joka ei saa lastaan kuriin? -ap

[/quote]

Ehkä enemmänkin sellainen, joka ei edes halua laittaa lastaan kuriin.

[/quote]

[/quote]

Mä luin joskus kirjan tuosta curling-vanhemmuudesta. Siinä oli vastauksena ap:n kysymykseen, että kiire ja oma mukavuudenhalu tekee usein vanhemmista curling-vanhempia.  

Esim. aamukiireessä päiväkotiin lähtiessä on nopeampaa pukea lapselle vaatteet kuin antaa lapsen pukea itse. Sitten siitä tulee tapa: vanhempi pukee lapsen, vaikkei varsinaisesti ole edes kiire, eikä lapsi opi pukemaan itse (eikä välttämättä "isompana" enää edes halua opetella, kun herkkyyskausi on jo ohi).

Toisessa esimerkissä vanhemman pitää illalla tehdä kotona vielä työjuttuja ja lapsi kinuaa kaupasta lelua. Nopeasti ja lyhyellä tähtäimellä ajatellen molemmat voittavat, kun leulu ostetaan: lapsi on tyytyväinen ja mahdollisesti viihtyy uuden lelun kanssa sen aikaa, että vanhempi saa työhommansa tehtyä.

.

Totta paljon tässä, mutta on se niinkin että toiset nyt vaan hallitsee vanhemmuuden paremmin kuin toiset.

[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 17:34"]

Minä suorastaan rakasti näitä vanhempia syyllistäviä muotitermejä ennen omia lapsia. Nykyään ajattelen, että perheiden tilanteet ovat monimutkaisempia kuin miltä äkkiseltään näyttää, ja varsinkin kyläilytilanteissa kivat ja rauhallisetkin lapset voivat olla riiviöitä ilman että kenessäkään perheenjäsenessä on mitään vikaa. En muutenkaan jaksa ottaa niin vakavasti mitään, mitä alle kouluikäinen tekee. Sen ikäiset on kaikki vielä niin palikoita, että loppuelämä ei ole pilalla, vaikka nelivuotias ei söisi oliiveja tai osaisi olla nätisti kaupassa. Se, että lapsi ei käyttäyty aina hyvin, ei ole merkki mistään muusta kuin siitä, että hän on lapsi, ja että kasvatus on pitkäjänteistä työtä.

Ja nykyään, vaikka tunnen paljon lapsiperheitä, en sitten näekään tätä cyrling-vanhemmuutta oikein missään. Näen kyllä virhearviointeja, mukavuudenhalua tms. inhimillisiä heikkouksia, mikä ei ole yllätys koska lapsen saaminen ei tee kenestäkään superihmistä.

[/quote]

Voi olla myös että oma tausta on se että vanhemmat on olleet todella tiukkoja->omalle lapselle rajojen asettaminen on pelko siitä että toimii kuten vanhempansa alitajuisesti.

Mutta on näitä, pilvin pimein. Nimenomaan pelätään sitä lapsen suuttumusta ja eri mieltä olemista. Ja sinänsä vaikka joku kirjoitti että ihan sama mitä nämä pienet tekee, se ei aivan ole niinkään, jos niitä pettymyksien sietämisiä ei harjoittele pienestä niin sitä vaikeampaa se on isona. Joku sanoi joskus että parasta mitä oma vanhempi voi lapselleen antaa on se että tämä kestää pettymyksiä, minusta siinä on jotain perää, loputtomasti ei voi ohjailla sitä miten maailma lopulta lasta kuljettaa.

Ihan lähipiirissä: lapsi ei voi mennä kouluun pyörällä tai kävellen 3 km koska a) väsyttää, b) tihuttaa vettä, c) tiellä on hiekkaa ja voi kaatua pyörällä, d) tulee kuuma, e) koska ei huvita. Ja taas vanhemmat järjestelee menojaan että lapsi pääsee autolla...

Ja tuhat muuta esimerkkiä...

Tässä yläkoulun opettajan kokemuksia curling-vanhemmista. Tyttö oli lähtenyt koulusta ilman lupaa 2 tuntia ennen päivän loppua. Kun tiedustelin asiasta, niin tuli selitys, että tyttö kun harrastaa liikuntaa, niin oli niin nälkä, että piti päästä ennen treenejä kotiin syömään.

Poika puolestaan myi koulussa nuoremmille nuuskaa. Kun vanhemmat kutsuttiin koululle asiasta, niin pojan vanhemmat totesivat, että heidän täytyy antaa lapselle enemmän rahaa, jotta hänen ei tarvitse myydä nuuskaa bisneksen vuoksi. Lopputulos oli se, että pojan viikkoraha kaksinkertaistettiin ja poika sai enemmän rahaa nuuskan ostoon ja sai pyöritettyä nuuskabisnestä kaksi kertaa paremmin kuin ennen.

Nämä vain kaksi esimerkkiä, mutta kertovat hyvin siitä, että minkälaisten ongelmien parissa jatkuvasti painin. Ennen sain kuunnella lasten ontuvia selityksiä, nyt saisi olla jatkuvasti sanomassa vanhemmille, että älä puhu puppua, ei sille lapselle tullut iltapäivästä mitään päänsärkyä vaan lapsi itse sanoi, että karkasi Justin Bieberin keikalle ja siksi lintsasi.

Sellainen on curlinvanhemmuutta, kun lapselle ei opeteta vastuunkantoa, sitä että ottaa vastuun omasta elämästään, eikä toisten huomioon-ottamista, eikä sääntöjen noudattamista.

[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 19:09"]

Tässä yläkoulun opettajan kokemuksia curling-vanhemmista. Tyttö oli lähtenyt koulusta ilman lupaa 2 tuntia ennen päivän loppua. Kun tiedustelin asiasta, niin tuli selitys, että tyttö kun harrastaa liikuntaa, niin oli niin nälkä, että piti päästä ennen treenejä kotiin syömään.

Poika puolestaan myi koulussa nuoremmille nuuskaa. Kun vanhemmat kutsuttiin koululle asiasta, niin pojan vanhemmat totesivat, että heidän täytyy antaa lapselle enemmän rahaa, jotta hänen ei tarvitse myydä nuuskaa bisneksen vuoksi. Lopputulos oli se, että pojan viikkoraha kaksinkertaistettiin ja poika sai enemmän rahaa nuuskan ostoon ja sai pyöritettyä nuuskabisnestä kaksi kertaa paremmin kuin ennen.

Nämä vain kaksi esimerkkiä, mutta kertovat hyvin siitä, että minkälaisten ongelmien parissa jatkuvasti painin. Ennen sain kuunnella lasten ontuvia selityksiä, nyt saisi olla jatkuvasti sanomassa vanhemmille, että älä puhu puppua, ei sille lapselle tullut iltapäivästä mitään päänsärkyä vaan lapsi itse sanoi, että karkasi Justin Bieberin keikalle ja siksi lintsasi.

[/quote]

On vähän hyvän maun vastaista kertoa tuollaisia esimerkkejä täällä,  joista joku voisi tunnistaa kenestä kyse... Vaitiolovelvollisuus...?

[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 17:34"]

Minä suorastaan rakasti näitä vanhempia syyllistäviä muotitermejä ennen omia lapsia. Nykyään ajattelen, että perheiden tilanteet ovat monimutkaisempia kuin miltä äkkiseltään näyttää, ja varsinkin kyläilytilanteissa kivat ja rauhallisetkin lapset voivat olla riiviöitä ilman että kenessäkään perheenjäsenessä on mitään vikaa. En muutenkaan jaksa ottaa niin vakavasti mitään, mitä alle kouluikäinen tekee. Sen ikäiset on kaikki vielä niin palikoita, että loppuelämä ei ole pilalla, vaikka nelivuotias ei söisi oliiveja tai osaisi olla nätisti kaupassa. Se, että lapsi ei käyttäyty aina hyvin, ei ole merkki mistään muusta kuin siitä, että hän on lapsi, ja että kasvatus on pitkäjänteistä työtä.

Ja nykyään, vaikka tunnen paljon lapsiperheitä, en sitten näekään tätä cyrling-vanhemmuutta oikein missään. Näen kyllä virhearviointeja, mukavuudenhalua tms. inhimillisiä heikkouksia, mikä ei ole yllätys koska lapsen saaminen ei tee kenestäkään superihmistä.

[/quote]

Olen aika lailla samaa mieltä. Itse asiassa curlingia isompi ongelma alkaa olla se vanhempien pelko, että heidät leimataan curlingeiksi, vaikka kaikin voimin yrittävät olla hyviä vanhempia (eli eivät mm. curlingeja). Vanhempia ahdistaa jo kyläillä, käydä sukujuhlissa tms., kun mieleen tulee näitä klassisia av-ketjuja, joissa päivitellään lasten sinänsä tavallista käytöstä. Siis kauhistellaan, kun 3-v. sai totaalihepulin kirkossa, jonka takia äiti lähti lapsen kanssa pois kirkosta (mitä kasvatusta se sekin on, että aina poistutaan paikalta, kun tulee vaikeaa) tai lasta yritettiin rauhoitella paikan päällä (mitä kasvatusta se on, että muita saa terrorisoida), eikä MIKÄÄN kelpaa! Tuntuu, että monelle on täysin yllätys, että kasvatus ei ole jotain sellaista, jolla ylläpidetään lapsen synnynnäistä moitteetonta käytöstä, vaan sillä pikku hiljaa muokataan lapsen käytöstä moitteettomammaksi. Ja kun paino on sanoilla pikku hiljaa, lienee selvää, ettei 3-v. aina käyttäydy kuin enkeli. Olennaista on vaan se, yrittävätkö vanhemmat edes, vai eivät. (Ja asia erikseen on se, että vaikka esim. sukujuhlissa noudatetaan PERUSsääntöjä, kuten toista ei lyödä, voidaan muuten ottaa vähän löysemmin. Eli jos lapsi syö kaksi palaa kakkua tai ei syö lautasta tyhjäksi, kotona arjessa voi olla vähän tiukempi linja. Eli juhlat eivät ole kovin mielekäs tilaisuus tehdä päätelmiä käytöksestä yleensä.)

Varmasti ennenkin on ärsyynnytty lasten möykästä ja puututtu siihen, mutta villi veikkaukseni on, että silloin jokaisesta lapsen rikkeestä ei ole leimattu vanhempia täysin kykenemättömiksi kasvattajiksi, väännetty ls-ilmoa tai arveltu lapsella olevan jokin neurologinen häiriö. Ennen curlingia ja av:ta oli elämä ehkä vähän yksinkertaisempaa :)

Tarinoita on muutettu, joten yllä olevista tarinoista ei voi tunnistaa ketään. Periaatteessa silti voisi kyllä tarinat osua moneenkin oppilaaseen usean vuoden aikana useissa eri kouluissa.

[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 20:11"]

Tarinoita on muutettu, joten yllä olevista tarinoista ei voi tunnistaa ketään. Periaatteessa silti voisi kyllä tarinat osua moneenkin oppilaaseen usean vuoden aikana useissa eri kouluissa.

[/quote]

No kun tuollatavoin muuntelet tarinoita, ei alkuperäinen välttämättä ole vertailukelpoinen esimerkkeihisi. Miksi ylipäätään laitoit jotain muunneltuja esimerkkejä?

Ettei olisi vaan käynyt niin, että alkoi kaduttamaan alkuperäiset esimerkkisi?

Curling-vanhempi välttää tuottamasta pettymystä. Curling-vanhempi vie lapsen vaikka rankkasateessa huvipuistoon, koska lapsi "niin odotti sitä" ja päälle uudestaan paremmalla ilmalla, koska "oli niin kamala se edellinen reissu". Lupauksista on syytä pitää kiinni, mutta lapsellekin pitää opettaa, ettei ne lupaukset sittenkään aina toteudu jostain syystä. Tottakai lapsi itkee, kun ei mennäkään sinne huvipuistoon, mutta lapsen täytyy oppia, että joskus vaan asiat ei onnistu kuten on suunniteltu.

Koulussa Curling-vanhempi ilmoittaa lapsen sairaaksi, jos tehdään jotain ikävää vaikka liikuntatunnilla, curling-vanhempi vaatii harrastuksissa ja vapaa-ajalla lapselleen aina erityisoikeuksia, koska lapsen tulisi muuten paha mieli. Curling-vanhempi tekee omasta elämästään vaikeaa, jotta lapselle ei koskaan tulisi pettymystä tai vastoinkäymistä.

Toinen opettajana kokemani esimerkki curling-aidista (huom. En asu suomessa, joten kukaan ei voi nyt tunnistaa itseaan tai kaveriaan:

Koulussa oli tulossa kevatjuhlat, ja eraan oppilaan aiti varasi keskusteluajan muutama viikko ennen juhlia. Syy oli se, etta aiti halusi ajoissa varmistaa, etta juuri hanen tyttarensa saa prinsessa ruususen roolin luokan naytelmasta. Rooli meni toiselle tytolle monestakin syysta, jolloin aiti valitti asiasta rehtorille.

Opettajan tyossa vaikeimpia ihmksia eivat useinkaan ole oppilaat, vaan ne curling-vanhemmat, joille mikaan muu ei merkkaa mitaan kuin se, etta omalla mussukalla on aina hyva mieli.

Tarinoista käy kyllä hyvin ilmi että minkälaisia selityksiä me opettajat saamme jatkuvasti kuulla. Vaikka käytin nyt esimerkkinä Justin Bieberiä, joka oli julkisuudessa esimerkkinä ja todellisuudessa tarina saattoi mennä niin, että lapsi olikin lähtenyt mökille vanhempien kanssa vuonna 2009, niin se ei muuta tuota ilmiöä. Tarinoita muutin juuri salassapitovelvollisuuteni vuoksi.

Esimerkki curlingvanhemmasta elävästä elämästä. Lapsi (nyt jo yli 20), on sössinyt elämänsä täydellisesti. Lopetti koulun, menetti työnsä hölmöilyjensä takia, velkaantui pikavipeillä ja osamaksuilla. Äiti on ottanut itse velkaa, että saa maksettua lapsensa velkoja. Soittelee sossuihin ja ties minne lapsensa puolesta, patistelee ihmisiä, että lapsi saisi hölmöilyjään ja velkoja anteeksi.  Jne, jne... Samanlainen toiminta on jatkunut koko lapsen iän eli jo koululaisena äiti siloitteli lapsen tietä ja aina vika oli muualla kuin omassa mussukassa. Ja mitä tekee lapsi; vedättää äitiään 6-0.

Curlingissa osa joukkueesta harjaa vimmatusti sen kiekon tieltä kaiken epätasaisuuden jne., jotta kiekolla olisi mahdollisimman helppoa ja optimaalista liukua maaliin.

Siitä se sana tulee.

Tarkoittaa siis vanhemmuuden kanssa sitä, että vanhemmat silottelee lapsen tietä pettymyksistä, hankaluuksista, velvollisuuksista jne. jottei lapselle tulisi ikäviä kokemuksia, paha mieli, pettymyksiä, ikäviä tuntemuksia, häviämisen tunteita jne.

ja ihan sekopäitähän niistä lapsista tulee. Eivät kestä mitään normaalia elämää ja sen kyllä päiväkodeissa ja kouluissa huomaa. Ovat niitä, jotka isompana olettavat yhteiskunnan kustantavan heille kaiken ja huolehtivan kaikesta, mitään omaa vastuuta ei ole.

Aamen.

Minusta tuntuu, että nykyään ihan terve myötätunto omaa ja toisen lasta kohtaan on curlingia. Lapsi kuitenkin on aika avuton, muiden armoilla, ja hänellä on rajallinen kapsiteetti ymmärtää ja hallita omaa käytöstään. Aivan kuin kaikki pitäisi kieltää pelkästään kieltämisen ilosta, ettei lapsi vaan luule olevansa mitään ihmeellistä, ja kestää sitten karaistuneena sen että maailma potkii urakalla päähän. 

Minulle on suuri mysteeri, mitä ihmeen pettymyksiä sille lapselle pitäisi aiheuttaa sen reilun tunnin, parin aikana, mitä häntä työpäivän päätteeksi näkee. Lapsi on kuitenkin aamusta asti juossut aikuisten pillin mukaan, aloittanut ja lopettanut leikkinsä kun aikuinen niin haluaa, syönyt ja nukkunut kun aikuinen niin haluaa, yrittänyt olla kiltti ja reipas, tulla toimeen isossa ryhmässä, kestää reippaasti isot ja pienet harmit, jota lapsien päiväkotipäivään mahtuu. Keskiverto aikuinen ei kestäisi pienen lapsen hektistä ja meluista päiväkotipäivää tulematta hulluksi, koska siinä nimenomaan on niin paljon jatkuvaa sopeutumista ja tottelemista ja pettymyksen ja ikävän sietämistä.