Miksi systemaattisesti lähes kaikki lukiolaiset tulevat hyväosaisista perheistä?

Yksi tekijä on kotoa tuleva kannustus, ohjaus tai pakotus jatkaa lukioon. Toinen tekijä on kotoa saatu malli ja onnellisuuden mittariksi koetut asiat. Jos vanhemmat näyttävät esimerkkiä, että heidän onnellisuus saavutettu koulutuksen ja tulojen kautta niin nuori haluaa samaa. Ehkä kotona parjattu ammattikoululaisia ja uskottu ettei ihminen voi olla onnellinen kuin tietyn kaavan kautta. 

Olisiko se siitä, mistä täällä aiemmin jossain ketjussa puhuttiin. Jos vanhemmat ovat koulutettuja, kannustavat enemmän lapsiaan siihen suuntaan. Kun taas esimerkiksi ne kuuluisat elämämkoululaiset siirtävät sitä perintöä lapsille.

Ehkäpä ne "huono-osaisten" perheiden lapset eivät mainosta köyhyyttään muille. Kyllä heitä on.

T. Koulukuraattori, joka yrittää työssään raapia koulukirjoja ja ruokaa opiskelijoille

On meitä köyhiä elämänkoululaisiakin kenen lapsi meni lukioon. Tämän kevään ylioppilas ja lähtee opiskelemaan insinööriksi.

Hei! Olen lukiossa opettajana. Vähävaraisesta perheestä tuleva on ihan ”samalla viivalla” muiden kanssa. Mannerheimin Lastensuojelu auttaa kirjahankinnoissa, koululla on oppikirjakirjasto, josta voi lainata erityisesti niitä kirjoja, joita aineita ei aio kirjoittaa yo-kirjoituksissa. Sosiaalitoimi avustaa yo-kirjoituksiin liittyvissä maksuissa (oisko nimeltään tarveharkintainen tuki). Lukiomme on ns. suurlukio, joten esim. vaatteisiin, tarvikkeiden ”hienouteen” ei kiinnitetä huomiota.

Kyse on varmasti siitäkin, että mihin kotoa kannustetaan ja voi hyvinkin olla, että jos on vaikka vuosikymmenet jo tottunut elämään yhteiskunnassamme alistetussa asemassa, voi olla vaikea nähdä lapsellekaan isompia mahdollisuuksia. 

Toinen ihan käytännön juttu on kustannukset. Lukioon meneminen on kallista. Miten ihmeessä ne kaiki kirjat ja yo-tutkintomaksut ja kaikki oikein hoidetaan? Jos ei ole oikein varaa ruokaakaan, ei kyllä voi käyttää rahaa noihinkaan. Ja toimeentulotuessa lapsen tulot lasketaan samalla tavalla tuloksi eli ei ne opintotuet yms auta, tulot perheessä eivät kasva. 

Perheissä, joissa vanhemmilla on matala koulutustaso ei ehkä arvosteta koulutusta ja lapsia ei kannusteta samalla tavalla opiskeluun kuin koulutettujen vanhempien perheissä.

Lukiota saatetaan pitää elitistisenä, kalliina ja ”tavanpulliaiselle” turhana. Lapselle saatetaan sanoa, ettei hän ole lukumiehiä että hae jonnekin kokkikouluun tms. Lukio nähdään turhan kurotteluna kun ”ei siitä [lapsesta] kuitenkaan mitään proffaa tule”.

Eli vanhempien asenne ratkaisee. Lapsen pitää itse haluta lukiota niin paljon, että hakee lukioon eikä valitse vanhempien tarjoamaa tietä. Usein jos kotona ei olla muutenkaan koulunkäyntiin kannustettu, niin numerotkin voivat olla niin ja näin jolloin uskotaan, ettei sitä ”lukupäätä” ole.

Täällä yksi pieni palkkainen yh äiti, jonka tytär kirjoitti tänä keväänä ja jatkaa yliopistoon.

Itse olen huonosti koulutettu, pieni palkka, enkä saa mitään tukia ja silti sain maksettua lukiokulut.

Ainoa tuki, mitä parempiosaiset ei saa, on tyttären opintotuki.

Meillä vaikutti opiskeluinnokkuuteen, kun lapset ovat nähneet mitä elämä pienellä palkalla on.

Nojaa. Eri alueilla erilainen profiili. Olen lukion ope ja meillä alle puolet oppilaista tulevat akateemisista tms. "hyväosaisista" perheistä. Toisaalta on totta, että väestötasolla koulutus periytyy, eli akateemisten perheiden lapset kouluttautuvat akateemisesti suuremmalla todennäköisyydellä kuin duunariperheiden lapset. Varmaan raha vaikuttaa osalla, mutta enemmän kyse ns. kulttuurisesta pääomasta. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi pieni palkkainen yh äiti, jonka tytär kirjoitti tänä keväänä ja jatkaa yliopistoon.

Itse olen huonosti koulutettu, pieni palkka, enkä saa mitään tukia ja silti sain maksettua lukiokulut.

Ainoa tuki, mitä parempiosaiset ei saa, on tyttären opintotuki.

Meillä vaikutti opiskeluinnokkuuteen, kun lapset ovat nähneet mitä elämä pienellä palkalla on.

Hyvä sinä ja onnea uudelle ylioppilaalle!

No meidän perheessä äiti on alkoholisti ja lapsuudessani meistä lapsista tehtiin useampi lastensuojeluilmoitus. Itse kävin lukion ja pikkusisko on siellä nyt myöskin. Eli ei kaikki ole hyväosaisia. Itse kyllä onnistuin salaamaan kotiolot aika hyvin jopa kavereilta. Miten lukioon pääsemiseen liittyy matkat tai isin ostamat autot?

Kyllä se asenne koulutusta kohtaan ratkaisee. Hyvät pärjää aina lukiossa kyllä mutta jos on keskinkertainen niin silloin tausta voi ratkaista. Kaikissa perheissä ei yritetä mennä helpoimman kautta

Luulen että sinulla on jotenkin vinoutunut käsitys. Omat vanhempani olivat pienen tilan maatalon isäntä ja sihteeri. Lisäksi vanhemmat erosivat ja sihteeri äiti maksoi kaiken, koska isän tila oli nippa nappa kannattava. Lopulta tilakin jouduttiin lopettamaan kannattamattomana ja pitkä. Aikaa isä teki vähän mitä sattuu pätkiä. Rahaa oli todella vähän. Lähi suvussa oli paljon(muttei vanhemmilla) alkoholismia ja mt-ongelmia joten tukiverkkojakaan ei ollut.

Lukiossa olin silti ihan niinkuin muutkin. Paitsi että kesätyöstä saadut rahat säästin kirjoihin ja ruokaan sen sijaan että olisin tuhlannut festareihin tai matkoihin.

En usko kenenkään huomanneen miten vähän rahaa oli. Enkä kokenut että olisin joutunut mitenkään piilottelemaan taustaani. Tosiasia vaan on ettei ketään kiinnosta muiden tausta joten ei siitä kysellä. Sen vuoksi vain ne jotka haluavat tuoda taustaansa esiin tulee huomattua. Me muut olemme hiljaa ja puhumme muista asioista, niistä millä oikesti on merkitystä, kuten mikä minua kiinnostaa ja mihin tähtään lukion jälkeen.

Olen ylioppilas, enkä kovin hyvästä kodista. Lukion surkimus. Nyt vuosien jälkeen näkee kuka/ketkä on luonut menestyksekkään uran ja elämän ja porskuttaa menemään. Ja se en ole minä.

Ai. Kyllä minä ainakin olin köyhästä perheestä. Samoin yksi kaverini. Äitini sai sossusta avustusta kirjoihini. Ajokortin ajoin vasta kun muutin toiselle paikkakunnalle ja sain kesätöistä itse säästettyä tarpeeksi. 

Siis täh? Kaikkihan käyvät lukion aivan varallisuudesta ja perhetaustasta riippumatta. Näin on ollut jo ainakin 3-4 vuosikymmentä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi pieni palkkainen yh äiti, jonka tytär kirjoitti tänä keväänä ja jatkaa yliopistoon.

Itse olen huonosti koulutettu, pieni palkka, enkä saa mitään tukia ja silti sain maksettua lukiokulut.

Ainoa tuki, mitä parempiosaiset ei saa, on tyttären opintotuki.

Meillä vaikutti opiskeluinnokkuuteen, kun lapset ovat nähneet mitä elämä pienellä palkalla on.

Jos on rahaa, muttei älyä, ei yliopistoon vaan jatketa.

Kyllä harvassa lukiossa on vain rikkaat lukiossa. Pikkupaikkakunnalla kaikki halukkaat pääsee sisään jos on joku seiska keskiarvona

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se asenne koulutusta kohtaan ratkaisee. Hyvät pärjää aina lukiossa kyllä mutta jos on keskinkertainen niin silloin tausta voi ratkaista. Kaikissa perheissä ei yritetä mennä helpoimman kautta

Tämä on niin totta. Se vika suomalaisissa köyhissä on eträ opettavat jo lähtökohtaisesti omia lapsiaan halveksimaan lukioita ja koulutusta vaikka koulutus on se tie plis köyhyydestä parempaan elintasoon ja onnellisempaan elämään.

No ainakin maaseudulla suurin osa lukiolaisten vanhemmista ovat tuiki tavallisissa ammateissa. Omat vanhempani olivat kaupan kassa (äiti ) ja isä kirvesmies. Samanlaisia "tavisvanhempia" olivat suurin osa luokkatovereideni vanhemmista.  Yo-lakki saatiin ja osa lähti yliopistoon osa AMK:n. Itselläni  maisteri-tutkinto on aivan kohta valmis.

Vanhempien asenne ja kannustus koulunkäyntiin on ratkaisevaa. Tietysti myös kaveriporukka, missä nuori liikkuu.