Vanhat vanhemmat ja itsekin jo vanha

Minun äitini sai minut kun oli 43. Olen nyt itse 43 ja äiti on yhä mukana kaikkien lastenlastensa elämässä - myös tämän vastasyntyneen.

Oudompia ovat mielestäni nämä aktiiviset isovanhemmat. Tavallista on, että mummolassa käydään mutta vanhukset eivät jaksa tehdä samoja asioita lasten kanssa kuin vanhemmat. Sehän on lapsistakin hauskaa, kun saa karkkia ja isovanhempien kanssa hääräillään jotain pientä kotona ja pihapiirissä. En minä ainakaan odottanut lapsena, että mummot ja papat lähtisivät pelaamaan jalkapalloa tai edes uimaan.

Mä en ymmärrä näitä ihme tukiverkosto-juttuja yhtään. Itse ei ole tullut sellaisia ainakaan koskaan käytettyä eikä tarvittua. Isovanhemmat asuu toiset 400 km päässä, toiset 2500 km päässä, joten mitään hoitoapua ei ole saatu mutta ei kyllä kaivattukaan. Ja erityistilanteissa, esim. jos sairastuu tai lapsi on sairas, on yhteiskunnan puolesta kyllä sentään vielä tässä maassa apua saatavissa, ei tarvi olla sukulaisten varassa.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 10:28"]

Mä en ymmärrä näitä ihme tukiverkosto-juttuja yhtään. Itse ei ole tullut sellaisia ainakaan koskaan käytettyä eikä tarvittua. Isovanhemmat asuu toiset 400 km päässä, toiset 2500 km päässä, joten mitään hoitoapua ei ole saatu mutta ei kyllä kaivattukaan. Ja erityistilanteissa, esim. jos sairastuu tai lapsi on sairas, on yhteiskunnan puolesta kyllä sentään vielä tässä maassa apua saatavissa, ei tarvi olla sukulaisten varassa.

[/quote]

Ei tarvi olla sukulaisten varass avana tukiverkoston voi rakentaa muutenkin. Varsin rakkaudetonta lasta kohtaan jos ei sitä tee.

Ovatko vanhempasi sitten jo kovinkin sairaita?

Meilläkin isovanhemmat on n. 75-vuotiaita ja hyvin aktiivisesti ovat edelleen mukana.

Toisaalta tiedän kyllä lapsia joilla ei ole isovanhempia ollenkaan, heillä on ns. varamummoja ja varaukkeja mll:n (?) tms. kautta.

Olen äiti ja mun omat isovanhemmat 67-80v. Osa jaksaa olla lastenlastenlapsien kanssa, osalla jo enempi sairauksia.

No, ehkä lastenlapsi sitten voisi virkistää. Vanhemmistani näkee, että ikä painaa, myös henkisesti. Rajallisuus (fyysinen) näkyy, vaikkei mitään varsinaista vakavaa sairautta ole. Lisäksi en pidä heitä ollenkaan sellaisina isovanhempityyppeinä. Olisi iso elämänmuutos heille, enkä tiedä haluanko toisaalta heitä rasittaa (tulisivat varmaan auttamaan, mutta kävisikö liian raskaaksi)

Lapsenlapsi voi tosiaan olla piristekin. Miehen äiti oli vähän alakuloinen kotiin jymähtänyt vanhus ennen ensimmäistä lapsenlasta, tämän syntymän jälkeen on kuin uusi ihminen. Oikein hehkuu isoäidin onnea ja tykkää käydä taas "mummokerhoissakin" kun voi jakaa isoäitiyden iloa muiden kanssa.

Mä en kanssa saa oikein tästä aloituksesta kiinni ollenkaan. Mä en kyllä pidä minään kriteerinä lasten hankinnalle onko omat tai puolison vanhemmat edes elossa tai käytettävissä. 

Lasten kanssa saattaa joutua tilanteeseen, jossa apua tarvitaan ulkopuolisilta. Ei siihen niitä isovanhempia tarvita.

Sen sijaan toki lastenlapset ovat monille suuri ilo ja ylpeyden aihe, ihan iästä riippumatta.

Mä en kanssa saa oikein tästä aloituksesta kiinni ollenkaan. Mä en kyllä pidä minään kriteerinä lasten hankinnalle onko omat tai puolison vanhemmat edes elossa tai käytettävissä. 

Lasten kanssa saattaa joutua tilanteeseen, jossa apua tarvitaan ulkopuolisilta. Ei siihen niitä isovanhempia tarvita.

Sen sijaan toki lastenlapset ovat monille suuri ilo ja ylpeyden aihe, ihan iästä riippumatta.

En tajua minäkään. Äitini vanhemmat kuolivat molemmat hänen ollessaan pieni, tuolla perusteella äiti ei olisi saanut lapsia laittaa edes nuorena....

Jep jep. Olen 22 v, vanhempani ovat 50 sekä 59 vuotiaat. Miehen vanhemmat ovat 51 ja 61. Meillä pyöritetään lasten arkea ihan itse, lapset näkee minun vanhempia vähintään kerran viikossa, kun käydään kyläilemässä. Miehen vanhempia sitten näkee harvemmin, miehen isä käy varmaan kylässä 1-2 kertaa kuukauden sisällä, jos sitäkään. 

   Meillä aika harvakseltaan pyydetään apua, enemmän minun vanhempani pyytävät, että saisivat vanhimman lapseni yökylään. Joskus pääsee, joskus ei. Kaikki isovanhemmat on vielä kaikenlisäksi töissä, että kyllä ne lapset joutuu ihan itse hoitamaan, vaikka isovanhemmat olisi "nuoria"

Katsokaas kun kaikkea tulee pohdittua, kun se on mahdollista. Iäkkäänä lasten hankintaan liittyy toki muutakin. Mutta jos oletetaan että saan lapsen, niin hän ei viisivuotiaana todennäköisesti voisi mennä isovanhemmilleen kylään, koska he ovat jo liian vanhoja. Tai ainakaan isovanhemmat eivät pystyisi lähtemään viemään häntä huvipuistoon tms retkelle, koska ovat liian vanhoja (ainakin omasta mielestään). En ole siirtämässä vastuuta muille. Mutta tiedän, että auttamishalu olisi valtava, mutta väsyttävätkö itsensä.

???...   Moni 90 v on hyvässä kunnossa niin fysiikaltaan kuin päästäänkin. Vastaavasti nuorenakin voi sairastua tai kuolla. Ei isovanhempien osuutta voi etukäteen suunnitella. Kivahan se on jos tukiverkosto on, mutta onko se niin vaikea joidenkin ymmärtää, että, monet vanhemmat itse hoitavat lapsensa. Niin, onhan se varsin kummallista, kun parisuhde kestää, vaikka ei koskaan olekaan kahdenkeskisiä leffailtoja tai viikonloppumatkoja.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 11:26"]

Katsokaas kun kaikkea tulee pohdittua, kun se on mahdollista. Iäkkäänä lasten hankintaan liittyy toki muutakin. Mutta jos oletetaan että saan lapsen, niin hän ei viisivuotiaana todennäköisesti voisi mennä isovanhemmilleen kylään, koska he ovat jo liian vanhoja. Tai ainakaan isovanhemmat eivät pystyisi lähtemään viemään häntä huvipuistoon tms retkelle, koska ovat liian vanhoja (ainakin omasta mielestään). En ole siirtämässä vastuuta muille. Mutta tiedän, että auttamishalu olisi valtava, mutta väsyttävätkö itsensä.

[/quote]

No on toki todenäköistä, että isovanhempien ja lapsen Lintsi-reissiut jäisivät tekemättä mutta mtä sitten? Miten se liittyy siihen, haluatko SINÄ ja puolisosi lapsen??? Eikä lapsi osaisi tuollaisia reissuja kaivata, menkää te lapsen kanssa itse, mikäs sen kivempaa! Olen 37v ja pian meille syntyy toinen lapsi. Hoidamme esikoisen ihan itse, kummnkaan puolelta ei hoitoapua ole juuri saatavilla, ja vain osa isovanhemmista on ylipäätään elossa. Vierailemme kyllä mummin ja paappojen luon, mutta emme oleta, että he olisivat joku viihde- ja hoitoautomaatti. Yksi isovanhemmista jaksaa ja pärjää parituntisen lapsen kanssa yksin, muut leikittävät kun olemme kylässä, mutta selvästi huokaisevt helpotuksesta kun lähdemme kotiin päin ;) 

Oletko jotenkin liian kiinni vanhemmissasi? En ymmärrä, miksi sinun elämänvalintoihisi vaikuttaa niin voimakkaasti isovanhempien tuen määrä. Olet aikuinen, tee rohkeasti omat ratkaisusi.