Mummun naapuri pelottaa!

En tosiaan ole mikään vainoharhainen tai ihmispelkoinen ihminen. Luotan ihmisiin normaalisti liikaakin. Mua on alkanut pelottamaan äitini naapuri. Äiti ei tajua, mutta saan vaan tosi pahoja fiboja siitä tyypistä. Kysymys on noin kolmekymppisestä miehestä, joka ei ole päihdeongelmainen vaan syrjäytynyt muulla tavoin ja raasu + mielenterveysongelmia. Äitini on tuon miehen kanssa jatkuvasti riidoissa, mutta toisaalta tuo mies on riippuvainen äitini tuesta. Asuu vanhempiensa omakotitaloa yksin, kun vanhemmat on muuttanut Välimerelle. Tekee kaikkea jäynää, on ilkeä, mutta toisaalta tulee aina pihaan juttelemaan. Välillä pyytää, että äitini ja isäni huolehtisivat hänestä, koska hänellä on ote mennyt elämästä. Isä ei tyyppiä noteeraa, mutta äitillä on sellainen kieroutunut huolehtimissuhde tuohon mieheen ja välillä jeesaakin, kun toisena päivänä on tehnyt pientä ilkivaltaa ja melkein soitetaan poliisit.

Sinänsä asia on ok, mutta nuorempi lapsemme 2v. käy mummulassa paljon hoidossa, kun käyn koulua osa-aikaisesti. Olen sanonut, että lasta ei saa sen hullu lähelle viedä ja ei saa puhua mitään. Äitini ei pysty vaan aina hyvinä hetkinä hehkuttaa tuota pientä ja sen tärkeyttä heille. Mulle on alkanut tulla pelkoja siitä, että tekee jotain lapselle. Äiti ei tajua pelätä, mutta musta se tyyppi on ihan sekaisin ja mä pelkään sitä. Ennen kaikkea pelkään, että tuo kiero riippuvuussuhde ja halu tulla "naapureiden lapseksi" sekoittaa sen pään yhdistettynä siihen, että nuo torjuu sitä ja tuo pieni on heille maailman tärkein asia.

Olenko mä ihan hakoteillä vai pitäisikö alkaa vähentämään lapsen käyntejä siellä? Sen lisäksi se ei kuulostanut kovin kivalta, kun äiti vielä mainosti meidänkin asuinpaikkaa ja tyyppi oli kuulemma pyöräillyt tästä ohi. Ei se mitään uhkaile tai muuta, mutta mua vaan karmii tää tilanne.