Mikä pikkulapsia vaivaa???

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 08:43"]

Meillä on kohta täysi-ikäisiä lapsia ja syksyllä tulossa vauva. Kauhulla odotan pikkulapsielämän aloittamista uudelleen - olen nyt erilaisissa juhlissa ja tapahtumissa seuraillut lapsiperheitä ihan eri silmällä kuin ennen ja järkyttynyt pahemman kerran. Joka ikinen kakara käyttäytyy kuin yhdessä oleminen ja käytöstavat olisi suoraan metsästä revitty!

Eilen sukujuhlissa tavattu alle 3-vuotias oli tyyppiesimerkki. Sen joka toinen lause alkoi: Mä en halua... Ja koko ajan sen lapsen ympärillä oli omituinen viihdytyksen ja jännityksen sekainen ilmapiiri, ikään kuin kaikkien aikuisten ensisijainen tehtävä olisi ollut pelätä kuollakseen, ettei lapsi vaan suutu/harmistu/tylsisty liikaa.

En kyllä tiedä miten jaksan hengailla tämän uuden lapsen kanssa tällaisissa porukoissa ja mistä mä löydän täysipäisiä aikuisia.. Meidän kaikki vanhemmat lapset on ihan hyvässä synkronoinnissa maailman kanssa, eivät oleta maailman pyörivän heidän ympärillään eivätkä odota sormi perseessä, että muut passaavat minkä ehtivät.

Tulevaisuudessa nämä oman napansa ympärille kasvatetut minä-minä-lapset eivät kyllä tule onnellisiksi ikinä.. Sellaisille ihmisille ei yllensä riitä koskaan mikään. Onpa surullista.

[/quote]

Olen samaa mieltä kanssasi. Meillä nyt kolme vuotias poika ja odotan jo kauhuissani tulevaa koulu aikaa näiden mulle-kaikki-heti-nyt vanhempien ja lasten kanssa. Ei muista että meidän vanhempien lasten kanssa oli tätä samaa ilmiötä, mikä nyt on valloillaan tämän meidän iltatähden kanssa.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 13:05"]

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 08:43"]

Meillä on kohta täysi-ikäisiä lapsia ja syksyllä tulossa vauva. Kauhulla odotan pikkulapsielämän aloittamista uudelleen - olen nyt erilaisissa juhlissa ja tapahtumissa seuraillut lapsiperheitä ihan eri silmällä kuin ennen ja järkyttynyt pahemman kerran. Joka ikinen kakara käyttäytyy kuin yhdessä oleminen ja käytöstavat olisi suoraan metsästä revitty!

Eilen sukujuhlissa tavattu alle 3-vuotias oli tyyppiesimerkki. Sen joka toinen lause alkoi: Mä en halua... Ja koko ajan sen lapsen ympärillä oli omituinen viihdytyksen ja jännityksen sekainen ilmapiiri, ikään kuin kaikkien aikuisten ensisijainen tehtävä olisi ollut pelätä kuollakseen, ettei lapsi vaan suutu/harmistu/tylsisty liikaa.

En kyllä tiedä miten jaksan hengailla tämän uuden lapsen kanssa tällaisissa porukoissa ja mistä mä löydän täysipäisiä aikuisia.. Meidän kaikki vanhemmat lapset on ihan hyvässä synkronoinnissa maailman kanssa, eivät oleta maailman pyörivän heidän ympärillään eivätkä odota sormi perseessä, että muut passaavat minkä ehtivät.

Tulevaisuudessa nämä oman napansa ympärille kasvatetut minä-minä-lapset eivät kyllä tule onnellisiksi ikinä.. Sellaisille ihmisille ei yllensä riitä koskaan mikään. Onpa surullista.

[/quote]

Olen samaa mieltä kanssasi. Meillä nyt kolme vuotias poika ja odotan jo kauhuissani tulevaa koulu aikaa näiden mulle-kaikki-heti-nyt vanhempien ja lasten kanssa. Ei muista että meidän vanhempien lasten kanssa oli tätä samaa ilmiötä, mikä nyt on valloillaan tämän meidän iltatähden kanssa.

[/quote]

tarkoitin siis mikä on valloillaan näissä meidän iltatähden ikäisten perheissä. : )

Minä menen samalla tyylillä kuin 18-vuotta sitten.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 13:09"]

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 13:05"]

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 08:43"]

Meillä on kohta täysi-ikäisiä lapsia ja syksyllä tulossa vauva. Kauhulla odotan pikkulapsielämän aloittamista uudelleen - olen nyt erilaisissa juhlissa ja tapahtumissa seuraillut lapsiperheitä ihan eri silmällä kuin ennen ja järkyttynyt pahemman kerran. Joka ikinen kakara käyttäytyy kuin yhdessä oleminen ja käytöstavat olisi suoraan metsästä revitty!

Eilen sukujuhlissa tavattu alle 3-vuotias oli tyyppiesimerkki. Sen joka toinen lause alkoi: Mä en halua... Ja koko ajan sen lapsen ympärillä oli omituinen viihdytyksen ja jännityksen sekainen ilmapiiri, ikään kuin kaikkien aikuisten ensisijainen tehtävä olisi ollut pelätä kuollakseen, ettei lapsi vaan suutu/harmistu/tylsisty liikaa.

En kyllä tiedä miten jaksan hengailla tämän uuden lapsen kanssa tällaisissa porukoissa ja mistä mä löydän täysipäisiä aikuisia.. Meidän kaikki vanhemmat lapset on ihan hyvässä synkronoinnissa maailman kanssa, eivät oleta maailman pyörivän heidän ympärillään eivätkä odota sormi perseessä, että muut passaavat minkä ehtivät.

Tulevaisuudessa nämä oman napansa ympärille kasvatetut minä-minä-lapset eivät kyllä tule onnellisiksi ikinä.. Sellaisille ihmisille ei yllensä riitä koskaan mikään. Onpa surullista.

[/quote]

Olen samaa mieltä kanssasi. Meillä nyt kolme vuotias poika ja odotan jo kauhuissani tulevaa koulu aikaa näiden mulle-kaikki-heti-nyt vanhempien ja lasten kanssa. Ei muista että meidän vanhempien lasten kanssa oli tätä samaa ilmiötä, mikä nyt on valloillaan tämän meidän iltatähden kanssa.

[/quote]

tarkoitin siis mikä on valloillaan näissä meidän iltatähden ikäisten perheissä. : )

Minä menen samalla tyylillä kuin 18-vuotta sitten.

[/quote]

seliseli

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 09:04"]

No jopas on aika kullannut muistot ;) pian ihmettelet itse, miten se uhmiksen kanssa sukujuhlissa oleminen onkin niin "ihanaa" kun kontrollifriikit sukulaistädit pyörittelee silmiään "kasvatuksen puutteelle" ja "huonosti käyttäytyvälle" alle 3-vuotiaallesi ;D alle 3 v on kaksivuotias hyvänen aika!!! Se jännitys vanhemmille tulee siitä, kun huomaavat että tilanne on epälapsiystävällinen ja silti on se parivuotias siinä riekkumassa eikä kesken kahvikupin kehtaa lähteä vaikka se naama norsunveellä oleva sukulaistäti kuinka mulkkaa. 

[/quote]

Tjaa-a. Mä olen eri mieltä, ainoa syy miksi se sukulaistäti mulkkaa on luultavasti se, että se odottaa että lapsen vanhempi olisi vanhempi eikä vastuuta pakoileva kahvin juoja, ja ottaisi sen kiukuttelevan lapsen kainaloonsa ja veisi pihalle karjumaan uhmaansa.

Jokainen vanhempikin ihminen tietää, että lapsilla on uhmaikä, mutta he myös odottavat että lapsen vanhemmat tiedostavat tilanteet ja toimivat sen mukaan. Eli jos se uhmaikäinen päättää heittäytyä EN HALUA!!! -linjalle ja huutaa keskellä juhlatilaisuutta, silloin lapsen vanhemman vaan tulee ottaa ja viedä se kakara pois paikalta. Vaikka sitten ulos karjumaan ja vasta kun lapsi on rauhoittunut tullaan takaisin.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 11:46"][quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 09:38"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 09:20"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 09:11"]Onko se niin vaikea nähdä tilanne ulkopuolisin silmin tepienten lasten äidit? Kun esim. käy kaupassa, aina siellä on näitä kullannuppuja, joille ei kelpaa mikään ja kuitenkin ne haluavat kaikki ja äitihän ostaa. Ja sitten kaupan ulkopuolella kun esim. jäätelö avataan ja syödään, kullannuppu toteaa, en mä haluakaan tätä ja äiti saa syödä. Mä en ainakaan suostuisi tuollaiseen pyöritykseen, se ei ole normaalia. Normaalia on se että lapset tottelevat vanhempiaan ja tietävät mitä "ei" tarkoittaa.[/quote]
 
Aha, ja sinä sen päätöksen taas teet mikä on normaalia. Itse en pakota lasta syömään jäätelöä vaan opettelen tuntemaan hänet. En osta itselleni jäätelöä koska lapsi jättää syömättä ja roskiin menisi vaan ruokaa. Miten sinä sitten toimisit? Torut lasta siitä ettei hän tahdokaan kylmää jätskiä? :)
Tottakai lapsella voi ostaa, eikä hänen tarvitse siitä pitää. Mikä ihme sinun ongelmasi on?
[/quote]
 
 
Luitko mun tekstiä ollenkaan vai onko ymmärryksessä vikaa?
[/quote]
 
Luin mutta sinä et lukenut minun viestiäni kun et vastaa kysymykseeni miten toimisit itse äitinä tuolloin?
Et koskaan osta jätskiä? Lapsesi joutuu itkien syömään jätksin? Ostat itsellesikin vaikka tiedät että lapsi kylmää jätskiä tule loppuun saakka syömään?
 
Minä sanoin omasta puolestani vastauksen sinulle: Minulla on monta lasta ja olen tietoinen mistä mausta kukakin tykkää, voi olla meidän nyt 2. nuorin Paavo-poika joka on nyt 3- vuotias tahtoo saada ihanan mustakääreisen jätskin ja tiedän ettei hän sitä pidä mutta ostan sen pienen keskustelun jälkeen että jäätelö on musta mutta hän tahtoo sen silti, niin VOI OLLA että tänään on sellainen tilanne että ostan sen ja päädyn syömään jäätelön itse koska lapsi ei sitä sitten tykkää syödäkään! IHAN KAMALAA!! :D
 
Pahintahan on että juksaan lasta sillä että ostan sitten hänen lempparinsa päärynätuutin "itselleni" ja teemme vaihdon koska lapsi nurisee omastaan: aivan kuten tiedän käyvän!
 
Käytän lapsiini tavallisia: kiristys, lahjonta ja uhkailu. Yleensä auttaa jäätelöherkku kauppareissun päälle, joskus pitää uhata ettei saa jäätelöä jos riehuu. Polkupyöräkielto päiväksi toimii yms.
 
Mä kysyin sinulta. Kun sinä siinä kaupassa pyörittelet silmiäsi sille kun syön lapsen "en tykkää" niin mitä sinä teet? Heität kaatopaikalle? Et osta salmiakkijäätelöä ollenkaan lapselle testiin koska hän ei siitä pitäisi?
 
Mikä siinä taas on että se oma tapa on niin pirun oikein ja paras? Minun lapsiin tehoaa erilailla eri tyylit eri yksilöihin. Tämä 2. nuorin vaikka on paljon arempi ja rauhallisempi kuin esikoinen aikanaan samassa iässä. Äitinä minulla on ihana tilaisuus tutustua lapsiini ja tiedän miten he käyttäytyvät. On se vaan kummallista kun kasvatustavat vaihtelee. 
Eli voisitko lukea viestini ja vastata kysymykseeni. Minä vastasin sinun kirjoitukseeni, ehkä ymmärsin sen väärin mutta pitääkö siitä sitten alkaa vittuilemaan? Tuo taitaa olla vaan sinun ihanaa käytöstä: tuijottaa haavi auki muita ja arvostella ja haukkua. Tuleeko hyvä mieli?
 [/quote]

Juu totta kai ostan jätskiä ja muutakin. Mutta mä en ole kaupassa sellainen että kun lapsi pyytää jotain ja pyytää jotain toistakin ja vieläpä kolmattakin ja sitten äiti ostaa yhden niistä, niin sitten aletaankin kiukutttelemaan ulkopuolella, etten mä ois tota halunnutkaan, mä olisin halunnut sen neljännen vaihtoehdon. Mä yleensä annan kahdesta vaihtoehdosta valita ja sitten se todellakin syödään se joka valitaan, tai sitten tulevilla kerroilla en osta lapselle mitään, vaikka kuinka mankuis.
Ja anteeksi kun pahoitin mielesi, ei ollut tarkoitus, mutta et kyllä itsekään niin kauniisti kirjoitellut

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 09:23"]

Lapsi oppii aika arveluttavaai vallankäyttöä tuolla sinun tavallasi. Äiti menee täysillä lapsen oikkujen mukaan?

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 09:20"]

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 09:11"]Onko se niin vaikea nähdä tilanne ulkopuolisin silmin tepienten lasten äidit? Kun esim. käy kaupassa, aina siellä on näitä kullannuppuja, joille ei kelpaa mikään ja kuitenkin ne haluavat kaikki ja äitihän ostaa. Ja sitten kaupan ulkopuolella kun esim. jäätelö avataan ja syödään, kullannuppu toteaa, en mä haluakaan tätä ja äiti saa syödä. Mä en ainakaan suostuisi tuollaiseen pyöritykseen, se ei ole normaalia. Normaalia on se että lapset tottelevat vanhempiaan ja tietävät mitä "ei" tarkoittaa.[/quote]

Aha, ja sinä sen päätöksen taas teet mikä on normaalia. Itse en pakota lasta syömään jäätelöä vaan opettelen tuntemaan hänet. En osta itselleni jäätelöä koska lapsi jättää syömättä ja roskiin menisi vaan ruokaa. Miten sinä sitten toimisit? Torut lasta siitä ettei hän tahdokaan kylmää jätskiä? :)

Tottakai lapsella voi ostaa, eikä hänen tarvitse siitä pitää. Mikä ihme sinun ongelmasi on?

[/quote]

[/quote]

No härreguud... vallankäyttöä? Kyllä mä ainakin ostan 2-vuotiaalleni kaikenlaisia juttuja kokeiltavaksi, eihän lautastakaan ole pakko syödä tyhjäksi saakka. Mistä pirusta tuollainen taapero osaa sanoa, pitääkö mansikka- vai lakujäätelöstä, vai maistuvatko kummatkin hevonp**kalle? Meillä saa maistella, eikä syöminen ole natsimeininkiä.

Leluhyllyilläkin kierretään joka ostosreissulla, ja usein napataan mukaan heräteostoksia. Ei kuitenkaan joka kerralla, mutta kun rahasta ei ole tiukkaa, niin miksi en lastani hemmottelisi? Leluja hajoaakin tasaiseen tahtiin, joten ei niillä rikkinäisillä viitsi leikkiä.

Mikä sun ongelmana oli, kateus? Kaikki lapset pula-ajan malliin nuolemaan lautasensa puhtaiksi eikä rippustakaan ruokaa saa roskiin heittää? Kuinka vanha oletkaan, 70v? Mun mummo 92v. on ihan samanlainen natsi.

Pitää vähän täsmentää, täällä kun näistä juhlakäyttäytymistä vain puhutaan.

Olen tehnyt yleistyksen, jonka mukaan vanhempien käytös pyörii huolestuttavassa määrin sen ympärillä, että lapsella olisi kiva fiilis koko ajan. Lopputuloksena lapset nurkuvat ja marisevat paljon enemmän kuin ollessani viimeksi pikkulapsikierroksella vuosituhannen vaihteessa. Lapset vaikuttavat tauotta epätyytyväisiltä ja vanhemmat uupuneen avuttomilta. Yleistys perustuu täysin ja kokonaan omaan tarkkailuuni, joista juhlat ovat vain mitättömän häviävä osa: tapaan paljon erilaisia perheitä sekä arjessa että työssä.

AP

Ällöttävää nostaa itsensä tuollaiselle jalustalle. Uskon että aika on tosiaan kullanut AP:n muistot. Tuleva elämä uhmiksen kanssa opettaa sinuakin toivottavasti. Kerrohan sitten miten kävi muutaman vuoden kuluttua. Nicoliina kun lappaa kakkua käsin suuhun ja öykkäröi niinkuin muutkin Nicoliinat. 

Voi ap parka, etkö sä vielä tiedä ettei tällä palstalla tunneta käsitettä sisälukutaito? Ihan sama mitä yrität selventää, täällä pöpistään vaan pää pussissa ihan omiaan.. Koita kestää.

Toisten huomioimista ei opi kuin sosiaalisten kontaktien kautta, ei äiti pysty sitä itsekseen lapselle opettamaan vaikka olisi millainen superäiti. Ihminen on sosaalinen eläin ja sosiaalisia taitoja opitaan vain toisten kanssa.

Pitkä kotihoito on ok JOS oikeasti huolehditaan myös siitä että lapsi on paljon tekemisissä myös muiden (lasten) kanssa. Iso osa kerhoistakin on vähän liian ohajttuja, askartelu- ja laulutuokiot on toki kivoja mutta niissä ei opi juurikaan luonnollista vuorovaikutusta.

Mulla ei ole kokemusta äitiydestä eri "aikakausina", mutta olen puolestani ihmetellyt miten nopeasti ihminen näköjään unohtaa millaista vauvojen ja pikkulasten kanssa on. Ehkä luonto on armeliaasti järjestänyt näin.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 10:55"]

Ällöttävää nostaa itsensä tuollaiselle jalustalle. Uskon että aika on tosiaan kullanut AP:n muistot. Tuleva elämä uhmiksen kanssa opettaa sinuakin toivottavasti. Kerrohan sitten miten kävi muutaman vuoden kuluttua. Nicoliina kun lappaa kakkua käsin suuhun ja öykkäröi niinkuin muutkin Nicoliinat. 

[/quote]

Taidat itse olla lapsen tossun alla ja kuvitella, että se on normaalia. Aukaisepa silmäsi. Ei ne ihan vielä ole kuolleet sukupuuttoon ne lapset, joilla on käytöstapoja. Osaavat esittäytyä, pyytää jos haluavat jotain, kiittää, odottaa, istua hiljaa paikallaan, lainata tavaroita muille... kyllä näitä näkee, kuten myös vanhempia, joilla on vielä ote lapseensa. Mutta sitten paljon näkee noita sinun Nicoliinojasi, joilla ei maailmaan mahdu mitään muuta kuin oma napa - ja joiden vanhemmat ovat samaa mieltä. 

Viime vuodet on toitotettu lapsentahtisuutta joka menee monilla yli. Luullaan että koko ajan ja monta vuotta pitää mennä lapsen tahtiin vaikka alunperin lapsentahtisuudella on tarkoitettu vain aivan varhaisia kuukausia.

Pahimmillaan tämä kärjistyy minuuttiaikatauluun, joka hetki on ohjelmoitu sen mukaan että lapsen on mahdollisimman mukava olla.

Haloo, elämä ei vain voi olla aina pelkkää minuutin tarkkuudella eteen kannettuja lempiruokia, viriketuokioita ja pään silittelyä! Tuollaisella lapsella on kova koulu edessä viimeistään aikuistumisen kynnyksellä. Osa masentuu, osasta kasvaa narsisteja.

Jep jep. Näin se menee: muiden lapset ovat huonosti käyttäytyviä kauhukakaroita ja omat täydellisiä kultamussukoita.Onneksi olkoon ap, olet päässyt kukkahattutäti-ikään!

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 09:35"]

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 09:01"]

Miten kodinhoidontuki tähän vaikuttaa, ei siis mitenkään!

[/quote]

Siten, että lapsi hoidetaan kotona eikä pistetä päiväkotiin. Päiväkodissa oppisi, että muitakin lapsia on olemassa, mutta kotona se maailma tosiaan pyörii vain sen pennut ympärillä.

[/quote]

Päiväkodissa alle 3-vuotiaan on juuri vaikea opetella niitä sosiaalisia taitoja. Alle 3-vuotiaat oppii päiväkodissa selviytymään eli käyttämään aggressiota välinnenä eivätkä aitoja sosiaalisia taitoja, jotka ovat välttämättömiä sosio-emontionaaliselle kehitykselle. Ja selitys sille miksi lapsi useimmiten on kiltisti päiväkodissa ja kiukuttelee vanhemmille minkä kerkeää on se, että lapsi on kiintynyt vanhempiinsa ja uskaltaa sen turvin näyttää aidot tunteensa. Eri asia on sitten se annetaanko kiukuttelun jatkua uhmaiänkin yli. Ja uhmaikä on kehitykselle välttämätön, jotta lapsi voi irrottautua ensisijaisesta hoitajastaan ja huomata minuutensa. Samasta syystä teini-ikäinenkin kapinoi myöhemmin.

Alle 3-vuotias on uhmaiässä. Veikkaan, että hermostunut ilmapiiri lapsen ympärillä johtui siitä, että vanhemmat pelkäsivät uhmakohtauksia ja ympäristön tuomitsevia reaktioita. Joukossa tuntuu aina olevan joku täydellinen kasvattaja, jolla on aukoton teoria siitä, miten lasta pitää kasvattaa.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 09:11"]Onko se niin vaikea nähdä tilanne ulkopuolisin silmin tepienten lasten äidit? Kun esim. käy kaupassa, aina siellä on näitä kullannuppuja, joille ei kelpaa mikään ja kuitenkin ne haluavat kaikki ja äitihän ostaa. Ja sitten kaupan ulkopuolella kun esim. jäätelö avataan ja syödään, kullannuppu toteaa, en mä haluakaan tätä ja äiti saa syödä. Mä en ainakaan suostuisi tuollaiseen pyöritykseen, se ei ole normaalia. Normaalia on se että lapset tottelevat vanhempiaan ja tietävät mitä "ei" tarkoittaa.[/quote]

ONko sulla niitä lapsia? Ihan vaan mielenkiinnosta kysäisen.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 10:41"]

Pitää vähän täsmentää, täällä kun näistä juhlakäyttäytymistä vain puhutaan.

Olen tehnyt yleistyksen, jonka mukaan vanhempien käytös pyörii huolestuttavassa määrin sen ympärillä, että lapsella olisi kiva fiilis koko ajan. Lopputuloksena lapset nurkuvat ja marisevat paljon enemmän kuin ollessani viimeksi pikkulapsikierroksella vuosituhannen vaihteessa. Lapset vaikuttavat tauotta epätyytyväisiltä ja vanhemmat uupuneen avuttomilta. Yleistys perustuu täysin ja kokonaan omaan tarkkailuuni, joista juhlat ovat vain mitättömän häviävä osa: tapaan paljon erilaisia perheitä sekä arjessa että työssä.

AP

[/quote]

On kyllä hauska nähdä miten hienoksi ihmiseksi onnistut ap kasvattamaan sen pikkuruisen iltatähtösen, jolla on vanhemmat omassa käytössään ja isommat sisaruksetkin ympärillä ihailemassa... Tuo kun nyt vaan sattuu olemaan vaarallisin asetelma pikku despootin kasvattamiselle.

Sulla on vähän yksioikoinen kuva päiväkodista. Ei siellä lasten tarvitse yksikseen pärjätä viidakon lakien mukaan. Pienillä pitää olla yksi aikuinen 4 lasta kohden, monella on ihan kotonakin samanlainen kokoonpano, mikä on sinänsä ok. Pieni ydinperhe ei ole ihmislajilla luonnollinen yksikkö. Lajille tyypillisin on 20 hengen "heimo".

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 11:26"]

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 09:35"]

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 09:01"]

Miten kodinhoidontuki tähän vaikuttaa, ei siis mitenkään!

[/quote]

Siten, että lapsi hoidetaan kotona eikä pistetä päiväkotiin. Päiväkodissa oppisi, että muitakin lapsia on olemassa, mutta kotona se maailma tosiaan pyörii vain sen pennut ympärillä.

[/quote]

Päiväkodissa alle 3-vuotiaan on juuri vaikea opetella niitä sosiaalisia taitoja. Alle 3-vuotiaat oppii päiväkodissa selviytymään eli käyttämään aggressiota välinnenä eivätkä aitoja sosiaalisia taitoja, jotka ovat välttämättömiä sosio-emontionaaliselle kehitykselle. Ja selitys sille miksi lapsi useimmiten on kiltisti päiväkodissa ja kiukuttelee vanhemmille minkä kerkeää on se, että lapsi on kiintynyt vanhempiinsa ja uskaltaa sen turvin näyttää aidot tunteensa. Eri asia on sitten se annetaanko kiukuttelun jatkua uhmaiänkin yli. Ja uhmaikä on kehitykselle välttämätön, jotta lapsi voi irrottautua ensisijaisesta hoitajastaan ja huomata minuutensa. Samasta syystä teini-ikäinenkin kapinoi myöhemmin.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 11:33"]

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 10:41"]

Pitää vähän täsmentää, täällä kun näistä juhlakäyttäytymistä vain puhutaan.

Olen tehnyt yleistyksen, jonka mukaan vanhempien käytös pyörii huolestuttavassa määrin sen ympärillä, että lapsella olisi kiva fiilis koko ajan. Lopputuloksena lapset nurkuvat ja marisevat paljon enemmän kuin ollessani viimeksi pikkulapsikierroksella vuosituhannen vaihteessa. Lapset vaikuttavat tauotta epätyytyväisiltä ja vanhemmat uupuneen avuttomilta. Yleistys perustuu täysin ja kokonaan omaan tarkkailuuni, joista juhlat ovat vain mitättömän häviävä osa: tapaan paljon erilaisia perheitä sekä arjessa että työssä.

AP

[/quote]

On kyllä hauska nähdä miten hienoksi ihmiseksi onnistut ap kasvattamaan sen pikkuruisen iltatähtösen, jolla on vanhemmat omassa käytössään ja isommat sisaruksetkin ympärillä ihailemassa... Tuo kun nyt vaan sattuu olemaan vaarallisin asetelma pikku despootin kasvattamiselle.

[/quote]

Totta tosiaan, olipa hyvä oivallus! En ollut tullut ajatelleeksi tätä. Täytyy pysytellä kieli keskellä suuta :) AP