Olen ollut 17v naimisissa ja viimeiset 10v helvettiä

Tsemppiä..jotenkin tuli surullinen olo puolestasi ja teiniesi. Eihän se takuulla ole helppoa mielenterveysongelmaisen kanssa ja tuommoset itsemurhauhkaukset ovat kyllä paha juttu. Siinähän alkaa jo muidenkin mieli järkkyä ja vaikuttaa lapsiinkin.

En osaa neuvoa enempää kuin että ota yhteyttä yleiseen oikeusapuun ja en tiedä voisiko paikkakuntasi sosiaalitoimisto auttaa, ota yhteyttä.

Tuli niin sellainen olo että sinun ja lastesi olisi syytä päästä aika nopsaan tuosta tilanteesta pois, ennenkuin joku muu sairastuu. Ala toimia niin helpottaa, kyllä te pärjäätte.

Siis miksi sun vaihtoehdot on joko pysyä mielenterveysongelmaisen ja henkistä väkivaltaa/manipulaatiota harrastavan (itsemurhauhkaukset) miehen kanssa liitossa ja saman katon alla TAI muuttaa toiselle paikkakunnalle vasten lasten tahtoa? Yritätköhän nyt taas työstää tekosyitä pitkittää eroa ja jäädä tuohon tuleen makaamaan?

Jos sinulla ei ole tarjolla työpaikkaa tai asuntoa muualta, tai jotain muuta syytä, miksi juuri nyt täytyisi eron myötä muuttaa toisaalle, voit varmaan ihan hyvin etsiä vuokra-asuntoa lastesi kanssa myös sieltä nykyiseltä paikkakunnaltasi. - On se kuitenkin huomattavasti parempi ratkaisu päästä omaan kotiin oman katon alle pois toimimattomasta ihmissuhteesta ja perhekuviosta (ja ei, mitään palveluksia et ole tehnyt lapsillesi pysymällä 10 vuotta "helvetillisessä" suhteessa!).

Jos oletat, että lapsillesi olisi tärkeää jäädä asumaan tuttuun ympäristöön, jos koulu ja ystäväpiiri on heille tärkeä, niin mikset itsekin jäisi asumaan ko. paikkakunnalle ja yrittäisi löytää sieltä töitä. Varmasti lapsille olisi myös tärkeää pystyä tapaamaan isäänsä, vaikka eroaisittekin. Muutaman vuoden päästä lapset ovat jo lentäneet pesästä, ja sittenhän olet vapaa vaihtamaan paikkakuntaakin.

Tuohon liittoon jääminen ei kuitenkaan ole järkevää. Ehkä lapsillekin olisi hyväksi viettää muutama vuosi tasapainoisessa kodissa ennen kuin lähtevät omaa aikuisuuttaan elämään! Sanot vielä, ettei sinulla ole ystäviä tai sukulaisia, joten olisit ihan yksin ilman miestäsi. No, joskus yksin on parempi kuin haitallisessa seurassa. Mietipä käsi sydämellä, onko miehesi sellainen ystävä ja kumppani, jolta saat tukea arjessa ja joka ilahduttaa ja rikastuttaa elämääsi (niin kuin ystävien ja kumppaneiden kuuluisi). Ei nimittäin kuulosta siltä. - Ehkä vapauduttuasi tuosta liitosta voit yrittää elvyttää välejä sukulaisiin tai vanhoihin ystäviin. Tai sitten etsit uusia. Ei koskaan ole liian vanha löytämään uusia ystäviä, tai uusia rakkauksiakaan!

Ensin sun pitääkin puhua sen miehen kanssa, ei lasten, sitten vasta voit tietää, miten voit toimia.

Niin, ensin miehesi kanssa keskustelet erosuunnitelmat halki, sitten vasta ilmoitetaan lapsille. Ennen keskustelua miehen kanssa otat yhteyttä paikkakuntasi oikeusaputoimistoon ja käyt konsultoimassa lakimiestä omaisuus- ym. asioista. Voi ottaa myös yhteyttä sosiaalitoimistoon, jolloin saat tukea eroprosessin kuluihin (muuttokustannukset, takuuvuokrat). Kannattaa myös katsoa sopiva, nopeasti vapautuva vuokra-asunto valmiiksi, mikäli mies tosiaan "kilahtaa" eroilmoituksesta.

Kun itsellesi on selvää, mihin menet ja millä rahoilla ja miten prosessi toimii, pystyt vastaamaan tyynemmin miehesi painostukseen. Muista, että tämä on vapaa maa, eikä miehesi voi pakottaa sinua jäämään suhteeseen, jossa et enää halua olla. Nyt ryhdyt rakentamaan elämääsi uudestaan; tämä on ainoa elämä, joka sinulla on käytettävissäsi!

Mä tiedän että pitäisi lähteä mutta tämä ei ole helppoa ollenkaan.
Tuntuu että kaikki asiat ovat ihan solmussa. Sen tiedän etten tälle paikkakunnalle jää vaikka sanois kuka mitä.
Eniten varmaan huolettaa rahallinen toimeentulo, mistä mä nappaan ne rahat tähän kaikkeen, nyt on tilillä tasan 39€, ei sillä mitään tehdä, hyvä kun joten kuten tullaan toimeen. Ja saisinko jotain lainaa pankista, kun tulot ovat aika vähäiset. Ja kun seuraavan kerran saan päivärahani, sekin on jo valmiiksi mietitty, mitä sillä ostaa, se menee tytön tarpeisiin, se vähä mikä jää peruselämiseltä. Ja voiko sitä tehdä sillai, että kun eropäätös on varma, jättää kaikki muut/yhteiset laskut maksamatta ja keskittyy että itse selviytyy?

Vai pitäiskö vielä odottaa, jos sais rahaa säästöön, sit ois hiukkasen paremmin asiat.

ap

Voisitko mennä töihin? Pienikin palkka kai helpottaisi asioiden järjestelyä vähän.

En ole päässyt yrityksistä huolimatta ja alani hiljenee kesäksi, silloin on ihan kuollutta.

ap

Mielestäni sinun pitäisi jatkaa asumista miehesi kanssa. Kun kerran ei ole väkivaltaa eikä alkoholia (eikä varmaankaan uskottomuuttakaan), niin eroaminen olisi vain itsekästä, ei muuta.

Miehesi on ilmeisesti masentunut. Eikös siinä vihille mennessä luvattu myötä- ja vastoinkäymisissä. Kyllä sun pitäisi nyt olla miehesi tukena. Ei hän sairaudelleen mahda mitään. Lapsesikin voisivat kärsiä todella paljon, jos tajuavat jälkeen päin sen, että te (eli myös he) hylkäsitte heidän isänsä ja se ajoi miesparan itsemurhaan.

Niin, ajatteleeko kukaan tämän miehen tilannetta. Hän on ilmeisesti ihan kiltti ja masentunut vain. Hän tulee kärsimään erosta.

Vähän nyt järkeä tähän peliin.Ero on ilman muuta viisas, mutta sinua ahdistaa niin paljon, ettet ajattele itsekkään järkevästi.

Jos sulla ei ole töitä, niin ei ole viisasta sun tilanteessasi muuttaa nyt oitis eri paikkakunnalle. Et saa olla niin itsekäs. Miten saat asunnon, jos ei ole töitä? a) ensin pitäisi saada työpaikka ja vaikka työsuhdeasuntokin.  b) Jos haluat nopeasti erota, ja saada lapset, niin ihan viisainta on vielä jäädä samalla paikkakunnalle, koska saat sieltä helpoimmin toimeentulotukea. Näin myös järkytät vähiten lasten elämää. Kunnan jonossa olet myös paremmalla paikalla kuin vieraan kunnan jonossa. Asunnon ostajaksihan sinusta ei ole. Työkkäri antaa muuttoapua ainoastaan ja vain, jos olet toiselta paikkakunnalta saanut työpaikan. Muutat sitten vuoden kuluttua, kun poikasi on päässyt ysiltä tai saatuasi työpaikan. Poikasi saa kai sitten jo vähän opintotukeakin? (En tiedä miten ne nykyään menee.).

Vuokrakämppään saa asumistukea, varaa aika sossuun ja käy siellä kysymässä, miten sinulla on varaa lähteä, antaisiko ne muuttoapua. Myös seurakunnan diakoni voi auttaa edes hiukan.

Kyllä sitä uudessä kämpässä nukkuu vaikka patjalla, kunhan ei pelätä tarvitse. Saathan sä ottaa mukaasi tavaraa nykyhuushollistasi. Älä tee raha-asioista sitä kynnyskysymystä. Sun pitäisi nyt ruveta vain selvittelemään asioita. Olet niin alistettu, että olet kuin halvaantunut tilanteeseesi, vaikka vaihtoehtoja oikeasti on.

Kelan sivuilla on asumistuen laskuri. Siitä voit saada vähän osviittaa, paljonko kunnan kämpässä saisit asumistukea. Minäkin olen kuule tääyyysiiiin persaukisena vuonna 92 muuttanut yksiöön. Ekan kuukauden järsin kaurapuuroa ja näkkileipää, onkivesien aukeamista odotellessa.....koirani sai syödäkseen, mutta niin vaan mentiin eikä meinattu! Siivoojatuttuni kertoi eron jälkeen syöneensä poikansa kanssa perunoita ja paljasta ruskeeta kastiketta ekojen tukien tuloon asti/makaronia, voita ja ketsuppia/munakasta. Oli onkinut kalaa vaihteluksi.

Aina voi lähteä. Ei ehkä vielä pois paikkakunnalta, mutta lähteä voit.

Hän on ihan kiltti ja luotettava, mutta on kuitenkin se toinen puoli.
Esimerkiksi kun lapset olivat pieniä, jotain 5v, niin isä saattoi suuttuessaan sanoa heille, että nyt hän menee talliin ja vetää itsensä hirteen ja SE ON TEIDÄN LASTEN SYY! Ja tällaista se on ollut kaikki nämä vuodet, ei ehkä joka päivä mutta on todella pahojakin päiviä. En sitten tiedä onko hän se miesparka.

Mutta sen tiedän etten tässä itse ole koko loppuelämää, kysymys vaan että koska, nyt tuntuu taas niin toivottomalta ja tuntuu ettei jaksaisi enää ollenkaan. Vaikka me ollaan kasvettu tähän tilanteeseen, mittari tulee joskus täyteen ja tällaista elämää en halua pitemmän päälle, nyt ei vain ole rahaa, sitä pitää kerätä ja sitä kautta saan varmuuden tähän asiaan.

ap

valitettavasti mä luulen tai tiedän etten saa töitä kovin helposti omalta paikkakunnalta, Ensinnäkin tämä on pieni paikkakunta ja täällä olen jotenkin leimattu hullun vaimoksi ja se on ihan totta, olen kuullut juoruja itsestäni ja ne eivät olleet kaunista kuunneltavaa.

ap

Tuota: kokemuksesta voin sanoa, että teet hyvin kurjasti erityisesti lapsillesi, jos jätät miehesi tuon takia. Lapset nimittäin sitten joutuvat huolestumaan ja huolehtimaan isästään enemän, kun sinä et ole siellä omaishoitajana. Lastesi huoli ja työtaakka kasvaa, kun sinä haluat itsekkäästi itsellesi mukavampaa olotilaa. Kun lähdet, mies sitäpaitsi alkaa voida vielä huomattavasti huonommin kuin aikaisemmin. Mieti nyt ihmeessä, miten se vaikuttaa lapsiisi. He joutuvat tukemaan isäänsä ja aina pelkäämään, josko hän löytyykin puuhun hirttäytyneenä pihamaalta. Lapsiasi seuraa erosta eteenpäin koko ajan huoli isästään. Niin ei pitäisi olla. Sinun pitäisi pysyä paikallasi hänen vaimonaan. Todennäköisesti lapsista joku tai useampi sairastuu itsekin lopulta psyykkisesti.

Onhan tuo väärin, että lapsia on syyllistetty, että isänsä tekee itsemurhan ja se on lasten syy. Tiedän kokemuksesta, että omasta olotilasta syyllistäminen on lapsista kauheaa. Kuitenkin vielä kauheampaa olisi kantaa sitä huolta omasta vanhemmastaan, mikä erosta seuraisi. Masentunut vanhempi olisi vielä sairaampi.

Miehesi on kunnollinen sikäli ettei juo eikä pahoinpitele. Hän on vain sairas ja kärsii masennuksesta. Teet väärin, jos jätät hänet.

Lapsillesi tulisi kova huoli isästään, jos muutat pois. Joku lapsista varmaan jäisi tuolle pikkupaikkakunnalle vain siksi, että voisi pitää isäänsä silmällä. Jäisi oma elämä sitten hankkimatta hänellä. (Huonommat koulutus- ja avioitumismahdollisuudet.)

Miehesi varmaan käy jossain mielenterveyshoidossa jo. Mielestäni teidän pitäisi mennä lisäksi pariterapiaan tai muualle hoitamaan myös parisuhdettanne. Tarvitsisitte myös yhdessä ammattiapua.

Hankalaa sulla varmaan on, sitä ei voi kukaan kieltää. Ei eroa saisi kuitenkaan noin vain ehdottaa. Se voisi tuoda huomattavia hankaluuksia tuohon kuvioon. Ei olisi myöskään reilua, jos vaatisit puolta miehen perimästa omaisuudesta, vaikka sen lain mukaan saisitkin.

Hei ap! Paljon olet saanut jo neuvoja. Itse olen käynyt vastaavan läpi n kuusi vuotta sitten- päädyin siis lopulta lähtemään liitosta. Tilanne oli aika lailla sama.Vertaistuki voisi auttaa sinua, saisit lisää näkökulmia asiaan. Sinä itse teet lopulta päätöksen. Muistan, että pahinta oli se ahdistava aika, kun ei ollut vielä varma minkä päätöksen tekee. Toivon sulle hurjasti voimia :)   Voit kirjoittaa merisirri@hotmail.com

Ihan ensin...hae itsellesi apua ja tietoa.

Turhaan siellä kotona yksin näitä asioita vatvot ja täältä kyselet apua.

Tilaa aika sosiaalitoimistoon, seurakunnan diakonille, oikeusaputoimistoon ja käy keskustelemassa elämästäsi mielenterveystoimistossa niin eiköhän sitä oikeaakin apua löydy jos vaan haluat.

Peppu ylös penkistä ja luuri käteen.

Voinko mennä diakonian luo vaikken kuulu kirkkoon?

ja olen käynyt näiden vuosien aikana juttelemassa mielenterveydestäni psykologille mutta ei siitä ole apua, kyllä tietää ahdinkoni mutta ei se auta. ja oikeusapuun en vielä lähde, kun en tiedä mitä teen,

ap

ja kun ei ole ystäviä ja sukulaisia keiden kanssa tätä vatvoa, niin miksei sitten täällä?

Jossainhan ihmisenkin on puhuttava.

ap

Täällä on ihan hyvä jutella, kun saa paljon erilaisilta ihmisiltä vastauksia. Saa siis monenlaisia näkökulmia.

Mutta, mitä ajattelet siitä, että lastesi huoli ja vastuu lisääntyy samalla, kun sinä erotessasi poistaisit oman "vastuusi" (eli miehelläsi ei olisi enää ketään huolehtimassa ja huomaamassa, mikäli tämä kuolee.).