Lue keskustelun säännöt.
Pitkät onnelliset parisuhteet
13.07.2020 |
Voisiko tähän kerätä asioita, jotka ovat kullekin merkittäviä asioita pitkään kestävissä tyytyväisissä parisuhteissa? Arvoja, tekoja, piirteitä? Pitkään yhdessä olleet tietävät, että media ja some täyttyy usein selityksistä, että erosimme ystävinä ja hehkutetaan pian uusia suhteita. Mutta mitkä asiat pitävät parit yhdessä?
Minulle on tärkeää, että olemme molemmat saaneet aina toteuttaa itseämme niin työ-kuin harrastusrintamallakin. Puoliso ei kiellä eikä vähättele, jos toinen innostuu uudesta asiasta. Kun muut perusasiat parisuhteessa on luottamuksen myötä kunnossa, huomaa, että tietyt yhteiset arvot ovat todella tärkeitä. Meillä toinen aina tukee, kun toinen haluaa toteuttaa jotain pientä tai isompaa. Jos näin ei olisi, en jaksaisi niin hyvin kuin jaksan.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomuus, runsas ja erinomainen seksi ja omat osoitteet.
Sama! Mitään näistä en olisi ilman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huumori, nauretaan samoille hölmöille jutuille jota ei kukaan muu ymmärtäisi.
Seksi, harvassa on ne kerrat kun on kieltäydytty. Molemmat siis ja hyväksytty se että alkuvuosien kiihkeät huutosessiot on nykyään vähän rauhallisempia 😁 tunnetaan toisemme joka sopukkaa myöden.
Kunnoitus, sellainen ettei mollata, vähätellä tai näpäytellä. Eikä naputeta, se tekee kumpi ehtii/viitsii/jaksaa. Mutta pidän myös tästä että mies tekee ne kuuluisat miesten työt ja minä naisten työt. Ihan sillä ettei mua kiinnosta pätkääkään jonkun hilavitkuttimen pörinän säätö. Apuna olen jos tarvii. Minä teen ruoan mutta mies metsästää sen pöytään. Minä teen perussiivoukset mutta mies puistelee matot, vaihtaa petivaatteet ja pesee ikkunat ja saunan. Näistä hommista ei piirretä Exel-taulukkoja ja lasketa minuutteja kumpi tekee enemmän. Tuohon kummalliseen tarkalleen jakoon moni nuori suhde nykyään kaatuu.
Raha-asiat. Molemmilla omat tilit ja menot. Pakolliset ostokset maksaa se kuka kaupassa käy ja se on huomaamatta joka kk aika tasan.
Omaa aikaa molemmille. Miehellä mökki viikonloppuja, mulla ulkomaanmatkoja tms. Niissä saa ja pitää pitää hauskaa. Ei arvostella alkoholijuomien määrää tai kuka kaatu kännissä. Uskalletaan puhua ja nauraa näille kommelluksille sitten kotiuduttua.
Sen toisen suku ei sama mikä sinulla mutta se ei ole vika. Nykyään kaiken pitää olla kuin vaimo on tottunut tekemään!? Vain vaimon suku ja vanhemmat osaa ja miehen sukua arvostellaan. Kummallista ettei ymmärretä ja jousteta yhtään.
Olen ylpeä että olen saanut olla mieheni vaimo 19 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Molemmat pitää puolison (ja lapset) ykkösenä verrattuna kavereihin tai sukulaisiin.
Silti just puoliso ykkösenä, laoset sitten yhdessä. Monelle tuntuu oelvan lapset ykkönen. Mulle mies on number one!
37
Vierailija kirjoitti:
Molemminpuolinen kunnioitus. Ilman sitä kaikki muu on turhaa.
Yhteensopiva(t) arvomaailma(t)
Toimiva kommunikointi: molemmat puhuvat, molemmat kuuntelevat
Kiitos, anteeksi ja kyky muuttaa toimintaansa
Huomaavaisuus arjessa
Molemminpuolinen kunnioitus on todellakin kaikkein tärkeintä. Ilman sitä ei mikään muukaan asia toimi suhteessa.
Esimerkiksi eksäni ajatteli aina "minä" kun taas minä ajattelin aina "me".
En koskaan tehnyt mitään päätöksiä tai asioita ajattelemalla "minä" vaan aina ajattelin "me". Otin kaikessa huomioon hänet, mutta hän yleensä ajatteli ensin itseään, sitten ihmetteli miksi olen niin nyrpeänä aina.
Sain kuulla jatkuvasti syyllistämistä että olen hankala ja hän omasta mielestään oli parisuhteessa sellainen kuin parisuhteessa kuuluu jokaisen tervejärkisen ihmisen olla.
Hänen mielestään minä elin jossain ruusunpunaisissa prinsessa harvoissa ja haluan jotain jatkuvaa huumaa, enkä kestä realismia ollenkaan.
No kummasti hänellä parisuhteet kaatui aina ja jäi lopulta yksin katkeroitumaan, kun taas minä löysin samoin ajattelevan miehen jonka kanssa meillä vanhakin suhde hehkuu "epärealismistani" huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Keskinäisen ja "tavallisen" hyvän seksin lisäksi molemmilla fantasiatasolla haaveissa kolmas pyörä. Useimmiten katukahvilassa pää kääntyy molemmilla spontaanisti viehettävän naisen perään ja merkitsevä hymy vaihdetaan, kun huomataan toisen kiinnostus samaan.
Pitäkää nämä rivoudet omana tietonanne, älkääkä ahdistelko seksuaalisesti sivullisia naisia. Aika harva on valmis teidän pervoihin seksileikkeihin osallistumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huumori, nauretaan samoille hölmöille jutuille jota ei kukaan muu ymmärtäisi.
Seksi, harvassa on ne kerrat kun on kieltäydytty. Molemmat siis ja hyväksytty se että alkuvuosien kiihkeät huutosessiot on nykyään vähän rauhallisempia 😁 tunnetaan toisemme joka sopukkaa myöden.
Kunnoitus, sellainen ettei mollata, vähätellä tai näpäytellä. Eikä naputeta, se tekee kumpi ehtii/viitsii/jaksaa. Mutta pidän myös tästä että mies tekee ne kuuluisat miesten työt ja minä naisten työt. Ihan sillä ettei mua kiinnosta pätkääkään jonkun hilavitkuttimen pörinän säätö. Apuna olen jos tarvii. Minä teen ruoan mutta mies metsästää sen pöytään. Minä teen perussiivoukset mutta mies puistelee matot, vaihtaa petivaatteet ja pesee ikkunat ja saunan. Näistä hommista ei piirretä Exel-taulukkoja ja lasketa minuutteja kumpi tekee enemmän. Tuohon kummalliseen tarkalleen jakoon moni nuori suhde nykyään kaatuu.
Raha-asiat. Molemmilla omat tilit ja menot. Pakolliset ostokset maksaa se kuka kaupassa käy ja se on huomaamatta joka kk aika tasan.
Omaa aikaa molemmille. Miehellä mökki viikonloppuja, mulla ulkomaanmatkoja tms. Niissä saa ja pitää pitää hauskaa. Ei arvostella alkoholijuomien määrää tai kuka kaatu kännissä. Uskalletaan puhua ja nauraa näille kommelluksille sitten kotiuduttua.
Sen toisen suku ei sama mikä sinulla mutta se ei ole vika. Nykyään kaiken pitää olla kuin vaimo on tottunut tekemään!? Vain vaimon suku ja vanhemmat osaa ja miehen sukua arvostellaan. Kummallista ettei ymmärretä ja jousteta yhtään.
Olen ylpeä että olen saanut olla mieheni vaimo 19 vuotta.
Toi on ihanasti sanottu, että on ylpeä saadessaan olla jonkun vaimo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemminpuolinen kunnioitus. Ilman sitä kaikki muu on turhaa.
Yhteensopiva(t) arvomaailma(t)
Toimiva kommunikointi: molemmat puhuvat, molemmat kuuntelevat
Kiitos, anteeksi ja kyky muuttaa toimintaansa
Huomaavaisuus arjessa
Molemminpuolinen kunnioitus on todellakin kaikkein tärkeintä. Ilman sitä ei mikään muukaan asia toimi suhteessa.
Esimerkiksi eksäni ajatteli aina "minä" kun taas minä ajattelin aina "me".
En koskaan tehnyt mitään päätöksiä tai asioita ajattelemalla "minä" vaan aina ajattelin "me". Otin kaikessa huomioon hänet, mutta hän yleensä ajatteli ensin itseään, sitten ihmetteli miksi olen niin nyrpeänä aina.
Sain kuulla jatkuvasti syyllistämistä että olen hankala ja hän omasta mielestään oli parisuhteessa sellainen kuin parisuhteessa kuuluu jokaisen tervejärkisen ihmisen olla.
Hänen mielestään minä elin jossain ruusunpunaisissa prinsessa harvoissa ja haluan jotain jatkuvaa huumaa, enkä kestä realismia ollenkaan.No kummasti hänellä parisuhteet kaatui aina ja jäi lopulta yksin katkeroitumaan, kun taas minä löysin samoin ajattelevan miehen jonka kanssa meillä vanhakin suhde hehkuu "epärealismistani" huolimatta.
Miehillä on liian yleistä tuo, että lähdetään parisuhteeseen minäkeskeisesti. Naisilla on useimmiten edes jotain tiimihenkeä mukana koska naiset on muutenkin sosiaalisempia. Jotenkin tyydyttävää lukea tällaisia tarinoita joissa paha sai palkkansa. Sulla kävi tuuri kun löysit hyvän miehen. Itse en sellaista koskaan löytänyt. Osaat varmasti antaa entistäkin enemmän arvoa miehellesi. Jos minä löytäisin hyvän miehen, palvoisin maata sen jalkojen alla ja hänestä tulisi elämäni keskipiste.
Enkä todellakaan enää tyydy parisuhteeseen miehen kanssa jonka mielestä minä olen epärealistinen läheisriippuvainen hölmö, kun kuvittelen että parisuhteessa pitäisi olla romantiikkaa ja molemminpuolista huomiota muunkin kuin makkarin puolella ja muutakin kuin pari ekaa vuotta. Ei se mitään epärealismia ole, päinvastoin! Mitä järkeä on parisuhteessa, jos se on pelkkää tunteetonta paneskelua ja laskujen yhdessä maksamista?
Ei suhde toimi itsestään, pitää siihen panostaa. Eikä se toimi niin, että vain toinen (yleensä nainen) huomioi arjessa ja toinen ainoastaan silloin kun herralla on halu päästä hässimään. Turha ihmetellä miksi naiselta katoaa halut. Ei ne toimivassa parisuhteessa mihinkään katoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pettävä bipo narsisti. Tällainen on saanut minut viihtymään kolmatta vuosikymmentä. Enkä provoile yhtään.
tämä on oikeasti todella tärkeää ainakin omassa parisuhteessa. Tulee melkeinpä kakkosena seksin jälkeen. Vaikka olis ollu huono päivä esim. töissä, niin joku puolison heittämä tilanneläppä saa nauramaan, eikä enää tunnu niin kurjalta. Mieheni saa mut nauramaan päivittäin ja siitä tulee hyvä mieli.