Miten tottua jatkuviin positiivisiin kommentteihin ja small talkiin suomalaisena ulkomaalaisten keskuudessa?
Olen porukan ainoa suomalainen ja täällähän ei kehuta toisia eikä varsinkaan itseä mutta väritön ja näkymätön pitää olla. Miten voisi oppia kehumaan muita ja ottamaan vastaan kauniit kehut?
Kommentit (17)
Olen yli vuosikymmenen täällä Ruotsissa ollut eikä vieläkään jaksa oikein kestää tätä niiden ” tack så mycke” ” ooh va fint” ” har det sååå bra” -huokailuja.
Riippu päivästä mutta usein vaan käy hermoon. Mitään negatiivista ei ikinä sanota, eikä suoraan varsinkaan.
Että enpä osaa neuvoa sua kyllä.
Mä olen lopulta sopeutunut tähän oman asuinmaani yltiöpositiivisuuteen vuosien myötä ihan hyvin. Alkuun tuli seliteltyä pariinkin kertaan että eeei, eihän tää mekko sovi mulle ollenkaan, jaa että kiva koti vai, tietäisitpä miten nurkista vetää, ja oikeesti mun lapset on pikkuhirviöitä enkä nyt tiiä mikä niihin on tänään mennyt. Tuli kuin selkäytimestä se kaikkien kehujen ja kiitosten refleksinomainen torjunta.
Mutta sitten pakotin itseni vaan sanomaan joka kerta että kiitos, olipa kivasti sanottu. Ja aktiivisesti pitää itseään muistuttaa että kaikki positiivinen mikä mieleen tupsahtaa pitää sitten myös sanoa toiselle. Ennen pitkää siitäkin tulee tapa.
Lopulta sitten on Suomessa käydessä kummajainen joka herättää hämmennystä ja pahennusta kun on niin mielin kielin ventovieraillekin, eikä tajua haukkua itseään riittävästi vastaukseksi jos joku joskus sanoo nätisti. :DD
Odota hetki. Kohta opit ymmärtämään miten monimielisiä ne ”kohteliaisuudet” ja ”positiiviset” kommentit oikeasti on.
Ei se välttämättä koskaan tule sinulle yhtä luontevaksi kuin esim. suomalaiseen tapaan kohtelias bussista poistuminen ikkunan viereiseltä paikalta, kun joku täysin tuntematon istuu vieressä. Sitä performanssiahan on joku ulkomaalainen kuvannut tanssiksi.
Mieti aina minne olet menossa. Mieti etukäteen kohteliaisuudet, mitä voit sanoa muille: Ihana nähdä, ihanasti hiukset, ihana mekko jne. Muistuta itseäsi myös, että kiität kohteliaisuuksista. Loppujen lopuksi et ehkä erotu muista paitsi itsesi mielestä.
Hymylla ja kiitoksella kohteliaisuudesta paasee pitkalle.
Asun USAssa ja opettelin uuden kadentaidon, kun yksi vaikea vaihe onnistui ensimmaisen kerran niin koko luokka taputti ja huuteli "go girl!" Siksi on vaikea ymmartaa sita ainaista vahattelya ja lyttaamista mita Suomessa tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Hymylla ja kiitoksella kohteliaisuudesta paasee pitkalle.
Asun USAssa ja opettelin uuden kadentaidon, kun yksi vaikea vaihe onnistui ensimmaisen kerran niin koko luokka taputti ja huuteli "go girl!" Siksi on vaikea ymmartaa sita ainaista vahattelya ja lyttaamista mita Suomessa tapahtuu.
Oletko asunut kauan ja miten päädyit sinne? Suomalaisiin voi yleensä luottaa mutta en pidä tuppimaisuudesta enkä myöskään siitä että asiat lauotaan suoraan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hymylla ja kiitoksella kohteliaisuudesta paasee pitkalle.
Asun USAssa ja opettelin uuden kadentaidon, kun yksi vaikea vaihe onnistui ensimmaisen kerran niin koko luokka taputti ja huuteli "go girl!" Siksi on vaikea ymmartaa sita ainaista vahattelya ja lyttaamista mita Suomessa tapahtuu.
Oletko asunut kauan ja miten päädyit sinne? Suomalaisiin voi yleensä luottaa mutta en pidä tuppimaisuudesta enkä myöskään siitä että asiat lauotaan suoraan.
40+ vuotta. Lentokoneella tulin.
Heidän pitää sopeutua sinuun, muuten ovat räzizteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hymylla ja kiitoksella kohteliaisuudesta paasee pitkalle.
Asun USAssa ja opettelin uuden kadentaidon, kun yksi vaikea vaihe onnistui ensimmaisen kerran niin koko luokka taputti ja huuteli "go girl!" Siksi on vaikea ymmartaa sita ainaista vahattelya ja lyttaamista mita Suomessa tapahtuu.
Oletko asunut kauan ja miten päädyit sinne? Suomalaisiin voi yleensä luottaa mutta en pidä tuppimaisuudesta enkä myöskään siitä että asiat lauotaan suoraan.
40+ vuotta. Lentokoneella tulin.
Kysyjä tuskin tarkoitti, millä kulkuvälineellä sinne menit 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hymylla ja kiitoksella kohteliaisuudesta paasee pitkalle.
Asun USAssa ja opettelin uuden kadentaidon, kun yksi vaikea vaihe onnistui ensimmaisen kerran niin koko luokka taputti ja huuteli "go girl!" Siksi on vaikea ymmartaa sita ainaista vahattelya ja lyttaamista mita Suomessa tapahtuu.
Oletko asunut kauan ja miten päädyit sinne? Suomalaisiin voi yleensä luottaa mutta en pidä tuppimaisuudesta enkä myöskään siitä että asiat lauotaan suoraan.
40+ vuotta. Lentokoneella tulin.
Aijaa. Tuskinpa lensit ei 40+ vuotta sitten ollut lentokoneita. Kävelit ja uit USAAn. ;D Tosissani kysyn että jäitkö sinne työn vai rakkauden perässä?
Vierailija kirjoitti:
Olen yli vuosikymmenen täällä Ruotsissa ollut eikä vieläkään jaksa oikein kestää tätä niiden ” tack så mycke” ” ooh va fint” ” har det sååå bra” -huokailuja.
Riippu päivästä mutta usein vaan käy hermoon. Mitään negatiivista ei ikinä sanota, eikä suoraan varsinkaan.
Että enpä osaa neuvoa sua kyllä.
Ruotsalaiset on ihania. Ne ovat piece of cake verrattuna suomalaisiin eleettömyyksiin.
Yleensähän monissa maissa sitten täytyy kehua muitakin. Eli jos käytte yhdessä jumpassa ja joku kehuu sinua niin täytyy kehua takaisin tai olet melko äkkiä kaveriton jne. Ei suurin osa maailmaa eroa suomesta muuten kuin ei kannata vähätellä itseään tai jää palkat maksamatta ja ei kutsuta minnekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hymylla ja kiitoksella kohteliaisuudesta paasee pitkalle.
Asun USAssa ja opettelin uuden kadentaidon, kun yksi vaikea vaihe onnistui ensimmaisen kerran niin koko luokka taputti ja huuteli "go girl!" Siksi on vaikea ymmartaa sita ainaista vahattelya ja lyttaamista mita Suomessa tapahtuu.
Oletko asunut kauan ja miten päädyit sinne? Suomalaisiin voi yleensä luottaa mutta en pidä tuppimaisuudesta enkä myöskään siitä että asiat lauotaan suoraan.
40+ vuotta. Lentokoneella tulin.
Aijaa. Tuskinpa lensit ei 40+ vuotta sitten ollut lentokoneita. Kävelit ja uit USAAn. ;D Tosissani kysyn että jäitkö sinne työn vai rakkauden perässä?
Tulin perheeni kanssa Green Cardilla pysyviksi asukkaiksi ja nyt olemme USAn kansalaisia. Miten sen kortin sain on sitten jo toinen juttu, samat lait eivat ole enaa voimassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hymylla ja kiitoksella kohteliaisuudesta paasee pitkalle.
Asun USAssa ja opettelin uuden kadentaidon, kun yksi vaikea vaihe onnistui ensimmaisen kerran niin koko luokka taputti ja huuteli "go girl!" Siksi on vaikea ymmartaa sita ainaista vahattelya ja lyttaamista mita Suomessa tapahtuu.
Oletko asunut kauan ja miten päädyit sinne? Suomalaisiin voi yleensä luottaa mutta en pidä tuppimaisuudesta enkä myöskään siitä että asiat lauotaan suoraan.
40+ vuotta. Lentokoneella tulin.
Aijaa. Tuskinpa lensit ei 40+ vuotta sitten ollut lentokoneita. Kävelit ja uit USAAn. ;D Tosissani kysyn että jäitkö sinne työn vai rakkauden perässä?
Tulin perheeni kanssa Green Cardilla pysyviksi asukkaiksi ja nyt olemme USAn kansalaisia. Miten sen kortin sain on sitten jo toinen juttu, samat lait eivat ole enaa voimassa.
Hieno juttu! Oletko säilyttänyt suomalaista kulttuuria siellä ollessa?
Vierailija kirjoitti:
Odota hetki. Kohta opit ymmärtämään miten monimielisiä ne ”kohteliaisuudet” ja ”positiiviset” kommentit oikeasti on.
Mitähän tarkoitat?
No kohtaamalla ne ja opettelemalla samoin.