Onko tällä ketään, joka olisi kärsinyt hivuttavasta masennuksesta vuosikaudet, ja sitten kuitenkin hakeutunut hoitoon?

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti siis pelkäät, että hoito pahentaa tilannettasi. No, ei se auta täällä kysellä toisten kokemuksia. Jokaisen täytyy itse kulkea oma tiensä. Et saa koskaan juuri sinulle sopivaa vastausta, jos et kokeile omalla kohdallasi ottaa apua vastaan. Rohkeasti vain siis. Ahdistus täytyy käsitellä, ei se mene itsestään pois.

En pelkää, että hoito pahentaa tilannetta.

Mä olen ollut jo hoidossa, eikä siitä ollut niin paljoa hyötyä, että masennus olisi pysynyt kovin kauaa poissa.

Ymmärrän, että haluat auttaa, mutta en mä mitenkään tyhmä ole, kyllä mä tiedän, millaista hoito on, ja itse asiassa siinä on aika iso syy, miksi olen siihen niin haluton. Tiedän, että turhauttaa, kun toinen ei noudata ihan selkeää ja fiksua neuvoa, mutta semmoista se elämä vain on.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai miksi kysyn? Koska yritän auttaa sua. Tuntuu ihan älyttömältä, että edes pohdit hoitoon hakeutumista, jos kerran tarvitset hoitoa.

Musta tuntuu, että tämä halu auttaa saattakin mennä siihen, että alat purkaa aggressiotasi sinua turhauttavasta tilanteesta minuun. Tuollaiset "miksi ihmeessä" ja "kuulostaa älyttömältä" kuulostavat jo valmiiksi siltä, että sinulla on halki, poikki ja pinoon -ratkaisut, mutta ei kuitenkaan välttämättä halua ymmärtää, miksi olen tässä tilanteessa.

Ap

No tuota ok... alan ymmärtää miksi sulla on mt-ongelmia.

Jep, just tätä tarkoitin tuolla, mitä sanoin siitä, että turhaudut ja alat purkaa omia aggressioitasi. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mielummin ennemmin kuin myöhemmin. Moni hyötyy terapiasta ja sitten harmittaa kun ei tullu mennyksi aikaisemmmin.

Niin minäkin sanoin. Mutta hän ei halua "halki poikki pinoon" -ratkaisua, pelkää jo valmiiksi että kukaan ei ymmärrä (ihan niin kuin terapeutit eivät olisi kaikkea kuulleet ja nähneet), hohhoijaa...

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan. Yritin hukuttaa itseni ja jouduin pakkohoitoon. Diagnoosi oli psykoottinen vaikea masennus. Silloin olin eri mieltä diagnoosista. Tajusin vasta tervehdyttyäni, että ei se mun käytös normaalia ollut. Mulle pakotettiin sairaalassa lääkkeet ja lihoin niiden ansiosta 30kg. Kaikki seksuaalisuus hävisi myös. Pääsin pois sairaalasta, palasin töihin ja hitaasti alettiin pienentämään lääkkeiden annosta. Seksuaalisuus palasi takaisin. Maaliskuusta lähtien olen ollut kokonaan ilman lääkkeitä. Voin hyvin. Unta ei tule kuin 5 tuntia kerrallaan ja ylipainoa on vielä, mutta muuten ok. Sen opin, että negatiivisuus johtaa lopulta tuhoon. Nykyään nautin pienistä jutuista kuten pyykin pesemisestä, puhtaiden vaatteiden tuoksusta jne. Toinen oppi on, että aina on toivoa ja uusia mahdollisuuksia. Silloin masentuneena en pystynyt uskomaan sitä millään.

Mä pystyn hetkellisesti nauttimaan erilaisista asioista, luulen, että tämä on yksi syy, miksi sinnittelen. Olen myös ihmisenä sellainen, että kestän tosi hyvin raskaitakin asioita. Ehkä siksi siedän tätä niin hyvin, siis liian hyvin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielummin ennemmin kuin myöhemmin. Moni hyötyy terapiasta ja sitten harmittaa kun ei tullu mennyksi aikaisemmmin.

Niin minäkin sanoin. Mutta hän ei halua "halki poikki pinoon" -ratkaisua, pelkää jo valmiiksi että kukaan ei ymmärrä (ihan niin kuin terapeutit eivät olisi kaikkea kuulleet ja nähneet), hohhoijaa...

Mä oon käynyt mm. 3 vuoden psykoterapian. Se oli joku toinen, joka kirjoitti, että pelkään, en minä.

Mutta siis joo, mähän pyysin toisten ihmisten kokemuksia, en neuvoja. Kun neuvojat aina suuttuvat.

Ap

Yleensä siihen on joku syy, että ihmisen masennus ei hoidollakaan parane. Esim. pers.häiriö siinä ohessa.

Juu ongelmia ollut jo melkein lapsesta asti, mutta hoitoon tuli hakeuduttua vasta 25-vuotiaana, en suosittele odottamaan noin kauan. Aiemminkin olisi voinut mutta jo pelkästään omista ongelmista puhuminen ahdisti liikaa, saati sitten puhelinsoitto etten saanut oikein aikaiseksi varata aikaa, vaikka sitä ajattelin varmaan vuodenpäivät ennenkuin uskalsin. Lopulta parisuhteen ongelmat laukaisi liikaa ahdistusta joten hakeuduin hoitoon että saisi edes jotain lievennystä olotilaan, auttoihan se hieman että pääsi purkamaan päätään ja napit kouraan, mutta mitään todellista terapiaa ei kannata ainaakan julkiselta puolelta odottaa, lähinnä sairaanhoitajan kanssa elämästä ja niitä näitä höpöttelyä. Terapiaan olisin voinut hakeutua mutta loppui lähinnä omat voimat kesken terapeutin etsinnässä, joten hoitokin katkesi siihen... Ehkä joskus vielä.

Hivuttava???? XDDDDDDD

Vierailija kirjoitti:

Yleensä siihen on joku syy, että ihmisen masennus ei hoidollakaan parane. Esim. pers.häiriö siinä ohessa.

Mä luulisin, että mulla on ADD. 

Mullahan on toki useampi psykiatrin diagnoosi, olen saanut ne terapiaa varten. Ei ole psykiatrilla aikanaan muuta todettu kuin keskivaikea masennus. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Hivuttava???? XDDDDDDD

Onko sana sinulle tuntematon?

Ap

Joo huomaa näistä ap:n kommenteista että ongelmia tosiaan on, muutenkin kuin vaan "hivuttava" masennus

Masennusdiagnoosi kulkee sitten mukana läpi elämän. En ole kymmeneen vuoteen tarvinnut hoitoa masennukseen, ja nyt keväällä kävin lääkärissä rintakivuista. Ja kappas siellä oli oma kannassa kirjattu käyntikertomukseen myös masennus.

Vierailija kirjoitti:

Juu ongelmia ollut jo melkein lapsesta asti, mutta hoitoon tuli hakeuduttua vasta 25-vuotiaana, en suosittele odottamaan noin kauan. Aiemminkin olisi voinut mutta jo pelkästään omista ongelmista puhuminen ahdisti liikaa, saati sitten puhelinsoitto etten saanut oikein aikaiseksi varata aikaa, vaikka sitä ajattelin varmaan vuodenpäivät ennenkuin uskalsin. Lopulta parisuhteen ongelmat laukaisi liikaa ahdistusta joten hakeuduin hoitoon että saisi edes jotain lievennystä olotilaan, auttoihan se hieman että pääsi purkamaan päätään ja napit kouraan, mutta mitään todellista terapiaa ei kannata ainaakan julkiselta puolelta odottaa, lähinnä sairaanhoitajan kanssa elämästä ja niitä näitä höpöttelyä. Terapiaan olisin voinut hakeutua mutta loppui lähinnä omat voimat kesken terapeutin etsinnässä, joten hoitokin katkesi siihen... Ehkä joskus vielä.

Joo, taitaa nykyään olla kiven alla nuo terapeutit. Yksikin tuttu etsi terapeuttia melkein vuoden. Toki tässäkin oli korona välissä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Joo huomaa näistä ap:n kommenteista että ongelmia tosiaan on, muutenkin kuin vaan "hivuttava" masennus

No, minkä diagnosoisit sitten omaksi ongelmaksesi?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Masennusdiagnoosi kulkee sitten mukana läpi elämän. En ole kymmeneen vuoteen tarvinnut hoitoa masennukseen, ja nyt keväällä kävin lääkärissä rintakivuista. Ja kappas siellä oli oma kannassa kirjattu käyntikertomukseen myös masennus.

Mulla ei oo kulkenut. Toki on niin, että olin silloin YTHS:n piirissä, mutta muutaman kerran oli täällä TK:n teksteissä, että aikaisemmin masennusta sairastanut nainen (kun joskus asia tuli puheeksi), mutta se oli ihan muutaman kerran, kunnes jäi pois.

Ap