Jos kanssaihmisellä on autismin kirjo...

Minä ja mun mies ollaan molemmat kirjoilla ja vaikeaa on. Mä itse olen hiljainen möllöttäjä, mutta haluaisin enemmän seksiä. Mies taas pitää järkyttäviä monologeja ja kuvittelee voivansa elää selibaatissa lopun ikäänsä. Turhautuneena töksäyttelen hänelle kaikenlaista kamalaa. Eroa harkitsen. 

Vierailija kirjoitti:

Huutelet sille ”et ole normaali, et ole normaali”, ja alistat kaikin mahdollisin tavoin. Sitten kun se suuttuu sinulle, ihmettelet ”kuinka se voi olla noin vajaa”. Ai niin mutta niinhän sinä teetkin - kiusaajapaska.

Ahaa. Minun asperger koulukaverini kertoi minulle mm. että en ole minkään näköinen. Ja monia muitakin asioita, joilla piikitteli. Jos minä haluan, että minua kohtaan ei käyttädytä noin, niin olenkin kiusaajapaska? Kiva juttu. -eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi toisten ihmisten pitäisi joutua kärsiä sinun innostasi järjestää heitä vastaan vammaisvastaista verbaalista väkivaltaa? Miksi autismikirjolaisten tulisi sietää sinun nentteilyäsi ja ableistista väkivaltaa vielä siihen päälle? Miksi heiltä tulisi riistää oikeus omaan kulttuuriinsa, jota ilmennetään vuorovaikutusmalleissa?

Öööö, siis sekö on verbaalista väkivaltaa, että toivon että tervehdittäisiin ja oltaisiin ystävällisiä ja kohteliaita? 

Voi se tavallaan ollakin.

Jos painostat toista alistumaan tervehdykseen, vaikkei henkilö sitä uskalla tehdä, niin sehän on alistamista ja väkivaltaa tätä kohtaan.

Itse asiassa se tervehtimisen puuttuminen tässä on kakkein pienin ongelma. Enkä pakota ketään, mutta huomaan, jos joku ei vastaa tervehdykseen.

-ap

Noniin, eli olet juuri sellainen hemmetin rasittava nentti joka ylitulkitsee as-ihmisen käytöstä, pitää omia mielipiteitä objektiivisina faktoina, ja olettaa että kaikki on jotenkin kauhean henkilökohtaista. 

Ota etäisyyttä, ole kiltti, se autismikirjolainen "kaverisi" ei todellakaan jää kaipaamaan sinun edustamaasi normaaliuden lajia.

palsta-asperger

Millä tavalla se on ylitulkitsemista jos huomaa, että toinen ei tervehdi? Ei ole olemassa edes mitään yleistä aspergerihmisten käytöstä, jossa eivät haluaisi tervehtiä tai näkisi sitä tarpeellisena. Useat aspergerit haluavat tervehtiä paljon iloisemmin kuin minä ja muutenkin hölöttävät minkä ehtivät. Eli miten tällaiset asiat pitäisi etukäteen tietää jos ei ole mitään aspergereille yleistä käytäntöä näistä asioista?

Olen ilmoittanut kiusaamisesi.

Mikä tuossa oli kiusaamista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi toisten ihmisten pitäisi joutua kärsiä sinun innostasi järjestää heitä vastaan vammaisvastaista verbaalista väkivaltaa? Miksi autismikirjolaisten tulisi sietää sinun nentteilyäsi ja ableistista väkivaltaa vielä siihen päälle? Miksi heiltä tulisi riistää oikeus omaan kulttuuriinsa, jota ilmennetään vuorovaikutusmalleissa?

Öööö, siis sekö on verbaalista väkivaltaa, että toivon että tervehdittäisiin ja oltaisiin ystävällisiä ja kohteliaita? 

Voi se tavallaan ollakin.

Jos painostat toista alistumaan tervehdykseen, vaikkei henkilö sitä uskalla tehdä, niin sehän on alistamista ja väkivaltaa tätä kohtaan.

Minä osaan olla kyllä kohtuullisen ystävällinen ja kohtelias sosiaalisissa tilanteissa, mutta fraasit kuten juurikin tervehdykset joilla ei ole mitään asiasisältöä, voivat unohtua. "Huomenta" ohi kulkiessa jollekin kollegalle jonka kanssa ei muuten ole mitään vuorovaikutusta, ei ole minkään tärkeän informaation välittämistä toiselle, se vain katkaisee ikävästi omat ajatukset. Yritän kyllä muistaa että on nenttejä joiden maailma kaatuu ja jotka ottavat henkilökohtaisena loukkauksena jos unohtaa tervehtiä, mutta...niin, joskus olen vaan ajatuksissani. Jos joku ei voi sietää minua sen takia, niin se on voi voi.

palsta-asperger

Hm... Miten niin  tervehdyksellä ei ole asiasisältöä? Se tarkoittaa jokseenkin, että huomioin Sinut ja haluan osoittaa arvostavani Sinua. Jos ei vastaa tervehdykseen, siinä vasta asiasisältöä onkin...

Asiasisältö: minulla on relevanttia informaatiota jonka jakamisen uskon olevan hyödyllistä. Informaatio ei ole sosiaalisten suhteiden suohon liittyvää, vaan koskee _asioita_. Kuten: säätila, työprojektin tilanne, ratkaisu johonkin ongelmaan jne. 

Sosiaalinen turha höttö: Muistan olettaa, että olet hirvittävän huomionkipeä olento jolle arvostustaan pitää todistella joka välissä, ettei sille tule paha mieli ja se ala luulla että vihaan sitä verisesti. Minun arvostukseni ja sen tason mahdolliset pienet vaihtelut ovat universumin tärkein asia josta minun pitää jatkuvasti raportoida noudattamalla tiettyjä rituaaleja jotka koen häiritsevinä ja merkityksettöminä. Jos en näin tee, oletat että vähintään valmistelen kimppuusi käymistä.

Jos autisti ei törmännyt sinuun, hän huomasi sinut. Jos hän ei paennut eikä saanut itkupotkuraivaria, voit olettaa ettei ilmestymisesi ollut täysin sietämätön elämys. Koita nyt vähän hillitä tuota dramaattisuuttasi ja lähteä siitä, että olet autistin mielestä ihan ok, kunnes hän tulee toisin kertomaan. 

palsta-asperger

Tuohon ei voi vastata koska ei ole mitään tietoa miten itse käyttäydyt tai kohtelet häntä.

Saatat olla vaikka millainen kiusaaja joka hakee täältä kannustusta lisäilkeilyyn.

Olet ottanut rinnallesi ihmisen jonka piikkiin voit halutessasi laittaa kaiken mahdollisen. Tuollaisella kysymyksellä voit hakea vertaistukea lisäkiusaamiseen.

En itsekään tajua aina tervehtiä kaikkia, toisia taas useamman kerran päivässä. Mutten myöskään laske muiden tervehdyksiä.

Minulla on itselläni työkaveri joka oikeasti seuraa näitä, kuka vastaa ja kuka ei kun sanoo kahvihuoneeseen tullessa huomenta, ja sitten sitä haudotaan, murehditaan ja märhditään koko päivän.

Seuraa myös sitä että kaikki ovat tarpeeksi innoissaan kun puhuvat hänelle. Helvetin raskasta, mielelläni pyrin olemaan mahdollisimman kaukana hänestä ja siitä saan piikittelyä ja vittuilua, kun olen niin epänormaali ja selvästi epäkohtelias. Näin Salossa.

Vierailija kirjoitti:

Tuohon ei voi vastata koska ei ole mitään tietoa miten itse käyttäydyt tai kohtelet häntä.

Saatat olla vaikka millainen kiusaaja joka hakee täältä kannustusta lisäilkeilyyn.

Olet ottanut rinnallesi ihmisen jonka piikkiin voit halutessasi laittaa kaiken mahdollisen. Tuollaisella kysymyksellä voit hakea vertaistukea lisäkiusaamiseen.

No tuota kohtelen aika normaalisti, kohteliaasti ja tasapuolisesti, niin kuin muitakin, mutta häneltä saan silti osakseni kaikkea kummallista. Tietoisena hänen poikkeavuudestaan olen yrittänyt sietää sitä, mutta nyt alkaa tuntua, etten jaksa enää. Jos hän ei suodata puheitaan, en ehkä kohta minäkään... Sitten tietysti minä olen se, jota syytetään huonosta käytöksestä :( Niin, ja kyse ei ole ihmisestä, jonka olen itse ottanut rinnalleni, vaan sellaisesta, jonka kanssa vain täytyy olla tekemisissä.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi toisten ihmisten pitäisi joutua kärsiä sinun innostasi järjestää heitä vastaan vammaisvastaista verbaalista väkivaltaa? Miksi autismikirjolaisten tulisi sietää sinun nentteilyäsi ja ableistista väkivaltaa vielä siihen päälle? Miksi heiltä tulisi riistää oikeus omaan kulttuuriinsa, jota ilmennetään vuorovaikutusmalleissa?

Öööö, siis sekö on verbaalista väkivaltaa, että toivon että tervehdittäisiin ja oltaisiin ystävällisiä ja kohteliaita? 

Voi se tavallaan ollakin.

Jos painostat toista alistumaan tervehdykseen, vaikkei henkilö sitä uskalla tehdä, niin sehän on alistamista ja väkivaltaa tätä kohtaan.

Itse asiassa se tervehtimisen puuttuminen tässä on kakkein pienin ongelma. Enkä pakota ketään, mutta huomaan, jos joku ei vastaa tervehdykseen.

-ap

Noniin, eli olet juuri sellainen hemmetin rasittava nentti joka ylitulkitsee as-ihmisen käytöstä, pitää omia mielipiteitä objektiivisina faktoina, ja olettaa että kaikki on jotenkin kauhean henkilökohtaista. 

Ota etäisyyttä, ole kiltti, se autismikirjolainen "kaverisi" ei todellakaan jää kaipaamaan sinun edustamaasi normaaliuden lajia.

palsta-asperger

Millä tavalla se on ylitulkitsemista jos huomaa, että toinen ei tervehdi? Ei ole olemassa edes mitään yleistä aspergerihmisten käytöstä, jossa eivät haluaisi tervehtiä tai näkisi sitä tarpeellisena. Useat aspergerit haluavat tervehtiä paljon iloisemmin kuin minä ja muutenkin hölöttävät minkä ehtivät. Eli miten tällaiset asiat pitäisi etukäteen tietää jos ei ole mitään aspergereille yleistä käytäntöä näistä asioista?

Go figure out. Te neurotyypilliset olette kuulemma sosiaalisesti mielettömän taitavia, pitäisi olla helppo juttu.

palsta-asperger

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi toisten ihmisten pitäisi joutua kärsiä sinun innostasi järjestää heitä vastaan vammaisvastaista verbaalista väkivaltaa? Miksi autismikirjolaisten tulisi sietää sinun nentteilyäsi ja ableistista väkivaltaa vielä siihen päälle? Miksi heiltä tulisi riistää oikeus omaan kulttuuriinsa, jota ilmennetään vuorovaikutusmalleissa?

Öööö, siis sekö on verbaalista väkivaltaa, että toivon että tervehdittäisiin ja oltaisiin ystävällisiä ja kohteliaita? 

Voi se tavallaan ollakin.

Jos painostat toista alistumaan tervehdykseen, vaikkei henkilö sitä uskalla tehdä, niin sehän on alistamista ja väkivaltaa tätä kohtaan.

Minä osaan olla kyllä kohtuullisen ystävällinen ja kohtelias sosiaalisissa tilanteissa, mutta fraasit kuten juurikin tervehdykset joilla ei ole mitään asiasisältöä, voivat unohtua. "Huomenta" ohi kulkiessa jollekin kollegalle jonka kanssa ei muuten ole mitään vuorovaikutusta, ei ole minkään tärkeän informaation välittämistä toiselle, se vain katkaisee ikävästi omat ajatukset. Yritän kyllä muistaa että on nenttejä joiden maailma kaatuu ja jotka ottavat henkilökohtaisena loukkauksena jos unohtaa tervehtiä, mutta...niin, joskus olen vaan ajatuksissani. Jos joku ei voi sietää minua sen takia, niin se on voi voi.

palsta-asperger

Hm... Miten niin  tervehdyksellä ei ole asiasisältöä? Se tarkoittaa jokseenkin, että huomioin Sinut ja haluan osoittaa arvostavani Sinua. Jos ei vastaa tervehdykseen, siinä vasta asiasisältöä onkin...

Asiasisältö: minulla on relevanttia informaatiota jonka jakamisen uskon olevan hyödyllistä. Informaatio ei ole sosiaalisten suhteiden suohon liittyvää, vaan koskee _asioita_. Kuten: säätila, työprojektin tilanne, ratkaisu johonkin ongelmaan jne. 

Sosiaalinen turha höttö: Muistan olettaa, että olet hirvittävän huomionkipeä olento jolle arvostustaan pitää todistella joka välissä, ettei sille tule paha mieli ja se ala luulla että vihaan sitä verisesti. Minun arvostukseni ja sen tason mahdolliset pienet vaihtelut ovat universumin tärkein asia josta minun pitää jatkuvasti raportoida noudattamalla tiettyjä rituaaleja jotka koen häiritsevinä ja merkityksettöminä. Jos en näin tee, oletat että vähintään valmistelen kimppuusi käymistä.

Jos autisti ei törmännyt sinuun, hän huomasi sinut. Jos hän ei paennut eikä saanut itkupotkuraivaria, voit olettaa ettei ilmestymisesi ollut täysin sietämätön elämys. Koita nyt vähän hillitä tuota dramaattisuuttasi ja lähteä siitä, että olet autistin mielestä ihan ok, kunnes hän tulee toisin kertomaan. 

palsta-asperger

Mistä te kirjolaiset sitten nautitte, jos kaikki faktan ulkopuolelle menevä on taustahöttöä? Tervehtimisen ja small talkin ja kaiken sellaisen (myös katsekontaktin) tarkoitus on tuottaa mielihyvää. Kyllä käy elämä tylsäksi, jos ei enää edes sosiaalisesta kanssakäymisestä saisi ottaa hyvää fiilistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohon ei voi vastata koska ei ole mitään tietoa miten itse käyttäydyt tai kohtelet häntä.

Saatat olla vaikka millainen kiusaaja joka hakee täältä kannustusta lisäilkeilyyn.

Olet ottanut rinnallesi ihmisen jonka piikkiin voit halutessasi laittaa kaiken mahdollisen. Tuollaisella kysymyksellä voit hakea vertaistukea lisäkiusaamiseen.

No tuota kohtelen aika normaalisti, kohteliaasti ja tasapuolisesti, niin kuin muitakin, mutta häneltä saan silti osakseni kaikkea kummallista. Tietoisena hänen poikkeavuudestaan olen yrittänyt sietää sitä, mutta nyt alkaa tuntua, etten jaksa enää. Jos hän ei suodata puheitaan, en ehkä kohta minäkään... Sitten tietysti minä olen se, jota syytetään huonosta käytöksestä :( Niin, ja kyse ei ole ihmisestä, jonka olen itse ottanut rinnalleni, vaan sellaisesta, jonka kanssa vain täytyy olla tekemisissä.

-ap

Suosittelen sanomaan suoraan tälle tyypille. Suoraan ja rehellisesti. Ei millään tunnelatauksella, koska se sinun keskustelukumppani ei saata ymmärtää ollenkaan että sinulla on joku valtava tunnereaktio päällä. Suorapuheisuutta ja rehellisyyttä konkreettisilla asioilla kerrottuna hän saattaa ymmärtää.

Sinun täytyy nyt muistaa se, että sosiaaliset normit eivät ole autisminkirjolaisille helppo pelikenttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi toisten ihmisten pitäisi joutua kärsiä sinun innostasi järjestää heitä vastaan vammaisvastaista verbaalista väkivaltaa? Miksi autismikirjolaisten tulisi sietää sinun nentteilyäsi ja ableistista väkivaltaa vielä siihen päälle? Miksi heiltä tulisi riistää oikeus omaan kulttuuriinsa, jota ilmennetään vuorovaikutusmalleissa?

Öööö, siis sekö on verbaalista väkivaltaa, että toivon että tervehdittäisiin ja oltaisiin ystävällisiä ja kohteliaita? 

Voi se tavallaan ollakin.

Jos painostat toista alistumaan tervehdykseen, vaikkei henkilö sitä uskalla tehdä, niin sehän on alistamista ja väkivaltaa tätä kohtaan.

Itse asiassa se tervehtimisen puuttuminen tässä on kakkein pienin ongelma. Enkä pakota ketään, mutta huomaan, jos joku ei vastaa tervehdykseen.

-ap

Noniin, eli olet juuri sellainen hemmetin rasittava nentti joka ylitulkitsee as-ihmisen käytöstä, pitää omia mielipiteitä objektiivisina faktoina, ja olettaa että kaikki on jotenkin kauhean henkilökohtaista. 

Ota etäisyyttä, ole kiltti, se autismikirjolainen "kaverisi" ei todellakaan jää kaipaamaan sinun edustamaasi normaaliuden lajia.

palsta-asperger

Millä tavalla se on ylitulkitsemista jos huomaa, että toinen ei tervehdi? Ei ole olemassa edes mitään yleistä aspergerihmisten käytöstä, jossa eivät haluaisi tervehtiä tai näkisi sitä tarpeellisena. Useat aspergerit haluavat tervehtiä paljon iloisemmin kuin minä ja muutenkin hölöttävät minkä ehtivät. Eli miten tällaiset asiat pitäisi etukäteen tietää jos ei ole mitään aspergereille yleistä käytäntöä näistä asioista?

Go figure out. Te neurotyypilliset olette kuulemma sosiaalisesti mielettömän taitavia, pitäisi olla helppo juttu.

palsta-asperger

Siis havaitsen vaan, että joku ei tervehdi minua. En tee asialle mitään. En nosta äläkkää tai puhu paskaa siitä ihmisestä. Huomioin vaan, että hän ei tervehtinyt. Kuinka se on ylitulkintaa? Havaitsen minä myös sen jos joku kävelee ohitseni, katsoo minua silmiin tai ihan vaan hymyilee. Ja minä en ole sosiaalisesti mielettömän taitava, kuten voit sen huomata. En ymmärrä, että mitä pahaa tuossa havaitsemisessa on? Samaa tekevät aspergeritkin oman kokemukseni mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi toisten ihmisten pitäisi joutua kärsiä sinun innostasi järjestää heitä vastaan vammaisvastaista verbaalista väkivaltaa? Miksi autismikirjolaisten tulisi sietää sinun nentteilyäsi ja ableistista väkivaltaa vielä siihen päälle? Miksi heiltä tulisi riistää oikeus omaan kulttuuriinsa, jota ilmennetään vuorovaikutusmalleissa?

Öööö, siis sekö on verbaalista väkivaltaa, että toivon että tervehdittäisiin ja oltaisiin ystävällisiä ja kohteliaita? 

Voi se tavallaan ollakin.

Jos painostat toista alistumaan tervehdykseen, vaikkei henkilö sitä uskalla tehdä, niin sehän on alistamista ja väkivaltaa tätä kohtaan.

Itse asiassa se tervehtimisen puuttuminen tässä on kakkein pienin ongelma. Enkä pakota ketään, mutta huomaan, jos joku ei vastaa tervehdykseen.

-ap

Noniin, eli olet juuri sellainen hemmetin rasittava nentti joka ylitulkitsee as-ihmisen käytöstä, pitää omia mielipiteitä objektiivisina faktoina, ja olettaa että kaikki on jotenkin kauhean henkilökohtaista. 

Ota etäisyyttä, ole kiltti, se autismikirjolainen "kaverisi" ei todellakaan jää kaipaamaan sinun edustamaasi normaaliuden lajia.

palsta-asperger

Kaverin sijaan se voi olla myös työkaveri, naapuri tai perheenjäsen, josta ei noin vain oteta etäisyyttä. Sitten pitää vain yrittää sopeutua.

Joo todellakin. Aloitin itse asiassa juuri uudessa työpaikassa psykiatrian yksikössä, ja minua lähestyi työasiassa yksi ihminen siellä. Kävi alta aikayksikön selväksi, että hänellä on asperger, ja paha sellainen onkin. Ei mitään motivaatiota myöskään edes työpaikalla yrittää esittää käytöstapoja kollegoita kohtaan. En voinut kuin ihmetellä, kuka palkkasi hänet auttamistyöhön psykiatrialle, kun hän ei osaa työkavereidenkaan kanssa olla asiallinen. Nyt käy sääliksi hänen potilaitaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi toisten ihmisten pitäisi joutua kärsiä sinun innostasi järjestää heitä vastaan vammaisvastaista verbaalista väkivaltaa? Miksi autismikirjolaisten tulisi sietää sinun nentteilyäsi ja ableistista väkivaltaa vielä siihen päälle? Miksi heiltä tulisi riistää oikeus omaan kulttuuriinsa, jota ilmennetään vuorovaikutusmalleissa?

Öööö, siis sekö on verbaalista väkivaltaa, että toivon että tervehdittäisiin ja oltaisiin ystävällisiä ja kohteliaita? 

Voi se tavallaan ollakin.

Jos painostat toista alistumaan tervehdykseen, vaikkei henkilö sitä uskalla tehdä, niin sehän on alistamista ja väkivaltaa tätä kohtaan.

Minä osaan olla kyllä kohtuullisen ystävällinen ja kohtelias sosiaalisissa tilanteissa, mutta fraasit kuten juurikin tervehdykset joilla ei ole mitään asiasisältöä, voivat unohtua. "Huomenta" ohi kulkiessa jollekin kollegalle jonka kanssa ei muuten ole mitään vuorovaikutusta, ei ole minkään tärkeän informaation välittämistä toiselle, se vain katkaisee ikävästi omat ajatukset. Yritän kyllä muistaa että on nenttejä joiden maailma kaatuu ja jotka ottavat henkilökohtaisena loukkauksena jos unohtaa tervehtiä, mutta...niin, joskus olen vaan ajatuksissani. Jos joku ei voi sietää minua sen takia, niin se on voi voi.

palsta-asperger

Hm... Miten niin  tervehdyksellä ei ole asiasisältöä? Se tarkoittaa jokseenkin, että huomioin Sinut ja haluan osoittaa arvostavani Sinua. Jos ei vastaa tervehdykseen, siinä vasta asiasisältöä onkin...

Asiasisältö: minulla on relevanttia informaatiota jonka jakamisen uskon olevan hyödyllistä. Informaatio ei ole sosiaalisten suhteiden suohon liittyvää, vaan koskee _asioita_. Kuten: säätila, työprojektin tilanne, ratkaisu johonkin ongelmaan jne. 

Sosiaalinen turha höttö: Muistan olettaa, että olet hirvittävän huomionkipeä olento jolle arvostustaan pitää todistella joka välissä, ettei sille tule paha mieli ja se ala luulla että vihaan sitä verisesti. Minun arvostukseni ja sen tason mahdolliset pienet vaihtelut ovat universumin tärkein asia josta minun pitää jatkuvasti raportoida noudattamalla tiettyjä rituaaleja jotka koen häiritsevinä ja merkityksettöminä. Jos en näin tee, oletat että vähintään valmistelen kimppuusi käymistä.

Jos autisti ei törmännyt sinuun, hän huomasi sinut. Jos hän ei paennut eikä saanut itkupotkuraivaria, voit olettaa ettei ilmestymisesi ollut täysin sietämätön elämys. Koita nyt vähän hillitä tuota dramaattisuuttasi ja lähteä siitä, että olet autistin mielestä ihan ok, kunnes hän tulee toisin kertomaan. 

palsta-asperger

Mistä te kirjolaiset sitten nautitte, jos kaikki faktan ulkopuolelle menevä on taustahöttöä? Tervehtimisen ja small talkin ja kaiken sellaisen (myös katsekontaktin) tarkoitus on tuottaa mielihyvää. Kyllä käy elämä tylsäksi, jos ei enää edes sosiaalisesta kanssakäymisestä saisi ottaa hyvää fiilistä. 

Tämän jutun juoni onkin se, että tervehtiminen, small talk ja katsekontakti _eivät tuota_ autistille mielihyvää, päinvastoin. Ne voivat olla äärimmäisen rasittavia ja epämiellyttäviä, mutta sellaisia joita neurotyypillisten luomassa maailmassa vaan on pakko sietää, tai sitten kärsiä siitä että ei pysty. 

Ihan vapaasti neurotyypilliset saavat riemuita sosiaalisesta kanssakäymisestä koko sydämestään, kunhan ette vain yrittäisi kaikin keinoin pakottaa meitä muita osallistumaan näihin epämiellyttäviksi kokemiimme aktiviteetteihin, tai kiusaa siksi että emme ole yhtä innoissaan.

Mistäkö sitten nautin? Voi kuule, se sosiaalinen maailma on vain pieni osa maailmaa. Minä nautin siitä kaikesta muusta. Nautin miellyttävistä aistimuksista, ajattelemisesta, uuden oppimisesta, ongelmien ratkomisesta, kauneudesta, hiljaisuudesta, omassa rauhassa puuhastelusta, harrastukseen uppoutumisesta. Joskus nautin jopa keskustelemisesta, mutta silloin se on esimerkiksi juurikin ongelman ratkaisua tai  näkökulmien vaihtoa yhteisestä kiinnostuksen kohteesta.

Sosiaaliset pakot ja pakkososiaalisuus vain häiritsevät ja erottavat minua kaikesta siitä mistä todella nautin. 

palsta-asperger

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohon ei voi vastata koska ei ole mitään tietoa miten itse käyttäydyt tai kohtelet häntä.

Saatat olla vaikka millainen kiusaaja joka hakee täältä kannustusta lisäilkeilyyn.

Olet ottanut rinnallesi ihmisen jonka piikkiin voit halutessasi laittaa kaiken mahdollisen. Tuollaisella kysymyksellä voit hakea vertaistukea lisäkiusaamiseen.

No tuota kohtelen aika normaalisti, kohteliaasti ja tasapuolisesti, niin kuin muitakin, mutta häneltä saan silti osakseni kaikkea kummallista. Tietoisena hänen poikkeavuudestaan olen yrittänyt sietää sitä, mutta nyt alkaa tuntua, etten jaksa enää. Jos hän ei suodata puheitaan, en ehkä kohta minäkään... Sitten tietysti minä olen se, jota syytetään huonosta käytöksestä :( Niin, ja kyse ei ole ihmisestä, jonka olen itse ottanut rinnalleni, vaan sellaisesta, jonka kanssa vain täytyy olla tekemisissä.

-ap

Kuten noissa muissakin ketjuissa ap on luultavasti 45 v itähelsinkiläinen nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi toisten ihmisten pitäisi joutua kärsiä sinun innostasi järjestää heitä vastaan vammaisvastaista verbaalista väkivaltaa? Miksi autismikirjolaisten tulisi sietää sinun nentteilyäsi ja ableistista väkivaltaa vielä siihen päälle? Miksi heiltä tulisi riistää oikeus omaan kulttuuriinsa, jota ilmennetään vuorovaikutusmalleissa?

Öööö, siis sekö on verbaalista väkivaltaa, että toivon että tervehdittäisiin ja oltaisiin ystävällisiä ja kohteliaita? 

Voi se tavallaan ollakin.

Jos painostat toista alistumaan tervehdykseen, vaikkei henkilö sitä uskalla tehdä, niin sehän on alistamista ja väkivaltaa tätä kohtaan.

Minä osaan olla kyllä kohtuullisen ystävällinen ja kohtelias sosiaalisissa tilanteissa, mutta fraasit kuten juurikin tervehdykset joilla ei ole mitään asiasisältöä, voivat unohtua. "Huomenta" ohi kulkiessa jollekin kollegalle jonka kanssa ei muuten ole mitään vuorovaikutusta, ei ole minkään tärkeän informaation välittämistä toiselle, se vain katkaisee ikävästi omat ajatukset. Yritän kyllä muistaa että on nenttejä joiden maailma kaatuu ja jotka ottavat henkilökohtaisena loukkauksena jos unohtaa tervehtiä, mutta...niin, joskus olen vaan ajatuksissani. Jos joku ei voi sietää minua sen takia, niin se on voi voi.

palsta-asperger

Hm... Miten niin  tervehdyksellä ei ole asiasisältöä? Se tarkoittaa jokseenkin, että huomioin Sinut ja haluan osoittaa arvostavani Sinua. Jos ei vastaa tervehdykseen, siinä vasta asiasisältöä onkin...

Asiasisältö: minulla on relevanttia informaatiota jonka jakamisen uskon olevan hyödyllistä. Informaatio ei ole sosiaalisten suhteiden suohon liittyvää, vaan koskee _asioita_. Kuten: säätila, työprojektin tilanne, ratkaisu johonkin ongelmaan jne. 

Sosiaalinen turha höttö: Muistan olettaa, että olet hirvittävän huomionkipeä olento jolle arvostustaan pitää todistella joka välissä, ettei sille tule paha mieli ja se ala luulla että vihaan sitä verisesti. Minun arvostukseni ja sen tason mahdolliset pienet vaihtelut ovat universumin tärkein asia josta minun pitää jatkuvasti raportoida noudattamalla tiettyjä rituaaleja jotka koen häiritsevinä ja merkityksettöminä. Jos en näin tee, oletat että vähintään valmistelen kimppuusi käymistä.

Jos autisti ei törmännyt sinuun, hän huomasi sinut. Jos hän ei paennut eikä saanut itkupotkuraivaria, voit olettaa ettei ilmestymisesi ollut täysin sietämätön elämys. Koita nyt vähän hillitä tuota dramaattisuuttasi ja lähteä siitä, että olet autistin mielestä ihan ok, kunnes hän tulee toisin kertomaan. 

palsta-asperger

Mistä te kirjolaiset sitten nautitte, jos kaikki faktan ulkopuolelle menevä on taustahöttöä? Tervehtimisen ja small talkin ja kaiken sellaisen (myös katsekontaktin) tarkoitus on tuottaa mielihyvää. Kyllä käy elämä tylsäksi, jos ei enää edes sosiaalisesta kanssakäymisestä saisi ottaa hyvää fiilistä. 

Tämän jutun juoni onkin se, että tervehtiminen, small talk ja katsekontakti _eivät tuota_ autistille mielihyvää, päinvastoin. Ne voivat olla äärimmäisen rasittavia ja epämiellyttäviä, mutta sellaisia joita neurotyypillisten luomassa maailmassa vaan on pakko sietää, tai sitten kärsiä siitä että ei pysty. 

Ihan vapaasti neurotyypilliset saavat riemuita sosiaalisesta kanssakäymisestä koko sydämestään, kunhan ette vain yrittäisi kaikin keinoin pakottaa meitä muita osallistumaan näihin epämiellyttäviksi kokemiimme aktiviteetteihin, tai kiusaa siksi että emme ole yhtä innoissaan.

Mistäkö sitten nautin? Voi kuule, se sosiaalinen maailma on vain pieni osa maailmaa. Minä nautin siitä kaikesta muusta. Nautin miellyttävistä aistimuksista, ajattelemisesta, uuden oppimisesta, ongelmien ratkomisesta, kauneudesta, hiljaisuudesta, omassa rauhassa puuhastelusta, harrastukseen uppoutumisesta. Joskus nautin jopa keskustelemisesta, mutta silloin se on esimerkiksi juurikin ongelman ratkaisua tai  näkökulmien vaihtoa yhteisestä kiinnostuksen kohteesta.

Sosiaaliset pakot ja pakkososiaalisuus vain häiritsevät ja erottavat minua kaikesta siitä mistä todella nautin. 

palsta-asperger

Kerrotko nenteille, että et halua kommunikoida heidän kanssaan? Koska autismikirjolla on niin monenlaisia ihmisiä, että ei voi tietää kuka on millainen. Jotkut aspergerit ovat todella sosiaalisia ja ainakin oman kertomansa mukaan nauttivat sosiaalisista suhteista suuresti. Eli tieto siitä, että jollakulla on asperger, ei oikeastaan kerro vielä paljon mitään. Eikä ole kovin toivottavaa, että tietämättä alettaisiin nyt välttämään aspergerhenkilöitä.

Et ole ottanut rinnalle vaan täytyy olla tekemisissä? Avaatko vähän tätä. Kyse ei siis ole parisuhteesta eikä perheestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi toisten ihmisten pitäisi joutua kärsiä sinun innostasi järjestää heitä vastaan vammaisvastaista verbaalista väkivaltaa? Miksi autismikirjolaisten tulisi sietää sinun nentteilyäsi ja ableistista väkivaltaa vielä siihen päälle? Miksi heiltä tulisi riistää oikeus omaan kulttuuriinsa, jota ilmennetään vuorovaikutusmalleissa?

Öööö, siis sekö on verbaalista väkivaltaa, että toivon että tervehdittäisiin ja oltaisiin ystävällisiä ja kohteliaita? 

Voi se tavallaan ollakin.

Jos painostat toista alistumaan tervehdykseen, vaikkei henkilö sitä uskalla tehdä, niin sehän on alistamista ja väkivaltaa tätä kohtaan.

Minä osaan olla kyllä kohtuullisen ystävällinen ja kohtelias sosiaalisissa tilanteissa, mutta fraasit kuten juurikin tervehdykset joilla ei ole mitään asiasisältöä, voivat unohtua. "Huomenta" ohi kulkiessa jollekin kollegalle jonka kanssa ei muuten ole mitään vuorovaikutusta, ei ole minkään tärkeän informaation välittämistä toiselle, se vain katkaisee ikävästi omat ajatukset. Yritän kyllä muistaa että on nenttejä joiden maailma kaatuu ja jotka ottavat henkilökohtaisena loukkauksena jos unohtaa tervehtiä, mutta...niin, joskus olen vaan ajatuksissani. Jos joku ei voi sietää minua sen takia, niin se on voi voi.

palsta-asperger

Hm... Miten niin  tervehdyksellä ei ole asiasisältöä? Se tarkoittaa jokseenkin, että huomioin Sinut ja haluan osoittaa arvostavani Sinua. Jos ei vastaa tervehdykseen, siinä vasta asiasisältöä onkin...

Asiasisältö: minulla on relevanttia informaatiota jonka jakamisen uskon olevan hyödyllistä. Informaatio ei ole sosiaalisten suhteiden suohon liittyvää, vaan koskee _asioita_. Kuten: säätila, työprojektin tilanne, ratkaisu johonkin ongelmaan jne. 

Sosiaalinen turha höttö: Muistan olettaa, että olet hirvittävän huomionkipeä olento jolle arvostustaan pitää todistella joka välissä, ettei sille tule paha mieli ja se ala luulla että vihaan sitä verisesti. Minun arvostukseni ja sen tason mahdolliset pienet vaihtelut ovat universumin tärkein asia josta minun pitää jatkuvasti raportoida noudattamalla tiettyjä rituaaleja jotka koen häiritsevinä ja merkityksettöminä. Jos en näin tee, oletat että vähintään valmistelen kimppuusi käymistä.

Jos autisti ei törmännyt sinuun, hän huomasi sinut. Jos hän ei paennut eikä saanut itkupotkuraivaria, voit olettaa ettei ilmestymisesi ollut täysin sietämätön elämys. Koita nyt vähän hillitä tuota dramaattisuuttasi ja lähteä siitä, että olet autistin mielestä ihan ok, kunnes hän tulee toisin kertomaan. 

palsta-asperger

Mistä te kirjolaiset sitten nautitte, jos kaikki faktan ulkopuolelle menevä on taustahöttöä? Tervehtimisen ja small talkin ja kaiken sellaisen (myös katsekontaktin) tarkoitus on tuottaa mielihyvää. Kyllä käy elämä tylsäksi, jos ei enää edes sosiaalisesta kanssakäymisestä saisi ottaa hyvää fiilistä. 

Tämän jutun juoni onkin se, että tervehtiminen, small talk ja katsekontakti _eivät tuota_ autistille mielihyvää, päinvastoin. Ne voivat olla äärimmäisen rasittavia ja epämiellyttäviä, mutta sellaisia joita neurotyypillisten luomassa maailmassa vaan on pakko sietää, tai sitten kärsiä siitä että ei pysty. 

Ihan vapaasti neurotyypilliset saavat riemuita sosiaalisesta kanssakäymisestä koko sydämestään, kunhan ette vain yrittäisi kaikin keinoin pakottaa meitä muita osallistumaan näihin epämiellyttäviksi kokemiimme aktiviteetteihin, tai kiusaa siksi että emme ole yhtä innoissaan.

Mistäkö sitten nautin? Voi kuule, se sosiaalinen maailma on vain pieni osa maailmaa. Minä nautin siitä kaikesta muusta. Nautin miellyttävistä aistimuksista, ajattelemisesta, uuden oppimisesta, ongelmien ratkomisesta, kauneudesta, hiljaisuudesta, omassa rauhassa puuhastelusta, harrastukseen uppoutumisesta. Joskus nautin jopa keskustelemisesta, mutta silloin se on esimerkiksi juurikin ongelman ratkaisua tai  näkökulmien vaihtoa yhteisestä kiinnostuksen kohteesta.

Sosiaaliset pakot ja pakkososiaalisuus vain häiritsevät ja erottavat minua kaikesta siitä mistä todella nautin. 

palsta-asperger

Kerrotko nenteille, että et halua kommunikoida heidän kanssaan? Koska autismikirjolla on niin monenlaisia ihmisiä, että ei voi tietää kuka on millainen. Jotkut aspergerit ovat todella sosiaalisia ja ainakin oman kertomansa mukaan nauttivat sosiaalisista suhteista suuresti. Eli tieto siitä, että jollakulla on asperger, ei oikeastaan kerro vielä paljon mitään. Eikä ole kovin toivottavaa, että tietämättä alettaisiin nyt välttämään aspergerhenkilöitä.

Riippuu tilanteesta, mutta tosi harvoin. Yleisesti ottaen on vain helpompaa minimoida sosiaalisia kontakteja. 

Oma kokemus on, että nentit ottavat tämäntapaiset asiat usein todella helposti henkilökohtaisesti. Tuntuu että heidän on mahdotonta ymmärtää, että voi käyttäytyä kuten as-ihmiselle on luontevaa (esim. olla tervehtimättä) ilman että siinä on takana jotain henkilökohtaista.

Eli jos sanoo että en nyt halua  puhua kanssasi, niin nentti kuulee että sanoin "en jaksa sinua" eikä millään ymmärrä että se mitä en jaksa, on _puhuminen_. Tai jos kieltäytyy iltamenosta ja sitten käy jotenkin ilmi, ettei minulla ole kyseiselle illalle muuta menoa, vaan aion viettää illan esim. yksin kotona, niin taas oletetaan että en pidä kyseisten ihmisten seurasta. Kyse ei minulle tällaisessa tilanteessa ole ollenkaan siitä etteivätkö ko. henkilöt olisi mielestäni hyvinkin mukavia, minä vain tarvitsen yksin olemista yhtä paljon kuin nentti niitä sosiaalisia kontaktejaan. Tilanne on vähän sama kuin jos joku yrittäisi pakottaisi sinut syömään kolme kiloa karkkia yhdeltä istumalta, ja kun sinulle tulee huono olo syötyäsi pari sataa grammaa, niin vedetään se johtopäätös että et voi sietää karkkia etkä koskaan halua ensimmäistäkään karkkia.

Olisi tosi hienoa, jos voisi puhua näistä asioista suoraan ja tulla oikein ymmärretyksi, mutta oikeassa elämässä se tuntuu aika mahdottomalta. Lopputuloksena olen vielä vähän erakompi kuin ehkä luonnostani olisin, koska on helpompi vältellä ihmisiä ylipäätään kuin onnistua olemaan kanssakäymisessä vain sen verran kuin jaksaa.

palsta-asperger

Jotkut voi tervehtiä ja hymyillä vaikka on äskettäin loukannut erittäin pahasti. Jotkut näkee sellaisen läpi.

Tietyntyyppisiä ihmisiä on vaikeampi vedättää kuin toisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohon ei voi vastata koska ei ole mitään tietoa miten itse käyttäydyt tai kohtelet häntä.

Saatat olla vaikka millainen kiusaaja joka hakee täältä kannustusta lisäilkeilyyn.

Olet ottanut rinnallesi ihmisen jonka piikkiin voit halutessasi laittaa kaiken mahdollisen. Tuollaisella kysymyksellä voit hakea vertaistukea lisäkiusaamiseen.

No tuota kohtelen aika normaalisti, kohteliaasti ja tasapuolisesti, niin kuin muitakin, mutta häneltä saan silti osakseni kaikkea kummallista. Tietoisena hänen poikkeavuudestaan olen yrittänyt sietää sitä, mutta nyt alkaa tuntua, etten jaksa enää. Jos hän ei suodata puheitaan, en ehkä kohta minäkään... Sitten tietysti minä olen se, jota syytetään huonosta käytöksestä :( Niin, ja kyse ei ole ihmisestä, jonka olen itse ottanut rinnalleni, vaan sellaisesta, jonka kanssa vain täytyy olla tekemisissä.

-ap

Miksi täytyy olla tekemisissä?

Veikkaan että ap poistuu pian tilanteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi toisten ihmisten pitäisi joutua kärsiä sinun innostasi järjestää heitä vastaan vammaisvastaista verbaalista väkivaltaa? Miksi autismikirjolaisten tulisi sietää sinun nentteilyäsi ja ableistista väkivaltaa vielä siihen päälle? Miksi heiltä tulisi riistää oikeus omaan kulttuuriinsa, jota ilmennetään vuorovaikutusmalleissa?

Öööö, siis sekö on verbaalista väkivaltaa, että toivon että tervehdittäisiin ja oltaisiin ystävällisiä ja kohteliaita? 

Voi se tavallaan ollakin.

Jos painostat toista alistumaan tervehdykseen, vaikkei henkilö sitä uskalla tehdä, niin sehän on alistamista ja väkivaltaa tätä kohtaan.

Minä osaan olla kyllä kohtuullisen ystävällinen ja kohtelias sosiaalisissa tilanteissa, mutta fraasit kuten juurikin tervehdykset joilla ei ole mitään asiasisältöä, voivat unohtua. "Huomenta" ohi kulkiessa jollekin kollegalle jonka kanssa ei muuten ole mitään vuorovaikutusta, ei ole minkään tärkeän informaation välittämistä toiselle, se vain katkaisee ikävästi omat ajatukset. Yritän kyllä muistaa että on nenttejä joiden maailma kaatuu ja jotka ottavat henkilökohtaisena loukkauksena jos unohtaa tervehtiä, mutta...niin, joskus olen vaan ajatuksissani. Jos joku ei voi sietää minua sen takia, niin se on voi voi.

palsta-asperger

Hm... Miten niin  tervehdyksellä ei ole asiasisältöä? Se tarkoittaa jokseenkin, että huomioin Sinut ja haluan osoittaa arvostavani Sinua. Jos ei vastaa tervehdykseen, siinä vasta asiasisältöä onkin...

Asiasisältö: minulla on relevanttia informaatiota jonka jakamisen uskon olevan hyödyllistä. Informaatio ei ole sosiaalisten suhteiden suohon liittyvää, vaan koskee _asioita_. Kuten: säätila, työprojektin tilanne, ratkaisu johonkin ongelmaan jne. 

Sosiaalinen turha höttö: Muistan olettaa, että olet hirvittävän huomionkipeä olento jolle arvostustaan pitää todistella joka välissä, ettei sille tule paha mieli ja se ala luulla että vihaan sitä verisesti. Minun arvostukseni ja sen tason mahdolliset pienet vaihtelut ovat universumin tärkein asia josta minun pitää jatkuvasti raportoida noudattamalla tiettyjä rituaaleja jotka koen häiritsevinä ja merkityksettöminä. Jos en näin tee, oletat että vähintään valmistelen kimppuusi käymistä.

Jos autisti ei törmännyt sinuun, hän huomasi sinut. Jos hän ei paennut eikä saanut itkupotkuraivaria, voit olettaa ettei ilmestymisesi ollut täysin sietämätön elämys. Koita nyt vähän hillitä tuota dramaattisuuttasi ja lähteä siitä, että olet autistin mielestä ihan ok, kunnes hän tulee toisin kertomaan. 

palsta-asperger

Mistä te kirjolaiset sitten nautitte, jos kaikki faktan ulkopuolelle menevä on taustahöttöä? Tervehtimisen ja small talkin ja kaiken sellaisen (myös katsekontaktin) tarkoitus on tuottaa mielihyvää. Kyllä käy elämä tylsäksi, jos ei enää edes sosiaalisesta kanssakäymisestä saisi ottaa hyvää fiilistä. 

Tämän jutun juoni onkin se, että tervehtiminen, small talk ja katsekontakti _eivät tuota_ autistille mielihyvää, päinvastoin. Ne voivat olla äärimmäisen rasittavia ja epämiellyttäviä, mutta sellaisia joita neurotyypillisten luomassa maailmassa vaan on pakko sietää, tai sitten kärsiä siitä että ei pysty. 

Ihan vapaasti neurotyypilliset saavat riemuita sosiaalisesta kanssakäymisestä koko sydämestään, kunhan ette vain yrittäisi kaikin keinoin pakottaa meitä muita osallistumaan näihin epämiellyttäviksi kokemiimme aktiviteetteihin, tai kiusaa siksi että emme ole yhtä innoissaan.

Mistäkö sitten nautin? Voi kuule, se sosiaalinen maailma on vain pieni osa maailmaa. Minä nautin siitä kaikesta muusta. Nautin miellyttävistä aistimuksista, ajattelemisesta, uuden oppimisesta, ongelmien ratkomisesta, kauneudesta, hiljaisuudesta, omassa rauhassa puuhastelusta, harrastukseen uppoutumisesta. Joskus nautin jopa keskustelemisesta, mutta silloin se on esimerkiksi juurikin ongelman ratkaisua tai  näkökulmien vaihtoa yhteisestä kiinnostuksen kohteesta.

Sosiaaliset pakot ja pakkososiaalisuus vain häiritsevät ja erottavat minua kaikesta siitä mistä todella nautin. 

palsta-asperger

Kerrotko nenteille, että et halua kommunikoida heidän kanssaan? Koska autismikirjolla on niin monenlaisia ihmisiä, että ei voi tietää kuka on millainen. Jotkut aspergerit ovat todella sosiaalisia ja ainakin oman kertomansa mukaan nauttivat sosiaalisista suhteista suuresti. Eli tieto siitä, että jollakulla on asperger, ei oikeastaan kerro vielä paljon mitään. Eikä ole kovin toivottavaa, että tietämättä alettaisiin nyt välttämään aspergerhenkilöitä.

Riippuu tilanteesta, mutta tosi harvoin. Yleisesti ottaen on vain helpompaa minimoida sosiaalisia kontakteja. 

Oma kokemus on, että nentit ottavat tämäntapaiset asiat usein todella helposti henkilökohtaisesti. Tuntuu että heidän on mahdotonta ymmärtää, että voi käyttäytyä kuten as-ihmiselle on luontevaa (esim. olla tervehtimättä) ilman että siinä on takana jotain henkilökohtaista.

Eli jos sanoo että en nyt halua  puhua kanssasi, niin nentti kuulee että sanoin "en jaksa sinua" eikä millään ymmärrä että se mitä en jaksa, on _puhuminen_. Tai jos kieltäytyy iltamenosta ja sitten käy jotenkin ilmi, ettei minulla ole kyseiselle illalle muuta menoa, vaan aion viettää illan esim. yksin kotona, niin taas oletetaan että en pidä kyseisten ihmisten seurasta. Kyse ei minulle tällaisessa tilanteessa ole ollenkaan siitä etteivätkö ko. henkilöt olisi mielestäni hyvinkin mukavia, minä vain tarvitsen yksin olemista yhtä paljon kuin nentti niitä sosiaalisia kontaktejaan. Tilanne on vähän sama kuin jos joku yrittäisi pakottaisi sinut syömään kolme kiloa karkkia yhdeltä istumalta, ja kun sinulle tulee huono olo syötyäsi pari sataa grammaa, niin vedetään se johtopäätös että et voi sietää karkkia etkä koskaan halua ensimmäistäkään karkkia.

Olisi tosi hienoa, jos voisi puhua näistä asioista suoraan ja tulla oikein ymmärretyksi, mutta oikeassa elämässä se tuntuu aika mahdottomalta. Lopputuloksena olen vielä vähän erakompi kuin ehkä luonnostani olisin, koska on helpompi vältellä ihmisiä ylipäätään kuin onnistua olemaan kanssakäymisessä vain sen verran kuin jaksaa.

palsta-asperger

Mielestäni tuosta kannattaisi aina puhua itselle tärkeiden ihmisten kanssa. Jotta ei tulisi noita väärinymmärryksiä. Yleensä ihmiset ymmärtävät kyllä jos heille kertoo, että olette minulle äärimmäisen rakkaita, mutta en jaksa olla sosiaalinen useinkaan. On kuitenkin olemassa paljonkin nenttejä, jotka ovat kanssasi samankaltaisia. Olen itse hyvin samanlainen ja puhun kyllä ystävilleni näistä piirteistäni, jotta eivät ottaisi henkilökohtaisesti. Yleensä ymmärtävät aika nopeasti ajatukseni. Ja mikäli tuttusi eivät ymmärrä sinua, ovatko he ystäviä alkuunkaan?