Uusperheen rahat?

Ei ole ihan helppo tilanne kyllä. Me asumme vielä kahta kotia ja todennäköisesti teemme niin jatkossakin. Minulla on paremmat tulot kuin miehellä (ei isoa eroa ja molemmilla hyvät tulot), minä olen maksanut lainani, miehellä iso laina, minulla on yksi lapsi, miehellä useampi. Myös minun exälläni on huomattavasti paremmat tulot kuin miehen exällä. Ruuan ja muun pienemmän maksaminen puoliksi ei ole ongelma, mutta ihan oikea ongelma olisi sitten kokonaan yhteinen talous. Minä haluan että omaisuuteni ja työntekoni kartuttaa juurikin minun lapseni perintöä. Samoin minulla on ihan toiset mahdollisuudet matkusteluun kuin miehellä. Ja exien myötä lasten elintason ero vain kasvaa. Perheen sisällä ei mielestäni kuitenkaan saa olla erilaista elintasoa. Itse näen tässä vaihtoehtoina erillään asumisen, tai sitten sille varakkaammalle esim. sijoitusasunnon hankkimisen, jolla käteen jäävä osuus tasataan molemmille ja toisaalta sen toisen omaisuus karttuu ja pysyy omien lasten hyväksi.

Meillä on yksi yhteinen lapsi ja miehelläni kaksi etälasta. Ei siis ehkä olla "oikea" uusperhe, mutta vastaan kuitenkin. Meillä on muuten omat rahat (olisi ihan ilman tätä uusperheyttäkin), mutta ruokarahoja ja yhteisiä laskuja varten on tili, jonne molemmat laittavat kuussa könttäsumman. Helpompi käydä kaupassa jne, kun ei tarvitse tehdä mitään vuorottelua vaan sama kortti vinkuu. Etälapsiviikonloppuina mies yleensä maksaa ruokaostokset omalta tililtään, koska hänen lapsensa syövät kuin hevoset. Toinen vaihtoehto tietysti olisi, että mies pistäisi sinne yhteiselle tilille jokusen kympin lisää, mutta toistaiseksi on nyt tehty näin. Vuokra ym. maksetaan puoliksi.

Meillä molemmat on aika tarkkoja omista rahoistaan, välillä jopa rasittavuuteen asti. Olenkin viime aikoina alkanut toivoa, että meilläkin olisi ne yhteiset rahat, koska näyttää siltä että minä maksan kaikki vauvan hankinnat... 

[quote author="Vierailija" time="17.05.2013 klo 11:36"]

Lisään vielä tuohon että ostetaan kimpassa miehen sisarusten lahjat, ja mun sisarusten lahjat, joululahjat porukoille, ja lomareissut maksetaan aina puoliksi yms. yms. eli en mä halua olla miehelleni taloudellinen "taakka", tottakai hän saa etuja minun asuessa siinä koska oon hyvä ruuanlaittaja, enkä estä häntä tekemästä omia harrastuksiaan ja minäkin pääsen harrastamaan kun iltaisin mies on kotona. :) Uusperheen arki on mahtavaa, kun se toimii ja on oikeudenmukaista, ja kun lapsi menee exälle muutaman kerran vuodessa saadaan vielä yhteistä aikaakin ruhtinaallisesti. Suoraan sanoen en vaihtaisi tätä meidän elämää ydinperheen arkeen IKINÄ, mun mies on paljon hellempi ja huolehtivaisempi mun lapselle mitä lapsen biologinen isä. Ja miehen on helppo olla hyvä isäpuoli, kun sillä on asiat muuten balanssissa eikä tarvitse stressata rahaa tai ajanpuutetta.

Jos olette niin onnekkaita että saatte hyvän miehen siihen, niin älkää näännyttäkö sitä velvollisuuksilla ja rahanmenolla, vaatikaa ja ottakaa tasapuolisesti. <3

[/quote]

Siis hetkinen - miksi mies ottaisi vaimon ja tämän lapset "taakaksi"? Jos se on paketin ottanut niin kyllä aikuinen mies jo tietää ettei mitään saa ilmaiseksi. Tottakai kaikki on vuorovaikutteista, koko elämä eikä vain rahat!

Ilman minua meillä ei olisi tätä omakotitaloa, mies ei olisi siinä asemassa missä nyt eikä taloudellinen tilanteemme olisi näin hyvä - emme matkustelisi ja nauttisi elämästä suht vapaasti.

Mieheni oli jo  luopunut ajatuksesta parisuhteesta koska elätti vanhempiaan jotka menettivät kaiken (myös viitseliäisyytensä) 90 luvun lamassa ja kituutti työssä missä ei viihtynyt. Sitten tulin minä joka osoitin hänelle että hän on upein ja ihmeellisin mies ketä tiedän, älykäs ja taitava kaikessa mitä teki ja tekee, tuin ja sparrasin ehkä omankin uran kustannuksella. Nyt hän on johtajana isossa kansainvälisessä yrityksessä, rakentanut meille pari taloa, tullut isäksi ja  nauttii elämästä täysillä:) Hän sai siis kaiken mitä luuli jo menettäneensä:D

Win-win

Halvempi asunto? Tai myyt osan talosta miehelle ja mies ottaa isomman osan lainasta nimiinsä?

mitkä laskut maksat? kaksipiippuinen juttu tämä sanoisin. Kyllä mielestäni mies voisi maksaa enemmän laskuista esim sähköä, vakuutusta ja ehkä ruokaa jos kerran ON enemmän rahaa. Toisaalta - en näe että hänen kuulu maksamaan sun lapsista ed liitosta, niistähän saat elatustakin (vaikket saisikaan niin ei ole hänen asia huolehtia heistä sillä lailla). Saan nyt sellaisen kuvan että hän on vähän pihi jos miettii tarkkaan mitä kellekin kuuluu maksamaan, eikä se maksa jolla on rahaa? Meillä uusperheelämää takana 15v kohta ja minun, sinun ja meidän lapset. Minun 3 lasta aina asunut meillä eikä mies maksanut niistä mitään. Toki ruokaa kyllä hän ostaa usein. Hän on myös hoitanut sähkölaskun ja paljon muita laskuja. Asuntolainaa olemme aina jakanut. Hänella on parempi palkka kun mulla ja silti näin. Toki hän myös maksaa paljon omille lapsille. Näitä asioitahan toki ois kannattanut miettiä ennen kuin hankitaan yhteinen koti ja lapsi. Tiesithän sinäkin että lapsi maksaa, etkö ajatellut sitten onko sulla siihen varaa? tai oletitko että mies maksaa enemmän laskuista ym?

Hitto, kun ei tajunnut tätä silloin kuin rakensimme talon.

Nyt jos "myyn" osan talosta miehelle, niin verottajakin tulee kuvioihin mukaan (ei mitään järkeä siis).

ap

Meillä kaikki on ollut aina yhteistä. MInä toin huusholliin 3 valmista lasta, yksi yhteinen miehen kanssa. Mies on aina tienannut enemmän ja tehnyt kodin eteen enemmän (mm päävastuu 2 talon rakentamisesta, minä avustin). Koskaan meillä ei ole laskettu rahoja. Mies ei tarkkaan edes tiedä mitä tilille tulee koska minä hoidan kaikki raha-asiat.

Jos tuloista jää jotain yli laitan eri tilille odottamaan matkoja tai hankintoja, isommista ostoista jutellaan aina keskenämme eli kumpikaan ei käytä rahoja toisen tietämättä.

En osaisi edes kuvitella muuta mallia perheen rahojen käyttöön, on kamalan noloa seurata kaveripariskuntia (kaikki yli 40v) jotka välillä ravintolassakin splittaavat laskua.... tekisivät sen edes kotona mutta julkisesti!!?? Tai kauppalaskua sentilleen.... huh.

Omat lapset ratkaisivat tämän omissa parisuhteissaan siten että kumpikin laittaa rahaa taloustilille ja pitää vähän itsellään. Jos taloustilille kertyy ylimääräistä sillä reissataan tms.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2013 klo 10:06"]

Itsekin uusioperheen äitinä en voi kuin todeta, että ei meillä kyllä onnistuisi mitenkään kulujen jakaminen tasan. Vaan kun on päätetty elää yhdessä, niin kaikki on tavallaan yhteistä ja maksetaan maksukyvyn ja tilanteen mukaan. Meillä on niin päin, että miehellä on ennestään lapsia ja sitten meillä on myös muutama yhteinen. Itse olen mm. jopa antanut omistani miehen lapsille taskurahaa, jos miehellä ei ole ollut antaa enkä näe siinä mitään outoa.

Teillä on selvästikin liian kallis talo nimenomaan sinulle. Keskustelun paikka miehen kanssa - haluaako mieluummin maksaa suuremman osan asumiskuluista vai talo myyntiin. Eihän tuossa nykytilanteessa ole mitään järkeä.

[/quote]

"Jopa" antanut miehen lapsille taskurahaa.... Eli itse lasket tarkasti mitä menee toisen lasten hyödyksi....

Meillä ei mies ole edes koskaan maininnut kenellekään "vaimon lapsista" vaan on aina sanonut että meillä on 4 lasta (esim hänen CV:ssä lukee 4 lasta eikä 1), samoin hänen vanhempansa ovat aina pitäneet lapsia perheen omina lapsina, ei minun tuomina.

Ihan on yhteisistä rahoista maksettu lasten bensarahoja, leffalippuja, tyhjennetty "papan" lompakosta kolikoita kun on lähdetty kavereiden kanssa ulos jne.  Mies on käynyt lasten kanssa shoppailemassa ja kotoa muutettua on sponssattu taloustarvikkeilla ja maksettu matkoja. Raha ei haise eikä seteleissä ole nimiä.

15 kuullostaa hyvälle.

Ja tuntuu sille, että olen iskenyt käteni paskaan :(.

ap

olisit ap vaan tyytyväinen, että miehesi maksaa puolet siitä sinun lastesi asuttamasta talosta.

Millaisen asunnon ostat sitten kun olet lapsiesi kanssa yksin...

[quote author="Vierailija" time="17.05.2013 klo 11:12"]

olisit ap vaan tyytyväinen, että miehesi maksaa puolet siitä sinun lastesi asuttamasta talosta.

[/quote]

Miksi olisi tyytyväinen? Jos tilanne olisi päinvastoin, aloittaja maksaisi talosta puolet, laittaisi säästöön ja shoppailisi, ja mies kituuttaisi pienillä tuloilla, ahdistuisi ja stressaisi joka päivä että miten pärjää ensi kuun. Ei se ole aitoa rakkautta, jos raha määrittelee sen eikä rakkaudettomassa suhteessa pidä olla "tyytyväinen" siihen että SAA armollisesti asua saman katon alla ja maksaa itseään kipeäksi. :)  Minä en ikinä omalle puolisolleni tekisi sitä, että antaisin hänen kituuttaa ja elelisin itse herroiksi, jos on tarve brassailuun niin asuisin yksin ja tuhlaisin itseeni. Suoraan sanoen ihmettelen, miten tällaisia tilanteita edes syntyy, miksi miehet ottavat näitä perheellisiä naisia eivätkä ole sitten valmiita maksamaan perheen menoja? PALJON helpompi olla yksin ja maksaa vain itselleen, tai perustaa ihan OMA perhe ja maksella biologisten lastensa menoja.

Tuntuu että usein näissä uusioperheissä hyötyy eniten mies, joka tulee perheeseen. Mies saa kokin, siivoojan ja maksajan ja mitä nainen saa? Yhden lapsen lisää. Arvostakaa naiset itseänne enemmän, älkää etsikö elättäjää vaan olkaa yksin ja jos jos joku hurmuri haluaa liittyä seuraan, antakaa tulla mutta tehkää selväksi että haluatte oman tulotasonne ja elämänlaatunne pitää samana. Jos mies ehdottaa kalliin talon ostoa, laskekaa onko siihen varaa älkääkä olettako, että mies maksaa koska sen tulot on isommat. Harva mies maksaa, sen oon havainnut mutta se on heidän oikeutensa.

Turha silti aina on syyttää yksinhuoltajia siitä että etsivät elättäjää, mitäs sitten, antaa etsiä jos haluaa mutta ei pidä olettaa että miesten TÄYTYY elättää. Ja aika urpo ukkeli on kyllä jos tietentahtoen ottaa lapsellisen naisen ja sitten alkaa ositella pennejä kun kämppä jo ostettu. Take it or leave it, koko paketti. :)

Tää viesti ei ollut suoraan henk koht aloittajalle suunnattu vaan yleisesti. :)

Meillä uusperhe jossa 2 yhteistä ja 1 miehen lapsi. Mies tienaa kolme kertaa enemmän kuin mnä ja hänen tulojen mukaan on kakki talot ym. laitettu koska minun tuloillani ei paljon mökkejä osteltaisi tai ulkomaanreissuja monta kertaa vuodessa tehtäisi. MInä laitan pienemmät jutut ja mies sitten isommat hankinnat. Toisaalta minun työni helppous on taannut sen että mies on kyennyt etenemään urallaan, ei väheksytä sitä kumpikaan.

Meillä ainakin mies tuli "meille", mun ja lapsen kotiin ja alusta saakka oli selvää, ettei mun tulotasoon saa vaikuttaa miehen tulot. Eli koska hän HALUSI muuttaa meille, sanoin että sitten sen pitää maksaa asumistuen osuus mulle, koska muuten mulla ei ole varaa asua yhdessä. Opiskelin silloin, ja tukien menetys oli satoja euroja. Eikä hänen ollut pakko maksaa mitään, yhteenmuutto oli hänen toive ja sanoi että maksaisi vaikka koko vuokran kunhan saa asua meidän kanssa. En minä ole ikinä vaatinut mitään rahaa mieheltä, mutta oli itsestäänselvää että en muuta yhteen hänen kanssaan jos mulla ei ole varaa ostaa edes lapselle vaatteita yhteenmuuton jälkeen. Ei tässä pitäisi olla mitään epäselvää kellekään, ja eihän kukaan vastentahtoisesti muuta kenenkään luo..?
Ja sen jälkeen kun on työelämässä ja on vuokranmaksu, se suhteutetaan tuloihin ja maksetaan prosentuaalisesti saman verran.

Esim kun vuokra on 800e/kk, mies maksaa 600e ja minä 200e, ja minä ostan ruuat koska joka tapauksessa kokkaisin lapselleni. Jos ajattelee sitä järjellä, niin yksin asuessaan mies maksaisi vuokraa joka tapauksessa saunallisesta kaksiosta VÄHINTÄÄN sen 600e JA itse ruuat, ts. söisi varmaan ulkona eli miehen menot kasvaisivat. Koska minä saan myös lapsen elatusmaksun exältä ja lapsilisän, ostan kaikki lapsen tarvikkeet yms. Eli meillä on tavallaan kolmet tulot, minun ja miehen ja lapsen, ja mies maksaa oman asumisensa prosentuaalisen osuuden ja laskettiin, että jos mies muuttaisi pois saisin asumistukea siihen tilalle, tosin varmaan muuttaisin sitten pienempään = vuokra pienenisi.

Tää ei ole mitenkään hankalaa laskea, että miten menojen jakaminen on reilua. Meillä on ihan itsestäänselvää se, ettei rahasta tarvitse riidellä kun tiedetään mitä mikäkin maksaisi JOS ei asuttaisi yhdessä.

:)

Keskustelkaa, keskustelkaa ja sopikaa niistä raha-asioista! Miksi otit ap niin ison lainan itsellesi?

Eletään tasa-arvon aikaa ja kaikki pitää puolittaa tuloihin katsomatta. Jos näin oieasti olisi niin mitenköhän monen mamman kävisi? Eli minne se tasa-arvo ainä välillä katoaa kun sitä täälläkin aina niin kovasti vaadiaan yms......

Lisään vielä tuohon että ostetaan kimpassa miehen sisarusten lahjat, ja mun sisarusten lahjat, joululahjat porukoille, ja lomareissut maksetaan aina puoliksi yms. yms. eli en mä halua olla miehelleni taloudellinen "taakka", tottakai hän saa etuja minun asuessa siinä koska oon hyvä ruuanlaittaja, enkä estä häntä tekemästä omia harrastuksiaan ja minäkin pääsen harrastamaan kun iltaisin mies on kotona. :) Uusperheen arki on mahtavaa, kun se toimii ja on oikeudenmukaista, ja kun lapsi menee exälle muutaman kerran vuodessa saadaan vielä yhteistä aikaakin ruhtinaallisesti. Suoraan sanoen en vaihtaisi tätä meidän elämää ydinperheen arkeen IKINÄ, mun mies on paljon hellempi ja huolehtivaisempi mun lapselle mitä lapsen biologinen isä. Ja miehen on helppo olla hyvä isäpuoli, kun sillä on asiat muuten balanssissa eikä tarvitse stressata rahaa tai ajanpuutetta.

Jos olette niin onnekkaita että saatte hyvän miehen siihen, niin älkää näännyttäkö sitä velvollisuuksilla ja rahanmenolla, vaatikaa ja ottakaa tasapuolisesti. <3

Me tehtiin niin, että koti omistetaan puoliksi ja laina on pankin mukaan puoliksi. Todellisuudessa minä maksan lainaa enemmän pois kuin mies, koska mies laittoi enemmän omaa rahaa kun asunto ostettiin. Ja oikeasti mies laittoi niin paljon enemmän omaa rahaa, että olemme laskeneet, milloin loppulaina siirtyy pelkästään minun maksettavaksi, jotta loppupeleissä toteutuu se, että oikeastikin olemme maksaneet kodin puoliksi. Kaikki laskelmat tehtiin minun maksukyvyn mukaan (ja minun ehdotuksesta, miehelle olisi ollut se ja sama että kaikki omistetaan puoliksi vaikka hän on maksanut - minä taas olen liian itsenäinen nainen moiseen).

Taustaa sen verran, että ollaan menty kypsällä iällä naimisiin ja miehellä on kaksi aikuista lasta, jotka tulevat kanssani jakamaan perinnön jos miehestä aika jättää ennen minua. Minulla ei ole lapsia, minä olen testamentannut omaisuuteni sisaruksille ja heidän jälkeläisilleen, koska en halua, että sisarukseni tai heidän lapsensa joutuisivat ikinä riitelemään suvun mökistä ja metsistä mieheni lasten tai heidän jälkeläistensä kanssa.

Lisäksi meillä on erotapauksessa voimassa avioehto, sekin minun ehdotuksestani, vaikka mies omistaa enemmän.

Minä en ottanut elättäjää vaan elätettävän opiskelijan. Tosin hän kyllä tekee töitä kesät. Rahat on yhteisiä. Tein sen selväksi jo kun oli minun ja lasten kanssa muuttamassa että mihinkään kahden eri elintason perheeseen en ryhdy, olen mielummin ilman miestä. Oma lapsuuteni oli sellainen, muulla perheellä vain pieni matkatv olohuoneessa, isäpuolella iso tv, videot ja stereot makuuhuoneessa jonka oveen hän hankki lukon ja lukitsi oven kun lähti ulos ettei me lapset vaan käytettäisi hänen laitteitaan. Jääkaapissa isäpuolen oma hylly josta ei saanut ottaa ja herkkuja täynnä tietenkin, me muut syötiin paljon köyhemmin. Vielä köyhemmin kuin ennen isäpuolta sillä äiti osti koko perheen ruuat, isäpuoli vain omat herkkunsa.

En ikinä suostuisi ap:n tilanteeseen.

Uusperheen rahaongelmat tulevat selvemmin esiin,jos toinen tienaa huomattavasti enemmän kuin toinen.Lakikaan ei anna mitään suojaa,ja yleensä nainen on lapsineen heikoilla ja ikäänkuin toisen hyvyyden varassa,ja tähän valtiokin luottaa sokeasti.En ole mieheni kanssa muuttanut yhteen virallisesti,juurikin rahaongelmien välttämiseksi,vaikka mies asuukin meillä koska en voi lasten kanssa seurustella hänen kotonaan.