Mitkähän ovat kivuliaimmat ja vaikeimmat toimenpiteet joita tehdään yhä ilman nukutusta

Kierukan laitto! Huusin keuhkojeni täydeltä, lääkäri ärähti että perkelelettäkö pitää harrastaa seksiä jos ei tätä kestä . Tein valituksen. Kysyin myös mahdollisuutta saada seuraavalla kerralla humautus ja vastaus oli pilkallinen nauru että ota Buranaa.

Vierailija kirjoitti:

Koloskopiaa pahempi oli myös pään verisuonten varjoainekuvaus. En tiedä voiko sitä tehdä nukutuksessa mutten toiste enää haluaisi mennä hereillä ilman rauhoittavia.

Kuvaukset tehdään hereillä diapamin tuella. Toimenpiteet nukutuksessa. Poikkeuksena lapset, kehitysvammaiset tai erittäin voimakkaasti pelkoiset potilaat. Yleensä kuvauksessa on kipua vain siellä nivusen kohdalla, koska verisuonten sisällä ei ole tuntoa. Eli puuduttaminen ja toimenpiteen jälkeen suonen sulkeminen sattuu. MUTTA, joillain varjoaineen ruiskuttaminen pään suoniin sattuu. Silloin suonisto ei yleensä ole normaalia. On jotain poikkeavaa rakennetta siellä. Jos joskus joudut uudestaan kuvaukseen, kerro kokemuksestasi ennen sitä.

Huomannut että hammaslääkäreillä ei useimmiten riitä kärsivällisyys odottaa että puudutuspiikki alkaa tehota. Ruvetaan poraamaan armotta melko pian, puudutus tuntuu suussa täysin vasta vartin päästä.

Vierailija kirjoitti:

Tuosta kierukan laittamisesta, miksi naiset alistuvat moiseen? Kivulias laitto ja hormonien haittavaikutukset. Ja miesten ei tarvi kärsiä mitään ehkäisyn eteen.

Jos aikoo harrastaa seksiä säännöllisesti, mutta haluaa vielä tulevaisuudessa lapsia, niin jokin luotettava (yli 99 %) ehkäisy täytyy olla, ellei halua jatkuvasti stressata raskaudesta ja rampata pyytämässä aborttipillereitä. Aborttikaan ei ole kivuton toimenpide. Valitettavasti miesten ehkäisyjä ei vasektomian lisäksi ole vielä markkinoilla tässä patriarkaalisessa maailmassa, ja vasektomia on poissuljettu, jos on lapsihaaveita. Minä en aio olla harrastamatta seksiä siihen asti, että hankitaan muksuja vain taistellakseni patriarkaa vastaan. Minä kuitenkin nautin seksistä ja haluan sitä harrastaa rakastamani ihmisen kanssa.

Valitsin kierukan nimenomaan siksi, ettei siinä ole hormoneita. Olen myöskin onnekas, sillä se ei lisännyt kipuja ja vuodon määrä kasvoi vain vähän. Asettamisen aikana tunsin kipua minuutin ajan. Tunti sen jälkeen alkoivat kovat kivut, jotka kestivät loppupäivän. Sattuihan se, mutta elämä sattuu. Katsoisin sen olevan tuon kivun arvoista. Nyt minulla on luotettava ehkäisy kymmenen vuoden ajan (vaikka varmaan hankitaan lapsia ennen sitä). Eikä tarvitse kärsiä hormonien sivuvaikutuksista.

Otsikossa on ilman nukutusta, mutta ilman nukutustakin voi olla kivutonta, kun on epiduraalipuudutus. Itse valitsin puudutuksen, enkä tuntenut kipua. Lääkäri kuitenkin kysyi, jos sittenkin tahtoisin nukutuksen, sillä leikkaus voisi olla henkisesti raskas, koska äänet, hajut yms. Sanoin, että en säikähdä, vaikka näkisin koko toimenpiteen livenä ja totta kai siitä ääntä lähteekin, kun luuta sahataan!

niiaina kirjoitti:

Huomannut että hammaslääkäreillä ei useimmiten riitä kärsivällisyys odottaa että puudutuspiikki alkaa tehota. Ruvetaan poraamaan armotta melko pian, puudutus tuntuu suussa täysin vasta vartin päästä.

Sama koskee kaikkia lääkäreitä :(

Hammaslääkärissä puudutteet voi edesauttaa pyörtymistä (täällä joku mainitsi) jos valmiiksi kovasti jännittää tai on muuten herkkä puudutteen ponneaineen adrenaliinin vuoksi. Jos hammaslääkäri puskee niitä liukuhihnalla naamaan niin voi vintti pimetä. Nimim kokemusta on. Ko hammaslääkäri vielä tuijotti silmät pyöreänä kuin nauta uutta ladonovea eikä sanonut mitään kun tuo kävi! Sitten menin pelkohammaslääkärille joka selitti asian ja nykyään vaan pyydän että jokaisen piikin välissä pidetään pieni tauko. Auttoi.

Kolonoskopia ei mulla tuntunut yhtään miltään. Ei siis miltään, joten sekin on mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Selkäydinpunktio. En ole kokenut vastaavaa kipua koskaan eikä se edes onnistunut. Neljännen yrityksen jälkeen kieltäydyin kokemasta sitä tuskaa enää. Miksi siinä pitää olla hereillä?!

Se on kyllä paha. Minulla pistettiin kahdesti, kun lääkäri ensin epäonnistui. Sitten vielä se stressi, kun ajattelet, että neula on selkäytimessäsi ja mitä, jos jotain menee pieleen ja halvaannut?

Hoitsukka ilman nimikylttiä ja maskissa tuli ja työnsi tosta vaan virkkuukoukun paksuisen neulan ranteeseeni sisäpuolelle. Happisaturaatio kuulemma pitää ottaa valtimosta. Sattuihan se vähän, mutta en jaksanut välittää kun olin sentään hengissä, eikä suomiukolle kai ole niin väliä.

Vierailija kirjoitti:

Joskus vuosia sitten munasarjojen kuvaus, jossa katsottiin, onko munturvet avoinna. Sattui niin kamalasti, että meinasi taju mennä. Mitään lääkettä tai puudutusta en saanut.

Sektio ei sattunut lainkaan, kun puudutettiin, mutta leikkauskohta oli tosi pitkään kipeä. Ei kuitenkaan tämä tutunut niin kamalalta kuin tuo rtg-kuvaus.

Mulle tehty myös tuo aukiolotutkimus eikä se sattunut. Pientä menkkamaista juilintaa oli, mutta se loppui samalla, kun toimenpide. Tosin mun menkkakivut on joskus niin kovia, että luulee kuolevansa. 🤔 Tottumiskysymys kenties?

Moni täällä ei tunnu ymmärtävän, että kivunsietokyky vaihtelee ihmisillä todella paljon. Lisäksi kivun asteeseen vaikuttaa, kuinka kokenut lääkäri tai hoitaja on sekä rakenteelliset erot. Turha ilkkua muiden kipukokemuksille. Minä olen säästynyt hyvin kivuliailta toimenpiteiltä, mutta ymmärrän silti, että kipu ja ihmisten anatomia ovat hyvin yksilöllisiä.

Pahinta on ehdottomasti ollut keuhkojen tähystys. Ei niinkään kivun tms vuoksi vaan sen tukehtumisen tunteen ja oksennusrefleksin takia. Siinä on viisurinleikkaukset, korvan tärykalvon puhkaisu yms jäänyt kakkoseksi. En kyllä ymmärrä myöskään tuota tärykalvonpuhkaisua, vaikka oli joku puudutus (todennäköisesti placebo) niin silti sattui aivan tolkuttomasti. 

Jos joudun enää ikinä keuhkojen tähystykseen haen vaikka pankista lainaa että on varaa mennä yksityiselle ja vaatia nukutusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus vuosia sitten munasarjojen kuvaus, jossa katsottiin, onko munturvet avoinna. Sattui niin kamalasti, että meinasi taju mennä. Mitään lääkettä tai puudutusta en saanut.

Sektio ei sattunut lainkaan, kun puudutettiin, mutta leikkauskohta oli tosi pitkään kipeä. Ei kuitenkaan tämä tutunut niin kamalalta kuin tuo rtg-kuvaus.

Mulle tehty myös tuo aukiolotutkimus eikä se sattunut. Pientä menkkamaista juilintaa oli, mutta se loppui samalla, kun toimenpide. Tosin mun menkkakivut on joskus niin kovia, että luulee kuolevansa. 🤔 Tottumiskysymys kenties?

Taitaa olla  sitten yksilöllisiä nämä kivut. MInulle sanoi hoitaja ennen tätä tutkimusta, että tuntemukset ovat hyvin yksilöllisiä. Minä olisin voinut huutaa kivusta, mutta toisaalta minulla oli myös paha endrometrioosi eli ehkä se jotenkin vaikutti kipuihin. Kuukautiset eivät koskaan olleet niin kivuliaat kuin tätä tutkimus. Endometrioosia sairastavalla kuukautiskivutkin ovat usein kovat.

Itselleni ne olivat kierukanlaitto ja verikokeen otto valtimosta.

Nukutukseen liittyy aina riskejä, myös terveiden ihmisten kohdalla, ja se vaatii aina anestesiatiimin. Ihan hyvä, ettei jo valmiiksi tiukkoja resursseja tuhlata siihen, kun paikalle tulee henkilökuntaa 2 kertaa enemmän, jos on mahdollista puuduttaakin.

niiaina kirjoitti:

Hoitsukka ilman nimikylttiä ja maskissa tuli ja työnsi tosta vaan virkkuukoukun paksuisen neulan ranteeseeni sisäpuolelle. Happisaturaatio kuulemma pitää ottaa valtimosta. Sattuihan se vähän, mutta en jaksanut välittää kun olin sentään hengissä, eikä suomiukolle kai ole niin väliä.

Hyvin ilman nimikylttiäkin oletit että kyseessä on hoitaja. Valtimosta otettavat verikokeet ottaa lääkäri, eikä se ollut kyllä happisaturaatiokaan, mikä sieltä otetaan.

Vierailija kirjoitti:

Letkun nieleminen eli vatsan tähystys.  Etukäteen oli luvattu rauhoittava lääke, mutta en saanut sitä.  

Lääkäri karjaisi, että et sinä sitä tarvitse, niitä annetaan vain kehitysvammaisille.  Kurkkuakaan ei puudutettu, letkua vaan sinne heti.

Koko toimenpiteen ajan oli oksennusrefleksi päällä, räkää valui nenästä ja silmistä kyyneleitä.

Mitään ei löytynyt, joten lopuksi lääkäri vielä haukkui minut kun olin sinne tullut hänen aikaansa tuhlaamaan.  

IKINÄ en enää mene tuohon toimenpiteeseen!

Suomessa on tämä kivun sietämisen mentaliteetti.  Niinkuin kipu jotenkin jalostaisi.  Sivistysvaltiossa annetaan pieni anestesia eli humaus etkä tunne mitään.

Suomi on sanonkomämillainen maa!

Tällaisia kokemuksia lukiessa sitä aina toivoo, että lääkärin koulutukseen kuuluisi myös olla potilaana toimenpiteissä, joita tulee työkseen tekemään. Ei nyt tietenkään niin, että ketään leikattaisi huvin vuoksi, mutta tuollaiset tähystykset yms., joista ei jää jälkeäkään kehoon, voisi käydä lääkärikin kokeilemassa potilaan näkökulmasta.

Olen ollut sairaanhoitajaopiskelijana läsnä kurkkupaiseen tyhjentämisessä ilman minkäänlaista kivunlievitystä tai rauhoitusta, ja se potilas ei unohdu minulta ikinä. Oikeastaan se oli merkittävä syy siihen, miksi en halua työskennellä somatiikalla. 

Omalla kohdalla perätilassa olleen sikiön ulkokäännösyritys oli myös aika kammottava kokemus, mutta raskaana olevan kohdalla nyt ymmärtääkin, että anestesiaan ja lääkitykseen liittyy suurentuneita riskejä. Se, että muutoin perustervettä nuorta ihmistä ei mitenkään puuduteta tai rauhoiteta ennen kurkkupaiseen poistamista oli kuitenkin mun mielestä väkivaltaa, ei hoitamista. Kunnon diapam-pöhnä ei maksa sairaanhoitopiirille käytännössä mitään, ja eihän se kipua poista, mutta ainakaan sen kivun kokija ei jälkikäteen joudu kammottavaa tilannetta muistamaan. 

Luuydinnäyte rintalastasta.

Virtsarakon tähystys. Rakkoa laajennettiin niin paljon vedellä, että se lähes repesi.

Nesteen poistaminen polvesta. Ei mitään muuta kuin korkeintaan ihon puudutusta joka ei auta tässä yhtään. Koko kroppa tärisee ja kramppaa kivusta samalla kun huudan kivusta. Ja tämä tehdään vielä useamman kerran ja viimeisellä kerralla nestettä on niin vähän että tilanne on vieläkin kivuliaampi. Mitään tämän kivuliaampaa en voi kuvitella.