Lue keskustelun säännöt.
Pitäisikö vai eikö pitäisi? Mielipiteitä kaivataan !
16.05.2013 |
Elikkä , ollaan avomieheni kanssa molemmat parikymppisiä ja vauvakuume on suunnaton! Ja ollaan nyt jahkailtu jo jonkin aikaa että pitäisikö lopettaa ehkäisy vai ei. Ollaan aina lopettamassa mutta sitten minä jänistän ja totean että mitä jos vielä yksi kuukausi.. Vaikka haluaisin lasta NIIN PALJON ja tiedän etttä pärjäisimme.. Mutta silti mietin, mitä muut ajattelevat, kun yleinen kaavahan menee niin että opiskelut, työ, naimisiin, talo...
Haluaisin kuulla teidän mielipiteitänne, että onko parikymppinen liian nuori äidiksi ja muutenki siitä koska on se ''oikea aika'' vai onko sitä?
Kiitos jo etukäteen !
Kommentit (29)
minusta oikea aika on kun siltä tuntuu, ja parikymppiset pystyvät oikein hyvin olemaan hyviä vanhempia. Myös opiskelut ym. sujuvat lapsen kanssa, usein jopa paremmin kuin ilman lasta, koska perheelliset opiskelijat keskittyvät usein opiskeluun enemmän kuin bilettämiseen jne.
Mutta on hyvä muistaa, että kun lapsen tekee, niin se sitten on aina otettava huomioon, esim. opiskelu jossain toisessa maassa/kaupungissa kuin missä puoliso asuu ei oikein onnistu (esim. vaihto- tai työharjoittelu ulkomailla). Ja jos teillä ei ole tukiverkostoa, eli jos tulevat isovanhemmat, tädit ja sedät eivät ole innokkaita auttamaan välillä vauvan hoidossa, niin on kovin sidottu kotiin ja lapseen. Lisäksi voi käydä niin, että ei saakaan helppoa ja mukavaluonteista lasta, vaan huonosti nukkuvan, kitsevän ja tyytymättömän lapsen. Se ei toki vähennä sitä rakkautta, mitä lastaan kohtaan tuntee, mutta tekee kuitenkin hoitamisen vaativammaksi.
Teillä on vielä aikaa miettiä asiaa, iän puolesta mitään kiirettä ei ole. Toisaalta, jos alkaa liikaa mieittiä, niin koskaan ei ole täydellinen aika tehdä lasta. Itse tein lapsen ajatellen, että ehkä nyt ei ole paras hetki, mutta harva sitä jälkeepäin ajattelee, että voi kun en olisi tuota lasta tehnyt... Minä tosin olin jo kolmekymppinen, mutta opinnot kesken, parisuhde oli tuore eikä ihan vielä kovin lujalla pohjalla (nykyään kyllä on jo, yhdessä oltu jo lähes 20 vuotta, mutta sitähän ei voinut etukäteen tietää).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvakuume ei ole hyvä syy alkaa tekemään lapsia. Lapsia tehdään (=saadaan) sitten, kun on vara ne elättää itse, lapsi tulee vakaaseen parisuhteeseen, jossa ei esim. juosta baarissa viikonloppuisin ja kun molemmat vanhemmat on tarpeeksi kypsiä ohjaamaan ja kasvattamaan pientä ihmisen alkua. Vauvakuume on melkein se huonoin syy, koska silloin jää monet realiteetit unholaan. Vauva-arki on helponkin lapsen kanssa rankkaa; omaa aikaa ei juuri ole, rahaa menee, kärsivällisyyttä tarvitaan. Pystytkö kasvattamaan lapsesi tasapainoiseksi aikuiseksi, sitä kannattaa miettiä.
No sinänsä ikä ei mielestäni määrittele kypsyyttä vanhemmaksi, mutta se määrittelee että luulet sen auttavan että jossain anonyymillä nettipalstalla kysyy tähän asiaan mielipidettä keneltätahansa. Jos itsestä tuntuu niin epävarmalta että tähän viestiketjun avaukseen on tarvetta niin odotelkaa ihan rauhassa. Minun elämää suurempi rakkauteni ainakin kesti ikävuodet 19-23. Onneksi ei lapsia tehty.
Joo, tehkää vaan!!! Sit vaa ostelet ihanii ihku sukkii ja potkupukui ja mies hellii ja pussaa sun mahaa :D ja sit teistä tulee niinku kokonaisii. Tai siis silleen niinku kokonainen perhe ja rakkauden täyttymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli siis ollaan seurusteltu yläasteelta asti, ja kihloissa oltu vuosi. Asutaan yhdessä, molemmilla vakityöt.
Baareissa me ei ''juosta'' ollaan viimisen vuoden aikana käyty max 5 kertaa ulkona, koska kumpaakaan ei kiinnosta.. Mielummin vietetään aikaa kotona ja meidän perheiden kanssa jne. Meillä on siis erittäin hyvät välit molempien vanhempiin joten apua tulee olemaan tarjolla 110% varmasti.
-Ap
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 13:46"]
No sinänsä ikä ei mielestäni määrittele kypsyyttä vanhemmaksi, mutta se määrittelee että luulet sen auttavan että jossain anonyymillä nettipalstalla kysyy tähän asiaan mielipidettä keneltätahansa. Jos itsestä tuntuu niin epävarmalta että tähän viestiketjun avaukseen on tarvetta niin odotelkaa ihan rauhassa. Minun elämää suurempi rakkauteni ainakin kesti ikävuodet 19-23. Onneksi ei lapsia tehty.
[/quote]
No minusta se on ihan fiksua pohtia asiaa (vaikka nyt keskustelupalstalla anonyymistikin), kun vaan suuna päänä tehdä impulsiivisesti päätöksiä. Mutta niin pitkään kun jahkaa, niin ei ole valmis. Sitten kun on oikeasti valmis, niin sitten sen kyllä tietää. Harva parikymppinen on valmis. Tiedän, että moni parikymppinen pärjää suhteellisen hyvin vauvan kanssa. Mutta korostan sanaa PÄRJÄÄ. On aina niin paljon helpompi, kun on ne opinnot tehty ja töissä, vanhempainrahaa saa enemmän jne. Vauva-arki on oikeasti rankkaa. Nauti nuoruudestasi, matkustele, opiskele, hulluile.. ja vielä sekin päivä koittaa, että susta tulee kypsä ja itsevarma äiti. Mikään kiire ei ole, ota vaikka kissa tai koira pahimpaan hellyydenkaipuuseen. (ja eläinaktivisteja rauhoitellakseni, ota se eläin vaan, jos hoidat sen hyvin)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 13:50"]
Eli siis ollaan seurusteltu yläasteelta asti, ja kihloissa oltu vuosi. Asutaan yhdessä, molemmilla vakityöt.
Baareissa me ei ''juosta'' ollaan viimisen vuoden aikana käyty max 5 kertaa ulkona, koska kumpaakaan ei kiinnosta.. Mielummin vietetään aikaa kotona ja meidän perheiden kanssa jne. Meillä on siis erittäin hyvät välit molempien vanhempiin joten apua tulee olemaan tarjolla 110% varmasti.
-Ap
[/quote]
Olen tosi pahoillani, kun sanon tämän, mutta "ollaan seurusteltu yläasteelta saakka" kuulostaa vaan niin tuhoontuomitulta. Suurella todennäkösyydellä te erootte 5 vuoden sisällä. Ihan tilastollisesti.
Itseäni naurattaa suurinpiirtein kaikki nämä kommentit.. Ensinnäkin meidän molempien perheissä ollaan alettu seurustelemaan kaikki nuorina ja lapsia on saatu juuri siinä 20-iässä.Ja he ovat kaikki edelleen yhdessä, omilla vanhemmillani tuli juuri 40v täyteen ;)
Ja ärsyttää tää yleistys että nuoret haluavat riehua, mennä ja tulla ilman mitään vastuuta.
Uskokaa tai älkää, on olemassa myös toisenalisia nuoria.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No hitto - tee sitten niitä lapsia. Vastauksistasi aika hyvin huomaa mitä mieltä olet asioista.....
On olemassa toisenlaisia nuoria. Mutta se nyt ei ainakaan ole mikään syy tehdä lapsia koska "meidän vanhemmatkin teki lapset nuorena". Parisuhde ei ole tuhoon tuomittu vaikka se olisi alkanut yläasteella, mutta aika usein niin kuitenkin käy vaikka jokainen ajatteleekin olevansa poikkeus. Se että muille useimmiten niin käy, ei ole syy tehdä johtopäätöksiä oman elämänsä suhteen sekään. Omaa elämää pitää suunnitella sen mukaan mihin itse kokee olevansa valmis.
Ikävää että sinulle tuli tästä viestiketjusta sellainen uhma että meenpä ja teen lapsen ja näytän teille että me ollaan keski-ikäsenäkin yhdessä vielä. No, näyttämisenhalusta niitä lapsia ei ainakaan kannata tehdä.
Kuulostele omia rehellisiä tuntemuksiasi. Älä anna menneiden sukupolvien tai keskustelupalstojen vaikuttaa päätöksiisi.
Minä en parikymppisenä tykännyt riehua baareissa ja mennä ja tulla, mutta onneksi en tehnyt lapsia vielä silloin. Ihan vaan siitä syystä että niin erilainen nuori kuin olinkin, olin lopulta aika lapsi kuitenkin vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että suurin osa, joka sua on tässä neuvonut, on sua vanhempia. Tiedän, että noi mielipiteet ärsyttää, sua pidetään vielä liian nuorena. Mutta ota huomioon, että kaikki nämä sua vanhemmat ihmiset on olleet sinun ikäisiä, kokeneet silloin olleensa kypsiä ja fiksuja nuoria ja nyt jälkeenpäin ovat huomanneet, että kyllä sitä aika naivi kuitenkin vielä oli. Joskus sitä kokemuksen ääntä kannattaa kuunnella. Oma on sun elämäsi ja jokaisen täytyy itse päättää, mutta lue tarkkaan nämä mielipiteet, jotka olet pyytänyt, niissä on paljon totta.
Aloituksen luettuani, ajattelin, ettei vielä kannata, mutta nyt olenkin toista mieltä, luettuani nämä muut kirjoitukset, myös sinun ap.
Teitä ei kiinnosta baarit tms vaan viihdytte kotona ja perheidenne kanssa, näin varmasti jatkossakin, joten en usko, että lapsen tekeminen teille tuhoisaa olisi. Varmasti pärjäisitte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy lukemassa tuolla Dr. Philin neuvoja, tulisiko tehdä lapsi
Ei tuossa se ikä ole se kriteeri voiko lasta tehdä vai ei. Minusta parisuhteen laatu ja sen pysyvyys on paljon tärkeämpää. Lapsen tulo on niin valtavan suuri mullistus ja muutos, ettei sen voimaa vaan voi etukäteen kuvitella. Itselläni on hyvä ja perhekeskeinen aviomies, ja itsekin olen aina halunnut lapsia. Vaikka suhde oli kunnossa ennen lapsen tuloa, on se ollut välillä tosi kovilla ensimmäisen vuoden aikana. Univaje ja jatkuva itkeminen syö jokaista ihmistä, ja siihen ei vaan voi varautua.
Varmasti jotkut ns. "helpon" vauvan vanhemmat sanoisivat jotain ihan muuta. Jos olisi minusta itsestäni nyt kysymys, niin hoitaisin vain ensin tuon olemattoman "avo"- tittelin tuosta pois. Se kun ei tarkoita poikaystävää kummempaa. Muissa maissa tuollaista sanaa ei edes tunnusteta. Menkää naimisiin ensin, helpottaa monia asioita jatkossa, varsinkin lapsiperheenä.
Ai hups... sehän onkin sun sulhanen eikä avomies, jos kerran kihloissa olette. Miksi ihmeessä puhut avomiehestä etkä sulhasesta tai kihlatusta....
Minä sain lapsen 20 vuotiaana, enkä ole sitä asiaa koskaan katunut. Tytär on nyt 18 vuotias, ja on aina ollut koulussa kympin tyttö, harrastukset on hyviä, ja kaveriporukka kunnollisia.
Minun äitini teki minut nuorena, ja minun tyttäreni on saanut nauttia nuoren isoäidin seurasta, sekin on erittäin tärkeää. Minun äitini äiti oli minulle tärkeä, mutta kuoli kun olin vasta 12, ja vieläkin on mummaa ikävä. Minulla on nyt 4 vuotiaat kaksoset, ja toivon että mummani olisi ehtinyt nähdä tyttäreni ja vielä poikanikin. Minä toivon että tyttäreni löytäisi itselleen miehen, ja tekisi lähivuosina lapsia, jotta varmasti ehtisin heistä nauttia, koskaan ei tiedä koska kuolema tulee ja korjaa, syöpä tai onnettomuus voi tulla koska vaan. Ja tottakai toivon että oma äitini ehtisi olla tyttäreni lasten isomummana :)
Nainen on hedelmällisimmillään 18-20 vuotiaana, silloin on luonto tarkoittanut että lapset tehdään, 25 vuotiaana alkaa hedelmällisyys laskea kun kroppakin alkaa pikkuhiljaa rapsitua, 35 vuotiaana on riskisynnyttäjä jo vanhuuden takia. Lapset kannattaa tehdä nuorena, vaikka olisi taloudellisesti tiukkaa, vanhana jos alkaa tehdä voi olla että ei niitä enää tulekaan tai lapsi on jotenkin viallinen.
Eikä muuten ole kiva olla lasten vanhempainillassa kun muut luulee lasten isovanhemmiksi :)
Aivan älytöntä ja vastuutonta opastaa tekemään lapsia 18-20 vuotiaina. Lisää vaan yksinhuoltajia, rikkonaisia perheitä, uusiperhehäslinkiä jne. Sitäkö oikeasti toivot? Kyllä on tärkeämpää, että lapsen omat vanhemmat on tasapainoisessa parisuhteessa ja kypsiä vanhempia, kuin se mitä mummo ajattelee mummon omasta iästä lapsenlapsiin nähden. Mummolla ei ole asiaan mitään sanomista.
Jos puhuisin alaikäisestä lapsia tekemässä, se olisi ihan eri asia. Ei se ikä tuo yhtään sen parempia perhesiteitä, yhtä lailla erotaan vanhanakin. Nykyajan nuoret on paljon fiksumpia kuin edelliset sukupolvet, ap on siitä hyvä esimerkki. Jos on kerran kypsä kaksikymppisenä, ja parisuhde on ok, niin miksi ihmeessä odottaa?
Nuorena jaksaa hoitaa lapsia, ja pääsee sitten viisikymppisenä omaan rauhaan miehen kanssa, ei tarvi enää hiekkalaatikon reunalla istua kuin joskus lastenlasten kanssa.
kiitos vastauksista ! ja haluan tarkentaa vielä , emme ole juuri nyt aikomassa hankkia lapsia ja ainakaan sillä asenteella että katsokaa nyt! Vaan siis tässä vuoden päästä ehkä ... -ap
Itse olisin parikymppisenä ollut aivan liian epäkysä äidiksi. Halusin käydä baareissa, opiskella ja tehdä myös "kaikkea typerää". Kolmekymppisenä itse ja myös ystäväpiirissä tuli lapsia. Meillä on kaikilla opinnot tehty, työkokemusta pari vuotta, hyvät tulot, ei jaksa juosta baarilla, eli lapsen on hyvä tulla tällaiseen tilanteeseen. Vanhemmat on saaneet juoksunsa juosta joksikin aikaa ja jaksaa sitä arkea lapsen kanssa, eli olla rauhassa kotona, ei ole ns. levoton olo ja pitäis päästä ;)
Kannattaa huomioida, että ihmisen aivot kehittyy 25-vuotiaaksi saakka. Ainakin siihen asti kannattaisi mun mielestä odottaa. Lisäksi niin monet parisuhteet parikymppisillä menee poikki, juuri sen takia, kun on vielä epäkypsä, eikä oikein tiedä millaisen miehen haluaa. Trust me. Itse olin 100% varma, etten koskaan eroaisi poikaystävästäni ja 7 vuoden jälkeen 26-vuotiaana tuli ero. Onneksi ei ollut lapsia. Vain yksi lukiossa alkanut suhde on kestänyt kolmikymppiseksi mun kaveripiirissä. Kaikki muut erosivat. Joten ihan tämänkin tilaston valossa, odota vaan vielä.