Montako lapsuudenaikaista ystävää sinulla on?

Ei taida olla yhtäkään. Moikkaan heitä jos jossain näen, saatan vaihtaa muutaman sanan mutten vietä sen enempää aikaa yhdenkään lapsuudenystävän kanssa. Useimmiten on käynyt niin että opiskeluaikoina tiet erkanivat jo niin eri suuntiin ja elämä sen myötä ettei paljon yhteistä enää ollut. Paras kaverini muuttui niin kateelliseksi ihmiseksi etten vaan jaksanut sitä jatkuvaa vertailua ja v*ttuilua koska olin tehnyt jonkun verran viisaampia valintoja kuin hän.

Uusia ystäviä on helppo saada.

0, ollaan muutettu niin monta kertaa, että ei ehtinyt kiintyä kehenkään.

Ei yhtään. Olin lapsena vetäytyvä ja ujo, eikä minulla oikeastaan ollut ystäviä. Vanhempani myös rajoittivat orastavia kaverisuhteitani pitämällä tosi tiukat kotiintuloajat, kieltämällä yökyläilyt jne. Usein jos pyysin lupaa mennä vaikka jonkun luokkakaverin kanssa ulos, vanhempani ärtyivät ja kysyivät vihaisesti, että eikö riitä, että niitä kavereita näkee joka päivä koulussa. Meillä ei myöskään ollut perhetuttuja tai sukulaisia, joilla olisi ollut samanikäisiä lapsia. Onneksi minulla on sisko, etten joutunut ihan yksin kasvamaan.

1 päiväkotiaikainen, 1 kouluaikainen. Jotka siis ovat todellisia sydänystäviäni. Heidän lisäkseen muita kavereita ja tuttavia runsaasti.