Nykyajan lasten käytöstavat

Joo en itsekään ymmärrä tätä. Lapseni on aina kohtelias vieraille ihmisille jopa ujonko... olen pannut merkille että nämä ei ujot lapset ovat niitä röyhkeimpiä. Vähän niinkuin aikuisetkin; ujot ovat vähän sellaisia vaivattomia ja harmittomia mutta aina äänessä olevat jokapaikan höylät taas eivät.

En tiedä mikä on mennyt kasvatuksessa pieleen jos lapsi saa sanoa ja tehdä mitä vaan vieraiden luona. Ymmärrän että ylilyöntejä voi joskus sattua, mutta näillä pellossa kasvaneilla niitä on kokoajan. Muistan hyvin kun meillä entisessä kodissa kävi eräs 6-v naapurin tyttö joka oli todella suorasanainen ja tuntui ettei hänellä ollut mitään suodatinta. Kommentoi ilkeästi kaikesta, sotki ja pomppi meidän sängyllä ym. ovatko jääneet niin vähälle huomiolle että sen takia oireilevat noin.

Tulee mieleen että ovatko tällaiset lapset sitten aikuisenakin tällaisia, mahdollisesti työpaikkakiusaajia ym.

Minulla on päinvastainen kokemus. Lasteni kaverit ovat erittäin hyvinkäyttäytyviä. Tulevat esim. esittäytymään, jos ovat ensimmäistä kertaa meillä. Poistuessaan sanovat myös meille vanhemmille heipat. Asumme Kauniaisissa.

Vastaanväittäminen ja inttäminen on kotoa aikuisilta opittu. Aikuisetkin turvautuvat siihen ällistyttävän usein. Ihan siistin ja muuten normaalin oloiset ihmiset. Aina täytyy olla haastamassa ja kyseenalastamassa.

- Älä aja pyrällä siinä jalkakäytävällä.

- Ai mitä sä sanoit. Ai miksei sais, kuka tässä on nyt vaarassa?

- Älä pissata koiraa ihan siinä pihalla.

- No kuule kun... ja hirveät selitykset miksi ON ok kusettaa piskiä jonkun istutuksiin.

Helvata kun oikein nolottaa aikuisteinien puolesta.

Eläinten kiusaaminen on myös lisääntynyt. Sorsanpoikasia heitellään kivillä ja vesilintuja hakataan oksilla. Vanhempi saattaa olla vieressä ja ihastella kun pieni lapsi ajaa hädissään olevaa sorsaperhettä takaa. 

Olen huomannut tuttavapiirissä sellaisen ilmiön, että moni liian lepsu vanhempi on itse saanut aikoinaan kylmän ja turhankin tiukan kasvatuksen. Kotona ei ole ollut avointa keskusteluilmapiiriä, kasvatus on ollut määräämistä ja sanelua ja vanhemmat ovat olleet etäisiä sekä pelottavia.

Nyt aikuistuneena nämä liikaa kuria saaneet eivät halua olla samanlaisia omia lapsiaan kohtaan ja menevät liikaa sinne toiseen ääripäähän, jossa lapsia ei rajoiteta enää lainkaan.

No vanhempien vikahan se yleensä on. Esimerkiksi tänään katsoin miten poikalapsi terrorisoi äitiään ja siskoaan ulkona hyppimällä, kirkumalla ja reuhtomalla. Ikää ehkä 8 vuotta. Äiti osannut muuta kuin tuijottaa poikaa lasittunein silmin ja toistella ponnettomasti jotakin "ei saa"-mantraa, josta lapsi vaan innostui. Olen 100 prosenttisen varma, että määrätietoinen interventio, eli sujuva ja selväsanainen ohjaus yhdistettynä pehmeästi rajaavaan fyysiseen metodiin (ohjaaminen esim. sivuun hartioista siirtämällä) olisi tehonnut. Täytyy vaan olla luottoa itseen ja omaan auktoriteettiin. Mutta ei. Pikku häirikkö sai jatkaa touhujaan, äiti vaan möllötti flegmaattisena ja siskolla oli paha olla. Mahtaa olla herkkua siinä perheessä 10 vuoden päästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse nuori, vasta 23-vuotias eli omasta lapsuudestani ei ole kauaa. Minut oltiin kasvatettu olemaan todella kohtelias ja huomioonottava. Vanhemmat olivat erityisen tarkkoja tästä, ja käyttäydyin heidän ohjaamanaan asianmukaisesti myös silloin kun eivät olleet paikalla. Muistan kuinka minua ahdisti muiden lasten töykeys, sarkastisuus, nasevuus, joustamattomuus ja itsekkyys sillä en ollut tottunut sellaiseen - eritoten kummastelin sitä miten aikuisille puhuttiin. En yritä maalata itsestäni mitään pyhimystä, minullakin on lapsena ollut tempedamenttia ja omaa tahtoa, joten jos olisin saanut "vapaan kasvatuksen" olisin itsekkin ollut aika tapaus. Vaan en ollut, kiitos vanhempieni. Jos minulle koskaan lapsia siunaantuu, niin en tuollaista kuraa heidän suustaan siedä ja haluan opettaa miten tärkeää on ottaa muiden tunteet huomioon.

Kuulostat minulta! Omatkin vanhempani kasvattivat minut olemaan reilu, kohtelias ja toiset huomioonottava. "Anna muillekin tilaa" ja "Anna muiden mennä ensin" olivat ohjeita, joita kuulin lapsena päivittäin. Minuakin ärsytti ja ahdisti toiset lapset, joita ei oltu kasvatettu samoin tai jotka eivät ainakaan kyseisiä neuvoja noudattaneet.

Valitettavasti sama jatkuu nyt aikuisenakin: minua ottaa jatkuvasti päähän toisten ihmisten töykeä käytös, oli kyse sitten etuilusta, tönimisestä, junassa puhelimeen kailottamisesta tai sarkastisesta vastailusta. Se ärsyttää, koska minut kasvatettiin nimenomaan välttämään sellaista käytöstä, enkä pystyisi niin toimimaan vaikka haluaisinkin. Elämä olisi varmaan paljon helpompaa, jos minunkin olisi annettua kasvaa käytöstavattomaksi moukaksi, joka ei vain jatkuvasti pyri ottamaan toisia huomioon.

Sama vastaa! Minustakin on kasvanut ihan samanlainen! 😅 Tosiaan meidänkaltaiset jää helposti jalkoihin kun joskus ei auta kuin olla hieman "röyhkeä" ja aina ei hyvä käytös riitä. Itse olen ainakin ollut joskus "liiankin" kohtelias ja kärsivällinen. Olis kyllä helppoa jos olisi pokkaa olla hyeena hyeenojen joukossa, mutta kun en vaan osaa! Koen olevani yliherkkä nynny kun ihmisen huonotapaisuus ahdistaa/tuntuu pahalta edelleen näin aikuisena... Tsemppiä sulle, lohduttaudu sillä että ihmisten on varmaan kymmenen kertaa mukavampi keskustella sun kuin usean muun kanssa. ☺️