Nykyajan lasten käytöstavat

Vanhemmat eivät osaa kasvattaa. Pitäisi enemmän kerrata käytöstapoja, varsinkin 10-vuotiaan on jo osattava! Todella nuoret lapset ymmärtää ja heitä pitää opastaa, mutta melkein teini-ikään meneviä en ymmärrä...

Mun lasten kaverit osaa käyttäytyä,tosi mukavia nuoria..14-15 vuotiaita..

Eilen olin synttäreillä ja vieraana oli 7v Joona naapurista. Kohtelias, muita huomioiva, erittäin mukava nuorimies, jolla on hallussa niin kiitokset kuin tilannetaju eli kakkua ei oteta ennen päivänsankaria jne.

Eli en yleistäisi.

En ole kasvattanuh lapsisni oikwastaan mitenkään, mutta eivät he mene silti vierailla kaappeja koluamaan! Ei heille tulisi varmasti mieleenkään. Eivät ole nähneet sellaista käytöstä kotona eikä muuallakaan. En usko että tuohon paljon kasvatuksella voi vaikuttaa.

Koska kunnon kasvatuksesta tulee lasu. Siksi länsimaailma on täynnä kaiken maailman blörffejä ja Pekka-Eric Auvisia

Ihan oikeita huomioita, ap. Käytöstavat kakaroilla on täysin kateissa.

No kyllä täällä Helsingissä myös aikuisilla on kammottavat käytöstavat. Tönitään, pilkataan ja kiusataan.Siitähän lapset ottaa oppia.

Kun kyse on nimenomaan eskari-ikäisistä, niin minusta se on ehkä jopa enemmän outoa, ettei siis aikuisia karsasteta lainkaan. Omalle lapselle olen aina painottanut että kylässä otetaan jos tarjotaan, kiitetään, eikä olla itse ensimmäisenä menossa. Juuri äsken löysin lapset keittiöstä kaivamasta kaappeja ja pöydällä makaamassa kun oli pullaa kuvun alla. Olin siis viereisessä huoneessa ja ihan näkyvillä, että jos mieli tekee jotain niin kysyttäisiin. Kai se on sitten kasvatuksesta kiinni! Ehkä jopa enemmän kummastelen sitä että jos minä sanon että pyöräilykypärä pitää olla päässä, ilman ei mennä, niin lapseni laittaa sen päähän mutta kaverit sanoo minulle että "mitä varten pitää muka laittaa, eihän tarvi, miks sä noin sanot" jne. Aivan saa välillä olla monttu auki.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Koska kunnon kasvatuksesta tulee lasu. Siksi länsimaailma on täynnä kaiken maailman blörffejä ja Pekka-Eric Auvisia

Auvinen ei kyllä liity huonosti kasvatettuihin, että tässä saa syyttää ihan vain koulukiusaamisen hyväksyntää.

Eiköhän aina ole ollut huonosti käyttäytyviä lapsia (ja aikuisia). Aika kultaa muistot. Kyllä moni nykylapsikin käyttäytyä osaa

Olen huomannut saman. Esimerkkinä serkkuni lapset, alle 10-vuotiaat pojat, joista toinen on kummilapseni. Käyn siellä vain harvoin, mutta ovat aina todella töykeitä ja vastailevat sarkastisesti ihan tavallisessa keskustelussa. Esimerkiksi kerran kysyin, miten heillä on mennyt koulussa ja vastaus oli: "ei kuulu sulle". Joskus taas Pokemon Go:n ollessa suosittu kysyin heiltä, pelaavatko he sitä. Vastaus: "sä et tiiä Pokemonista yhtään mitään". Serkkuni ei reagoi heidän käytökseensä mitenkään.

Asun pääkaupunkiseudulla, ja täällä tulee jatkuvasti törmättyä käytöstavattomiin lapsiin. Tehdään ilkivaltaa, mitään ei uskota ja kaikkeen intetään vastaan. Lisäksi minulle, kolmekymppiselle naiselle, huutelevat pikkupojat usein törkeyksiä ollessani lenkilllä! Aikuisia ei tosiaan enää ujostella tai pidetä auktoriteettina samalla tavoin kuin vielä omassa lapsuudessani.

Mun lapsellani on tällaista käytöstä. Osaa kyllä halutessaan ja on yritetty opettaa tavoille. Perusluonne on uhmakas ja itsepäinen. Itse olen ollut samanlainen ja vastaavasta käytöksestä sain ihan fyysisen selkäsaunan. Täytyy sanoa, että välillä tuntuu ettei lapseen muu taida tehotakaan, jos sekään. En ole kokeillut, vaikka välillä tunnen epätoivoa.

Arvon kasvattajat, kertokaa miten erityisen jukuripäisen uhman saa talttumaan, kun ei auta puhe, toisto, kuvat, äänenpainot, lapsen tasolle asettumiset eikä mikään. Hän ei kuuntele eikä tottele mitään.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut saman. Esimerkkinä serkkuni lapset, alle 10-vuotiaat pojat, joista toinen on kummilapseni. Käyn siellä vain harvoin, mutta ovat aina todella töykeitä ja vastailevat sarkastisesti ihan tavallisessa keskustelussa. Esimerkiksi kerran kysyin, miten heillä on mennyt koulussa ja vastaus oli: "ei kuulu sulle". Joskus taas Pokemon Go:n ollessa suosittu kysyin heiltä, pelaavatko he sitä. Vastaus: "sä et tiiä Pokemonista yhtään mitään". Serkkuni ei reagoi heidän käytökseensä mitenkään.

Asun pääkaupunkiseudulla, ja täällä tulee jatkuvasti törmättyä käytöstavattomiin lapsiin. Tehdään ilkivaltaa, mitään ei uskota ja kaikkeen intetään vastaan.

Niin tuttua. Oman lähipiirin noin kolmestakymmenestä ala-aste ikäisestä tai nuoremmasta lapsesta löytyy noin 3-4 normaalit käytöstavat osaavaa lasta. Siis 3-4!! Ja kyseessä siis ihan normaaleja perheitä ja pääosin akateemisia vanhempia.

Ei lapsia suositella enää kasvatettavan. En edes tarkoita mitään tukkapöllyä, sanomattakin selvää ettei niitä pidä antaa. Tarkoitan sitä, että nykyään lasten pitää antaa tehdä mitä ne haluaa, kunhan eivät pahoinpitele ketään. Lasta ei voi ojentaa, muuten se menee pilalle.

Iso osa lapsista voi paremmin kuin koskaan ja heitä myös kasvatetaan paremmin kuin koskaan. Mutta tässäkin asiassa lapset ovat polarisoituneet hyvinvoiviin ja huonostivoiviin.

https://www.hs.fi/perhe/art-2000006378538.html

Raisa Cacciatore on Väestöliiton lastenpsykiatri ja nuorisolääkäri, sertifioitu EMDR-terapeutti, tietokirjailija ja kouluttaja.

”Vanhemmuus ei ole hukassa, vaikka usein niin väitetään. Päinvastoin."

Nykyinen lasten ja nuorten sukupolvi voi keskimäärin paljon paremmin kuin mikään aiempi. Kouluterveyskyselyistä nähdään, että masennus, päihteiden käyttö ja rötöstely ovat pitkällä aikavälillä vähentyneet paljon. Lasten ja nuorten itsemurhien määrä on romahtanut ja elinajanodote kasvanut.

Nykyvanhemmilla on enemmän aikaa ja halua keskittyä lastensa hyvinvointiin kuin millään aiemmalla sukupolvella. Lapsia ei enää kasvateta rankaisemalla ja nöyryyttämällä, toisin kuin usein minun lapsuudessani 1950-luvulla. Silloin lasten piti olla mahdollisimman näkymättömiä ja kuulumattomia. Rakkauden osoittaminen, kehuminen ja sylissä pitäminen ei useinkaan ollut tapana, muutenhan lapsi olisi voinut ylpistyä.

JOS JOKIN ASIA on hukassa, se on perheiden tuki, ainakin paikoin. Osa vanhemmista jää yksin päihde-, mielenterveys- tai toimeentulo-ongelmiensa kanssa, ja heidän energiansa kuluu selviytymistaisteluun. Heidän lapsensa joutuvat pärjäämään liian yksin."

Omien lasteni kaverit ovat olleet mukavia ja kohteliaita. Yksi tuollainen vastaanväkyttäjä oli, mutta hänetkin sai kyllä oppimaan talon säännöt, kun ne hänelle kertoi jämäkästi.

Vastuuttaisinkin ap:ta ja kaikkia muitakin: kasvattakaa niitä lastenne kavereita! "Koko kylä kasvattaa" on hyvä periaate. Ei, ei vieraille lapsille huudeta eikä heitä rangaista, mutta säännöt kerrotaan ja se, miksi ne ovat teillä voimassa. Pienetkin lapset ymmärtävät kyllä, että eri paikoissa voi olla eri säännöt.

Ja ääritapauksessa sen sääntöjä rikkovan voi lähettää kotiinsa. Siihen asti ei ole minun ainakaan vielä tarvinnut mennä, mutta se on mahdollinen toimenpide, jos ei muu auta.

Jos aikuinen ei osaa pitäå jöötä kodissaan, se on ennen kaikkea hänen ongelmansa, ei lapsivieraiden (ei läsnäolevien) vanhempien. Kiellot pitää osata hermostumatta perustella, niin omille kuin vieraillekin lapsille.

Olin itse lapsi ysärillä ja 2000-luvun alussa, ja kyllä mekin tietysti kavereiden kanssa osattiin tehdä kaikenlaista pikkujäynää. Aikuisia kuitenkin uskottiin, ja jos omat vanhemmat tai joku vieraskin aikuinen tuli meitä torumaan, niin siinä ei paljon intetty vastaan vaan oltiin noloina hiljaa. Tiesimme, että olimme tehneet väärin. Jopa naapuruston pahimmat "kovikset" ja päänaukojat olivat nöyrää tyttöä ja poikaa, jos aikuiset puuttuivat peliin. 

Toista se on nykyään. Vasta viikko sitten komensin paria pikkupoikaa lopettamaan, kun potkivat puistossa robottiruohonleikkuria. Vastaus oli "hiljaa h**ra". Ärsyttää kuulostaa näin tädiltä, mutta omassa lapsuudessani ei kenellekään olisi tullut mieleenkään vastata noin.

Olen itse nuori, vasta 23-vuotias eli omasta lapsuudestani ei ole kauaa. Minut oltiin kasvatettu olemaan todella kohtelias ja huomioonottava. Vanhemmat olivat erityisen tarkkoja tästä, ja käyttäydyin heidän ohjaamanaan asianmukaisesti myös silloin kun eivät olleet paikalla. Muistan kuinka minua ahdisti muiden lasten töykeys, sarkastisuus, nasevuus, joustamattomuus ja itsekkyys sillä en ollut tottunut sellaiseen - eritoten kummastelin sitä miten aikuisille puhuttiin. En yritä maalata itsestäni mitään pyhimystä, minullakin on lapsena ollut tempedamenttia ja omaa tahtoa, joten jos olisin saanut "vapaan kasvatuksen" olisin itsekkin ollut aika tapaus. Vaan en ollut, kiitos vanhempieni. Jos minulle koskaan lapsia siunaantuu, niin en tuollaista kuraa heidän suustaan siedä ja haluan opettaa miten tärkeää on ottaa muiden tunteet huomioon.

Ongelma on se, että lapset altistuu pornolle ja äidille hyvin nuorina. Ensimmäinen asia kun viattomuus menee, on aikuisten kunnioittamattomuus egon kasvu. Tämä oli yllättävä yhteys, tiedän, mutta kokeillaan pistää kaikki altistuksen kiinni ja elää niin kuin ennen vanhaan ja huomaatte eron, lapsista tulee taas lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Jos aikuinen ei osaa pitäå jöötä kodissaan, se on ennen kaikkea hänen ongelmansa, ei lapsivieraiden (ei läsnäolevien) vanhempien.

No tämähän on täyttä jaskaa. Lähetetään kakarat vierailulle ja sysätään kaikki tapakoulutus vierailun isäntäperheelle?? Ei todellakaan näin, vaan enemminkin pidetään huolta siitä ettei kenenkään tarvitse alkaa ojentamaan sitä pois jaloista lähetettyä niljaketta OMASSA KODISSAAN!! Opettaa saatana soikoon lapsillenne mitä on rispekt ja miten käyttäydytään, etenkin silloin kun mennään toisen kotiin.

Minusta kyseenalaistaminen ei ole huono asia. Hyvä ja fiksu kasvattaja osaa perustella kiellot ja jos ne ovat erilaisia kuin jonkun lapsen kotona, älykäs lapsi tietysti kysyy, miksi niin on.

Mutta senkin tietysti voi tehdä kohteliaasti. "Miksi ei saa?" on ihan tarpeeksi kohteliasta.

"Hölmö kielto, kyllä mä saan koska kotonakin saan" taas EI ole kohteliasta ja sellaisesta minäkin vähän ärsyyntyisin , mutta selittäisin tietysti sitten, että talo elää aina omalla tavallaan ja kun ollaan kylässä, noudatetaan kyläpaikan sääntöjä. Eli ei saa, vaikka kotona saakin.

Huonoa kasvatusta on opettaa lapset (ja aikuiset) kuvittelemaan, että ainoastaan heidän sääntönsä ovat oikein ja "hyviä". Huonoa kasvatusta minusta on nuijia lapset niin hiljaisiksi ja nöyriksi, että he eivät uskalla kysyä.