Loukkaantuisitko tästä?

Kirjoitin kaverille, etten tykkää että epäillään aspergerista. Vastasi, ettei ole epäilemässä mistään ja ettei väliä millainen oon kun tuntee mut sellaisena kun oon. Silti jotenkin kaihertaa ja kaduttaa, kun en tarkemmin miettinyt mitä kerron itestäni :(

Vierailija kirjoitti:

Usvametsä kirjoitti:

Minäkin luulen, ettei kaverisi tarkoittanut loukata tai huomauttaa mitenkään pahalla. Ehkä hän ajatteli, että tutkimuksista kertoessasi halusit avata keskustelun. Ei se tarkoita, että kukaan olisi miettinyt, mitä vikaa sinussa on. Olet ehkä itsekin huomannut jotain vaikeuksia ja epäillyt jotain, kun olet menossa tutkimuksiin. Ne luultavasti näkyvät jonkun verran ulospäin, jos ne ovat tuoneet sinulle vaikeuksia työelämässä. Eikä sekään tarkoita, että sinussa olisi jotain vikaa. Nyt vaan voit saada tukea ja apua ja löytää keinoja pärjäämiseen. Kannattaa ottaa kaikki apu vastaan. Luultavasti kaverisikin haluaa olla tukenasi. Jos hän ehdottelee vielä jotain diagnooseja, voit sanoa, että tutkimukset ovat vielä kesken eikä ole ollut puhetta mistään diagnooseista. Lääkärit kyllä selvittävät sen aikanaan, etkä halua arvuutella mitään ennen sitä. 

Irtisanominen töistä on aina suuri kriisi ja varmasti se on vaikuttanut itsetuntoosi. Tutkimuksissa pääset juttelemaan, saat tukea ja opit pärjäämään vaikeuksistasi huolimatta. Varmasti saat myös ideoita, minkälaisissa töissä juuri sinun vahvuutesi olisivat parhaimmillaan. Tarvitset positiivisia kokemuksia työelämästä, niin pääset pikkuhiljaa eroon aikaisemmista pettymyksistä ja epäonnistumisen tunteista. Joskus vika voi olla työpaikassakin. Saitko noissa edellisissä työpaikoissasi mitään tukea tai ohjausta ennen irtisanomista? Tai pystyitko keskustelemaan esimiehen kanssa, jos koit vaikka, että ilmapiirissä oli jotain ongelmia tai olisit kaivannut enemmän ohjausta tai perehdytystä työhösi? 

Ensimmäinen paikka oli varastotyössä, jossa oli oltava hyvin nopea enkä pärjännyt. Tästä ikävämpi muisto, koska oli vuokratyöfirma, jonka edustaja vain soitti työpäivän päätteeksi perjantaipäivänä vielä kotona asuessani lankapuhelimeen ja oli vahingossa kertonut siskolleni, ettei työtäni enää tarvita, koska luuli häntä minuksi. Sisko kertoi asian minulle. Minulla ei siihen aikaan vielä ollut kännykkää ja jäin kuntosalille heti töitten jälkeen, joten siksi sain tiedon vasta perjantaina illalla. Soitin vuokrafirman edustajalle maanantaina ja kysyin syytä ja hän kertoi, että olleen jotkin tavoitemäärät tuotekeräilyssä. Kun kävin palauttamassa kulkukorttini, kysyin samalla työnantajaltani miksei voinut edes varoittaa etukäteen, että olisin voinut yrittää parantaa, johon hän vastasi, että miten muka olisin voinut pystynyt, kun puolet vähemmän sain aikaan tuotteiden keräilyä kuin oli tavoite. Hänen käytöksensä oli hyvin kylmän oloinen. Silti olisin toivonut, että olisi edes voinut ennalta kasvotusten asiasta sanoa kuin, että perään laittaa vuokrafirman perään soittamaan.

Toinen paikka olin tarjoilijana hotellissa Islannissa, joka myös oli hektinen työ enkä siinä pärjännyt myöskään. Työnantaja oli tehnyt ensin kanssani sopimuksen neljäksi kuukaudeksi ja yhtäkkiä muutti sopimuksen päättymään jo kahden kuukauden päästä. Puhuin työnantajan kanssa asiasta ja hän itse myönsi tehneensä väärin, kun teki niin pitkän sopimuksen. Hän myös neuvoi jonkin linkin, jonka avulla voin kasvattaa itseluottamustani. Yksi työkaverini yrittää auttaa minua, koska hänen mielestään oli laiton toimintatapa ja hänen poikansa opiskelee asianajajaksi, mutta poikansa tutkittua asiaa, sanoi, ettei minulla valitettavasti ole mahdollisuuksia jutun kanssa.

Olin varannut paluulennon neljän kuukauden päähän eikä lippua voinut muuttaa, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi etsiä uusi työpaikka Islannista ja tässä onnistuinkin työkavereiden avulla, koska yksi kertoi lähistöllä olevan hotellin tarvitsevan työntekijöitä. Sain asua hotellissa ilmaiseksi ennen siirtymistä uuteen paikkaan.

Toisessakin Islannin hotellissa tuli vaikeuksia, mutta työnantaja antoi minulle mahdollisuuden petrata ja työkavereiden tuella tähän pystyinkin lisäämään nopeutta ja sain jatkaa lentoni lähtöpäivään asti.

Siivoustyötä en kuitenkaan nykyään pysty tekemään, koska selkäni ei sitä kestä. Ongelmani myös on liika tarkkuus ja hahmottamisvaikeus eli saatan jumittua yhteen kohtaan.

Kuulostaa, että työnantaja ei ole toiminut oikein varsinkaan tuossa varastotyössä. Eihän irtisanomista saisi hoitaa noin, ettei edes tiedä, kenen kanssa puhuu puhelimessa. Ei ihme, että se on vaikuttanut itsetuntoon. Siitä on ilmeisesti aika kauan aikaa, joten ei kannata antaa noin vanhojen asioiden enää määrittää itseään. Työkokeilua kannattaa harkita. Arkistointi ja muutkin tarkkuutta vaativat työt voisivat sopia sinulle hyvin. Pääsisit hyödyntämään vahvuuksiasi paremmin niissä. Ravintola- ja matkailuala on aika hektistä. Entä oletko hyvä kielissä, kun olet ollut ulkomailla töissä? Kannattaa tehdä työkkärin sivuilla oleva ammatinvalintatesti, niin saat lisää ideoita. 

Jos itsekin epäilet että sinulla on neurologista ongelmaa joka haittaa elämää, niin aika varmasti muutkin ovat huomanneet niitä piirteitä. Kaverisi ei kuitenkaan olisi missään tapauksessa pitänyt sanoa ajatuksiaan ääneen, koska onhan tuo herkkä asia sinulle. Voi hyvin myös olla, että mitään diagnoosia ei olekkaan.

Nyt kaveri laittoi ettei tarkoittanut mitään pahaa. Ehkä jätän nyt asian tähän.

Usvametsä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usvametsä kirjoitti:

Minäkin luulen, ettei kaverisi tarkoittanut loukata tai huomauttaa mitenkään pahalla. Ehkä hän ajatteli, että tutkimuksista kertoessasi halusit avata keskustelun. Ei se tarkoita, että kukaan olisi miettinyt, mitä vikaa sinussa on. Olet ehkä itsekin huomannut jotain vaikeuksia ja epäillyt jotain, kun olet menossa tutkimuksiin. Ne luultavasti näkyvät jonkun verran ulospäin, jos ne ovat tuoneet sinulle vaikeuksia työelämässä. Eikä sekään tarkoita, että sinussa olisi jotain vikaa. Nyt vaan voit saada tukea ja apua ja löytää keinoja pärjäämiseen. Kannattaa ottaa kaikki apu vastaan. Luultavasti kaverisikin haluaa olla tukenasi. Jos hän ehdottelee vielä jotain diagnooseja, voit sanoa, että tutkimukset ovat vielä kesken eikä ole ollut puhetta mistään diagnooseista. Lääkärit kyllä selvittävät sen aikanaan, etkä halua arvuutella mitään ennen sitä. 

Irtisanominen töistä on aina suuri kriisi ja varmasti se on vaikuttanut itsetuntoosi. Tutkimuksissa pääset juttelemaan, saat tukea ja opit pärjäämään vaikeuksistasi huolimatta. Varmasti saat myös ideoita, minkälaisissa töissä juuri sinun vahvuutesi olisivat parhaimmillaan. Tarvitset positiivisia kokemuksia työelämästä, niin pääset pikkuhiljaa eroon aikaisemmista pettymyksistä ja epäonnistumisen tunteista. Joskus vika voi olla työpaikassakin. Saitko noissa edellisissä työpaikoissasi mitään tukea tai ohjausta ennen irtisanomista? Tai pystyitko keskustelemaan esimiehen kanssa, jos koit vaikka, että ilmapiirissä oli jotain ongelmia tai olisit kaivannut enemmän ohjausta tai perehdytystä työhösi? 

Ensimmäinen paikka oli varastotyössä, jossa oli oltava hyvin nopea enkä pärjännyt. Tästä ikävämpi muisto, koska oli vuokratyöfirma, jonka edustaja vain soitti työpäivän päätteeksi perjantaipäivänä vielä kotona asuessani lankapuhelimeen ja oli vahingossa kertonut siskolleni, ettei työtäni enää tarvita, koska luuli häntä minuksi. Sisko kertoi asian minulle. Minulla ei siihen aikaan vielä ollut kännykkää ja jäin kuntosalille heti töitten jälkeen, joten siksi sain tiedon vasta perjantaina illalla. Soitin vuokrafirman edustajalle maanantaina ja kysyin syytä ja hän kertoi, että olleen jotkin tavoitemäärät tuotekeräilyssä. Kun kävin palauttamassa kulkukorttini, kysyin samalla työnantajaltani miksei voinut edes varoittaa etukäteen, että olisin voinut yrittää parantaa, johon hän vastasi, että miten muka olisin voinut pystynyt, kun puolet vähemmän sain aikaan tuotteiden keräilyä kuin oli tavoite. Hänen käytöksensä oli hyvin kylmän oloinen. Silti olisin toivonut, että olisi edes voinut ennalta kasvotusten asiasta sanoa kuin, että perään laittaa vuokrafirman perään soittamaan.

Toinen paikka olin tarjoilijana hotellissa Islannissa, joka myös oli hektinen työ enkä siinä pärjännyt myöskään. Työnantaja oli tehnyt ensin kanssani sopimuksen neljäksi kuukaudeksi ja yhtäkkiä muutti sopimuksen päättymään jo kahden kuukauden päästä. Puhuin työnantajan kanssa asiasta ja hän itse myönsi tehneensä väärin, kun teki niin pitkän sopimuksen. Hän myös neuvoi jonkin linkin, jonka avulla voin kasvattaa itseluottamustani. Yksi työkaverini yrittää auttaa minua, koska hänen mielestään oli laiton toimintatapa ja hänen poikansa opiskelee asianajajaksi, mutta poikansa tutkittua asiaa, sanoi, ettei minulla valitettavasti ole mahdollisuuksia jutun kanssa.

Olin varannut paluulennon neljän kuukauden päähän eikä lippua voinut muuttaa, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi etsiä uusi työpaikka Islannista ja tässä onnistuinkin työkavereiden avulla, koska yksi kertoi lähistöllä olevan hotellin tarvitsevan työntekijöitä. Sain asua hotellissa ilmaiseksi ennen siirtymistä uuteen paikkaan.

Toisessakin Islannin hotellissa tuli vaikeuksia, mutta työnantaja antoi minulle mahdollisuuden petrata ja työkavereiden tuella tähän pystyinkin lisäämään nopeutta ja sain jatkaa lentoni lähtöpäivään asti.

Siivoustyötä en kuitenkaan nykyään pysty tekemään, koska selkäni ei sitä kestä. Ongelmani myös on liika tarkkuus ja hahmottamisvaikeus eli saatan jumittua yhteen kohtaan.

Kuulostaa, että työnantaja ei ole toiminut oikein varsinkaan tuossa varastotyössä. Eihän irtisanomista saisi hoitaa noin, ettei edes tiedä, kenen kanssa puhuu puhelimessa. Ei ihme, että se on vaikuttanut itsetuntoon. Siitä on ilmeisesti aika kauan aikaa, joten ei kannata antaa noin vanhojen asioiden enää määrittää itseään. Työkokeilua kannattaa harkita. Arkistointi ja muutkin tarkkuutta vaativat työt voisivat sopia sinulle hyvin. Pääsisit hyödyntämään vahvuuksiasi paremmin niissä. Ravintola- ja matkailuala on aika hektistä. Entä oletko hyvä kielissä, kun olet ollut ulkomailla töissä? Kannattaa tehdä työkkärin sivuilla oleva ammatinvalintatesti, niin saat lisää ideoita. 

Jonkun ammatinvalintatestin tein joskus ja tuli tuloksena hammaslääkäri, mutta se ei tunnu kiinnostavalta. Kielet on aina olleet vahvempia koulussa.

Usvametsä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usvametsä kirjoitti:

Minäkin luulen, ettei kaverisi tarkoittanut loukata tai huomauttaa mitenkään pahalla. Ehkä hän ajatteli, että tutkimuksista kertoessasi halusit avata keskustelun. Ei se tarkoita, että kukaan olisi miettinyt, mitä vikaa sinussa on. Olet ehkä itsekin huomannut jotain vaikeuksia ja epäillyt jotain, kun olet menossa tutkimuksiin. Ne luultavasti näkyvät jonkun verran ulospäin, jos ne ovat tuoneet sinulle vaikeuksia työelämässä. Eikä sekään tarkoita, että sinussa olisi jotain vikaa. Nyt vaan voit saada tukea ja apua ja löytää keinoja pärjäämiseen. Kannattaa ottaa kaikki apu vastaan. Luultavasti kaverisikin haluaa olla tukenasi. Jos hän ehdottelee vielä jotain diagnooseja, voit sanoa, että tutkimukset ovat vielä kesken eikä ole ollut puhetta mistään diagnooseista. Lääkärit kyllä selvittävät sen aikanaan, etkä halua arvuutella mitään ennen sitä. 

Irtisanominen töistä on aina suuri kriisi ja varmasti se on vaikuttanut itsetuntoosi. Tutkimuksissa pääset juttelemaan, saat tukea ja opit pärjäämään vaikeuksistasi huolimatta. Varmasti saat myös ideoita, minkälaisissa töissä juuri sinun vahvuutesi olisivat parhaimmillaan. Tarvitset positiivisia kokemuksia työelämästä, niin pääset pikkuhiljaa eroon aikaisemmista pettymyksistä ja epäonnistumisen tunteista. Joskus vika voi olla työpaikassakin. Saitko noissa edellisissä työpaikoissasi mitään tukea tai ohjausta ennen irtisanomista? Tai pystyitko keskustelemaan esimiehen kanssa, jos koit vaikka, että ilmapiirissä oli jotain ongelmia tai olisit kaivannut enemmän ohjausta tai perehdytystä työhösi? 

Ensimmäinen paikka oli varastotyössä, jossa oli oltava hyvin nopea enkä pärjännyt. Tästä ikävämpi muisto, koska oli vuokratyöfirma, jonka edustaja vain soitti työpäivän päätteeksi perjantaipäivänä vielä kotona asuessani lankapuhelimeen ja oli vahingossa kertonut siskolleni, ettei työtäni enää tarvita, koska luuli häntä minuksi. Sisko kertoi asian minulle. Minulla ei siihen aikaan vielä ollut kännykkää ja jäin kuntosalille heti töitten jälkeen, joten siksi sain tiedon vasta perjantaina illalla. Soitin vuokrafirman edustajalle maanantaina ja kysyin syytä ja hän kertoi, että olleen jotkin tavoitemäärät tuotekeräilyssä. Kun kävin palauttamassa kulkukorttini, kysyin samalla työnantajaltani miksei voinut edes varoittaa etukäteen, että olisin voinut yrittää parantaa, johon hän vastasi, että miten muka olisin voinut pystynyt, kun puolet vähemmän sain aikaan tuotteiden keräilyä kuin oli tavoite. Hänen käytöksensä oli hyvin kylmän oloinen. Silti olisin toivonut, että olisi edes voinut ennalta kasvotusten asiasta sanoa kuin, että perään laittaa vuokrafirman perään soittamaan.

Toinen paikka olin tarjoilijana hotellissa Islannissa, joka myös oli hektinen työ enkä siinä pärjännyt myöskään. Työnantaja oli tehnyt ensin kanssani sopimuksen neljäksi kuukaudeksi ja yhtäkkiä muutti sopimuksen päättymään jo kahden kuukauden päästä. Puhuin työnantajan kanssa asiasta ja hän itse myönsi tehneensä väärin, kun teki niin pitkän sopimuksen. Hän myös neuvoi jonkin linkin, jonka avulla voin kasvattaa itseluottamustani. Yksi työkaverini yrittää auttaa minua, koska hänen mielestään oli laiton toimintatapa ja hänen poikansa opiskelee asianajajaksi, mutta poikansa tutkittua asiaa, sanoi, ettei minulla valitettavasti ole mahdollisuuksia jutun kanssa.

Olin varannut paluulennon neljän kuukauden päähän eikä lippua voinut muuttaa, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi etsiä uusi työpaikka Islannista ja tässä onnistuinkin työkavereiden avulla, koska yksi kertoi lähistöllä olevan hotellin tarvitsevan työntekijöitä. Sain asua hotellissa ilmaiseksi ennen siirtymistä uuteen paikkaan.

Toisessakin Islannin hotellissa tuli vaikeuksia, mutta työnantaja antoi minulle mahdollisuuden petrata ja työkavereiden tuella tähän pystyinkin lisäämään nopeutta ja sain jatkaa lentoni lähtöpäivään asti.

Siivoustyötä en kuitenkaan nykyään pysty tekemään, koska selkäni ei sitä kestä. Ongelmani myös on liika tarkkuus ja hahmottamisvaikeus eli saatan jumittua yhteen kohtaan.

Kuulostaa, että työnantaja ei ole toiminut oikein varsinkaan tuossa varastotyössä. Eihän irtisanomista saisi hoitaa noin, ettei edes tiedä, kenen kanssa puhuu puhelimessa. Ei ihme, että se on vaikuttanut itsetuntoon. Siitä on ilmeisesti aika kauan aikaa, joten ei kannata antaa noin vanhojen asioiden enää määrittää itseään. Työkokeilua kannattaa harkita. Arkistointi ja muutkin tarkkuutta vaativat työt voisivat sopia sinulle hyvin. Pääsisit hyödyntämään vahvuuksiasi paremmin niissä. Ravintola- ja matkailuala on aika hektistä. Entä oletko hyvä kielissä, kun olet ollut ulkomailla töissä? Kannattaa tehdä työkkärin sivuilla oleva ammatinvalintatesti, niin saat lisää ideoita. 

Ja oli minustakin väärin tuo varastotyöpaikan toiminta. Yritin saada oikeusteitse korvauksia, koska asianajajan mielestä olisin oikeutettu niihin, mutta sitten hänen kollegansa muistikin jonkun vastaavan tapauksen eikä juttua siten olisi mahdollista voittaa.

No, jos itse kerrot ja toinen vahvistaa sitä, niin en näe sitä syynä loukkaantua.

Ei se toinen pahalla tarkoita vaan omaa häkellyttää toi ulos. Kertoi omat epäilynsä. Itse ajattelisin, että se voisi suttaa löytämään diagnoosi... kun kaverikiin on huomannut jotain.

Sillä nyt on ihan turha ruveta kikkailemasn että onko se Aspergerin Va autismi vai appelsiini. Ei ole relevantti. Ei se kaveri sitä edes viilaullut vaan sitä, että on huomannut jotain poikkeavaa.

Mä ajattelen sen hyvänä asiana, että kertoi.

Meillä jokaisella on joku vikana. Sä hyppäät takajaloillesi, kun sulle kerrotaan siitä mitä lääkärit jo tuktii. Etkö itse ole epäillyt mitään?

En loukkaantuisi.