Onko täydellisiä parisuhteita olemassa?

Pakko uskoa että on. En vielä ole omasta parisuhteestani keksinyt valittamisen aihetta. Ollaan oltu naimisissa 15 vuotta ja rakastan miestäni valtavasti, hän myös rakastaa minua. Meillä ei ole riitoja, erimielisyyksistä puhutaan, ollaan parhaita ystäviä ja rakastavaisia. Ainahan tietysti jotain voi tapahtua ja asiat voi muuttua, mutta en haluaisi uskoa sitä.

Voi olla jos on rikas mies. Ei heidänkään kaikki suhteet ole, mutta ilman tuota ei varmasti.

Riippuu siitä, miten täydellisyys määritellään.  Pitkä parisuhde voi kestää jopa 70 vuotta, eikä minun tiedossani ole parisuhdetta, joka olisi kestänyt niin pitkään ilman yhtään ongelmaa tai kriisiä. Ystäväni vanhempien parisuhde näyttäytyi pitkään täydellisenä, kunnes ystäväni uskoutui ja kertoi epäilevänsä, ettei yksi hänen sisaruksistaan olekaan hänen isänsä lapsi. Onnellisimman ystäväpariskunnan taustoista tiedän, että siellä on uskottomuutta, joka on painettu villaisella. Jos ajatellaan, että se on täydellistä, että pystytään ohittamaan kriisit ja palaamaan onnelliseen yhteiselämään niin sitten täydellisiä liittoja on. Omanikin saattaa olla sellainen, vaikka olemme kahdesti olleet avioeron partaalla.

Täydellinen parisuhde on sellainen, jossa on juuri sopivasti epätäydellisyyttä. Eikö?

Kun kaikki kuitenkin esim. pierevät, röyhtäilevät ja tarvitsevat omaa tilaa.

No ihmiset ovat epätäydellisiä, joten sinänsä täydellistä suhdetta ei varmaan ole. Mutta sellaisia suhteita kyllä on ettei ole mitään isompia ongelmia, kriisejä tai riitoja, jotain pientä tietysti kun toinen haluaisi katsoa leffan X ja toinen leffan Y tjsp. Meillä mennyt näin 15 vuotta, voi tietty olla että asiat muuttuu mutta tähän asti näin. Ei kätketä sitä että ollaan onnellisia yhdessä, mutta ei myöskään "mainosteta".

Onneksi ei ole.

Täydellisyys millä tahansa elämänalueella on kuollut tila. Kuka sellaista haluaa?

Ja kun on kahdesta ihmisestä kyse, niin miten kaksi ihmistä omine menneisyyksineen, näkemyksineen ja elämänkokemuksineen voisivat olla parisuhteesta ehdottoman yhtä mieltä? Sehän olisi suorastan pelottavan tylsää!

Kannatan erimielisyyksiä ja kitkaa, ne avartavat ajattelua ja tekevät arjesta kiinnostavan. 

Minkälainen on "täydellinen suhde" ?

"Absoluuttista onnellisuutta" tuskin, "suhteellista onnellisuutta" kyllä. Jotkuthan tulevat onnelliseksi miehestä, jolla on rahaa, valtaa, karismaa, kauniita naisia. Sellainen mies myös pettää, mutta ei se näitä naisia haittaa. Ehkä kiihottaa. Tavallaan kaikki ei ole täydellisesti mutta on kuitenkin.

Mun yhdellä kaverilla on täydellinen suhde. Kumpikin osapuoli on ihan periaatteessa normaali ihminen hyvine ja huonoine puolineen, mutta yhdessä he ovat täydellisiä. Ovat olleet yhdessä kohta varmaan 20 vuotta, heillä on kolme lasta. Puhuvat aina toisistaan tosi kauniisti ja arvostavasti ja kertovat olevansa hirveän onnellisia ja rakastavansa toisiaan todella paljon.

Olen myös huomannut, että aito, arvostava puhe auttaa parisuhdetta huomattavasti. Siis ei mitään ylimakeaa lällyttämistä, vaan ihan sellaista aitoa, normaalia huomaavaisuutta.

Tietty jos toinen on paska, arvostava puhe ei ole aitoa, mutta toisaalta sellaisen kanssa ei nyt noin muutenkaan kannata jäädä kimppaan.

Vanha, mutta ah niin paikkansapitävä klisee: molemminpuolinen arvostus ja kunnioitus

Luulin, että minulla oli täydellinen parisuhde ja palvoin miestäni kaikista hänen pikkuviostaan huolimatta niin kauan kuin paljastui, että miehelläni on ollut sivusuhde 10 vuotta. Silloin paljastui, että mies on emävalehtelija, jolla ei ollut edes munaa lähteä suuren rakkautensa luokse vaan palasi viikon kuluttua takaisin perheensä luokse. Nyt hän on vain lasteni isä, jota yritän sietää vielä pari vuotta lasten takia.

Mikä nyt kenenkin mielestä on täydellistä? Jos liiton molemmat osapuolet ja mahdolliset lapset ovat sitä mieltä, että liitto on täydellinen, silloinhan se sitä on. Mitä väliä sillä on, miten muut asian näkee?

Ja ei, en tunne tällaisia pareja/-perheitä. Kunnioittavasti ja rakastavasti toisistaan puhuvia pareja tunnen kyllä, mm. minä ja mieheni. Kumpikaan meistä ei kuitenkaan pitäisi tätä täydellisenä liittona. Onnellisia olemme kyllä, vaikka välillä  räiskyykin.

kodissani on täydelliset säänönt yksi on  että ei saa käyttää ruoka pöydässä  kännykkää sama pätee  muka keittiössä vaikka on tottunut käyttää kännykkää ja selata samaan aikaa kun esimerkiksi tehdä ruoka tai kana muna ehkä  hakee juomista niin alkavat heti määräillä kaikesta ne varmaa tekee samaa kun me mutta eivät kerro sitä suoraan meille:( luulen että tekevät samaan kun me kaikki muut varmasti nukkuvat  viikon loppuna pitkää eivät myöskään paljoo siivoo eikä edes varmasti ole samanlaisia kuin töissä-kotona  ja molemmissa aivan erillaisia  minäkin vain keskityn töihin tai opiskeluu niin olen erillainen ja jos oon kotona niin en oo mikään täydellinen ihminen enkä kovinkaan tarkka  koska  nukun pitkään aina viikon loppuna ja arkisin herään aikaisemmin töihin-kouluun joskus jos oon kipeä tai en vain jaksa tehdä mitään niin nukun  tosi pitkään tarviin perus yö unet monella on kahdeksan tuntia  mutta tykkään nukkua hyvin pitkään ja herää myöhemmin etenkin kesällä.

Ei välttämättä täydellisiä, mutta se ei tarkoita etteikö silti olisi ihan hemmetin hyviä ja onnellisia suhteita.