Lue keskustelun säännöt.
Mummo joka ei halua olla mummo? :(
15.05.2013 |
Näin meillä. Kyseessä siis on mieheni äiti, joka ei selvästikään halua olla mummo eikä sen puoleen oikein äiti saati anoppikaan.
Pahalta tuntuu. Pari kertaa vuodessa nähdään, silloinkin ne ollaan aina me jotka käydään kylässä. Tunnelma on aina kuin ventovieraassa paikassa, lapsetkin vierastavat ihmistä, joka on kylmä kuin jääpuikko ja käpertynyt itseensä kuin simpukka. Miehen mukaan äitinsä ei ole koskaan osoittanut lämpöisiä tunteita, ei koskaan puhunut tunteista tai vaikkapa vain ohimennen halannut: ei osaa ja tuskin edes haluaa tällaisia huomionosoituksia jakaa tai saada. Tämä on mielestäni varsin mielenkiintoista, kun anoppini vielä elossaoleva äiti (isomummo) taas on aivan ihana ja lämmin, halaileva ja rakastava ihminen.
Turha on tätä äitiä/mummoa kutsua kylään tai juhliin, ei tunnu mummoa kiinnostavan. Jättää AINA tulematta, selityksenä joku utopistinen tekosyy jos edes vaivautuu ilmoittamaan. Niillä harvoilla kerroilla kun mummo on vaivautunut pikavierailulleen (tapahtunut ehkä 3 kertaa kuluneen kymmenen vuoden aikana) ollaan aina yritetty kohdella häntä mahdollisimman lämpimästi ja rakastavasti, että hänellä olisi tunne, että kuuluu meidän perheyhteisöömme. Turhaahan se on ollut. Minkäänlaista vastavuoroisuutta ei tunnu tämä ihminen tuntevan.
Ollaankohan me ainoita? Lähipiiri tuntuu olevan täynnä rakastavia mummeleita ja mammoja, jotka osallistuvat jälkipolvien elämään monilla tavoilla.
Kommentit (282)
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 15:57"]
Miksi ihmeessä tämä keskustelu on muuttunut lastenhoitamisesta ja muusta vaivannäöstä jankkaamiseen?!? Miksi? Kertokaa minulle.
AP:han kertoi, ettei mummo "jaksa osallistua kutsuttunakaan lastenlastensa juhliin". Ei käy siis kylässä tai ole fyysisesti läsnä lastenlastensa elämässä. Miksi ihmeessä te mummot ja muut mummomieliset jauhatte jostakin lastenhoitamisesta ja omien menojenne tärkeydestä ja riistävistä miniöistä jne? Eihän tässä keskustelussa ole niistä asioista ollenkaan edes kyse.
Eihän AP ole missään vaiheessa halunnutkaan lastenhoitajaa, ainoastaan sitä, että mummo osallistuisi edes kerran vuodessa omien lastenlastensa elämään, vaikka sitten vain synttärijuhliin osallistumalla VIERAANA kylässä. Onko tunti tai pari vuodessa todellakin liikaa siihen, että kävisi mummona lastenlapsiaan tapaamassa. Kerran vuodessa?
[/quote]
Mammoilta tuntuu totaalisesti puuttuvan tilannetaju. Eikö sinusta olisi outoa mennä kerran vuodessa johonkin kylään pakkopullana?? Niin että oikein näet miten tyytyväisyys paistaa ilkeämielisen pikkupimun naamasta, kun saa sinut kököttämään sohvaansa ja esittämään pelleroolia sun näytelmässä, hullu olet sanon mä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:03"]
Tulipa mieleen, että toinen isoisäni oli aika lailla ap:n anopin kaltainen. En sitä silti sen kummemmin vatuloinut ja tuskin vanhempanikaan. Hän oli sodankäynyt traumatisoitunut mies, oli semmoinen kuin oli, mitäpä siinä olisi muiden moralisointi auttanut ja olisiko edes oikeutettua.
Jossittelemalla ei muuteta maailmaa.
[/quote]
Ai meinaat tosissaan, että asioista puhumalla, onhgelmien ja epäkohtien esilletuomisella ei maailmaa muuteta :D? Luuletko sinä, että kaikki asenteet muuttuvat hetkessä tai eivät muutu ollenkaan? Kuten joku täällä sanoi, ammattilaistenkin mielestä välinpitämättömyys ei ole normaalia omien lasten tai lastelasten kohdalla. Se ei ole normaalia, eikä hyväksyttävää, silti tämmöisiä ihmisiä on. Huvittavinta tässä keskustelussa on se, että jotkut tunnevammaiset yrittävät saada hyväksyntää ja normaaliuden tunnustamista omalle tunnevammalleen.
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:11"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:03"]
Tulipa mieleen, että toinen isoisäni oli aika lailla ap:n anopin kaltainen. En sitä silti sen kummemmin vatuloinut ja tuskin vanhempanikaan. Hän oli sodankäynyt traumatisoitunut mies, oli semmoinen kuin oli, mitäpä siinä olisi muiden moralisointi auttanut ja olisiko edes oikeutettua.
Jossittelemalla ei muuteta maailmaa.
[/quote]
Ai meinaat tosissaan, että asioista puhumalla, onhgelmien ja epäkohtien esilletuomisella ei maailmaa muuteta :D? Luuletko sinä, että kaikki asenteet muuttuvat hetkessä tai eivät muutu ollenkaan? Kuten joku täällä sanoi, ammattilaistenkin mielestä välinpitämättömyys ei ole normaalia omien lasten tai lastelasten kohdalla. Se ei ole normaalia, eikä hyväksyttävää, silti tämmöisiä ihmisiä on. Huvittavinta tässä keskustelussa on se, että jotkut tunnevammaiset yrittävät saada hyväksyntää ja normaaliuden tunnustamista omalle tunnevammalleen.
[/quote]
Voi pyhä yksinkertaisuus. Jossittelu ei ole synonyymi puhumiselle. Kaikki puhuminen ei ole jossittelua. Jossittelu on turhaa.
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:11"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:03"]
Tulipa mieleen, että toinen isoisäni oli aika lailla ap:n anopin kaltainen. En sitä silti sen kummemmin vatuloinut ja tuskin vanhempanikaan. Hän oli sodankäynyt traumatisoitunut mies, oli semmoinen kuin oli, mitäpä siinä olisi muiden moralisointi auttanut ja olisiko edes oikeutettua.
Jossittelemalla ei muuteta maailmaa.
[/quote]
Ai meinaat tosissaan, että asioista puhumalla, onhgelmien ja epäkohtien esilletuomisella ei maailmaa muuteta :D? Luuletko sinä, että kaikki asenteet muuttuvat hetkessä tai eivät muutu ollenkaan? Kuten joku täällä sanoi, ammattilaistenkin mielestä välinpitämättömyys ei ole normaalia omien lasten tai lastelasten kohdalla. Se ei ole normaalia, eikä hyväksyttävää, silti tämmöisiä ihmisiä on. Huvittavinta tässä keskustelussa on se, että jotkut tunnevammaiset yrittävät saada hyväksyntää ja normaaliuden tunnustamista omalle tunnevammalleen.
[/quote] Miten niin ei ole hyväksyttävää olla esim. traumatisoitunut, masentunut, pettynyt tai onneton ihminen? Eikä sen ihmisen masennus tai trauma siitä mihinkään pienene tai katoa vaikka sä kuinka vaatisit ja sanoisit, että et saa olla tuollainen.
Me ei tiedetä miksi se anoppi on mitä on. Antaisitte ihmisten olla rauhassa jos he eivät vastaa odotuksianne.
Meillä myös hieman ap:n kaltainen tilanne. Eli miehen äiti ei vaivaudu olemaan kanssamme oma-aloitteisesti (eikä muutenkaan) missään tekemisissä. Hän ei vaan jaksa kiinnostua tai vaivautua. Me ollaan oltu aina se aloitteellinen osapuoli, soitetaan, käydään kylässä ja kutsutaan. Mummoa ei vaan kiinnosta. Hän istuu 62-vuotiaana hyväkuntoisena ja nuorekkaana eläkeläisenä kotonaan (silloin kun Lapin ja Kanarian lomiltaan ehtii) ja odottaa että kallio tulee Mooseksen luo. Se on AINA niinpäin.
Pikkuhiljaa mittamme on tullut täyteen. Viimekertaisille lapsen synttäreille ei sitten häntä enää kutsuttukaan, koska emme jaksaneet taas selittää muille sukulaisille miksi toinen mummo ei ole vielä paikalla. Tällä kertaa vaan sanottiin kaikille kiinnostuneille, ettei ole tulossakaan.
Pari viikkoa kului ja saimme anopin siskolta kipakan puhelun, jossa tämä sisko uteli vihaiseen sävyyn, miksei lapsen mummoa oltu tällä kertaa kutsuttukaan. Selvästi oli mummo laittanut siskonsa asialle. Miksi ihmeessä olisikaan kutsuttu? Eihän hän ole tähänkään mennessä edes ilmoittanut ettei ole tulossa. Olisiko hän taas halunnut osoittaa omalla välinpitämättömyydellään ettei välitä meistä tai lapsenlapsensa syntymästä ollenkaan? Mitä tyydytystä hän siitä saa?
Mehän alettiin vihdoinkin vain pelaamaan hänen laatimilla säännöillään, sekös mummoa tuntuu nyt ärsyttävän! Hän kun on vuosikausia tottunut käyttämään valtaansa. Välinpitämättömyys ja sosiaalinen eristäytyminen on ollut hänelle vallankäyttöä: hän on tuntenut olevansa tärkeä ja tilanteen määrittelijä meidän suorastaan rukoillessa hänen läsnäoloaan. Enää ei rukoilla eikä hänen läsnäoloaan tarvita. Mytiköön omissa mehuissaan. Yksinäisyys on kauhea kohtalo, sitten kun ei sitä enää osakseen tahdokaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:11"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:03"]
Tulipa mieleen, että toinen isoisäni oli aika lailla ap:n anopin kaltainen. En sitä silti sen kummemmin vatuloinut ja tuskin vanhempanikaan. Hän oli sodankäynyt traumatisoitunut mies, oli semmoinen kuin oli, mitäpä siinä olisi muiden moralisointi auttanut ja olisiko edes oikeutettua.
Jossittelemalla ei muuteta maailmaa.
[/quote]
Ai meinaat tosissaan, että asioista puhumalla, onhgelmien ja epäkohtien esilletuomisella ei maailmaa muuteta :D? Luuletko sinä, että kaikki asenteet muuttuvat hetkessä tai eivät muutu ollenkaan? Kuten joku täällä sanoi, ammattilaistenkin mielestä välinpitämättömyys ei ole normaalia omien lasten tai lastelasten kohdalla. Se ei ole normaalia, eikä hyväksyttävää, silti tämmöisiä ihmisiä on. Huvittavinta tässä keskustelussa on se, että jotkut tunnevammaiset yrittävät saada hyväksyntää ja normaaliuden tunnustamista omalle tunnevammalleen.
[/quote]
Olen tässä ketjussa jo esittänyt ajatuksen: Asioiden ymmärtäminen muuttaa ne (ei omani, olisiko Jiddu Krishnamurtin alunperin)
Ja tässä vielä lähes sana asia toisin sanoin, rukouksen muodossa:
"anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne jotka voin ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan."
Ymmärrystä ja viisautta elämääsi :)
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:16"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:11"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:03"]
Tulipa mieleen, että toinen isoisäni oli aika lailla ap:n anopin kaltainen. En sitä silti sen kummemmin vatuloinut ja tuskin vanhempanikaan. Hän oli sodankäynyt traumatisoitunut mies, oli semmoinen kuin oli, mitäpä siinä olisi muiden moralisointi auttanut ja olisiko edes oikeutettua.
Jossittelemalla ei muuteta maailmaa.
[/quote]
Ai meinaat tosissaan, että asioista puhumalla, onhgelmien ja epäkohtien esilletuomisella ei maailmaa muuteta :D? Luuletko sinä, että kaikki asenteet muuttuvat hetkessä tai eivät muutu ollenkaan? Kuten joku täällä sanoi, ammattilaistenkin mielestä välinpitämättömyys ei ole normaalia omien lasten tai lastelasten kohdalla. Se ei ole normaalia, eikä hyväksyttävää, silti tämmöisiä ihmisiä on. Huvittavinta tässä keskustelussa on se, että jotkut tunnevammaiset yrittävät saada hyväksyntää ja normaaliuden tunnustamista omalle tunnevammalleen.
[/quote] Miten niin ei ole hyväksyttävää olla esim. traumatisoitunut, masentunut, pettynyt tai onneton ihminen? Eikä sen ihmisen masennus tai trauma siitä mihinkään pienene tai katoa vaikka sä kuinka vaatisit ja sanoisit, että et saa olla tuollainen.
Me ei tiedetä miksi se anoppi on mitä on. Antaisitte ihmisten olla rauhassa jos he eivät vastaa odotuksianne.
[/quote]
Ei trauma, masennus tai mikään muukaan anna kenellekään hyvää syytä huonolle ja itsekeskeiselle käytökselle. Tiedän sen itse, kirjoitin yhteen aikasempaan ketjuun siitä, että olen selvinnyt masennuksesta, lievästä ylipainosta laihduttanut ja sairastunut syömishäiriöön (anoreksia/bulimia), elänyt henkisen ja fyysisen väkivallan alla ja vaikka mitä muuta. Silti minä osaan kohdella muita oikeudenmukaisesti, osaan välittää ja huolehdin muistakin kuin itsestäni. Yleensä nämä ihmiset, jotka sikailevat ties minkä syyn varjolla sitten itkevät sitä yksinäisyyttään. Toki itsekeskeinen ihminen saa olla rauhassa ja yksin ja vaikka mitä muuta, mutta ei tarvitse sitten itkeä sitä yksinäisyyttä. Teoilla on seurauksensa, et voi sikailla ja olettaa, että kaikki ymmärtävät ja säälivät sinua hamaan tappiin asti. Ihmissuhteet vaativat tiettyjä käyttäytymissääntöjä ja epäitsekkyyttä tiettyyn pisteeseen saakka. Jos tätä ei hyväksy, sietää ollakin yksin ja elää sen yksinäisyytensä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 16:05"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 15:57"]
Miksi ihmeessä tämä keskustelu on muuttunut lastenhoitamisesta ja muusta vaivannäöstä jankkaamiseen?!? Miksi? Kertokaa minulle.
AP:han kertoi, ettei mummo "jaksa osallistua kutsuttunakaan lastenlastensa juhliin". Ei käy siis kylässä tai ole fyysisesti läsnä lastenlastensa elämässä. Miksi ihmeessä te mummot ja muut mummomieliset jauhatte jostakin lastenhoitamisesta ja omien menojenne tärkeydestä ja riistävistä miniöistä jne? Eihän tässä keskustelussa ole niistä asioista ollenkaan edes kyse.
Eihän AP ole missään vaiheessa halunnutkaan lastenhoitajaa, ainoastaan sitä, että mummo osallistuisi edes kerran vuodessa omien lastenlastensa elämään, vaikka sitten vain synttärijuhliin osallistumalla VIERAANA kylässä. Onko tunti tai pari vuodessa todellakin liikaa siihen, että kävisi mummona lastenlapsiaan tapaamassa. Kerran vuodessa?
[/quote]
Mammoilta tuntuu totaalisesti puuttuvan tilannetaju. Eikö sinusta olisi outoa mennä kerran vuodessa johonkin kylään pakkopullana?? Niin että oikein näet miten tyytyväisyys paistaa ilkeämielisen pikkupimun naamasta, kun saa sinut kököttämään sohvaansa ja esittämään pelleroolia sun näytelmässä, hullu olet sanon mä.
[/quote]
Ahaa.
Eli tiIannetajun vuoksi mummon ei tarvitse tulla ikinä lapsensa luokse kylään vaan kyläilyvuorot ovat täysin yksipuoliset? Miniän on kuitenkin pakko esittää pelleroolia anopin näytelmässä, esim. äitienpäivänä? Ja lastenlasten pitää tietysti tulla esittämään mummon 70-vuotisjuhliin onnellista perhettä sukulaisten hämäämiseksi? Kuule, ei se aurinko paista aina samalta puolelta. Sähän se tässä hullu olet, sanon puolestani mä.
Ikävää jos mummo kokee omien lastenlastensa näkemisen ja esim. synttäreille osallistumisen pakkopullana ja vain miniän näytelmänä. Aika sairas lähestymistapa. :(
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:23"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:16"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:11"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:03"]
Tulipa mieleen, että toinen isoisäni oli aika lailla ap:n anopin kaltainen. En sitä silti sen kummemmin vatuloinut ja tuskin vanhempanikaan. Hän oli sodankäynyt traumatisoitunut mies, oli semmoinen kuin oli, mitäpä siinä olisi muiden moralisointi auttanut ja olisiko edes oikeutettua.
Jossittelemalla ei muuteta maailmaa.
[/quote]
Ai meinaat tosissaan, että asioista puhumalla, onhgelmien ja epäkohtien esilletuomisella ei maailmaa muuteta :D? Luuletko sinä, että kaikki asenteet muuttuvat hetkessä tai eivät muutu ollenkaan? Kuten joku täällä sanoi, ammattilaistenkin mielestä välinpitämättömyys ei ole normaalia omien lasten tai lastelasten kohdalla. Se ei ole normaalia, eikä hyväksyttävää, silti tämmöisiä ihmisiä on. Huvittavinta tässä keskustelussa on se, että jotkut tunnevammaiset yrittävät saada hyväksyntää ja normaaliuden tunnustamista omalle tunnevammalleen.
[/quote] Miten niin ei ole hyväksyttävää olla esim. traumatisoitunut, masentunut, pettynyt tai onneton ihminen? Eikä sen ihmisen masennus tai trauma siitä mihinkään pienene tai katoa vaikka sä kuinka vaatisit ja sanoisit, että et saa olla tuollainen.
Me ei tiedetä miksi se anoppi on mitä on. Antaisitte ihmisten olla rauhassa jos he eivät vastaa odotuksianne.
[/quote]
Ei trauma, masennus tai mikään muukaan anna kenellekään hyvää syytä huonolle ja itsekeskeiselle käytökselle. Tiedän sen itse, kirjoitin yhteen aikasempaan ketjuun siitä, että olen selvinnyt masennuksesta, lievästä ylipainosta laihduttanut ja sairastunut syömishäiriöön (anoreksia/bulimia), elänyt henkisen ja fyysisen väkivallan alla ja vaikka mitä muuta. Silti minä osaan kohdella muita oikeudenmukaisesti, osaan välittää ja huolehdin muistakin kuin itsestäni. Yleensä nämä ihmiset, jotka sikailevat ties minkä syyn varjolla sitten itkevät sitä yksinäisyyttään. Toki itsekeskeinen ihminen saa olla rauhassa ja yksin ja vaikka mitä muuta, mutta ei tarvitse sitten itkeä sitä yksinäisyyttä. Teoilla on seurauksensa, et voi sikailla ja olettaa, että kaikki ymmärtävät ja säälivät sinua hamaan tappiin asti. Ihmissuhteet vaativat tiettyjä käyttäytymissääntöjä ja epäitsekkyyttä tiettyyn pisteeseen saakka. Jos tätä ei hyväksy, sietää ollakin yksin ja elää sen yksinäisyytensä kanssa.
[/quote] Sua ei voi ainakaan empatiasta ja ymmärryksestä syyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:21"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:11"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:03"]
Tulipa mieleen, että toinen isoisäni oli aika lailla ap:n anopin kaltainen. En sitä silti sen kummemmin vatuloinut ja tuskin vanhempanikaan. Hän oli sodankäynyt traumatisoitunut mies, oli semmoinen kuin oli, mitäpä siinä olisi muiden moralisointi auttanut ja olisiko edes oikeutettua.
Jossittelemalla ei muuteta maailmaa.
[/quote]
Ai meinaat tosissaan, että asioista puhumalla, onhgelmien ja epäkohtien esilletuomisella ei maailmaa muuteta :D? Luuletko sinä, että kaikki asenteet muuttuvat hetkessä tai eivät muutu ollenkaan? Kuten joku täällä sanoi, ammattilaistenkin mielestä välinpitämättömyys ei ole normaalia omien lasten tai lastelasten kohdalla. Se ei ole normaalia, eikä hyväksyttävää, silti tämmöisiä ihmisiä on. Huvittavinta tässä keskustelussa on se, että jotkut tunnevammaiset yrittävät saada hyväksyntää ja normaaliuden tunnustamista omalle tunnevammalleen.
[/quote]
Olen tässä ketjussa jo esittänyt ajatuksen: Asioiden ymmärtäminen muuttaa ne (ei omani, olisiko Jiddu Krishnamurtin alunperin)
Ja tässä vielä lähes sana asia toisin sanoin, rukouksen muodossa:
"anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne jotka voin ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan."
Ymmärrystä ja viisautta elämääsi :)
[/quote]
Asioiden ymmärtäminen ei muuta mitään, se ei tee pahasta asiasta hyvää eikä hyvästä asiasta pahaa. Toki ymmärtäminen voi tuoda tyyneyttä, mutta onkin jokaisen oma asia eritellä ne asiat, joihin haluaa vaikuttaa. Minä haluan vaikuttaa omilla mielipiteilläni vallallaolevaan itsekeskeisyyden ja itserakkauden ihannointiin, en voisi elää itseni kanssa jos vain hiljaa hyväksyisin asian. Samoin vaikutan mielipiteen ilmaisulla omalta osaltani moniin muihinkin asioihin. En odota, että asiat muuttuvat silmänräpäyksessä, mutta vaikenemalla mitkään asiat eivät ainakaan koskaan muutu. Jos kukaan ei koskaan aukaise suutaan vallalla olevista epäkohdista, ei tule mahdollisuuttakaan ajatella asioista toisin.
En lukenut vastauksia. Sanoisin, että ihminen, joka ei tunnu haluavan olla äitikään, tuskin haluaa olla mummo. Joten et kai oikeasti odottanut muuta? Tietysti hänellä ei ole enää velvollisuuksia, mutta surullistahan tuollainen on. Luulisin taustalla olevan jokin "trauma", ehkä sellaisesta olet kirjoittanutkin, mutta en jaksanut lukea näitä kaikkia läpi, eikä sitä estä se, että hänen äitinsä on lämmin ihminen. Kokisin sympatiaa miestäsi kohtaan, hänhän tuollaisesta ihmisestä on eniten kärsinyt, jos on ollut aina samanlainen. Mutta eihän kaikki ole samanlaisia: en esim. itse halaile ihmisiä, enkä koe siksi itseäni huonommaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan täällä ehdotettu monia syitä. Paniikkihäiriöistä sosiaalisiin fobioihin. Anoppihan voi olla aspergerpiirteinen tms.
Mutta sitä ei mammat halua ajatella, Huudetaan vain, että määtkööt rauhassa vanhainkodissa, kun ei hoida lapsia.
e
Ehkä anoppi ei halua kertoa miniälle vaikeuksistaan tms.
Vihaaminen ja toisten hallitseminen on raskasta. Helpompaa olisi, jos yrittäisitte antaa tilaa toisille ja ymmärtää, että kaikki eivät ole samanlaisia ja kaikkia ei voi laittaa samaan muottiin.
Anopit eivät todellakaan välttämättä halua kaikista asioistaan miniöille avautua.
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:30"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:21"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:11"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:03"]
Tulipa mieleen, että toinen isoisäni oli aika lailla ap:n anopin kaltainen. En sitä silti sen kummemmin vatuloinut ja tuskin vanhempanikaan. Hän oli sodankäynyt traumatisoitunut mies, oli semmoinen kuin oli, mitäpä siinä olisi muiden moralisointi auttanut ja olisiko edes oikeutettua.
Jossittelemalla ei muuteta maailmaa.
[/quote]
Ai meinaat tosissaan, että asioista puhumalla, onhgelmien ja epäkohtien esilletuomisella ei maailmaa muuteta :D? Luuletko sinä, että kaikki asenteet muuttuvat hetkessä tai eivät muutu ollenkaan? Kuten joku täällä sanoi, ammattilaistenkin mielestä välinpitämättömyys ei ole normaalia omien lasten tai lastelasten kohdalla. Se ei ole normaalia, eikä hyväksyttävää, silti tämmöisiä ihmisiä on. Huvittavinta tässä keskustelussa on se, että jotkut tunnevammaiset yrittävät saada hyväksyntää ja normaaliuden tunnustamista omalle tunnevammalleen.
[/quote]
Olen tässä ketjussa jo esittänyt ajatuksen: Asioiden ymmärtäminen muuttaa ne (ei omani, olisiko Jiddu Krishnamurtin alunperin)
Ja tässä vielä lähes sana asia toisin sanoin, rukouksen muodossa:
"anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne jotka voin ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan."
Ymmärrystä ja viisautta elämääsi :)
[/quote]
Asioiden ymmärtäminen ei muuta mitään, se ei tee pahasta asiasta hyvää eikä hyvästä asiasta pahaa. Toki ymmärtäminen voi tuoda tyyneyttä, mutta onkin jokaisen oma asia eritellä ne asiat, joihin haluaa vaikuttaa. Minä haluan vaikuttaa omilla mielipiteilläni vallallaolevaan itsekeskeisyyden ja itserakkauden ihannointiin, en voisi elää itseni kanssa jos vain hiljaa hyväksyisin asian. Samoin vaikutan mielipiteen ilmaisulla omalta osaltani moniin muihinkin asioihin. En odota, että asiat muuttuvat silmänräpäyksessä, mutta vaikenemalla mitkään asiat eivät ainakaan koskaan muutu. Jos kukaan ei koskaan aukaise suutaan vallalla olevista epäkohdista, ei tule mahdollisuuttakaan ajatella asioista toisin.
[/quote]
Asioiden ymmärtäminen muutta ne. Mutta toisia ihmisiä ei voi muuttaa, heidän on ensin ITSE ymmärrettävä.
Ja vaikka kuinka piestään suuta (tai näppistä) epäkohdista, asiat eivät muutu ellei lukija ymmärrä. MOT...:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:28"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:23"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:16"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:11"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:03"]
Tulipa mieleen, että toinen isoisäni oli aika lailla ap:n anopin kaltainen. En sitä silti sen kummemmin vatuloinut ja tuskin vanhempanikaan. Hän oli sodankäynyt traumatisoitunut mies, oli semmoinen kuin oli, mitäpä siinä olisi muiden moralisointi auttanut ja olisiko edes oikeutettua.
Jossittelemalla ei muuteta maailmaa.
[/quote]
Ai meinaat tosissaan, että asioista puhumalla, onhgelmien ja epäkohtien esilletuomisella ei maailmaa muuteta :D? Luuletko sinä, että kaikki asenteet muuttuvat hetkessä tai eivät muutu ollenkaan? Kuten joku täällä sanoi, ammattilaistenkin mielestä välinpitämättömyys ei ole normaalia omien lasten tai lastelasten kohdalla. Se ei ole normaalia, eikä hyväksyttävää, silti tämmöisiä ihmisiä on. Huvittavinta tässä keskustelussa on se, että jotkut tunnevammaiset yrittävät saada hyväksyntää ja normaaliuden tunnustamista omalle tunnevammalleen.
[/quote] Miten niin ei ole hyväksyttävää olla esim. traumatisoitunut, masentunut, pettynyt tai onneton ihminen? Eikä sen ihmisen masennus tai trauma siitä mihinkään pienene tai katoa vaikka sä kuinka vaatisit ja sanoisit, että et saa olla tuollainen.
Me ei tiedetä miksi se anoppi on mitä on. Antaisitte ihmisten olla rauhassa jos he eivät vastaa odotuksianne.
[/quote]
Ei trauma, masennus tai mikään muukaan anna kenellekään hyvää syytä huonolle ja itsekeskeiselle käytökselle. Tiedän sen itse, kirjoitin yhteen aikasempaan ketjuun siitä, että olen selvinnyt masennuksesta, lievästä ylipainosta laihduttanut ja sairastunut syömishäiriöön (anoreksia/bulimia), elänyt henkisen ja fyysisen väkivallan alla ja vaikka mitä muuta. Silti minä osaan kohdella muita oikeudenmukaisesti, osaan välittää ja huolehdin muistakin kuin itsestäni. Yleensä nämä ihmiset, jotka sikailevat ties minkä syyn varjolla sitten itkevät sitä yksinäisyyttään. Toki itsekeskeinen ihminen saa olla rauhassa ja yksin ja vaikka mitä muuta, mutta ei tarvitse sitten itkeä sitä yksinäisyyttä. Teoilla on seurauksensa, et voi sikailla ja olettaa, että kaikki ymmärtävät ja säälivät sinua hamaan tappiin asti. Ihmissuhteet vaativat tiettyjä käyttäytymissääntöjä ja epäitsekkyyttä tiettyyn pisteeseen saakka. Jos tätä ei hyväksy, sietää ollakin yksin ja elää sen yksinäisyytensä kanssa.
[/quote] Sua ei voi ainakaan empatiasta ja ymmärryksestä syyttää.
[/quote]
Ehkä meillä on erilaiset käsitykset empaattisuudesta. Minä en jää säälittelemään ja roikottamaan perässäni ihmisiä, jotka loukkaavat milloin minkäkin syyn varjolla, ovat täysin itsekeskeisiä ja ajavat vain omaa etuaan. Ihminen ei ole menneisyytensä vanki ja omaan huonoon käytökseen voi aina vaikuttaa, jos haluaa olla tekemisissä ihmisten kanssa. Ei mikään syy maailmassa anna sinulle oikeutta kohdella muita epäoikeudenmukaisesti tai tehdä suoranaista vääryyttä muille. Voin ymmärtää, että joku on tunnekylmä, mutta en hyväksyä asiaa enkä todellakaan silittele taisäälittele ihmistä, joka omalla käytöksellään vahingoittaa muita.
Säälittelettekö te Eerikan tappajiakin, jos heidän taustaltaan löytyy oikein karmivia lapsuudenkokemuksia? Millä tavalla viattomat ihmiset ovat vastuullisia ottamaan osaa jonkun traumaan ja kärsimään paskamaisesta käytöksestä? Mutta kyllähän näitä ymmärtäjiä riittää, kaikkia pitää ymmärtää ja keneltäkään ei saa koskaan vaatia mitään käytöstapoja tai mitään. Sinä voit suostua olemaan kynnysmattona ja sylkykuppina muille ihmisille, minä en. Tunnenmyötätuntoa ja empatiaa ihmisiä kohtaan, jotka eivät kohdista omia huonoja kokemuksiaan vahingoittamalla muita. En voi olla empaattinen esim. sarjamurhaajalleni. Tekeekö se minusta sitten epäempaattisen?
Mutta tämähän on tätä taattua av laatua, jokohyväksyt kaikki ja kaiken tai et hyväksy mitään. Joko olet uraäiti tai kotirouva. Joko olet pullamummo tai et mummo ollenkaan. Missään nimessä vaihtoehtoja ei ole mustan ja valkoisen väliltä.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 16:25"]
Onhan täällä ehdotettu monia syitä. Paniikkihäiriöistä sosiaalisiin fobioihin. Anoppihan voi olla aspergerpiirteinen tms.
Mutta sitä ei mammat halua ajatella, Huudetaan vain, että määtkööt rauhassa vanhainkodissa, kun ei hoida lapsia.
e
Ehkä anoppi ei halua kertoa miniälle vaikeuksistaan tms.
Vihaaminen ja toisten hallitseminen on raskasta. Helpompaa olisi, jos yrittäisitte antaa tilaa toisille ja ymmärtää, että kaikki eivät ole samanlaisia ja kaikkia ei voi laittaa samaan muottiin.
Anopit eivät todellakaan välttämättä halua kaikista asioistaan miniöille avautua.
[/quote]
Huokaus. Minulla on itselläni as-lapsi, joten tiedän varmasti ihan sinuakin paremmin, että osa ihmisistä ei tykkää koskettelusta ja sosiaalisesti omalaatuisia.
Mutta kyllä se ap:n mies asiasta jotain tietäisi, jos äitinsä olisi assi... se näkyy monella tavalla ihmisestä.
Ja assitkin kyllä ovat läheisistään kiinnostuneita, vaikka eivät osoitakaan sitä ehkä samalla tavalla. Ilahtuvat nähtäessä jne.
Tässä ei ap itkenyt lastenhoitoapua, vaan ylipäätään JONKINLAISTA mielenkiintoa lapsia ja lastenlapsia kohtaan.
Ja ihan riippumatta siitä, miksi ap:n anoppi on tunnekylmä äitinä ja isoäitinä, se ei poista sitä, että asiaa voi surra. Ei ole ap:n miehellä ollut hellää ja lämmintä äitiä, eikä ole nyt ap:n lapsilla sellaista mummoa.
Eiköhän ap aikuisena ihmisenä sen tiedostakin, ettei hän anoppiaan voi väkisin muuttaa. Hakee vain kohtalonsisarilta kokemuksia ja tukea, jota sinä et selvästikään halua antaa.
-8-
220, eli siis sinunkin mielestäsi apn anoppi on jollakin tavoin sairas? No sitähän minäkin. Kummasti olet jaksanut inttää, että tuollainen käytös on täysin normaalia.
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:37"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:30"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:21"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:11"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:03"]
Tulipa mieleen, että toinen isoisäni oli aika lailla ap:n anopin kaltainen. En sitä silti sen kummemmin vatuloinut ja tuskin vanhempanikaan. Hän oli sodankäynyt traumatisoitunut mies, oli semmoinen kuin oli, mitäpä siinä olisi muiden moralisointi auttanut ja olisiko edes oikeutettua.
Jossittelemalla ei muuteta maailmaa.
[/quote]
Ai meinaat tosissaan, että asioista puhumalla, onhgelmien ja epäkohtien esilletuomisella ei maailmaa muuteta :D? Luuletko sinä, että kaikki asenteet muuttuvat hetkessä tai eivät muutu ollenkaan? Kuten joku täällä sanoi, ammattilaistenkin mielestä välinpitämättömyys ei ole normaalia omien lasten tai lastelasten kohdalla. Se ei ole normaalia, eikä hyväksyttävää, silti tämmöisiä ihmisiä on. Huvittavinta tässä keskustelussa on se, että jotkut tunnevammaiset yrittävät saada hyväksyntää ja normaaliuden tunnustamista omalle tunnevammalleen.
[/quote]
Olen tässä ketjussa jo esittänyt ajatuksen: Asioiden ymmärtäminen muuttaa ne (ei omani, olisiko Jiddu Krishnamurtin alunperin)
Ja tässä vielä lähes sana asia toisin sanoin, rukouksen muodossa:
"anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne jotka voin ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan."
Ymmärrystä ja viisautta elämääsi :)
[/quote]
Asioiden ymmärtäminen ei muuta mitään, se ei tee pahasta asiasta hyvää eikä hyvästä asiasta pahaa. Toki ymmärtäminen voi tuoda tyyneyttä, mutta onkin jokaisen oma asia eritellä ne asiat, joihin haluaa vaikuttaa. Minä haluan vaikuttaa omilla mielipiteilläni vallallaolevaan itsekeskeisyyden ja itserakkauden ihannointiin, en voisi elää itseni kanssa jos vain hiljaa hyväksyisin asian. Samoin vaikutan mielipiteen ilmaisulla omalta osaltani moniin muihinkin asioihin. En odota, että asiat muuttuvat silmänräpäyksessä, mutta vaikenemalla mitkään asiat eivät ainakaan koskaan muutu. Jos kukaan ei koskaan aukaise suutaan vallalla olevista epäkohdista, ei tule mahdollisuuttakaan ajatella asioista toisin.
[/quote]
Asioiden ymmärtäminen muutta ne. Mutta toisia ihmisiä ei voi muuttaa, heidän on ensin ITSE ymmärrettävä.
Ja vaikka kuinka piestään suuta (tai näppistä) epäkohdista, asiat eivät muutu ellei lukija ymmärrä. MOT...:)
[/quote]
Asioita ei voi ymmärtää kuulematta monia eri näkökulmia. Jos kuulemme vain yhden ainoan totuuden, ei kukaan koskaan osaisi kyseenalaistaa eikä yhteiskunta muuttuisi. Mikään ei koskaan muutu, jos kukaan ei puhu tai tee aktiivisesti asian eteen töitä. En ole sellainen ihminen, että kaikista maailman asioista, joita pidän epäoikeudenmukaisena, pidän vain suuni supussa ja oletan, että jossain joku maagisesti ymmärtäisi jotain. Tietenkään en voi pakottaa ketään muuttumaan, mutta kukaan ei muutu jos ei anneta vaihtoehtoa tai vaihtoehtoista ajattelumallia. Lukija joko ymmärtää tai on ymmärtämättä, hiljaisuudesta kukaan ei voi ymmärtää mitään.
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:30"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:21"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:11"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:03"]
Tulipa mieleen, että toinen isoisäni oli aika lailla ap:n anopin kaltainen. En sitä silti sen kummemmin vatuloinut ja tuskin vanhempanikaan. Hän oli sodankäynyt traumatisoitunut mies, oli semmoinen kuin oli, mitäpä siinä olisi muiden moralisointi auttanut ja olisiko edes oikeutettua.
Jossittelemalla ei muuteta maailmaa.
[/quote]
Ai meinaat tosissaan, että asioista puhumalla, onhgelmien ja epäkohtien esilletuomisella ei maailmaa muuteta :D? Luuletko sinä, että kaikki asenteet muuttuvat hetkessä tai eivät muutu ollenkaan? Kuten joku täällä sanoi, ammattilaistenkin mielestä välinpitämättömyys ei ole normaalia omien lasten tai lastelasten kohdalla. Se ei ole normaalia, eikä hyväksyttävää, silti tämmöisiä ihmisiä on. Huvittavinta tässä keskustelussa on se, että jotkut tunnevammaiset yrittävät saada hyväksyntää ja normaaliuden tunnustamista omalle tunnevammalleen.
[/quote]
Olen tässä ketjussa jo esittänyt ajatuksen: Asioiden ymmärtäminen muuttaa ne (ei omani, olisiko Jiddu Krishnamurtin alunperin)
Ja tässä vielä lähes sana asia toisin sanoin, rukouksen muodossa:
"anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne jotka voin ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan."
Ymmärrystä ja viisautta elämääsi :)
[/quote]
Asioiden ymmärtäminen ei muuta mitään, se ei tee pahasta asiasta hyvää eikä hyvästä asiasta pahaa. Toki ymmärtäminen voi tuoda tyyneyttä, mutta onkin jokaisen oma asia eritellä ne asiat, joihin haluaa vaikuttaa. Minä haluan vaikuttaa omilla mielipiteilläni vallallaolevaan itsekeskeisyyden ja itserakkauden ihannointiin, en voisi elää itseni kanssa jos vain hiljaa hyväksyisin asian. Samoin vaikutan mielipiteen ilmaisulla omalta osaltani moniin muihinkin asioihin. En odota, että asiat muuttuvat silmänräpäyksessä, mutta vaikenemalla mitkään asiat eivät ainakaan koskaan muutu. Jos kukaan ei koskaan aukaise suutaan vallalla olevista epäkohdista, ei tule mahdollisuuttakaan ajatella asioista toisin.
[/quote]
Se on vain yhtä tyhjän kanssa, jos mielipiteitäsi ei ymmärretä. Ei itsekeskeisyys vähene sillä, että ulkoapäin käsketään, vaan sillä, että kukin oivaltaa asian omalta kohdaltaan. Silloin se muuttuu ilman sen kummempaa muuttamista.
Ja toki suu pitää aukaista ja epäkohdista puhua. Jossittelu oli se, mitä pidin turhana, en puhumista tai asioista keskustelua.
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:43"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:37"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:30"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:21"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:11"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:03"]
Tulipa mieleen, että toinen isoisäni oli aika lailla ap:n anopin kaltainen. En sitä silti sen kummemmin vatuloinut ja tuskin vanhempanikaan. Hän oli sodankäynyt traumatisoitunut mies, oli semmoinen kuin oli, mitäpä siinä olisi muiden moralisointi auttanut ja olisiko edes oikeutettua.
Jossittelemalla ei muuteta maailmaa.
[/quote]
Ai meinaat tosissaan, että asioista puhumalla, onhgelmien ja epäkohtien esilletuomisella ei maailmaa muuteta :D? Luuletko sinä, että kaikki asenteet muuttuvat hetkessä tai eivät muutu ollenkaan? Kuten joku täällä sanoi, ammattilaistenkin mielestä välinpitämättömyys ei ole normaalia omien lasten tai lastelasten kohdalla. Se ei ole normaalia, eikä hyväksyttävää, silti tämmöisiä ihmisiä on. Huvittavinta tässä keskustelussa on se, että jotkut tunnevammaiset yrittävät saada hyväksyntää ja normaaliuden tunnustamista omalle tunnevammalleen.
[/quote]
Olen tässä ketjussa jo esittänyt ajatuksen: Asioiden ymmärtäminen muuttaa ne (ei omani, olisiko Jiddu Krishnamurtin alunperin)
Ja tässä vielä lähes sana asia toisin sanoin, rukouksen muodossa:
"anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne jotka voin ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan."
Ymmärrystä ja viisautta elämääsi :)
[/quote]
Asioiden ymmärtäminen ei muuta mitään, se ei tee pahasta asiasta hyvää eikä hyvästä asiasta pahaa. Toki ymmärtäminen voi tuoda tyyneyttä, mutta onkin jokaisen oma asia eritellä ne asiat, joihin haluaa vaikuttaa. Minä haluan vaikuttaa omilla mielipiteilläni vallallaolevaan itsekeskeisyyden ja itserakkauden ihannointiin, en voisi elää itseni kanssa jos vain hiljaa hyväksyisin asian. Samoin vaikutan mielipiteen ilmaisulla omalta osaltani moniin muihinkin asioihin. En odota, että asiat muuttuvat silmänräpäyksessä, mutta vaikenemalla mitkään asiat eivät ainakaan koskaan muutu. Jos kukaan ei koskaan aukaise suutaan vallalla olevista epäkohdista, ei tule mahdollisuuttakaan ajatella asioista toisin.
[/quote]
Asioiden ymmärtäminen muutta ne. Mutta toisia ihmisiä ei voi muuttaa, heidän on ensin ITSE ymmärrettävä.
Ja vaikka kuinka piestään suuta (tai näppistä) epäkohdista, asiat eivät muutu ellei lukija ymmärrä. MOT...:)
[/quote]
Asioita ei voi ymmärtää kuulematta monia eri näkökulmia. Jos kuulemme vain yhden ainoan totuuden, ei kukaan koskaan osaisi kyseenalaistaa eikä yhteiskunta muuttuisi. Mikään ei koskaan muutu, jos kukaan ei puhu tai tee aktiivisesti asian eteen töitä. En ole sellainen ihminen, että kaikista maailman asioista, joita pidän epäoikeudenmukaisena, pidän vain suuni supussa ja oletan, että jossain joku maagisesti ymmärtäisi jotain. Tietenkään en voi pakottaa ketään muuttumaan, mutta kukaan ei muutu jos ei anneta vaihtoehtoa tai vaihtoehtoista ajattelumallia. Lukija joko ymmärtää tai on ymmärtämättä, hiljaisuudesta kukaan ei voi ymmärtää mitään.
[/quote]
Pitkälti olen siis samaa mieltä, mutta väitän kuitenkin, että hiljaisuudessa voi syntyä ne suurimmat oivallukset:
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:02"]
Minä en pakota ketään mihinkään, mutta valinnoilla on kohdallani seuraukset. Jos joku sikailee, käyttäytyy itsekkäästi ja piittaamattomasti, aivan varmasti saa kuulla siitä ja jos ei asenne muutu, saa elää ilman yhtä ihmissuhdetta. Paskoihin vanhempiinkaan ei ole pakko pitää yhteyttä, on ihan turha vanhana itkeä sitä, miksi omat lapset ei tule käymään. Sitä saa mitä tilaa ja minä en kusipäisiä, itsekeskeisiä ihmisiä pidä elämässäni. Toivottavasti ei kukaan muukaan, ne voi aina heivata oman elämänsä ulkopuolelle eikä pahoittaa omaa mieltään jatkuvasti toisen moukkamaisesta käytöksestä. Elämä on valintoja täynnä ja niiden valintojen seurauksista ei kannata jälkikäteen enää itkeä :).
[/quote]
Aivan oikein. Anoppi saa valita mitä tekee ja sinä saat valita mitä teet. Reilua.