Mummo joka ei halua olla mummo? :(

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 15:46"]

Näin meillä. Kyseessä siis on mieheni äiti, joka ei selvästikään halua olla mummo eikä sen puoleen oikein äiti saati anoppikaan.

Pahalta tuntuu. Pari kertaa vuodessa nähdään, silloinkin ne ollaan aina me jotka käydään kylässä. Tunnelma on aina kuin ventovieraassa paikassa, lapsetkin vierastavat ihmistä, joka on kylmä kuin jääpuikko ja käpertynyt itseensä kuin simpukka. Miehen mukaan äitinsä ei ole koskaan osoittanut lämpöisiä tunteita, ei koskaan puhunut tunteista tai vaikkapa vain ohimennen halannut: ei osaa ja tuskin edes haluaa tällaisia huomionosoituksia jakaa tai saada. Tämä on mielestäni varsin mielenkiintoista, kun anoppini vielä elossaoleva äiti (isomummo) taas on aivan ihana ja lämmin, halaileva ja rakastava ihminen.

Turha on tätä äitiä/mummoa kutsua kylään tai juhliin, ei tunnu mummoa kiinnostavan. Jättää AINA tulematta, selityksenä joku utopistinen tekosyy jos edes vaivautuu ilmoittamaan. Niillä harvoilla kerroilla kun mummo on vaivautunut pikavierailulleen (tapahtunut ehkä 3 kertaa kuluneen kymmenen vuoden aikana) ollaan aina yritetty kohdella häntä mahdollisimman lämpimästi ja rakastavasti, että hänellä olisi tunne, että kuuluu meidän perheyhteisöömme. Turhaahan se on ollut. Minkäänlaista vastavuoroisuutta ei tunnu tämä ihminen tuntevan.

Ollaankohan me ainoita? Lähipiiri tuntuu olevan täynnä rakastavia mummeleita ja mammoja, jotka osallistuvat jälkipolvien elämään monilla tavoilla. 

[/quote]

No minkäs sille saa. Voi olla, että se sun anoppisi on niitä naisparkoja, jotka on harhautuneet vaimoiksi ja äideiksi sosiaalisesta paineesta, joka varsinkin aiempina vuosikymmeninä oli kova. Häntä saattaa oikeasti ahdistaa se vääränlainen elämä, johon on joutunut mukaan.

Et voi olla kuin kiitollinen siitä, että miehesi kuitenkin on olemassa ja ainakin hänen aineellisista tarpeistaan on huolehdittu ja ilmeisesti henkisistäkin, kun et hänestä mitään valita. Mutta nyt anoppisi on väsynyt. Hän ei enää jaksa leikkiä sitä, mitä ei ole. Anna hänen olla rauhassa ja hanki vaikka jotkut varaisovanhemmat jostain järjestöstä. Onhan teillä vielä se isomummokin ja mahdollisesti omat vanhempasikin. Monilla lapsilla ei ole nykypäivänä isovanhempia lainkaan, kun lapsia hankitaan yhä vanhempina.

Älä yritä väkisin saattaa pieniä lapsiasi ja anoppiasi yhteen. Pienet lapset eivät tällaisia asioita tajua ja voivat pelätä tylyä mummoa. Niin minäkin pelkäsin sitä omaani ja vasta myöhemmin ymmärsin, mistä kenkä puristi: Kaikki naiset eivät tosiaankaan halua olla äitejä ja mummoja ja osa valitsee siinä sitten väärin.

[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 18:16"]

Itse näin mummona koen, että lasteni ja lastenlasteni vuoksi olen valmis vähän epämukavuuttakin tarvittaessa kokemaan jos se mahdollistaa tälle toiselle osapuolelle tyydytyksen ja hyvän mielen. Eikö se ole altruistisesti ajateltuna ideaali toimintamalli? Elämän kun ei tarvitse aina olla egoistisesti ajateltuna vain ja ainoastaan minulle itselleni mahdollisimman helppoa ja mukavaa. Eihän elämä voi koko ajan sellaista olla muutenkaan! Jos minä olisin näin itsekkäästi ajatellut, en varmasti olisi lapsiakaan aikoinani hankkinut,  jo pelkkä esikoiseni synnytys oli todella epämukava kokemus.

Jos mummo ei osallistu oman lapsenlapsensa juhliin vain koska "mummolla ei ole siellä tarpeeksi kivaa", ei tällaisen mummon olisi kannattanut lisääntyä ollenkaan. Häpeällinen ajatus jo lähtökohtaisesti!

 [/quote]

Et nyt ymmärtänyt mistä tässä oli kysymys. Sinä olet valinnut sen, että haluat kärsiä synnytystuskat. Ei sinua ole siihen pakotettu. Sinun mielestäsi synnytystuskat olivat vaivan arvoiset. Joku toinen valitsee toisin. En minä ole sitä mieltä ihmisen täytyisi elää niin, että välttyisi kaikelta kärsimykseltä vaan sitä mieltä, että jokainen saa itse valita omat kärsimyksensä. Mikä oikeus sinulla on tuomita ihmisiä jotka eivät valitse samoin kuin sinä?

En voi ymmärtää miten jollain voi olla noin kova tarve saada paikalle joku joka ei halua tulla. Mitä järkeä siinä on? Mielestäni kukaan tervepäinen ihminen ei nauti siitä, että saa jonkun tekemään jotain itselleen epämieluista. Sanoisin, että haiskahtaa jopa raiskaukselta.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 18:58"]

Miksi ihmisen pitäisi olla pakkososiaalinen ja rakastava sukulaisiaan kohtaan? Ei ihminen tunteilleen mitään voi. Hän voi olla luonteeltaan erakko ja kärsiä seuranpidosta, miksette voi hyväksyä sitä haukkumatta? Tietysti kuuluu hyviin tapoihin kutsua juhliin ja joulunviettoon, mutta kuuluu myös hyviin tapoihin olla loukkantumatta kieltäytymisestä. Hänellä on varmasti omat syynsä miksei halua tulla, ja ne ei kuulu teille.

Jos ei ap kerran itsekään anoppiaan rakasta, miksi häntä täytyy olla kutsumassa kylään, ja itse laukata anopin luona? Hänelle voi sanoa että ottaa yhteyttä kun haluaa tavata, ja näin jättää pallo anopin päätyyn. Ei siitä tarvitse tehdä sen kummempaa draamaa, tai syyllistää anoppia. Käyttäytyy itse asiallisesti ja ystävällisesti ja antaa toisen olla omissa oloissaan jos tämä sitä haluaa.

[/quote]

Juuri näin. Itse kauhulla mietin jo sitä aikaa, kun pojat saa lapsia. Olen hyvin erakkoluonne. En ole sosiaalinen ja en kaipaa mitenkään perinteisiä jouluja. Me kaikki emme ole samasta puusta veistettyjä. Olen aina nauttinut yksinolosta ja lukemisesta. Olemme miehen kanssa parhaat kaverit ja viihdymme kahdestaan oikein hyvin. Rakastan lapsiani, mutta en ole ikinä tykännyt yleisesti lapsista. 

En ole koskaan jaksanut sukujuhlia, enkä muitakaan isoja tapahtumia.Olen käynyt ne, mitkä pitää käydä velvollisuuden takia.

Poikia ei vaivaa se, että heidän äitinsä ei ole sosiaalinen mammatyyppi. Ei siis hyysäävä mamma ja mummo. Mutta miniöille se voi olla kova paikka, jos he ovat tottuneet omien äitiensä kanssa sellaiseen.

Minä en ihan oikeasti edes odota mitään lapsenlapsilaumaa. Ja oikeasti ei ne mummot aidosti aina niin innoissaan niistä ole. Mutta eivät uskalla sanoa sitä, kun naisilta odotetaan sitä mammautta ja mummoutta.

Kuten eräs työkaverini huokaisi, että hänen tyttönsä oli suuttunut, kun hän ei ehtinyt hoitamaan viittä lastenlastaan, kun oli ehtinyt varata maratonmatkan Berliiniin. Mummon olisi tietenkin pitänyt perua matka ja päästää nuoripari risteilylle parisuhdetta hoitamaan.

En tule viettämään yhtään joulua lasteni perheissä, enkä tule järjestämään sukujuhlia. Silläkin uhalla, että minut haukutaan itsekkääksi kapakalaksi. Minulla on ollut hyvä elämä ja sitä ei ole enää kovin pitkään jäljellä. Aion elää sen lopunkin juuri niin kuin haluan, vaikka miniät eivät siitä pitäisi.

Ap, saatanan rakkauskerjäläinen! Usko nyt, kaikkia ei kiinnosta lähteä mukaan sun kädenlämpöisiin touhuihisi. Tämä voi tulla sulle yllätyksenä mutta se ei ole mikään rikos jos ei rakasta sua tai sun kakaroita. Siinä ei ole mitään moraalitonta joten lopeta syyttely. Ei ole mitään lakia tai sääntöä maailmassa jonka mukaan kaikkia ihmisiä pitäisi teeskennellä rakastavansa. Jos ei välitä, niin sitten ei.

Eikä se edes ole mikään vajaavuus. Sinä tässä vaikutat vajaavaiselta kun olet kuin pikku kakara joka kiehnää ja hakee huomiota vieraalta ihmiseltä. En minäkään rakastaisi sinua tai sinun lapsiasi. Englannin kielessä on hyvä sana kuvaamaan sinua. Se on "needy". Sinä tarvitset ja kinuat koko ajan muilta jotain.

 Anoppisi ei ole tehnyt väärää. Hänellä ei ole mitään moraalista velvollisuutta sopia siihen rooliin johon sinä olet hänet istuttanut. Se, että sinusta tuntuu siltä, että sinua kohdellaan väärin, johtuu vain siitä olet ihmisenä keskeneräinen, raakile, tyhjä. Se on sinun ongelmasi. Sinun, ei kenenkään muun.

Ja joo, olishan se kiva jos isovanhemmat välittäisivät lastenlapsistaan. Mutta se, että joku asia olisi sinun mielestäsi kiva, ei ole velvoite muille käyttäytyä niin. Jätä anoppisi rauhaan.

[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 18:18"]

Joskus on sysättävä se oma mukavuus syrjään että voisi tarjota mukavaa toisillekin. Ja oikeasti, silloin tällöin sukulointi (varsinkin oman perheensä sisällä!) ei kyllä ole hirvittävä urakka.

[/quote]

Mutta kun minä en edes haluaisi, että joku joutuisi tekemään sellaista mitä ei halua tehdä. Jos painostaisin tai muulla keinoin saisin jonkun ihmisen tekemään jotain vastentahtoisesti, se tuntuisi siltä kuin olisin raiskannut tuon ihmisen. En halua tehdä niin.

Jotkut ihmiset tekevät jotain sellaista josta eivät pidä mutta mielestäni se pitää aina lähteä ihmisen omasta tahdosta, ei koskaan toisen pakottamana. Ja juuri sitä pakottamista, syyllistämistä, painostamista ja muuta nillitystä sinä harrastat. Olen sanonut jo aiemmin: jos se olisi laillista, niin varmaan raahaisit sen anopin köysissä paikalla. 

Olet hirveä ihminen.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 19:29"]

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 15:46"]

Näin meillä. Kyseessä siis on mieheni äiti, joka ei selvästikään halua olla mummo eikä sen puoleen oikein äiti saati anoppikaan.

Pahalta tuntuu. Pari kertaa vuodessa nähdään, silloinkin ne ollaan aina me jotka käydään kylässä. Tunnelma on aina kuin ventovieraassa paikassa, lapsetkin vierastavat ihmistä, joka on kylmä kuin jääpuikko ja käpertynyt itseensä kuin simpukka. Miehen mukaan äitinsä ei ole koskaan osoittanut lämpöisiä tunteita, ei koskaan puhunut tunteista tai vaikkapa vain ohimennen halannut: ei osaa ja tuskin edes haluaa tällaisia huomionosoituksia jakaa tai saada. Tämä on mielestäni varsin mielenkiintoista, kun anoppini vielä elossaoleva äiti (isomummo) taas on aivan ihana ja lämmin, halaileva ja rakastava ihminen.

Turha on tätä äitiä/mummoa kutsua kylään tai juhliin, ei tunnu mummoa kiinnostavan. Jättää AINA tulematta, selityksenä joku utopistinen tekosyy jos edes vaivautuu ilmoittamaan. Niillä harvoilla kerroilla kun mummo on vaivautunut pikavierailulleen (tapahtunut ehkä 3 kertaa kuluneen kymmenen vuoden aikana) ollaan aina yritetty kohdella häntä mahdollisimman lämpimästi ja rakastavasti, että hänellä olisi tunne, että kuuluu meidän perheyhteisöömme. Turhaahan se on ollut. Minkäänlaista vastavuoroisuutta ei tunnu tämä ihminen tuntevan.

Ollaankohan me ainoita? Lähipiiri tuntuu olevan täynnä rakastavia mummeleita ja mammoja, jotka osallistuvat jälkipolvien elämään monilla tavoilla. 

[/quote]

No minkäs sille saa. Voi olla, että se sun anoppisi on niitä naisparkoja, jotka on harhautuneet vaimoiksi ja äideiksi sosiaalisesta paineesta, joka varsinkin aiempina vuosikymmeninä oli kova. Häntä saattaa oikeasti ahdistaa se vääränlainen elämä, johon on joutunut mukaan.

Et voi olla kuin kiitollinen siitä, että miehesi kuitenkin on olemassa ja ainakin hänen aineellisista tarpeistaan on huolehdittu ja ilmeisesti henkisistäkin, kun et hänestä mitään valita. Mutta nyt anoppisi on väsynyt. Hän ei enää jaksa leikkiä sitä, mitä ei ole. Anna hänen olla rauhassa ja hanki vaikka jotkut varaisovanhemmat jostain järjestöstä. Onhan teillä vielä se isomummokin ja mahdollisesti omat vanhempasikin. Monilla lapsilla ei ole nykypäivänä isovanhempia lainkaan, kun lapsia hankitaan yhä vanhempina.

Älä yritä väkisin saattaa pieniä lapsiasi ja anoppiasi yhteen. Pienet lapset eivät tällaisia asioita tajua ja voivat pelätä tylyä mummoa. Niin minäkin pelkäsin sitä omaani ja vasta myöhemmin ymmärsin, mistä kenkä puristi: Kaikki naiset eivät tosiaankaan halua olla äitejä ja mummoja ja osa valitsee siinä sitten väärin.

[/quote]

Äitini sanoi kerran, että hän ei olisi halunnut ikinä lapsia. Olisi halunnut laulajaksi tai näyttelijäksi tai kirjailijaksi. Oli haaveillut itsenäisen naisen elämästä jossain kaupungissa. Oli joutunut lapsena ison perheen vanhimpana hoitamaan pikkusisarensa ja tekemään älyttömästi töitä ja ei halunnut sellaista elämää maalla.

Tuli kuitenkin raskaaksi 17 vuotiaana ensirakkaudelleen ja joutui maatilan emännäksi. Lapsia tuli sitten 6 lopulta, kun ei sitä ehkäisyä niin maalla ollut 50-luvulla.

Ei tulisi mieleenkään haukkua äitiäni. Nykyään voi nainen valita vela-elämän. Silloin oli haaveet jätettävä ja elettävä sen mukaan, mitä pystyi. Äitini siis hoisi lapsia ja lehmiä, vaikka oli haaveillut ihan toisenlaisesta elämästä.

Olen ollut äitini puolesta onnellinen, kun minun muutettua kotoa, on päässyt matkustamaan ja kiertämään maailmaa ja opiskelemaan ja nauttimaan siitä, mistä halusi. Hän on ollut ihana äiti ja hieno naisenmalli siitä, miten selviää, vaikka elämä on ollut kovaa.

Nyt käyn äitiän katsomassa vanhainkodissa ja hoitamassa häntä.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 19:35"]

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 18:58"]

Miksi ihmisen pitäisi olla pakkososiaalinen ja rakastava sukulaisiaan kohtaan? Ei ihminen tunteilleen mitään voi. Hän voi olla luonteeltaan erakko ja kärsiä seuranpidosta, miksette voi hyväksyä sitä haukkumatta? Tietysti kuuluu hyviin tapoihin kutsua juhliin ja joulunviettoon, mutta kuuluu myös hyviin tapoihin olla loukkantumatta kieltäytymisestä. Hänellä on varmasti omat syynsä miksei halua tulla, ja ne ei kuulu teille.

[/quote]

Juuri näin. Itse kauhulla mietin jo sitä aikaa, kun pojat saa lapsia. Olen hyvin erakkoluonne. En ole sosiaalinen ja en kaipaa mitenkään perinteisiä jouluja. Me kaikki emme ole samasta puusta veistettyjä. Olen aina nauttinut yksinolosta ja lukemisesta. Olemme miehen kanssa parhaat kaverit ja viihdymme kahdestaan oikein hyvin. Rakastan lapsiani, mutta en ole ikinä tykännyt yleisesti lapsista. 

En ole koskaan jaksanut sukujuhlia, enkä muitakaan isoja tapahtumia.Olen käynyt ne, mitkä pitää käydä velvollisuuden takia.

[/quote]

Olet siis omien sanojesi mukaan käynyt niissä juhlissa, joissa koet "velvollisuudeksesi käydä"?

Eikö omaan lapseen liittyvät juhlat ole velvollisuuslistalla aika korkealla? Ainakin itse vanhempana voisin näin kuvitella. Vai miten määrittelet velvollisuuden ja velvollisuudentunteen?  Tai ehkä koet kummin kaiman nimipäivät tärkeämmiksi kuin vaikkapa oman lapsenlapsesi kastetilaisuuden?

Erakkoluonne tai ei, mutta kyllä sitä nyt jonkinlaisia alkeellisia käytöstapoja ja henkistä pääomaa pitäisi jokaisella sen verran olla, ettei taannu täydelliseksi moukaksi! Surullista, että niin monet mitätöivät sukupolvien ketjun omalla käytöksellään!

[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 18:53"]

[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 18:18"]

Joskus on sysättävä se oma mukavuus syrjään että voisi tarjota mukavaa toisillekin. Ja oikeasti, silloin tällöin sukulointi (varsinkin oman perheensä sisällä!) ei kyllä ole hirvittävä urakka.

[/quote]

Mutta kun minä en edes haluaisi, että joku joutuisi tekemään sellaista mitä ei halua tehdä. Jos painostaisin tai muulla keinoin saisin jonkun ihmisen tekemään jotain vastentahtoisesti, se tuntuisi siltä kuin olisin raiskannut tuon ihmisen. En halua tehdä niin.

Jotkut ihmiset tekevät jotain sellaista josta eivät pidä mutta mielestäni se pitää aina lähteä ihmisen omasta tahdosta, ei koskaan toisen pakottamana. Ja juuri sitä pakottamista, syyllistämistä, painostamista ja muuta nillitystä sinä harrastat. Olen sanonut jo aiemmin: jos se olisi laillista, niin varmaan raahaisit sen anopin köysissä paikalla. 

Olet hirveä ihminen.

[/quote]

En ole tuo kenelle vastasit, mutta...

Kyllä toiselle ihmiselle saa sanoa, jos toisen teot loukkaavat, jos toinen tahallisesti vahingoittaa yms. Jos koet arvostelun pakottamisena, on se sinun ongelmasi. Minusta hirveä ihminen on sellainen, joka kohtelee muita miten sattuu ja itkee sitten, miten häntä kehdataan arvostella. Ketään ei voi pakottaa, mutta toisen tekoja saa arvostella.

Taidat olla tämä sama henkilö, joka haukkuu hirveiksi ihmisiksi kaikki, jotka arvostelevat itsekeskeisiä, ilkeitä ja piittaamattomia ihmisiä.

26, sinä puhut nyt jostain ihan muusta kuin ap:sta. Rauhoitu ja lue uudelleen ap:n kuvaus. Ei ap kaipaa anopiltaan tunteita, hän suree, ettei anoppi äitinä rakasta omaa lastaan eikä lapsenlapsiaan.

Huomasitko, mitä ap kertoo anopin suhteesta omaan poikaansa: "Miehen mukaan äitinsä ei ole koskaan osoittanut lämpöisiä tunteita, ei koskaan puhunut tunteista tai vaikkapa vain ohimennen halannut: ei osaa ja tuskin edes haluaa tällaisia huomionosoituksia jakaa tai saada. "

Onko tuo sinusta ihan ok ja onko sinusta todella ap:n ongelma ja puute, jos hän suree miehensa lapsuutta ja lastensa puuttuvaa isovanhemmuutta?

Ei hän sure siis sitä, miten anoppi HÄNTÄ kohtelee...

-8-

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 19:43"]

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 19:35"]

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 18:58"]

Miksi ihmisen pitäisi olla pakkososiaalinen ja rakastava sukulaisiaan kohtaan? Ei ihminen tunteilleen mitään voi. Hän voi olla luonteeltaan erakko ja kärsiä seuranpidosta, miksette voi hyväksyä sitä haukkumatta? Tietysti kuuluu hyviin tapoihin kutsua juhliin ja joulunviettoon, mutta kuuluu myös hyviin tapoihin olla loukkantumatta kieltäytymisestä. Hänellä on varmasti omat syynsä miksei halua tulla, ja ne ei kuulu teille.

[/quote]

Juuri näin. Itse kauhulla mietin jo sitä aikaa, kun pojat saa lapsia. Olen hyvin erakkoluonne. En ole sosiaalinen ja en kaipaa mitenkään perinteisiä jouluja. Me kaikki emme ole samasta puusta veistettyjä. Olen aina nauttinut yksinolosta ja lukemisesta. Olemme miehen kanssa parhaat kaverit ja viihdymme kahdestaan oikein hyvin. Rakastan lapsiani, mutta en ole ikinä tykännyt yleisesti lapsista. 

En ole koskaan jaksanut sukujuhlia, enkä muitakaan isoja tapahtumia.Olen käynyt ne, mitkä pitää käydä velvollisuuden takia.

[/quote]

Olet siis omien sanojesi mukaan käynyt niissä juhlissa, joissa koet "velvollisuudeksesi käydä"?

Eikö omaan lapseen liittyvät juhlat ole velvollisuuslistalla aika korkealla? Ainakin itse vanhempana voisin näin kuvitella. Vai miten määrittelet velvollisuuden ja velvollisuudentunteen?  Tai ehkä koet kummin kaiman nimipäivät tärkeämmiksi kuin vaikkapa oman lapsenlapsesi kastetilaisuuden?

Erakkoluonne tai ei, mutta kyllä sitä nyt jonkinlaisia alkeellisia käytöstapoja ja henkistä pääomaa pitäisi jokaisella sen verran olla, ettei taannu täydelliseksi moukaksi! Surullista, että niin monet mitätöivät sukupolvien ketjun omalla käytöksellään!

[/quote]

Mikä sinä olet määrittelemään, mitkä juhlat minulle on tärkeitä. Tämä minusta on juuri tympeää, että määritellään, mikä mummolle on tärkeää: mummo ei ole enää itsenäinen ihminen, vaan muut määrää, mitä hän saa kokea ja tuntea ja mitkä asiat hän saa kokea tärkeiksi. Jos ei nyt lapsenlapsen yksivuotissynttärit ole se maailman tärkein asia, se ei ole sitä. Mikä sinä olet määrittelemään, että se pitää olla.

Ota itse vastuu omasta loukkaantumisestasi ja kasva aikuiseksi.

[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 18:58"]

[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 18:53"]

[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 18:18"]

Joskus on sysättävä se oma mukavuus syrjään että voisi tarjota mukavaa toisillekin. Ja oikeasti, silloin tällöin sukulointi (varsinkin oman perheensä sisällä!) ei kyllä ole hirvittävä urakka.

[/quote]

Mutta kun minä en edes haluaisi, että joku joutuisi tekemään sellaista mitä ei halua tehdä. Jos painostaisin tai muulla keinoin saisin jonkun ihmisen tekemään jotain vastentahtoisesti, se tuntuisi siltä kuin olisin raiskannut tuon ihmisen. En halua tehdä niin.

Jotkut ihmiset tekevät jotain sellaista josta eivät pidä mutta mielestäni se pitää aina lähteä ihmisen omasta tahdosta, ei koskaan toisen pakottamana. Ja juuri sitä pakottamista, syyllistämistä, painostamista ja muuta nillitystä sinä harrastat. Olen sanonut jo aiemmin: jos se olisi laillista, niin varmaan raahaisit sen anopin köysissä paikalla. 

Olet hirveä ihminen.

[/quote]

En ole tuo kenelle vastasit, mutta...

Kyllä toiselle ihmiselle saa sanoa, jos toisen teot loukkaavat, jos toinen tahallisesti vahingoittaa yms. Jos koet arvostelun pakottamisena, on se sinun ongelmasi. Minusta hirveä ihminen on sellainen, joka kohtelee muita miten sattuu ja itkee sitten, miten häntä kehdataan arvostella. Ketään ei voi pakottaa, mutta toisen tekoja saa arvostella.

Taidat olla tämä sama henkilö, joka haukkuu hirveiksi ihmisiksi kaikki, jotka arvostelevat itsekeskeisiä, ilkeitä ja piittaamattomia ihmisiä.

[/quote]

Joo tottakai saa arvostella mutta kun monen kirjoittajan tekstistä tulee se vaikutelma, että jos tämä hirviöanoppi nyt vain tulisi niihin juhliin, niin sitten kaikki olisi hyvin. Miten se voi niin olla jos kerran juuri äsken se anoppi oli kauhea, kylmä ja itsekeskeinen ihminen? Eikö selvästikin ole niin, että sen arvostelun perimmäinen tarkoitus on painostaa anoppi juhliin? "Jos et leiki mun kaa nii oot tyhmä". 

mammoille näyttää aina olevan järkytys, että heidän kakaransa ei olekaan maailman keskipiste...ei edes mummoille

hei ne mummot harrastaa villiä seksiä ja nauttii elämästä

ei niiden keskipiste ole teidän räkänokkapentunne

En jaksa kahlata läpi tätä, minkä ikäinen anoppi on?  Mun kaverista tuli mummo 36 vuotiaana, ei todellakaan ollut valmis mummoksi.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 19:45"]

26, sinä puhut nyt jostain ihan muusta kuin ap:sta. Rauhoitu ja lue uudelleen ap:n kuvaus. Ei ap kaipaa anopiltaan tunteita, hän suree, ettei anoppi äitinä rakasta omaa lastaan eikä lapsenlapsiaan.

Huomasitko, mitä ap kertoo anopin suhteesta omaan poikaansa: "Miehen mukaan äitinsä ei ole koskaan osoittanut lämpöisiä tunteita, ei koskaan puhunut tunteista tai vaikkapa vain ohimennen halannut: ei osaa ja tuskin edes haluaa tällaisia huomionosoituksia jakaa tai saada. "

Onko tuo sinusta ihan ok ja onko sinusta todella ap:n ongelma ja puute, jos hän suree miehensa lapsuutta ja lastensa puuttuvaa isovanhemmuutta?

Ei hän sure siis sitä, miten anoppi HÄNTÄ kohtelee...

-8-

[/quote]

Lue se ap:n toinen viesti. Miksi ap tyrkyttää lapsiaan mummolle joka ei selvästikään välitä? Eikö lapsia pitäisi suojella tälläisen mummon seuralta?

Valitsit väärän miehen! Olisit etukäteen miettinyt, millaisen isoäidin haluat lapsillesi ja etsinyt miehen sen mukaan. Nyt voit syyttää vain itseäsi, koska sinä olet se, joka teki lapsia miehesi kanssa ja sinä olet myös se, joka tiesi, millainen miehen äiti on.

Muutenkaan muilla naisilla ei ole velvollisuutta olla sellaisia kuin sinä haluat. On täysin normaalia jopa vihata miniänsä lapsia, jos nämä sattuvat olemaan rasittavaa sorttia.

Anoppi ei menetä mitään olemalla teistä kaukana. Sen sijaan hän saa paljon enemmän ollessaan kaukana lapsenlapsista: hän saa harrastaa rauhassa, nukkua kunnon yöunia, matkustella, tavata ystäviään, elää kokonaista ja hyvää aikuisen naisen unelmaelämää ilman pakkohalauksia.

Miksi sit kumminkin odotetaan että aikuiset lapset on kiinnostuneita vanhempiensa jutuista? tai että he hoitaisivat ikäloppujen vanhempiensa asioita ja hoitaisivat heitä kuolinvuoteellaan.   Tai miksi lastenlasten pitäisi tulla katsomaan isovanhempiaan, piirtää isän/äitienpäiväkortteja, tai olla ylipäätänsä missän tekemisissä isovanhempiensa kanssa,mjos heillä ei ole (aitoa) kiinostusta lapsenlapsiin silloin kun he ovat pieniä. Milloin ja minkälaisissa tilanteissa ne suhteet luodaan.

.

Meillä tilanne, että meidät ja lapsenlapset halutaan mukaan "edustamaan" kuvakokelmiin, joulupöytän jne, ja isovanhemmat tulevat katsomaan vain urheilumenestyksiä tai soittoesityksiä. Mutta cne pari kertaa kun oltais oikeasti tarvittu apua esim harrastuksiin viemisissä niin eivät millään päässeet. Nyt olen/ ollaan sen verran kypsiä tilanteeseen, että annetaan lasten luoda isovanhempiin omanlaisensa suhteen. Itse ei apuja pyydetä. Yritetään kannustaa positiiviseen ajatteluun, mutta mulla on vahva tunne että välit  isovanhempien ja lastenlasten välillä ei tule olemaan kovin lämpöiset. Nyt jo huomaa, että mitä vanhemmiksi ja viisaammiksi/ ymmärtäväisemmiksi lapset tulee niin sitä enemmän he huomaavat kuinka pintakultaista isovanhemepien kiinnostus heitä(kin) kohtaan on. Näin. Meillä

[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 16:49"]

[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 16:32"]

[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 16:30"]

[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 15:48"]

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 15:30"]

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 14:35"]

[quote author="Vierailija" time="17.05.2013 klo 09:54"]

[quote author="Vierailija" time="17.05.2013 klo 01:33"]

[quote author="Vierailija" time="17.05.2013 klo 01:24"]

Minä olen mies ja kun olen omat, rakkaat lapseni kasvattanut aikuisiksi, aion tehdä pelkästään sitä mikä huvittaa. En missään tapauksessa rupea uudestaan vanhemmaksi, enkä ole peitellyt asiaa mitenkään. Poikani ovat järki-ihmisiä ja tietävät että saavat lapsenlikkansa etsiä muualta. Juhlat ehkä, mutta ei ikinä sellaista että soitellaan voiko tuoda hoitoon viikonloppuna. Monet lapsia tehdessään jo ajatuksen tasolla turvaavat siihen että mummo ja pappa hoitaa kun on tarvis.

[/quote]

Ja sinuahan ei koskaan isovanhemmat hoitaneet, kun olit pieni? Ei koskaan? Sillä vaan mietin, että isovanhempien luona kyläily olisi muka uusi trendi...taitaa olla uusi trendi pikemminkin nämä "minä teen mitä huvittaa" isovanhemmat ;).

[/quote]

En ole se, kenelle vastasit, mutta minun isovanhempani olivat työelämässä ja asuivat kaukana. Mutta ei varmaan tullut kenellekään mieleen paheksua sitä, ettei heistä ollut lastenhoitoavuksi.

[/quote]

Ei kukaan täällä ole moista väittänytkään, vai näytätkö kohdan, missä näin olisi?

[/quote]

Väitinkö minä, että joku on väittänyt, näytä kohta.

[/quote]

Mikä ihmeen funktio tuolla kirjoituksella sitten oli? Kukaan ei ole väittänyt, että kaukana asuvan isovanhemman pitää omien töidensä lisäksi hoitaa lapsenlapsia ja sinä jostain syystä halusit minulle osoittaen kirjoittaa asiasta. Jos tarkoituksesi oli vain rankuttaa ja jankata, voit painua muille foorumeille provoilemaan.

[/quote]

Siitähän siinä kohdin keskusteltiin, että ennenvanhaaan isovanhemmat oli ihania, nykyisin epäitsekkäitä. Jospa antaisit muiden kirjoitella ja kommentoida, kuten parhaaksi näkevät. Katsos kun et pysty vaikuttamaan muiden kommentteihin, ainoastaan omiisi...

[/quote]

E-heh, siis nykymummoja syytellään itsekkyydestä.

[/quote]

Edelleen, millä tavalla tämä asia liittyi minun kirjoitukseen, mihin vastasit? Koska minä en syyttänyt itsekkyydestä isovanhempia, jotka ovat työelämässä, asuvat kaukana eivätkä pääse hoitamaan lapsenlapsia.

[/quote]

Vastasin kysymykseesi (katso boldaus)

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 19:53"]

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 19:45"]

26, sinä puhut nyt jostain ihan muusta kuin ap:sta. Rauhoitu ja lue uudelleen ap:n kuvaus. Ei ap kaipaa anopiltaan tunteita, hän suree, ettei anoppi äitinä rakasta omaa lastaan eikä lapsenlapsiaan.

Huomasitko, mitä ap kertoo anopin suhteesta omaan poikaansa: "Miehen mukaan äitinsä ei ole koskaan osoittanut lämpöisiä tunteita, ei koskaan puhunut tunteista tai vaikkapa vain ohimennen halannut: ei osaa ja tuskin edes haluaa tällaisia huomionosoituksia jakaa tai saada. "

Onko tuo sinusta ihan ok ja onko sinusta todella ap:n ongelma ja puute, jos hän suree miehensa lapsuutta ja lastensa puuttuvaa isovanhemmuutta?

Ei hän sure siis sitä, miten anoppi HÄNTÄ kohtelee...

-8-

[/quote]

Lue se ap:n toinen viesti. Miksi ap tyrkyttää lapsiaan mummolle joka ei selvästikään välitä? Eikö lapsia pitäisi suojella tälläisen mummon seuralta?

[/quote]

Ei hän mielestäni tyrkytä. Hän sanoo, että mummo ei ole missään tekemisissä lapsensa perheen kanssa arkisin, eikä välitä myöskään edes kerran, pari vuodessa tulla kutsuttuna kylään. Kyllä, varmaan ei kannattaisi enää yrittääkään, mutta se ei minusta poista sitä, että tuo on surullista, ennen kaikkea pojan ja pojan lasten kannalta, myös hiukan mummon kannalta (mutta ilmeisesti hän ainakin tietoisella tasolla paskat nakkaa asialla, kun ei edes yhtään yritä).

-8-

Tässä taas ketju, joka on AV-palstan parhaimmistoa. Voi järkytys! Henkisesti amistasoiset moukkamammat purkavat paineita ja haaveilevat ihanasta vanhuusajasta seksin ja hauskanpidon merkeissä. Mieluiten tietysti täysin erakoituneina ja sosiaalisesti eristäytyneinä, mieluiten mahdollisimman etääntyneinä jälkipolvistaan. Eikä lapset tai lapsenlapset kiinnosta tietenkään ollenkaan. Eikä minkäänlaisiin sukujuhliin tai -tilaisuuksiin tarvitse ikinä mennä eikä olla missään tekemisissä sukulaisten kanssa yleisestikään. Ah miten upea ja täysipainoinen elämä tämä olisikaan, rakastaa ja tulla rakastetuksi, vain ja ainoastaan itsensä kanssa.

Tätä ketjua lukiessa olen tosi onnellinen omasta perheestäni, vanhemmista ja isovanhemmista, jotka kaikki ovat osoittaneet avoimesti rakkauttaan ja huolenpitoaan sekä lapsiaan että näiden perheitä kohtaan. Kauheata jos olisi joutunut syntymään "äidille", joka jo lähtökohtaisesti on sosiaalisilta taidoiltaan ja haluiltaan näiden joidenkin kommentoijien tasolla. Rakkaudessa ja huolenpidossa on se kiva juttu, että se tulee aina takaisin, tavalla tai toisella. 

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 19:53"]

Valitsit väärän miehen! Olisit etukäteen miettinyt, millaisen isoäidin haluat lapsillesi ja etsinyt miehen sen mukaan. Nyt voit syyttää vain itseäsi, koska sinä olet se, joka teki lapsia miehesi kanssa ja sinä olet myös se, joka tiesi, millainen miehen äiti on.

Muutenkaan muilla naisilla ei ole velvollisuutta olla sellaisia kuin sinä haluat. On täysin normaalia jopa vihata miniänsä lapsia, jos nämä sattuvat olemaan rasittavaa sorttia.

Anoppi ei menetä mitään olemalla teistä kaukana. Sen sijaan hän saa paljon enemmän ollessaan kaukana lapsenlapsista: hän saa harrastaa rauhassa, nukkua kunnon yöunia, matkustella, tavata ystäviään, elää kokonaista ja hyvää aikuisen naisen unelmaelämää ilman pakkohalauksia.

[/quote]

"pakkohalauksia"? On PAKKO joutua omaa lastaan ikinä halaamaan?

No joo, mitä ilmeisimmin joidenkin naisten ei ikinä pitäisi perustaa perhettä. Hyvä valinta sekin, naisen kannalta, jättää lapset tekemättä. I respect that!

Mutta miettikää niitä, jotka silti tekevät lapsia. Miettikää, mikä paska nakki se on niille lapsille, syntyä ihan ilman mitään päätäntä- ja valintamahdollisuutta tuollaisen naisen lapseksi, naisen jonka mielestä lapset ovat riippa ja rasite ja niistä pitää pysyä mahdollisimman etäällä, ettei vaan PAKKOHALATA tai joudu muutoin osoittamaan mitään mielenkiintoa lastaan kohtaan, herravarjele... Niitä lapsia ja lapsenlapsia minun käy sääliksi.

-8-