Synnytyskivun vaiheet

Vaiheet ovat:

1. Kipua

2. Lisää kipua

....

5. Seuraava sektiolla, tai tapan itseni
.

De facto.

Synnytyskivun hoito vaihtelee sairaaloissa luvattoman paljon. Samoin synnyttämisen ilmapiiri. Todellisuudessa on mahdollista lievittää kipua hyvin paljon ja suureksi osaksi synnytyksen kestoa jopa poistaa se. Näin vain ei tehdä joka paikassa eikä joka synnytyksessä. Synnyttäjän kunnioittaminen vaihtelee myös. Olen synnyttänyt kolmessa eri sairaalassa.

[quote author="Vierailija" time="05.06.2013 klo 11:50"][quote author="Vierailija" time="05.06.2013 klo 11:41"]

Synnytyskivun vaiheet

-joo-o, sovittaisko, että tulet tänään ulos kun olet kutitellut 5tuntia noita mini supistuksia?

-auts

-auh! en saa kenkiä jalkaan!

-ANTAKAA JOTAIN! SATTUU!

-hihiii! aika leppoisaa (ilokaasu auttaa)

-ai ponnistamaan? nyt jo? höh?

-hihiii! ai joo, nyt pitäisi kiljua niinkuin telkkarissa, koska synnytän! hihiii! (ilokaasu maskin nuuhkimista vaikka se on pistetty pois päältä)

-mitä? hihiii... syntyi jo? enhän edes ponnistanut? Hihiii! olen äiti!

-oksentamista, väsymys

[/quote]

Miksi ne laittoivat ilokaasun tulon seis?! Onko jossain sisämaassa päin? Onko Jyväskylän tauti leviämässä?!! Onneksi on lapsiluku täysi.

Ponnistaessa ei kannata kiljua, vaikka omatkin populaarikulttuuripohjaiset ennakkotietoni nimenomaan tähän kannustivat. Mutta sitten käytäntö opetti että kun painetta pitää saada vauva ulos, kiljunta heikentää efektiä.

Muuten aika hyvä,  paitsi että ennen ilokaasuakin minua vaan nauratti kun olin niin vittuuntunut yliaikaisuuteen varsinkin ensimmäisen kohdalla vaikka supparit kirpaisivatkin. 

[/quote]

Kyllä mulle ponistaessa se huutaminen/karjuminen auttoi. Olen aika pieni kokoinen, ponnistusvaihe kesyi 8minuuttia eikä mitään repemiä jne. Mulle se huutaminen auttaa keskittämään kaiken työn siihen puskemiseen. Vähän niin kuin oikein rankassa urheilusuorituksessa. Onneksi ei kielletty huutamasta :)

Joku tuolla aiemmin kritisoi jyväskylän sairaalaa siitä ettei siellä saa ilokaasua. Okei joo joku vois ehkä sitä haluta käyttää, mutta kaksi lasta siellä synnyttäneenä. Ei semmosta osaa kaivata silloin jos ei kokemusta entuudestaa ole. Ekan synnytin ihan ilman mitää kivunlievitystä ja toisen melkein luomuna, pyysin kohdunkaula puuduttee koska tiesin mitä on luvassa. Ei sit sattunu laisinkaa se lapsen synnytyskanavaa meno mutta aluks en kyl meinannu tajuta et kuinkas sitä sitte ponnistettiinkaan. Kolmas tulossa enkä aijo edelleenkää ottaa mitään kohdunkaulapuudutetta väkevämpää. Oman kehon ja henkisen puolen tsemppaamisella pääsee pitkälle mikäli niin haluaa. Sanoohan sen jo järkikin ettei synnytys voi olla kivutonta missään muodossa. En ole huutanu enkä ärjyny ihan hiljaa olin vaan. Ärähdin vaan kätilöille et olkaa hiljaa jotta pystyin keskittymää. Kumpikin on tullu alle 20 min pihalle. Kehtaan väittää että osa syy on se että en ole ollu turta...

"Kipu tuntuu nyt lantion ja alavatsan lisäksi vahvemmin pakaroissa ja reisissä...."

Se sanoin kuvaamattoman kova kipu ei tuntunut minulla konkreettisesti missään. En voi paikantaa sitä, missä tuntuu, mutta sellainen yliluonnollinen kipu on todella vahvasti läsnä.

Synnytyskipu antoi "vertaiskokemuksen" miltä törkeän pahoinpitelyn uhrina tai vakavassa liikenneonnettomuudessa voisi teoriassa tuntua. Siitä tulikin mieleen, että voisiko osa ns.synnytysmasennuksesta kärsivä äiti potea paremminkin post-traumaattista stressitilaa...

Se oli kyllä hurjaa! Hitsi, uskaltaiskohan laittaa itsensä peliin vielä kerran... Aika on tainnut kullata jo muistoja. Sisar lapsille olisi mahtavaa, mutta voi apua sitä synnytystä. Toisaalta ekan synnytyksen työvoitto helpottaa seuraavia.

Minulle sanottiin että ponnistaessa ei kannata käyttää ääntä. En huutanutkaan, mutta murisin ja ärisin, ja sillä lailla sain voimaa ponnistukseen.

Miksi täällä puhutaan Jyväskylästä barbaarisena paikkana synnyttää? Apua! Kiinnostaa, koska todennäköisesti tulen synnyttämään Jyväskylässä, kunhan raskaudun tässä joskus!

Ponnistusvaiheessa on aina ns "huutanut" tai se ääni muistuttaa ehkä alkukantaista eläintä, sellainen pallean takaa tuleva matala murina.Eikai kukaan nyt kilju siis huuda korkealta? Se vie voimia.

t.laulaja

Mistä sairaalasta on hyviä synnytyskokemuksia?

Mulla on hyvät kokemukset Tayssista.

Synnytyskipu ei ollu kyllä pahinta kokemaani kipua. En kuvitellut kuolevani, saati toivonut sitä. Odotin paljon pahempaa. Yksilökohtaistahan se on. Nykyaikana kovin moni nainen ei kai joudu kokemaan kipuja hirveästi synnytystä lukuunottamatta, ellei just joudu johonkin onnettomuuteen? Mulla oli raskausajan loppu sellasta jatkuvaa kipua, että ne oikeet synnytyssupistukset ja ponnistaminen oli ennemminkin helpotus. Ja se ihana tunne muutama päivä synnytyksen jälkeen, kun pitkästä aikaa mihinkään ei sattunut!

1. Kipua, mutta siedettävää. Kotona. TENS - laite apuna (auttoi) piikkimatto (auttoi)

2. Lapsivesi meni, sairaalaan.

3. Vauvan sydänäänet heikkeni supistuksista, vauvalle pinni, kalvot puhkaistiin.

4. Kolme seuraavaa tuntia. Kovaa supistuskipua, kätilö ja lääkäri rukoilee ottamaan jotain kivunlievitystä. En halua.

5. Suostun kohdunkaulan puudutteeseen.

6. Haluan ponnistaa ja kipu loppuu kuin seinään.

7. 21 min myöhemmin vauva ulkona, pään syntymä tai mikään ei tunnu kipeältä.

8. Sanon kätilölle, että taidan lähteä kotiin vauvan kanssa. Sanoo, että jos ommellaan ensin 2.asteen repeämä.

Minä olen kokenut jälkisupistukset kaikkein tympeimpinä. Niistä ei edes varoiteta.

42: Hyviä kokemuksia Kätilöopistolta reilu viikko sitten! Kaikki runsaan vuorokauden kestäneen synntyksen aikana kohtaamani kätilöt osastoilla 3 ja 5 olivat huipputyyppejä. Sain monenlaista kivunlievitystä joka auttoi! Epiduraali toimi kuin unelma ja lääkäri tuli heti kun tarvittiin ja oli mukava. Ponnistusvaihe oli rankka ja kivulias, eppari leikattiin, mutta puudutettiin hyvin ja on ihan siisti. Uskomatonta miten hyvin Kättäri toimii, vaikka on niin suuri synnytyssairaala. Ihanaa palvelua ja hoitoa ja maailman ihanin vauva!

45: mua varoitettiin jälkisuppareista ja sain niihinkin hyvää kipulääkettä. Kerrottiin myös että tokalla kerralla ovat todennäköisesti kovemmat kuin ekalla.

Kuopiossa ainakin voi saada todella asiatonta kohtelua. Minä en saanut esikoista synnyttäessä mitään kivunlievitystä. Siis en mitään, en edes kädestä pitelyä. Kivut olivat hirvittävät ja synnytys pitkä. Kätilön mielestä ei ollut kuulemma tarpeellista. Sain sen verran pahan post-traumaattisen stressireaktion jälkeenpäin, että yli vuosi kokemuksen jälkeen olen edelleen potilaana psykiatrian puolella. Että kiitos vaan synnytyssairaalaan, jäi esikoinen ainoaksi lapseksi ja todella pahat henkiset arvet.

Ei henkilökunta lievitä kipua ilokaasulla. Henkilökunta voi antaa mahdollisuuden ilokaasun hengittämiseen, mutta kyllä se pitää ihan itse hengittää (paitsi Jyväskylässä) ja mieluusti ihan reilusti, niin tosi monille auttaa.

Onneksi en synnyttänyt Jyväskylässä, todella barbaarinen paikka.

Synnytyskivun vaiheet:

- no eihän tää ny paha ole

- kylläpäs otti kovasti

- ai kun sattuu

- sattuu

- v**tu s*******a 

- v**tu s*******a perk...

- mä kuolen!! mä ihan varmana kuolen!!

- mä en enää ikinä synnytä! S*****an k***pää tää on SUN syytä!!! 

- ynngggghh

- ynngggghh

- ynnggggghhhhhh

- Joko se loppu?

- kumpi se on ?

- tuleeko sieltä toinen?!! (istukka syntyy)

- mitä v***ua!!! Miksi sä painelet mun mahaa!!!

- sattuuu!!!

------

Noin. 

Kolmosesta puuttuu:

- Antaakaa **ttu mulle puukko, niin aukaisen itte tän mahani, että tää **tun tuska loppuis!

Kaiken tuon välistä puuttuu tunne

-MULLA TULEE NYT MAAILMAN SUURIN P***A!

[quote author="Vierailija" time="05.06.2013 klo 11:44"]

Kolmosesta puuttuu "Mä kuolen"-vaiheen jälkeen "Apua, jos mäen kuolekaan".

Omien 3 synnytyksen perusteella ylivoimaisesti tuskallisin vaihe on tikkausvaihe. Puudutus ei ole toiminut kertaakaan.

[/quote]

Tätä minäkin olen ihmetellyt, sillä moni ystäväni on kertonut, ettei tikkaamisessa puuduteta tai ettei se ainakaan toimi?!?! Voiko olla oikeasti totta, en ole ikinä kuullut että ihmisiä tikataan ilman puudutusta, paitsi siis synnyttäneitä, mikä on todella sairasta jos näin on. Eikö synnyttäneillä ole ihmisarvoa vai mistä johtuu?! Oma poikani syntyi sektiolla, eikä epäinhimillistä ilman puudutusta tikkaausta kyllä ollut, kokoajan kohdeltiin ja hoidettiin hyvin. Myös tämä seuraava syntyy sektiolla (onneksi!). :)