Korkeakoulutuksesta tulisi tehdä maksullista, kerron miksi

AP:n käsitys tasapuolisuudesta ei le pätevä. Koulutuksen tasa-arvossa ideana on saattaa ne opiskelijat tasa-arvoiseen asemaan -- ei veronmaksajat.

Lisäksi käsitys että yksilöllä olisi joku oikeus päättää omasta palkastaan menevistä verorahoista on lapsellinen ja harhaanjohtava. Alusta saakka se raha kuuluu valtiolle/kunnalle. Ne keräävät verorahat, joiden käytöstä päätetään eduskunnassa ja kunnanvaltuustoissa demokraattisesti.

Suomen koulutusta ei siis todellakaan kannata miettiä yhden yksityisen veronmaksajan kannalta vaan koko maan ja kansan kannalta.

Mielestäni Suomelle koulutuskysymys on ensiarvoisen tärkeä siksi, että kun me kansana kaikki maksamme nuorempien polvien koulutuksen, me satsaamme maamme tulevaisuuteen. Jos ajatellaan tulevaa, näemme jo trendit, joissa Suomi ei tule pärjäämään pelkän muutman raaka-aineen viennin varassa -- kaikki muu vienti ja resurssimme kansakuntana on koulutuksen ja osaamisen perustuvaa. Koska meillä ei ole paljon työvoimaa, ja täällä syntyneet ikäluokat vain pienenvät väestöpyramidin alaosissa, meidän ainoa valttimme on korkeasti koulutettu työvoima, josta syntyisi myös uusia innovaatioita.

Siksi jokainen nuori, joka joutuu jättämään opinnot aloittamatta tai kesken mahdollisten lukuvuosimaksujen takia on meille suuri häviö. Meillä ei ole siihen varaa. Siksi on ehdottomasti pidettävä huolta suomalaisista opiskelijoista ja houkuteltava opiskelijoita ulkomailta tänne ja tuettava heidän jäämistään maahan.

USA:ssa kaikki yliopistot ovat maksullisia, mutta silti laatu siellä vaihtelee rankasti niiden välillä. Eikä heidän jäjrestelmänsä todellakaan sopisi Suomeen muutenkaan, koska meidän ei kannata verorahoilla hyväksyä sitä että meillä olisi "huonoja" kouluja. Meidän kannattaa ainoastaan pyrkiä pitämään yllä tasokkuutta kautta linjan. Koulutuksen kaupallistamisessa ei olisi meille etuja.

Suomessa on vaikea päästä korkeakoulutukseen, opiskelijalla on opintosuunnitelma, jonka pitää toteutua niin että opintotuki ei mene hukkaan. Kilpailu on kovaa jo alkumetreiltä. En pysty kuvittelemaan että monikaan opiskelija tuossa prässissä väheksyisi saamansa tutkintoa vain siksi että se on "ilmaista". Sellainen asennevamma on ehkä yleisempi sitten jossain amiksessa, mutta tuskin muualla.

Eikös jotkut ulkomaalaiset saa vähentää lukuvuosimaksut verotuksessa, jos jäävät Suomeen töihin vai eikö ehdotus mennyt läpi?

Yliopistoissa jatkuva resurssipula. Ei hullumpi idea.

Vierailija kirjoitti:

Jos veroprosentin maksimi olisi 30 %, suostuisin tähän.

T. yksinelävä korkeakoulutettu lapseton ilman perintöä ja maksan jonkun muun muksujen opiskelut veroillani

Ne muiden korkeakoulutetut maksavat sun eläkkeen joku päivä. Tutustupa Suomen eläkesysteemiin.

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa minusta ihan hyviä ja vakavan harkinnan arvoisia pohdintoja ap:lta. Valitettavasti näistä asioista ei pystytä Suomen tämänhetkisessä poliittisessa ilmastossa edes keskustelemaan. Meille "ilmainen" koulutus kun on ollut jo pidempään niin pyhä arvo, ettei edes asiallinen keskustelukaan onnistu. Suomessa monesti naureskellaan, että ruotsalaiset ovat sellaisia juu juu, diskuteeraajia ja kaikesta pitää olla samaa mieltä, mutta sitten meidän ilmapiirissä ei tietyistä asioista voi edes keskustella. 

Minusta etenkin ap:n 2. argumenttiin jos vielä yhdistäisi sen, että yliopisto/AMK opiskelu olisi ensimmäisenä vuotena KAIKILLE halukkaille mahdollista ja opintomenestyksen perusteella karsittaisiin opiskelijat seuraavalle vuodelle. Jos ekan puolen vuoden aikana olisi liikaa poissaoloja, käytöshäiriöitä, ahdistelua yms. muuta perseilyä, opinnot lopetettaisiin vaikka parin varoituksen jälkeen siihen.  Opiskelu voisi olla  alkuun kaikille ilmaista ekat puoli vuotta tai vuosi,  sitten jos pääsisi jatkoon, voitaisiin tehdä opiskelijan kanssa jonkinlainen soppari/laina, että työllistymisen jälkeen tulee tietty osuus maksettavaksi. Jos opiskelija myöhemmin ennen valmistumistaan sairastuisi psyykkisesti tai fyysisesti eikä pystyisi työntekoon, lainan saisi hyvitettyä valtiolta. Tällainen systeemi voisi nimenomaan antaa köyhempien ja huonommin koulutettujen vanhempien lapsille matalan kynnyksen kokeilla yliopistoa ja jatkaa eteenpäin jos se tuntuisi omalta jutulta. 

Toisaalta ei tuokaan systeemi olisi pomminvarma. Ehkä silloin rikkaiden perheiden kakaroille alettaisiin räätälöimään yksityisen yritysten taholta erilaisia ylimääräisiä preppauskursseja opintoihin. Mutta ei elämä ole reilua nytkään. Minä pääsin vasta kolmannella kerralla yliopistoon yhteen suosituimpaan hakupainealaan. Olen köyhästä ja huonosti koulutetusta perheestä maaseudulta, en saanut henkistä enkä rahallista tukea vanhemmiltani. En kannustusta, en tsemppiä, en valmennuskursseja. Lopulta omalla sitkeydellä pääsin ilman valmennuskursseja mutta oli kovan työn takana ja monta kertaa meinasin luovuttaa. Oli aikamoinen kulttuurishokki köyhänä maalaistyttönä rähjäisessä soluasunnossa huomata, että monet kurssikaverit asuivat mummon perintöasunnossa kantakaupungissa tai sitten vanhemmat olivat ostaneet sijoitusasunnon kantakaupungista tai vähintäänkin sen tuntumasta. Eikä edes mitään yksiöitä, vaan jopa kolmio yhdelle parikymppiselle nuorelle! Lisäksi heillä oli ollut kaikki abivuoden preppauskurssit ja valmennuskurssit käytynä. Minun valmistuminen kesti 2 vuotta pidempään kun olin koko ajan osa-aikatöissä. Yksi kaveri pääsi aina äitinsä työpaikkaan tekemään pelkillä suhteilla hienoa sisäsiistiä toimistotyötä kun minä paistoin burgereita Mäkkärissä. Oltiin hyviä ystäviä ja edelleenkin, joten ei onneksi jäänyt katkeruuksia tuosta ajasta. :) 

"Suomessa monesti naureskellaan, että ruotsalaiset ovat sellaisia juu juu, diskuteeraajia ja kaikesta pitää olla samaa mieltä, mutta sitten meidän ilmapiirissä ei tietyistä asioista voi edes keskustella. "

Kyllä Suomessakin pitää olla samaa mieltä, mutta Suomen ja Ruotsin erona on se, että Suomessa ihmiset eivät tiedä, mitkä ovat perusteet samamielisyydelle - asioita ei ole tuotu julkiseen keskusteluun, vaan asiat vain ilmoitetaan "jostain", että näin päätettiin. Päätetty ne on valtakabineteissa ja siellä olleet tietävät perusteet.

Suomen ja Ruotsin samamielisyys -vaatimuksissa on myös seuraava huomattava ero; Ruotsissa samamielisyyteen päädytään siltä pohjalta, että esim. maksullinen korkeakoulutus on kansakunnan etu, sopi se jollekin (etu)ryhmälle tai ei, mikäli maksullisuus on kaikista vaihtoehdoista paras saatavilla oleva vaihtoehto. Tämä (etu)ryhmä voi suuttua.

Suomessa samamielisyyteen taasen päädytään siten/siksi, että esim. maksullisuuteen päädytään, vaikka se ei olisi paras vaihtoehto ja kansakunnan paras etu. Sen sijaan siihen siihen päädytään siksi, että se on kaikille osapuolille sopivin vaihtoehto. Kun se sopii kaikille, kukaan ei tällöin suutu. Kun kukaan ei suutu, torppaa se yhteiskunnallisen keskustelun - yht.kunnall.keskustelun pohjana on usein esim. erimielisyys. Tätä sanotaan pakotetuksi konsensukseksi.

Tuo Britannian mallihan on sama kuin progressiivinen verotus joka meillä jo on. Ja opiskelun aikainen elämähän maksetaan meilläkin valmistumisen jälkeen joka tapauksessa pankille.

Tää kirjoitus on kirjoitettu tällä tavalla:

"Korkeakoulut pitäisi laittaa maksulliseksi sen jälkeen, kun minä olen ne käynyt ilmaiseksi lävitse."

Tuo johtaisi tuloerojen kasvuun entisestään, koska riski pitäisi tulouttaa korkeampina palkkoina. Mikä johtaisi esimerkiksi siihen, että asiantuntijapalvelut olisivat totaalisesti köyhän kansanosan ulottumattomissa. Skandinaavinen malli on paras ja tasapuolisin, siitä ei pääse yli eikä ympäri.

Koulutuksen maksullisuudesta on enemmän haittoja kuin hyötyjä, joten en ole samaa mieltä. maksullisuus EI nosta automaattisesti millään mekanismilla koulutuksen laatua, voi jopa käydä laskea. Ainoa mistä olen vähän samaa mieltä on se että "motivoisi ja opettaisi taloudellista ajattelua", mutta on kyllä kallis ja ei kovin fiksu tapa tehdä tuo. Kannattaa tutustua aiheeseen hiukan syvällisemmin, kuin keittiöpsykologialla ajateltuna.  Koulutuksen ja sivistyksen nimenomaan pitää olla yhteistä ja kaikkien saatavilla, mitä laajemmin sen parempi.

Katso vaikka pari dokumenttia aiheesta ja tutustu sitten tieteellisiin tutkimuksiin aiheesta.

Aloita vaikka "ivory tower" elokuvasta. Harmi kun en tähän hätään löydä toista erinomaista dokumenttia aiheesta, joka tarkasteli nimenomaan vaikutuksia UK:ssa kun siellä otettiin lukukausimaksut käyttöön.

Ainoa hyvä idea on se, että ensimmäinen ammattiin johtava korkeakoulu olisi ilmainen, loput saisi oppilaat itse maksaa lainoilla jne jos haluaa alaa vaihtaa.