Epätoivoa rahattomuudesta

Olen ollut tuossa tilanteessa eron jälkeen, muutto toiseen kaupunkiin, takuuvuokran järjestäminen, kaikkien huonekalujen (paitsi lasten sänkyjen) osto ja lainaaminen, elämän järjestäminen edes lähelle normaalia vei kaikki voimat.

Talon myynnistä tulleet rahat kuittasivat vain silloiset jäljellä olleet velat, aloitin siis täysin nollista.

Mutta jossain kohtaa väsyin, tuntui että laskuja vain tulee ja tulee vaikka mitä tekisin ja mitä tahansa menoja karsisin, mikään ei rittänyt. Väsyin avaamaan kirjeitä joista tiesin että sisällä on lasku jota en pysty maksamaan. Kävin sossussa, sain apua puolikkaan vuokran verran muutaman kerran, mutta konkreettinen apu jota oikeasti olisin tarvinnut, eli joku joka katsoisi kanssani _kaikki_ laskuni, sitä en saanut mistään. 

Kävin myös velkaneuvojalla, joka suurin piirtein nauroi mut ulos; "kuule täällä on ihmisiä joilla on satoja tuhansia ulosotossa, ei sulla ole mitään ongelmia". Tilillä oli siinä vaiheessa 5 euroa ja palkkapäivään 2 viikkoa.

Tuntui että jäin kaikesta ulos. 

Sitten alkoi tulemaan kirjeitä ulosotosta ja ne pakotti mut toimimaan, olin jo aiemmin sopinut jotain laskuja perintätoimistojen kanssa, mutta en likikään kaikkia. Ulosottoon maksoin kolme kertaa suoraan palkasta, ulosottomiehen kanssa käytiin läpi mikä on mulle edullisin tapa hoitaa laskut. (kyllä, toi oli uskomaton juttutuokio, en todellakaan tiennyt että tuossakin on jotain neuvottelua vielä)

Siskoni kanssa kävin kaikki laskuni läpi, siskonikaan ei tiennyt millaisessa kusessa olen ennen sitä hetkeä kun pyysin apua. Avasin laskukuoria ja voin niin huonosti että oksentelin, miten olin voinut päästää asiat tuohon jamaan? Minä, joka aiemmassa elämässäni hoidin tunnollisesti koko perheen laskut ja kulut? 

Laskimme kaikki todelliset tuloni ja pakolliset menoni ja rajasimme summan jonka kanssa hoidin joka kk vain laskuja.

Pala palalta ja puhelu puhelulta sain sovittua maksuja sellaisiin summiin, jotka pystyin hoitamaan ajallaan. Aikavälistä tuli pitkä joidenkin velkojien osalta, mutta he suhtautuivat myönteisesti koska olin sentään oikeasti hoitamassa asiaani enkä vain odottanut laskun tipahtavan luukusta.

Ja kyllä, se on vain rahaa. Mutta se (avaamattoien laskujen pino) alkoi viemään mun omaa terveyttäni; valvottuja itkuisia öitä kun tuntui etten millään selviä, kukaan ei auta, hävettikin helvetisti.

Meni pitkään etten tilannut lehden lehteä kotiini, niistä tulee nopeasti isoja laskuja. 

Nyt se on takana. Välillä tulee kuukausia jolloin rahat menee tiukille, mutta tiedän että selviän siitä.

Toivon vaan että ap. saa myös jostain voimaa ja nöyryyttä pyytää apua. Koska nöyrtymistä se on, ylivoimaisen urakan edessä. Se myös tuntuu nöyryyttävälle, mutta samalla helpottavalle kun joku auttaa laskujen katsomisen kanssa ja suunnittelee mikä maksetaan missäkin järjestyksessä, mutta maksuaikataulujen sopiminen on omaa työtä. 

Pala palalta, lasku laskulta se helpottaa.

Kun tekstiäsi ap lukee, niin tulee tunne, että haluat luksusta hintaan mihin hyvänsä, etkä ole valmis miettimään niiden hintoja ja mitä niiden hankkimisesta seuraa? Silloin kun on rahaa (ja vaikka sitä ei välttämättä olisikaan), niin käytettän sitä turhuuksiin. -Asennemuutosta kaipaisin!

Ensinnäkin ap, kerro ihmisille, että teillä on rahapula ja että et sen vuoksi pääse esim. kahville. Pahinta mielestäni on esittää jotakin muuta. Laitetaan pää pensaaseen. Mitä sitten, jos on rahat tiukilla (useimmilla ihmisillä on ainakin jossakin vaiheessa elämää), pitää vain elää olemassa olevien varojen mukaan ja tarvittaessa järjestellä asioita uudelleen.

Kampaamo- ja kahvilakäynnit ovat luksusta. Itselläni on sellainen kampaus, että kaksi kertaa vuodessa kampaajalla riittää ja silloinkin valitsen kampaajan halvimmasta päästä. Lapsen hiukset leikkaan itse.

Kahvilassa käynti on nykyään törkeän kallista. En harrasta sitä koskaan. Kahvittelen mielummin kotona tai ystävien luona. Tulee paljon halvemmaksi.

Tavalliset siistit vaatteet käyvät vallan mainiosti kevätjuhliin.

Juu, ja vielä... meille olisi nykyään kyllä varaa kaikenlaiseen, mutta "turhuuteen" en sitä pistä!

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 23:18"]

On totta, että elämä on valintoja, ja näillä valinnoilla on suuri merkitys elintason kannalta. Käykö koulua, mitä alaa opiskelee, minkälaisen puolison valitsee, montako lasta tekee, missä asuu, minne menee töihin, eroaako puolisosta vai ei, jne. Toisaalta elävä elämä on ihmeellisempää. Voi tapahtua yllättäviä juttuja. Terveys romahtaa, maailmantalous romahtaa, ehkäisy pettää, puoliso pettää...Elämänhallinta voi lipsua ja sitten tadaa: ollaan köyhiä. No, Suomessa köyhyys on toki suhteellista verrattuna kehitysmaiden absoluuttiseen köyhyyteen, mutta silti se on eikä kaikki halua alistua sen rationaalisiin vaatimuksiin karsia turha kulutus. Vaikka ekonomi suosittelisikin. Kampaajan tekemä kampaus voi olla se ratkaiseva tekijä, jolla saa työhaastatelijan sympatiat. Lapsi, jolla on hittilelu, voi säästyä koulukiusaamiselta. Lintsikeikka tai kaupunkiloma voi olla se viimeinen tepsivä keino, joka ehkäisee pään hajoamisen.

Köyhien valinnat saattavat olla yllättävän järkeviä.

[/quote]

höpö höpö.

kyse on siitä että eri mieltä ei ole lupa olla

-jos olet noussut köyhyydestä et ole siitä oikein mitään koskaan ymmärtänytkään ja kaikkien pitäisi pystyä sinun suurtarinaasi seuraamaan ja kun se on vaikeaa eikä helppoa niin on helpompi vaan luovuttaa ja marmattaa

vrt.ekonomitäti-keissi tässä ketjussa

-jos tilanteesi on vielä kurjempi ja silti olet positiivinen oletkin yhtäkkiä kilpailemassa kurjuudella(!) ohoo, tästäkin tässä ketjussa loistava esimerkki

summa summarum:

mitään muuta et voi olla kuin samaa mieltä ja valittaa. Empatia yhdistetään vain samaa mieltä olemiseen. Siinä on syy miksi köyhyys periytyy: toimivien mallien ja tapojen sekä varautumisen opettelu pitäisi alkaa jo nuorena. Pelkän rahan saaminen ei auta ketään jos ajatuskulku on se että lapsella muotivaatteet-> sitä ei kiusata, kampaaja->kuuluu normaalielämään.

Ei kuulu eikä pitäisi kuulua jos ei ole varaa. Sen ääneen sanominen on jotenkin paha paha asia tai sen yksinkertaisen asian että älä elä yli varojen ja jos olet jo tehnyt niin niin muuta tapojasi. Empatia sitä kohtaan että elämä on ollut paskaa tai tuonut inhottavia sattumuksia sarjassa ei tarkoita sitä että olisi samaa mieltä siitä että ainoa oikea tapa ratkaista asiat on valittaa kun on niin kurjaa.

Katkeroituminen, ahdistuminen, masentuneisuus eivät lopulta ole siinä mielessä kenenkään toisen vikaa että ne eivät vie toisten ihmisten elämästä taas yhtä päivää marmatukselle, vaan vain ja ainoastaan siltä joka näkee sen puoliksi tyhjän lasin. Ja muutosta ei tule ennen kuin sitä itse tosissaan pysyvästi haluaa.

Mutta sitähän ei kukaan halunnut kuulla koska selityksiä aina riittää.

Ap vastaa

Kiitos niistä fiksuista kommenteista, joita olen saanut.

Me emme elä todellakaan luksus elämää. Ihan tavallista kuuden hengen perhe-elämää johon erittäin harvoin kuuluvat mikään sellainen kiva mikä kuuluu monille normaaleille perheille. Meillä ei matkustella, ei suomessa eikä ulkomailla KOSKAAN, me emme käy kylpylöissä, huvipuistoissa yms... vaatteet ostan itselleni ja nuorimmaisilleni aina kirppiksiltä. Miehelle harvemmin löytyy mitään sopivaa ja kaksi vanhinta eivät tulisi pitämään mitään sellaista mikä ei heitä miellytä. On ihan sama muuten ostanko koulun juhliin juhlavaatetta vai en, koska sellaiset pitää koko perheellä olla kuitenkin muita kesäjuhlia varten. Kirppiksiltä saattaa löytyä jotain tai sitten ei. En minä halua kulkea oikeasti vaatteissa, joissa tunnen oloni epämukavaksi. Tuskin kukaan kulkee. Tälläkin herkellä päälläni on kauniit vaatteet, mutta kaikki kirppikseltä muutamalla eurolla löydettyjä. Kyse ei ole siitä, että arkipukeutumiseen meillä kauheasti rahaa laitettaisiin. Juhlissa kyllä on oltava juhlava. Etenkin kun kyseessä on erittäin läheisen juhlat. Se on myös juhlanjärjestäjän kunnioittamista, että sinne mennään hienosti pukeutuneena.

Kahden vanhimman maku syö suurimman osan ihan mistä budjetista vain. Koulumaailma on aika armoton huomauttelemaan ihan päivittäisestä pukeutumisestakin. Tiedän mistä puhun. Haluan myös, että vaikka itse kuinka vähällä kituuttaisin niin lapset saisivat elää normaali lapsuuden/teini-iän ilman jatkuvaa valitusta siitä kuinka ei ole rahaa siihen ja siihen. Ymmärrän toki kohtuuden. Meillä vanhimmat tytöt joutuvat kesäisin töihin ansaitsemaan omaa rahaansa. Usein myös viikonloppuisin tekevät jotain mistä saavat omaa taskurahaa. Emme kasvata heitä pumpulissa.

Rahatilanne huononi eroni myötä kauan aikaa sitten. Otin monenlaista lainaa pärjätäkseni yksin lasten kanssa. Masennuin. Vasta jälkeenpäin tajusin, että minulle olisi kuulunut puolet koko omaisuudesta. Kukaan ei tuota minulle tyhmälle kertonut. Ero oli niin kova paikka, että ei sellaiset tulleet mieleen. Nämä lainat ajoivat pikavippikierteeseen joka vei luottotiedot minulta ei nykyiseltä mieheltäni. Ulosottorekisteriä on vain minulla.

Kävin velkaneuvojalla kahteenkin kertaan pitkän odottamisen jälkeen. Minulla ei ole kuulemma  mitään hätää. Tämä tapahtui ennen luottotietojen menetystä. Se ärsytti suunnattomasti etten saanut mitään apua kun tilanne oli vielä niin "hyvä".

Pakko kommentoida, vaikka kaikkia viestejä en jaksanut lukea.

Juhlamekon ymmärrän, jos kyse esim. häistä. Ristiäisiinkin voi mennä juhlavissa arkivaatteissa. Kirpparilla tuli viikko sitten todettua, että merkki-mekkoja sieltä saa hintaan 15eur. Toki et saa isoa valikoimaa, mistä valita mieluisin, mutta tarjolla oli useita mekkoja eri väreissä ja niiden ovh:t tyyliin 70-200eur. Sen verran juhlamekkoja ostaneena tiedän. Lapsille oli vielä runsaammin valikoimaa. Itsekin ostin tytölleni aivan kuin uuden mekon kesän tuleviin häihin hintaan 7euroa eikä mekko ollut market-kamaa vaan astetta erikoisempi ja minun silmääni miellyttävä. Rahaa minulla olisi ostaa vaikka ovh-hintainen mekko, mutta säästän, kun on mahdollista. 

Kampaajalla hiusten leikkuun 3kertaa vuodessa käsitän, mutta en värjäystä tai muuta. Edelleen minulla jopa olisi tähän rahaa, mutta siskoni värjää hiuksenikaupan väreillä, koska kampaaja on niin kallis. Ikinä en ole hiuksia kampaamossa värjäyttänytt ja bruttopalkkani on 4000eur. Palkkani on mielestäni hyvä (asun pienessä kaupungissa, jossa suht edullista Suomen mittapuussa asua), mutta jos kuluttaisin surutta niin kyllä minä itseni rahavaikeuksiin saisin. Ei ne suuret tulot vaanpienet menot...

"Kävin velkaneuvojalla kahteenkin kertaan pitkän odottamisen jälkeen. Minulla ei ole kuulemma  mitään hätää. Tämä tapahtui ennen luottotietojen menetystä. Se ärsytti suunnattomasti etten saanut mitään apua kun tilanne oli vielä niin "hyvä"."

Ei ole mitään hätää... Eikö tämän jo olisi pitänyt laittaa herätyskellot soimaan ja pistää sinun/teidät toimimaan?

Ymmärrän, että ero ja yksinhuoltajuus ovat ottaneet tiukille. Tarkoitus on kuitenkin ravistella ap:ta: on otettava vastuu omista tekemisistä ja tekemättä jättämisistä.

Jos ei ole rahaa, niin sitten jätetään ne juhlapukineet ostamatta!

Tilanne on vielä hyvä jos taloudellista tilannetta voi parantaa myymällä jotain. Meillä ei ole mitään mitä myydä, asumme vuokralla mutta työttömyyden takia rahat on todella tiukilla. Parannusta tilanteeseen voi tuoda vain työ ja palkka ja se ei ole ihan oma valinta tai itsestä kiinni. Toisaalta ei se työkään mitään mullistavaa parnnusta toisi, muutama satanen lisää kuussa elämiseen. Tämä johtuu siitä että vaikka tienaisi pientäkin palkkaa niin kaikki tuet menetetään helposti heti joten käteen jää vain vähän enemmän kun työttömänä.

Vain hyväpalkkaiset työt tekisi merkittävän muutoksen meidän taloudelliseen tilanteeseen mutta sellaisesta ei voi edes haaveilla tässä työllisyystilanteessa kun edes sen huonopalkkaisen työn löytäminen on kiven alla.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 12:33"]

"Kävin velkaneuvojalla kahteenkin kertaan pitkän odottamisen jälkeen. Minulla ei ole kuulemma  mitään hätää. Tämä tapahtui ennen luottotietojen menetystä. Se ärsytti suunnattomasti etten saanut mitään apua kun tilanne oli vielä niin "hyvä"."

Ei ole mitään hätää... Eikö tämän jo olisi pitänyt laittaa herätyskellot soimaan ja pistää sinun/teidät toimimaan?

Ymmärrän, että ero ja yksinhuoltajuus ovat ottaneet tiukille. Tarkoitus on kuitenkin ravistella ap:ta: on otettava vastuu omista tekemisistä ja tekemättä jättämisistä.

Jos ei ole rahaa, niin sitten jätetään ne juhlapukineet ostamatta!

[/quote]

Ap vastaa

No haloo... todellakin soi hälyytyskellot tuossa vaiheessa. Siksihän velkaneuvojalle meninkin. Minulla ei ollut mahdollisuutta hoitaa velkojani tuon jälkeen niin että tilanne olisi ollut hallinnassa. Olisin kaivannut neuvoa ja tukea siihen miten toimia. En saanut sitä ja näiden vuosien aikana olen huomannut että maksujärjestelyitä saa, mutta niihin ei itse pysty kovin paljoa vaikuttamaan.

Tuohon, että alkaisin hoitaa velkojani voin kertoa, että tuleva veronpalautus kuittaa melkein kaiken ulosotossa olevan ja muita lainoja lyhennän sen mukaan mitä pystyn. Kyllä minä yritän maksaa, mutta tämä kuu on sattuneesta syystä ihan erityisen tiukka. Otan ehdottomasti vastuun omasta tilanteestani. Tulee olo, että parempi siis olla hiljaa kun purkaa kenellekään mitään omista murheista. Se on nähty. Viisastelijoita riittää.

Kampaajalla käynti ja juhlavaatteet ovat ihan ihmisen perusasioita. Meillä kampaajalla käydään kuitenkin vain noin 2 kertaa vuodessa leikkuuttamassa kuivat latvat. Kaikilla kun on hiustenmalli armollinen tuon malliin leikkaamisen suhteen. Jotenkin pöljää kommentoida, että "leikkaa itse, ei se haittaa vaikka ne olisi vinoon leikattu"....no en todellakaan pilaa kenenkään hiuksia leikkaamalla niitä minun taidoillani. Ymmärrän että jotkut rakennekynnet tai ripsipidennykset ovat luksusta ja niitä minulla ei ole. Hiustenleikkuu ja värjäys kampaajalla ei sitä kyllä ole. Värjään muuten lähes aina hiukseni itse. Joskus vaan on ammattitaitoisenkin niitä katsottava.

Siis oletko sinä 5 lapsen yh?

Minulla kun on ollut tosi tiukkaa rahasta niin olen joutunut valitsemaan ruuan ja mekkojen ja kenkien välillä. Eli sukulaisten juhlat on jätetty väliin (esim. häät jonne ei kehtaa ihan missä tahansa siistissäkään arkivaatteessa mennä) ja ostettu hyvää ja terveellistä ruokaa.

Vuosien aikana, eräänä tosi tiukkana vuonna jouduimme jättämään kolmet häät väliin koska ei ollut varaa ostaa hienompia vaatteita, ei matkustaa satojen kilsojen matkaa eikä ostaa hienoa lahjaa. Laitoimme siis kimppalahjan muutaman läheisen kanssa ja korttiin nimen.

Itselläni pitkä tukka jonka mies värjää kaupan väreillä, sillä 30€:lla ei täällä pääse edes niistä kuivista latvoista eroon.

Kevätjuhlaan lapset menee siisteissä vaatteissa ja jos kirpparilta löytyy sopivaa niin ihan juhlavaatteissa. Puhdas iho, puhtaat hiukset (tytöillä nätti kampaus) ja puhtaat, ehjät vaatteet on minusta ihan riittävät koulun kevätjuhlaan.

Minustakin jokaisella on oikeus käydä kampaajalla, jos ei muuhun ole varaa niin edes leikkauttamassa hiuksensa. Hiukset tovat koko ajan esillä, jos esim. työtön hakee töitä ja on "homsuisen" näköinen (vinoon leikatut hiukset marketin alekorin punaisella värjätyt) niin selvää on että työn saa toinen hakija jolla on hiuksissa luonnollinen väri ja siisti leikkaus. Mallin ja kampaajan voi sitten valita niin että on edullinen, ja sellainen malli jota ei tarvitse usein käydä leikkauttamassa.

Sanot, että onni ei koostu rahasta mutta että se raha helpottaa elämää paljon. No, kohdataanpa tosiasiat:

Sinulla ei ole tarpeeksi rahaa ylläpitämään elämää, jota haluat elää. 

Eli nyt sinulla on edessä sama, kuin niin monella muullakin on ollut: nöyrtyminen ja tilanteeseen sopeutuminen. Kampaajalle sinulla ei ole varaa mennä, joten värjää hiuksesi itse ja jos tukka on lyhyt, anna kasvaa ja jos pitkä, niin saat itsekin harottua ne kuivimmat latvat pois. Sinulla ei ole varaa ostaa uusia juhlavaatteita, ei edes itsellesi joten mitä teet? No menet niillä, mitä sinulla jo on! Kukaan ei katso että jaahas, tuolla on sama mekko kuin viime vuonna. Ja jos katsoo, sanot että downshiftaat. Se on aina coolia.

Oletko Facebookissa? Siellä on muutama todella hyvä kirppari josta löytyy tänä aikana paljon lasten juhlavaatteita edulliseen hintaan. Osta sieltä, jos on ihan pakko. 

Et kerta kaikkiaan voi mennä mukaan "koulussa ollaan julmia niitä kohtaan joilla ei jotain ole" - uttuun. Sinulla ei ole varaa mennä mukaan siihen. Nyt nostat ylpeytesi rippeet ja niiden kanssa sanot, ettei sinun tarvitse mennä mukaan siihen touhuun. Älä opeta lapsillesi, että tietyt vaatteet pitää olla tai että tietynlainen pitää olla, ollakseen jotain. Se ei pidä paikkaansa. Jotain voi olla viime vuoden juhlamekossa, ja jotain voi olla vaikka säästäisi viimeiset rahansa ruokaan eikä laita niitä kampaajaan. Jos et vaihda asennetta, olet kohta entistä enemmän suossa raha-asioittesi kanssa, ja samaan suohon kyllä oppoavat lapsesikin, sillä voi käydä niin ettei sinulla ole varaa ostaa yhtään mitään mistään. Mitäs sitten lapsillesi sanot? 

Käytkö sinä ap kampaajalla, ja ostelet uusia hienoja vaatteita vähillä rahoilla siksi, että haluat pitää kulissia yllä? Haluat näyttää että hyvin menee?

Juu, minä voisin antaa niitä neuvoja ja olen joitakin yrittänytkin tuolla aikaisemmin antaa, mutta kun aina löytyy jokin tekosyy olla sisäistämättä niitä/aina löytyy jokin vasta-argumentti ennen kuin edes yrität miettiä sitä mitä juuri luit. Sinua ärsyttää, niin kuin jo aikaisemmin tuolla kerroit, kun joku yrittää kertoa sinulle totuuksia.

T: ekonomitäti, jolla oli todella niukka lapsuus ja nuoruus... Eikä niitä uusia juhlavaatteita ole pakko hankkia (muka perusasioita!)! Jos ei ole rahaa, niin ei ole.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 13:09"]

Minustakin jokaisella on oikeus käydä kampaajalla, jos ei muuhun ole varaa niin edes leikkauttamassa hiuksensa. Hiukset tovat koko ajan esillä, jos esim. työtön hakee töitä ja on "homsuisen" näköinen (vinoon leikatut hiukset marketin alekorin punaisella värjätyt) niin selvää on että työn saa toinen hakija jolla on hiuksissa luonnollinen väri ja siisti leikkaus. Mallin ja kampaajan voi sitten valita niin että on edullinen, ja sellainen malli jota ei tarvitse usein käydä leikkauttamassa.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 13:43"]

Juu, minä voisin antaa niitä neuvoja ja olen joitakin yrittänytkin tuolla aikaisemmin antaa, mutta kun aina löytyy jokin tekosyy olla sisäistämättä niitä/aina löytyy jokin vasta-argumentti ennen kuin edes yrität miettiä sitä mitä juuri luit. Sinua ärsyttää, niin kuin jo aikaisemmin tuolla kerroit, kun joku yrittää kertoa sinulle totuuksia.

T: ekonomitäti, jolla oli todella niukka lapsuus ja nuoruus... Eikä niitä uusia juhlavaatteita ole pakko hankkia (muka perusasioita!)! Jos ei ole rahaa, niin ei ole.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 13:09"]

Minustakin jokaisella on oikeus käydä kampaajalla, jos ei muuhun ole varaa niin edes leikkauttamassa hiuksensa. Hiukset tovat koko ajan esillä, jos esim. työtön hakee töitä ja on "homsuisen" näköinen (vinoon leikatut hiukset marketin alekorin punaisella värjätyt) niin selvää on että työn saa toinen hakija jolla on hiuksissa luonnollinen väri ja siisti leikkaus. Mallin ja kampaajan voi sitten valita niin että on edullinen, ja sellainen malli jota ei tarvitse usein käydä leikkauttamassa.

[/quote]

[/quote]

Ap vastaa

Ensiksikin ekonomiäiti... et edes lainannut minun tekstiäni vaan jonkun muun.

Minä vastaan totuuden mukaisesti... ei sinun neuvosi välttämättä ole niitä oikeita ja sellaisia jotka tässä tilanteessa auttaa. Tosi moni rikas neuvoo leikkaamaan hiuksensa itse, käyttämään sanomalehteä vessapaperin sijaan, menemään farkuissa ja teepparissa juhliin yms.. epäasiallista. Se on kultalusikka suussa ja 20euron pentikin mokkakuppi kädessä helppo kertoa muille miten pidättäytyä kaikesta normaaliin, köyhänkin elämään kuuluvista asioista.

En toden totta mene juhliin ilman fiksua päälle pantavaa. Kyllä ihmisellä pitää jonkinlainen raja olla...ihan sama jos menisin uimahalliin alasti!!

Minäkin olen ollut köyhän perheen lapsi enkä halua omien lasteni kohtaavan samanlaista köyhyyttä ja onnetonta ilmapiiriä kotona. Onni ei koostu rahasta, mutta se helpottaa elämää hyvin paljon ja rahattomuus luo synkän varjon kaiken ylle.

Kiitos teille kohtalotoverit! Minä vetäydyn omiin oloihini ja mietin miten tästä selvitä.

Ongelmasi ap on asenne. Kuvailet elämääni, se on ollut tuollaista aina, lapsuudesta saakka. Me asutaan vuokralla, loppuunpalanut opiskelija ja loppuunpalanut aloitteleva yrittäjä, toisen äiti kuolinvuoteella elinaikaa tunteja-päiviä, toinen odottaa lääkäriaikaa tutkimuksiin syöpäepäilyjen vuoksi, parisuhde rakoilee, perintätoimistoon maksetaan 300€ kuussa, toinen täysin tuloton ja toinenkin melkein, lapsen synttäreitä ei ollut varaa järjestää, kampaaja jouduttiin perumaan, syöpätutkimukseen 2kk jono julkisella ja yksityiseen ei varaa kuin ehkä seuraavasta lapsilisästä, yöt mennään 3-5 tunnin unilla, en vaan enää jaksa ajattelen joka päivä, ahdistaa koska mulla on hyvä mies mutta silti oon ihastunut pahasti toiseen, suurperhettä pyöritän ja tienaan yksin vähemmän kuin saataisi sossusta.

Sulla on elämä vaikka tukka onkin ruma. Tajusin jotain katsoessani ihmistä joka ei enää jaksa pysyä hereillä jotta jaksaisi olla edes rakkaidensa kanssa, joka ei koskaan enää kävele, syö, näe lapsenlapsiaan, lastensa häitä, ensi joulua. Mulla ei ole rahaa tutkimukseen joka voisi pelastaa elämäni mutta kaupan väri tukkaan maksaa vaan 13€, laitan sen ja olen iloinen että on vielä tukka päässä. Lapsillani ei oo juhlamekkoa mutta niillä on vielä äiti. Se on kovin suhteellista minkä antaa ahdistaa. Itse tein hulluna töitä niin että paloin loppuun ja silti oltiin pienituloisia. Nyt loppuu nekin tulot, mutta mulla on taas aika ja vapaus yrittää ja ponnistella omaan tahtiin. Kyllä se välillä vituttaa kun rahaa ei ole, mutta en mä sitä niin ajattele, ajattelen sitä mitä on. Jos köyhyysvitutus kasvaa liian suureksi teen muutaman kk jotain kakkaduunia että saa muutaman satasen enemmän ja pääsee pahimman yli. Sitten kun jaksan, nyt terveys reistailee ja pitää vähän huilia.

Ai niin, meillä ei ole edes sitä taloa enkä sitä itke, en edes sitä että että ei ole nyt rahaa ja voimia tehdä loppuun lastenhuoneen uudistusta vaan lapset nukkuu patjoilla lattialla rojun keskellä. Jotenkin tuntuu että olen onnellisempi kuin ap, vaikka köyhempi. Otan ilon irti siitä mistä saan, vaikka siitä että yhden laskun sain maksettua, viisi jäi maksamatta. Kun elämä on täynnä paskaa ja kaikki kaatuu niin siinä on vaan kaksi vaihtoehtoa: nousta sen paskan alta tai jäädä siihen makaamaan. Pitää muuttaa sen minkä voi ja mitä ei voi muuttaa, sitä on turha itkeä kun ei se elämää ainakaan paremmaksi tee.

t. Köyhä, sairas, väsynyt mutta onnellinen ja toivoa täynnä

Köyhä, sairas.. Jne lisää:

Niin siis tarkoitin sanoa että mun elämä on hyvää ja onnellista eikä ollenkaan köyhää kuin ehkä jonkin ap:n keskiluokkaisen mittapuun mukaan. Normaalia elämää, jos ei ole varaa johonkin niin sitten ei ole ja thats it. Jokaisen elämä on ihan sitä samaa ettei ole varaa johonkin mitä haluaisi.

,