Te joilla on DIAPAm käytössä, mistä syystä saitte sen?

Masennuslääkkeet masennukseen ja ahdistukseen, sekä Opamoxia tarvittaessa pahimpiin ahdistuskohtauksiin. Menin terveyskeskukseen ja itkin lääkärin vastaanotolla. Lääkäri ei epäillyt hetkeäkään masennukseni todellisuutta. Hän kuunteli minua myötätuntoisesti ja vieläpä halasi minua, kun olin lähdössä pois vastaanotolta. Myös jatkotoimenpiteet hoidettiin mallikkaasti. Muistelen lääkärini empaattisuutta vieläkin hyvillä mielin. 

Mielestäni sinun pitää kertoa lääkärille rehellisesti omista ongelmistasi (avio-ongelmat, veljen tapaturma, univaikeudet), jotta lääkäri osaa hoitaa sinua oikealla tavalla. Itkemistä ei tarvitse hävetä. Olen oppinut sen masennukseeni liittyvän itkuherkkyyden vuoksi. On ollut pakko hyväksyä, että itku tulee, kun vähänkin liikutun ilosta ja varsinkin surusta ja ahdistuksesta.

Jos et ole vielä käynyt lääkärissä, käy ihmeessä. Aloita terveyskeskuksesta saadaksesi oikeanlaisen lääkityksen. Jos hyvin käy, saat myös lähetteen mielenterveystoimistoon, vai mikä mt-keskus se nykyään on, ja saat lähetteen terapiaan, jossa voit saada apua omiin mm. avio-ongelmiisi.

Ahdistukseen ja masennukseen.

Niskajännitykseen, kun relaksantit ei mulla toimi. Ahdistukseen (esim kuolemantapaukset perheessä) olen aina saanut opamoksia (ja jopa pyytänyt), koska diapam tekee musta tosi ärtyisän. 

Sanoo vain lekurille, että haluaa olla diapameilla käyvä hörhö. Se riittää.

Kun äitini kuoli hoitovirheeseen aikoinaan hyvin nuorena, olin itse n. 20v sain 10kpl diapameja haitajaisten ajaksi.

Surut on surtava eikä niitä saa peittää lääkkieden alle. Ymmärrän hyvin sinun tunteesi ja olosi, mutta turhaan häpeät romahtamistasi. Ellet anna itsesi saada oikeaa apua ja myös itkeä kunnolla, patoat kaiken sisääsi ja joudut syömään noita lääkkeitä aina. Paitsi ettei kukaan lääkäri kirjoita noita kovin pitkäksi aikaa.

Minusta lääkäriin satsaaminen on hyvä satsaus. Enemmän se auttaa kuin kampaaja, jonna naiset on aina innolla laittamassa rahaa kuitenkin. Tai kasvohoitoon tai uuteen juhlamekkoon. Mietipä, jos sittenkin satsaisit psykiatriin ja saisit sopivammat lääkkeet.

Särkylääkkeeksi sain kerran reseptin diapamia. Oli niin kovat kivut, etten saanut unta ja heräsin yölläkin särkyyn. Yhden otin ja loput palautin apteekkiin. En tykännyt siitä pöhnästä. Kauheaa myrkkyä.