Mikä vaivaa ihmistä, joka ei saa laihdutettua?

Yksi simppeli neuvo on:

Käy kaupassa vain harvoin, ja silloinkin vain kylläisenä! Näin kotoa ei mieliteon iskiessä löydy suklaata, keksejä tms., vaan pikkunälkään pitää syödä jotakin terveellisempää.

Jos kauppaan menee nälkäisenä, niin tulee helposti poimittua hyllystä erilaisia herkkuja mukaan.

Pitää olla motivoitunut. Niin että se laihtuminen on oikeasti tärkeämpää kuin mättäminen. Itsekin huomaan että on tullut tavaksi illalla sohvalla syödä ja juoda vaikka mitä kun lapset on laitettu nukkumaan. Ei pääse mihinkään, pakko olla kotona, ruoka ja telkkari on ainoa viihdyke. Toki voisi myös jotain jumppa-dvd:tä kaivaa esiin mutta ei vaan enää illalla jaksa. Itse siis luulen että aika moni syö päivän mittaan normaalisti mutta sitten iltaisin homma repeää käsistä. Jos jollakulla olisi tähän iltaherkutteluun vinkkejä niin ottaisin mielelläni vastaan! Niin ja siis vaikka kuinka yritän syödä esim. viinirypäleitä karkin sijaan niin lopputulos on että syön ne molemmat..

Laihduttaahan voi aika lailla kahdella eri tavalla. Joko nopeasti jättämällä kaikki hyvä pois tai hitaasti elintapoja muuttamalla. Itse kannatan jälkimmäistä, koska silloin jojoilu jää pois. Hyvä kysymys onkin, että miksi kaikista herkuista pitäisi luopua kokonaan. Onko elämä elämisen arvoista, jos loppuelämän joutuu olemaan laihdutuskuurilla? Siksi kannattaa valita sellaiset elämäntavat, että ne kestävät juustot ja pullat, jos niistä pitää.

Itse listaisin ylös lempiruokani ihan ensimmäiseksi. Ne mitä tulee oikeasti myös syötyä. Minulla ne olisivat seuraavat: Lasagne, tortillat, sienirisotto, parsakeitto, dippikastike, salmiakki. Nämä olisivat minulla niitä sallittuja herkkuja. Risotto ja parsakeitto ovat aikamoisia kaloripommeja, joten niillä herkutellaan harvemmin. Lasagnesta on helppo opetella tekemään kevyempiä versioita sen rasvaisen herkkuversion rinnalle. Tortillat ovat suhteellisen kevyitä syötäviä mutta itse tungen sinne smetanaa ja fetaa kaikkien kasvisten lisäksi. Salmiakista on löytänyt merkkaripussin, joka on hyvää mutta jota ei tule ahmittua koko pussia kerralla. Dippikastikkeet olen alkanut tekemään kermaviilin sijaan jogurttiin ja sipsien sijaan ja lisäksi dipattavaksi myös kasviksia. 

Sitten varsinaiseen ruokailuun. Ruokailu aloitetaan aina täyttämällä lautasesta puolikas salaatilla, ellei kyseessä ole keitto. Loppu täytetään varsinaisella ruualla. Salaatin ei missään nimessä tarvitse olla perusvihreäsalaatti, vaan se voi käsittää kasviksia pitämässäsi muodossa. Lounasravintoloiden salaattivalikoimasta voi saada vihjeitä. Marinoidut pavut vievät esimerkiksi nälkää hyvin. Valitse kastikkeeksi hyvää viinietikkaa tai jos jokin salaatti sitä suorastaan vaatii niin omaa lemppariasi. Laihis ei kaadu muutamaan huonoon valintaan. 

Sovita ruokailut rytmiisi. Jos et ole aamupalaihminen, niin ei sitä aamupalaa ole pakko syödä aamupala-aikaan. Itse syön sen vasta parin tunnin päästä heräämisestä, jolloin nopeimmat ovat jo lounaalla. En myöskään voisi olla syömättä klo 18 jälkeen, koska silloin vasta ehdin kotiin. Koita kumminkin välttää iltanapostelua. Syö, jos sinulla on nälkä, älä huviksesi. Tee ruoka-ajat parin tunnin heitoilla, jolloin syödään, silloin napostelun himonkin pitäisi pysyä aisoissa. Jos tekee mieli jotain, kokeile ensin juoda ja syö sitten purkkaa. Jos edelleenkin tekee mieli, syö vaikka banaani ja voileipä. Opit kyllä jossain vaiheessa tunnistamaan, koska sinulla on nälkä ja koska tekee mieli herkkuja. Herkkujakin voit syödä mutta niiden ahmimiselta välttyy, kun olo on kylläinen. 

Edellä mainittu ruokapäiväkirjakin on hyvä. Sitä ei edes tarvitse tehdä kovin montaa kertaa, kun sen vaikutus alkaa jo näkyä. Muista vain olla rehellinen. En tiedä onko totta mutta uskoisin, että laihdutus on kivempaa ja helpompaa, kun suuhun laittaa ruokaa, joka tuo myös nautintoa. Opettele siis tekemään tai etsimään ruokia mistä pidät. Elimistökin on tyytyväisempi, kun saa maistella monipuolisesti makuja. Muista myös keskittyä syömiseesi. Jos katselet samalla telkkaria tai luet, niin elimistö ei edes huomaa, että lappaat sinne ruokaa. Kehitä television katselemisen oheen jokin muu oheistoiminta, jos et osaa passiivisesti katsoa ruutua. Itse pidän neulomisesta ja korjailen välillä vaatteita. Lakkaan myös kynnet television ääressä ja venyttelen.

Sanoit ettet pidä liikunnasta. Se on ihan ok, ei kaikki pidä siitä. Liikunnalla voit kuitenkin saada elämääsi vähän pirteyttä, kun et hengästy kokoaikaa. Esimerkiksi pieni venyttely televisiota katsellessa auttaa nopeasti. Kävele lähikauppaan ja tule vaikka bussilla takaisin, jos matka on pitkä. Jos teet usein heräteostoksia, anna niihin lupa ainoastaan silloin, jos olet harrastanut hieman hyötyliikuntaa. Sen ei tarvitse olla paljon, hissin vaihtaminen rappusiin tai käveleminen bussin sijaan. Mitään 10 km lenkkejä verenmaku suussa ei todellakaan tarvitse alkaa tekemään. 

Opettele myös rakastamaan itseäsi. Et ole oikeasti ruma ja lihava. Mieti mitkä ovat parhaat puolesi ja korosta niitä. Vaihda hiustyylisi pukevaan ja jos sinulla on kauniit pohkeet näytä ne kansalle. Jos sinua pelottaa miltä näytät julkisella paikalla, kokeile kotona. Laita vähän värikästä huulipunaa ja katso pidätkö näkemästäsi. Älä käytä farkkuja, jos ne ahdistavat, vaan kokeile mekkoja. Jos inhoat käsivarsiasi mutta olet ylpeä kauniista rinnoista hanki hihallisia mekkoja, joissa on avonainen kaulus. Uskalla elää ja olla kaunis.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 12:03"]

Yksi simppeli neuvo on:

Käy kaupassa vain harvoin, ja silloinkin vain kylläisenä! Näin kotoa ei mieliteon iskiessä löydy suklaata, keksejä tms., vaan pikkunälkään pitää syödä jotakin terveellisempää.

Jos kauppaan menee nälkäisenä, niin tulee helposti poimittua hyllystä erilaisia herkkuja mukaan.

[/quote]

Minulla ainakin on todella harvoin nälkä ja silti painoa yli 90kg (170cm) ja tunnesyöppöilen aina kun vähänkin ahdistaa. Jossain TV-ohjelmassa kerrottiin että ylipainoisilla ei itse asiassa ole päivän paaston jälkeen sen enempää nälkä (vai oliko peräti pienempi nälkä kuin nomipainoisilla?), mutta he eivät tulleet kylläisiksi yhtä helposti. Liittyi jotenkin hormoneihin.

Itse pystyn pysymään ruodussa niin kauan kuin en sorru mihinkään, eli siis jos sorrun yhteen keksiin niin sitten menee 2 pakettia keksejä ja himo vain kasvaa sitä mukaa kuin syön. Sen takia olen nyt yrittänyt pitää pari kertaa viikossa päivän jolloin syön vain muutaman purkin raejuustoa tms. Yllättävästi se tuntuu minun kohdalla toimivan parhaiten työpäivinä, kun ei ole niin hirveästi aikaa miettiä miltä tuntuu, kun on kiire juosta pää kolmantena jalkana. Toistaiseksi ei ole tuokaan konsti painoa pudottanut, mutta katsotaan nyt vielä.

Minulla paino lähti laskuun kuin itsestään, kun sain lievän masennukseni hoidettua. 

Kannattaa oikeasti kokeilla tuota aamupäiväsyömistä. Ennen olin armoton iltasyöppö ja jouduin usein nousemaan yölläkin välipalalle. Pihistelin kaloreita pitkin päivää saadakseni iltapalan juuri ennen nukkumaanmenoa ja kesti kauan ennenkuin uskalsin kokeilla muutosta ruokailurytmiini. Sitten lähdin kuitenkin kokeilemaan tuota muistaakseni Patrik Borginkin suosittelemaa runsasta aamupalaa ja lounasta (puolet päivän kaloreista ennen iltäpäivää) - ja kas kummaa, illalla ei enää ollutkaan nälkä! Uskon, että meitä ihmisiä on moneksi, ja mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle, mutta joskus voi olla syytä kokeilla ennakkoluulottomasti jotakin uttaa.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 12:34"]

Minulla paino lähti laskuun kuin itsestään, kun sain lievän masennukseni hoidettua. 

[/quote]

Minulla tuokaan ei ole vielä toiminut, vai olenko sitten vieläkin masentunut. Paino nousi nopeasti melkein 40 kiloa, kun sairastuin uupumukseen ja masennukseen. sitä ennen olin siis hoikka.

45

Itse 60kg laihduttaneena voin sanoa, että jumalauta teillä on "faktat" ja neuvot ihan päin vittua.

Pysyvään painonpudotukseen johtava elämänmuutos on niin iso asia, että mikäli riittävää motivaatiota ei ole, luvassa on vain pettymyksiä. Pettymyksiä, jotka ruokkivat itseään ja tuovat lisää pettymyksiä. 

Kokeile katsella asiaa eri kanteilta: mitä hyvää painonpudotus tuo elämääsi? Vaatteet mahtuisivat päälle, jaksaisit liikkua enemmän, tuntisit itsesi viehättävämmäksi jne.

Älä liitä tunteita syömiseen, älä syö herkkuja lohduttaaksesi itseäsi äläkä rankaise itseäsi siitä jos et ole syönyt niin terveellisesti kuin olisit toivonut.

Kesäisiä juhlia ajatellen, älä rankaise itseäsi siitä jos suunnittelemasi mekko ei mene päälle vaan osta uusi, sellainen johon mahdut nyt. Tärkeintä olisi kuitenkin että voisit hyvin niin fyysisesti kuin psyykkisestikin ja jatkuva itsesyyttely on henkistä väkivaltaa.

Kohtele sekä ruumistasi että päätäsi arvostaen ja kunnioittaen. Tähtää kuitenkin parempaan, sellaiseen olotilaan jossa tuntisit eläväsi hyvää elämää. Elä nyt, mutta suunnittele parempaa tulevaisuutta.

Tsemppiä!

Ihan mielenkiinnosta kysyn, että miten te, joille ei riitä se yksi keksi vaan menee koko paketti, jos kaapista vain löytyy, ja jotka olette onnistuneet pudottamaan painoa, olette onnistuneet PITÄMÄÄN sen painon? Ettekö te enää ikinä osta niitä keksipaketteja? Vai onko elimistö laihdutuksen aikana onnistunut säätymään uudestaan niin, ettei sitä koko keksipakettia sitten enää tee mieli? En kysy tätä mitenkään piruillakseni, vaan uteliaisuudesta. Kuulostaa vain niin surulliselta loppuelämää ajatellen nämä neuvot, ettei kaupasta enää saa tuoda kotiin mitään herkkuja.