Mikä vaivaa ihmistä, joka ei saa laihdutettua?

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 00:36"]

Ei tota vettäkään kannata juoda määräänsä enempää. Miksi opettaa elimistöä mihinkään luonottomaan. Vettä juodaan kun on jano. Siksi janontunne on olemassa.

Vaihda aamupala smoothieen. Smoothieita on joka lähtöön ja terveellisempiä kuin kaurapuuro ja leivän mutustaminen.

Päivällä älä syö mitään

Iltapäivällä välipala: maitoon tehtyä raakaa kaakaoo ja pala jäätelöa. Pieni pala vain.

Illalla lämmin ateria ettei tarvi tyhjälllä mahalla nukkumaan mennä. Eli laita kanan paisti uuniin ja syöt sen suikalevihannesten ja tomaattikastikkeen kera. Nam nam, eikä lihota.

[/quote]

Ja tällä tavallahan ihminen jaksaa, haluaa ja pystyy syödä loppuelämänsä? 

Aamulla kannattaisi kyllä syödä myös jotain proteiinipitoista, lisätä vaikka kaurapuuroon raejuustoa tai smoothieen jogurttia tai maitorahkaa. Pitää paremmin nälkää kuin pelkät hiilarit. Eikä kaurapuurossakaan vikaa ole jos siitä tykkää, mutta voihan siihenkin heittää vaikka marjoja tai syödä hedelmän sivussa.

Päivällä minusta kannattaa syödä ihan reippaasti, silloin on helpompi pysyä kohtuudessa illallakin. Moni syö päivällä niukasti, ehkä ihan tietoisestikin pihtaa kaloreita iltaa varten, ja illalla vedetäänkin sitten jääkaappi tyhjäksi kun mikään ei riitä nälkää tyydyttämään.

Joka aterialla jotain proteiinipitoista ja kasviksia tai marjoja/hedelmää. Mielellään myös niitä hyviä rasvoja, rypsi- tai oliiviöljystä, pähkinöistä, jyvistä tai avokadosta.

Hyviä neuvoja. Joo lopeta negatiivisten asioiden miettiminen ja keskity positiivisiin. Aloita siitä että syöt terveellisesti, ja ainakin tekee mieli jauhaa tai syödä niin syö mutta valitse se terveellisempi vaihtoehto, eli hedelmät ja ruisleipä(100%) tai niinkuin mulla hapankorppu ja päälle raejuustoa. Ja lisää runsaasti hyviä vähärasvaisia proteiineja päivään. 

Syötkö aamulla puuroa? Tee näin: keitä kaurapuuro niin että laitat puolet kaurahiutaleita ja puolet kauraleseitä, hauduta hyvin. Laita puuron sekaan sitten pellavansiemenrouhetta ja raejuustoa. Muista hyvät rasvat.

Tee pitkiä kävelylenkkejä,Tsemppiä!

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 00:27"]

[quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 23:33"]

Aloita siitä, ettet vain enää osta kotiin mitään epäterveellistä. Kun suklaalevyjä ei ole nurkissa, ei niitä tule syötyäkään.

[/quote]

Vaikka niitä ei oliskaan pöydillä niin jemmasäilöissä on kuitenkin aina levy tai pari

[/quote]

No sitten tyhjennät ne kaikki jemmasäilötkin. Heität vaikka roskiin ja Fairyä päälle, jos ei muu auta. Pointti nimenomaa on se, että kotona (eikä pihalla, autossa...) ei ole missään piilossa tai näkyvillä herkkuja.  

Sinulla on vain huono itsekuri. Ei se laihduttaminen mitään ydinfysiikkaa kuitenkaan ole, se vain vaatii selkärankaa, että osaa pitää halut kurissa ja myös aikaa. Tuntuu että ihmiset luovuttavat laihduttamisen suhteen liian nopeasti, kun tuloksia ei näykään muutamassa viikossa.

Itsekuria ihmiset. Sillä te pärjäätte.

Mä en syö kaurapuuroa, koska mun maha alkaa murisemaan tunnin parin päästä. Tulee siis aivan tajuton nälkä sen jälkeen. Mun mies syö aina kaurapuuroa ja se saa hänen elimistönsä toimimaan. Hyvä ja halpa aamupala hänelle. =)

Iltasyöminen on myös mun pahin pahe. Saatan syödä vaikka ei ole edes nälkä. Syön myös telkkarin ääressä, jonka olen huomannut olevan viimeinen virhe ja tänään aion yrittää lopettaa sen paheen.

Kieltämättä mun ajatukset ovat nykyään tosi negatiivisia. Ilma lämmennyt, talvivaatteita ei voi enää käyttää ja yritän löytää kesävaatteita, jotka mahtuvat päälle ja ihmettelen itseäni miksi on pitänyt syödä itsensä tähän kuntoon.

Tänä aamuna aloitin aamupalan ruisleivällä ja yritän suhtautua positiivisesti ja keksin itselleni tekemistä ettei koko päivä pyöri syömisen ympärillä ja yritän alkaa syömään teidän neuvojen mukaan. 

Ap

Kymppikilo ylipainoa ei vaikuta terveyteen (jos elää muuten terveellisesti), ihmissuhteisiin (jos liikkuu normaalien, tervepäisten ihmisten kanssa) eikä oikein mihinkään muuhunkaan.

Sinun suurin vaarasi, ap, ei ole nyt se paino joka sulla on, vaan se, että tuolla nykyisellä asenteellasi sinulle kehittyy masennusta ja epäterve suhtautuminen syömiseen. Olen nähnyt todella monen ihmisen noudattavan samaa kaavaa kuin sinä; ensin lihotaan, sitten kuvitellaan että itseä rankaisemalla lakataan syömästä, ja sitten inhotaan ja hävetään itseään niin, että eristäydytään muista ihmisistä, kielletään itseltä kaikki kiva. Ja jäljelle jää - tadaa - ainoana mielihyvän lähteenä ruoka, jota syödään itseltäkin salaa.

Pointti ei ole siinä, että ole inhottava itsellesi ja kehollesi, vaan että olet  hyvä sille. Sinulla on terve keho joka yrittää parhaansa että voisit elää hyvää elämää. Kiitä kehoasi siitä, ja anna sille mitä se tarvitsee; kunnon ruokaa, liikuntaa, kosketusta, kauniita vaatteita, naurua ja ystävien seuraa. Kaikki näkevät ylipainosi, eikä se heitä haittaa. Se, että tätä menoa muutut toiseksi ihmiseksi, surettaa ja haittaa heitä varmasti.

Jos sulla alkaa olla enemmänkin ajatuksia, että elämä on pilalla kymmenen kilon ylipainon vuoksi, käy juttelemassa asiasta jonkun kanssa. Keskusteluapua löytyy terveysasemilta, työterveyslääkäristä jne. Sinä et todellakaan ole ensimmäinen ihminen, joka sinne menee juttelemaan siitä, että on epämääräisen paha ja turhautunut olo, ja että on itseensä pettynyt. Sinussa on voimaa, joka pitää vaan herätellä.

Tsemppiä!

Mulla oli pahimmillaan 30 kiloa ylipainoa, mutta ei hengitysvaikeuksia, jaksoin ihan normaalisti liikkua (tosin en juosta), ja kengätkin sain jalkaan ilman ongelmia.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 00:36"]

Ei tota vettäkään kannata juoda määräänsä enempää. Miksi opettaa elimistöä mihinkään luonottomaan. Vettä juodaan kun on jano. Siksi janontunne on olemassa.

Vaihda aamupala smoothieen. Smoothieita on joka lähtöön ja terveellisempiä kuin kaurapuuro ja leivän mutustaminen.

Päivällä älä syö mitään

Iltapäivällä välipala: maitoon tehtyä raakaa kaakaoo ja pala jäätelöa. Pieni pala vain.

Illalla lämmin ateria ettei tarvi tyhjälllä mahalla nukkumaan mennä. Eli laita kanan paisti uuniin ja syöt sen suikalevihannesten ja tomaattikastikkeen kera. Nam nam, eikä lihota.

[/quote]

Eipä voi paljon paskempaa ruokaneuvoa antaa... 

Yleisesti kysymykseen mikä vaivaa ihmistä joka ei pysty laihduttamaan... Toisinaan vaivaa masennus. Toisinaan syömishäiriö, erityisesti BED. Tavallisinta on kuitenkin että on vain heikko impulssikontrolli, siis kun tulee mielihalu syödä, sitä vaan syö, kun vahvemman impulssikontrollin omaava toteaisi että joo, tekee mieli, mutta koska minulla on ylipainoa niin joko syön jotain kevyempää ja terveellisempää tai en syö nyt ollenkaan koska kyseessä ei ole nälkä vaan pelkkä mieliteko. 

Impulssikontrolli on onneksi ihan opeteltavissa oleva asia ja sen oppimisesta on yleensä hyötyä muillekin elämän osa-alueille. Kannattaa aloittaa omien mielenliikkeiden tiedostamisesta, siis oman ajatus- ja tunnemaailman tarkkailusta. Näin niihin saa sellaista etäisyyttä, että pystyy ikään kuin tarkkailijana päättämäään minkä mielessä liikkuvien impulssien mukaan oikeasti tahtoo mennä ja minkä ei. Tätä ei opi päivässä tai kahdessa, mutta kun aina palaa tarkkailemaan ja arvioimaan ajatuksiaan ja halujaan, ajan kaanssa taito vahvistuu kestämään jopa vaikeat tilanteet. Alkuun impulssikontrollia voi helposti horjuttaa esim. unettomuus tai stressi.

Mulla on ylipainoa 7 kg ja vihaan itseäni. Joku voisi närkästyä siitä että pidän 7 kg ylipainoa ylipainona, varsinkin kun nykypainoni ei edes lähellekään ylitä mun pituisen normaalipainon rajaa. Meillä kaikilla on omat kauneusihanteemme joihin haluamme mahtua. Toisille on ok olla pullukka mutta toiset haluavat luonnostaan olla hoikkia. Mä en halua olla läski ja selitellä kaikille että naisilla pitää olla kurveja tai mistä tarttua yms. muuta säälittävää.

Mulla ei ollut paljoa ylipainoa, jotain 5-10 kg bmi:llä mitattuna. Laihduttaminen oli koko ajan suunnitelmissa ja sen piti alkaa huomenna, maanantaina, kuun vaihteessa jne. Ennen sitä käänteentekevää huomista, maanantaita, kuun vaihdetta jne. voikin syöpötellä, kun vielä sai. Sitten tuli huominen, maanantai, kuun vaihde tmv. ja laihdutus alkoi. Sitä kesti korkeintaan kaksi päivää ja ajattelin, että plääh, kaikki meni plörinäksi, kun söin ylimääräisen keksin, leivän, tomaatin tmv. Aloitan huomenna, maanantaina, kuun vaihteessa tmv. ja syön vapaammin siihen saakka. :) Kuinka ollakaan, tällä tyylillä onnistuin vain lihomaan. Sitten rakastuin, perustin perheen ja sain 10-15 kg lisää. Ajattelin, että nyt riitti oikeasti. En enää suunnitellut laihdutusta, vaan söin oikeasti vähemmän. Paino putosi 25 kg. Laihduttaminen on yhtä helppoa tai vaikeaa kuin tupakoinnin lopettaminen. Kyse on päätöksestä meillä terveillä ihmisillä.

Moi ap,

joku jo tuolla viittasikin siihen, että varsinainen ongelma ei ole tuo ylipainosi - se on vain seuraus jostain isommasta ongelmastasi...

"Mä inhoan itseäni sydämeni pohjasta tämän kokoisena" Minkä kokoisena et inhoaisi itseäsi? Mä itse tajusin, että painoni on ollut alimmillaan 54 kg (erittäin hoikka mulle) ja 73 kg (ylipainoinen), ja olen aina inhonnut itseäni sen kokoisena kuin olen ollut. Mun tämän hetken työstäminen liittyy tähän itseinhoon - ei painon muuttamiseen. Mieti, mitä itsessäsi inhoaisit, jos painosi olisi täydellinen? Voisiko olla mahdollista, että sitten kun et inhoaisi itseäsi, painosi muuttuisi itsestään tai oma asenteesi olisi sellainen, ettet inhoisi itsäsi...

"En käy missään, koska olen ruma ja lihava." Eli koet olevasi ruma. Tämäkin kertoo enemmän siitä, että sinula on vaikeuksia hyväksyä itseäsi. 

"Mulla on hengitysvaikeuksia." Mikä sua ahdistaa? Elämäntilanteessa, muu kuin paino? Entä jos suuntaisit energiasi siihen, että voisit hengittää vapaammin - että sulla olisi tilaa olla oma itsesi - että sua ei ahdistaisi?

"Vaikeuksia saada kenkiä nauhoitettua" Onko kehosi joustava, taipuuko selkäsi? Miten muuten elämässäsi - oletko joustava eri tilanteissa, sopeudutko helposti uusiin tilanteisiin? Onko elämäntilanteesi tällä hetkellä vaikea, onko joitain asioita, joihin et haluaisi suostua, mutta tunnet, että sinua pakotetaan?

"Mulla on niin paljon henkisiä ja fyysisiä oireita lihavuudestani, vaikka en olekaan mikään tosi lihava enkä silti saa laihdutettua." Mitä kaikkia henkisiä ja fyysisiä oireita sinulla on? Entä jos lihavuutesi on yksi näistä henkisistä ja fyysisistä oireistasi? Mikä silloin olisi oireittesi lähde, syy?

"Mua niin vituttaa, kun aikuinen ihminen käyttäytyy näin tyhmästi!!!" Mihin olet ajatellut suunnata tämän energiasi? Millä tavalla itsesi haukkuminen parantaa oloasi? Miten se on auttanut sinua kohti parempaa elämää, omia, hyviä tavoitteitasi? Voisiko löytyä muita tapoja lähestyä itseäsi? Entä, jos kuvittelisit, että katsot omaa tilannettasi ulkopuolelta ja annat neuvoja toiselle ihmiselle? Olisitko silloinkin yhtä jyrkkä, ankara, tuomitseva? Kuka sinun elämässäsi on ollut näin ankara sinua kohtaan??

Painonpudotus ei ole avain kaikkiin elämäsi haasteisiin - eikä se ole tae onnellisesta elämästä. Sen sijaan, jos pääset muuttamaan näitä muita asioita, painosikin voi pikku hiljaa lähteä muuttumaan.

Tsemppiä sulle ja monille muille näiden asioiden kanssa taisteleville!

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 09:57"]

Moi ap,

joku jo tuolla viittasikin siihen, että varsinainen ongelma ei ole tuo ylipainosi - se on vain seuraus jostain isommasta ongelmastasi...

"Mä inhoan itseäni sydämeni pohjasta tämän kokoisena" Minkä kokoisena et inhoaisi itseäsi? Mä itse tajusin, että painoni on ollut alimmillaan 54 kg (erittäin hoikka mulle) ja 73 kg (ylipainoinen), ja olen aina inhonnut itseäni sen kokoisena kuin olen ollut. Mun tämän hetken työstäminen liittyy tähän itseinhoon - ei painon muuttamiseen. Mieti, mitä itsessäsi inhoaisit, jos painosi olisi täydellinen? Voisiko olla mahdollista, että sitten kun et inhoaisi itseäsi, painosi muuttuisi itsestään tai oma asenteesi olisi sellainen, ettet inhoisi itsäsi...

"En käy missään, koska olen ruma ja lihava." Eli koet olevasi ruma. Tämäkin kertoo enemmän siitä, että sinula on vaikeuksia hyväksyä itseäsi. 

"Mulla on hengitysvaikeuksia." Mikä sua ahdistaa? Elämäntilanteessa, muu kuin paino? Entä jos suuntaisit energiasi siihen, että voisit hengittää vapaammin - että sulla olisi tilaa olla oma itsesi - että sua ei ahdistaisi?

"Vaikeuksia saada kenkiä nauhoitettua" Onko kehosi joustava, taipuuko selkäsi? Miten muuten elämässäsi - oletko joustava eri tilanteissa, sopeudutko helposti uusiin tilanteisiin? Onko elämäntilanteesi tällä hetkellä vaikea, onko joitain asioita, joihin et haluaisi suostua, mutta tunnet, että sinua pakotetaan?

"Mulla on niin paljon henkisiä ja fyysisiä oireita lihavuudestani, vaikka en olekaan mikään tosi lihava enkä silti saa laihdutettua." Mitä kaikkia henkisiä ja fyysisiä oireita sinulla on? Entä jos lihavuutesi on yksi näistä henkisistä ja fyysisistä oireistasi? Mikä silloin olisi oireittesi lähde, syy?

"Mua niin vituttaa, kun aikuinen ihminen käyttäytyy näin tyhmästi!!!" Mihin olet ajatellut suunnata tämän energiasi? Millä tavalla itsesi haukkuminen parantaa oloasi? Miten se on auttanut sinua kohti parempaa elämää, omia, hyviä tavoitteitasi? Voisiko löytyä muita tapoja lähestyä itseäsi? Entä, jos kuvittelisit, että katsot omaa tilannettasi ulkopuolelta ja annat neuvoja toiselle ihmiselle? Olisitko silloinkin yhtä jyrkkä, ankara, tuomitseva? Kuka sinun elämässäsi on ollut näin ankara sinua kohtaan??

Painonpudotus ei ole avain kaikkiin elämäsi haasteisiin - eikä se ole tae onnellisesta elämästä. Sen sijaan, jos pääset muuttamaan näitä muita asioita, painosikin voi pikku hiljaa lähteä muuttumaan.

Tsemppiä sulle ja monille muille näiden asioiden kanssa taisteleville!

[/quote]

Niin -kyllä. Tunnistan myös itseni tuosta. Mutta olen kyllä ollut onnellisempi,tasapainoisempi ja itsevarmempi kun olen laihtunut ja tiivistynyt.Tunnen itseni paljon seksikkäämmäksi ja olen sängyssä aktiivisempi ja varmempi. Ennen en uskaltanut riisuuntuakaan valossa, nyt annan mieheni katsella vartaloani vapaasti. Ja kyseessä oli noin 5-6 kilon "ylipaino".

Mutta tunnusta kyllä nuo ongelmat, mitä kuvaat ja tiedän että enemmän onnea on tuonut liikkumisesta tulleet hyödyt, lihakset,tiivistyminen ja sen kokeminen että minä pystyn ja kroppa toimii. Kehoitankin ap:tä alkaa harrastaa fyysisesti kohtalaisesti kuormittavaa liikuntaa, hölkkää, kuntosalia, joogaa tai pilatesta tai vaikka kaikkia. Kun huomaa että pystyy ja kykenee niin itsetunto kohoaa ja samalla kunto kohoaa.

Olen 175 cm pitkä ja painoin aikuisiällä monta vuotta n. 70 kg, mutta nyt puntari on joitain vuosia näyttänyt 90 kg. Olen tuhti, mutta en hirmu lihava. Minun on vaikea kuvitella, että kymmenen kilon ylipaino aiheuttaisi melko nuorella iällä hengitysvaikeuksia tms. No, joka tapauksessa olen tietysti jo vuosia ajatellut, että "pitäisi laihduttaa, pitäisi laihduttaa". En ole pätkääkään sellainen tehokuuri-ihminen, joten olen ajatellut pikku hiljaa muuttavani ruokavaliota terveellisemmäksi. Ajatellut ja ajatellut. En ole ikinä laihtunut eli hyvä vaihe on ollut vain se, että paino ei nouse.

Nyt parissa viikossa paino on yllätyksekseni pudonnut 1-2 kg. (Aina annetaan ohje, että käy vaa'alla vain harvoin, mutta minulla paino voi vaikka päivän aikana vaihdella todella paljon, joten siksi olen käynyt nyt usein, ja aina se keskiarvo näyttää tuota painonpudotusta.) Mitä tapahtui?

Oikeastaan voisin kiittää kahta, aika erilaistakin, kirjaa. Talvella lueskelin Patrik Borgin kirjaa, joka ei siis ole mikään dieettikirja, vaan siinä korostetaan pysyvien elämäntapojen merkitystä. Se on hyvin maltillinen, ja etukäteen arvelin sen olevan vähän tylsä, siis lisää vain rehuja ja itsekuria. Mutta kirjan yksi perusajatus onkin, että jos pidät jostain herkusta ihan hirveästi, juuri sitä ÄLÄ jätä! Pitää miettiä sitä, millä tavalla haluaa syödä lopun ikäänsä, ei vain seuraavaa kuukautta. Jos päivän aikana ehtii tulla KOVA nälkä, se päivä on painonhallinnan kannalta menetetty. Säännöllisyyttä, lisää terveellisiä ruokia ja säännöllisesti herkkuja siinä rinnalla. Ihmisen oma elimistö on viisas ja säätelee syömistä, kun sille annetaan mahdollisuus. Herkkujen syömisessä tärkeintä on syödä niitä hyvällä omallatunnolla, silloin niitä pidemmän päälle syö vähemmän.

Toinen kirja olikin Miksi ranskattaret eivät liho, jonka löysin halvalla kirjaston poistomyynnistä. En ole sen kirjoittajan kanssa samaa mieltä läheskään kaikesta (hänelle esim. säännöllinen syöminen tarkoittaa kolme kertaa päivässä, jonka seurauksena kulkisin jatkuvasti hämärän rajamailla), mutta sen filosofia on hurmaava :) Siinäkin korostetaan syömisen nautintoa ja sellaista jatkuvaa miettimistä, tarjoaako esim. kaksi leipäpalaa oikeasti isomman nautinnon kuin yksi jne. jne. Mättäminen on välinpitämättömyyttä itseä kohtaan, ei se silkkaa nautintoa ole. Joskus voi hyvin syödä vähän enemmänkin ja maistella kaikkea ihanaa, sen voi hyvin tasata seuraavana päivänä syömällä terveellisemmin (eli ei siis jättämällä syömättä).

Kummassakin kirjassa suositellaan ruokapäiväkirjan pitämistä, ja itselläni se on auttanut todella paljon heti alusta alkaen. Tajusin mm. sen, kuinka vähän todellisuudessa söin hevi-osastolta. Ja on eri asia kirjoittaa hyvällä omallatunnolla ylös, että klo 14 söin kahvin kanssa keksin, kuin että söin keksin klo 14, 14.10, 14.30, 14.45 jne. Napostelu vähenee, koska se alkaa oikeasti näyttää hölmöltä. Ruokapäiväkirja näyttää myös hyvin, että jos jonain päivänä tuli syötyä vähän liian köyhästi, illalla maistuu vähän kaikenlainen... Ylös kirjaaminen tekee syömisestä tietoista, ei voi vain nappailla suklaapaloja, kun ylös kirjaan, montako niitä söin. Tosiasia ainakin minulla on, että makunautinto on suurimmillaan siinä ekassa palassa, parikin voi hyvin ottaa, mutta puolen levyn kohdalla söisin kyllä ihan jostain muusta syystä (kyllästyminen, ahdistus, pettymys...) kuin nautinnosta. Vaikka kovaa nälkää ei suositella, olen alkanut nauttia PIENESTÄ nälästä ja siitä, että kohta syön jotain ihanan makuista. Olen kyllä kehitellyt elämääni muitakin nautintoja, mutta minulle on sopinut mainiosti juuri tuo, että ruokaa oikeasti ajatellaan, sen odottamisestakin nautitaan, ei niin, että se olisi jokin välttämätön paha, josta objektiivisesti lasketaan kaloreita ja ravintoaineita. Ei ruoan tarvi olla gourmetia, mutta keskitytään maistamiseen, siihen, miten hyvää joku terveellinenkin voi olla. Annoskoko on pienentynyt aika automaattisesti. Lisäksi minulla on koko ajan "sallittua syötävää", jos vaikka tunti ruoan jälkeen onkin nälkä (minun elimistöni ei ainakaan ole mikään kone, joka toimisi täysin tasaisesti). Voin syödä esim. hapankorpun pelkiltään, täyttää muttei lihota. (Ja pidän sen mausta.) Olen alkanut kiinnittää enemmän huomiota ulkonäkööni, haluan olla paremman näköinen tässä ja nyt, en vasta 20 kg hoikempana! Ja oikeastaan jo sekin, että tajuan voivani pikku hiljaa laihtua, tuo hyvää oloa. Kun ajattelen sitä, että vyötäröni on kohta vähäsen kapeampi, se tuottaa sellaista nautintoa, ettei sitä suklaata sillä hetkellä olekaan pakko saada.

Olette antaneet mulle miettimisen aihetta. Moni on monessa asiassa täysin oikeassa. Mun täytyy varmaan lähteä kuntouttamaan itseä ihan kokonaisvaltaisesti.

Olette kirjoittaneet niin paljon asiaa, että tuntuu etten pysty edes sisäistämään kaikkea kerralla.

Ap

Laihduttamien on vielä suhteellisen helppoa, itse olen laihduttanut yli 40 kg viimeisen 2 vuoden aikana. Mutta se todellinen testi onkin painonhallinta, se on tunnetusti vaikeaa. '

Lyhyesti: laihduttaminen on aivan turha prosessi, jos elämätavat eivät pysyvästi muutu. Itse jätin alkoholin kokonaan pois, siirryn vähähiilihydraattiselle ja vähäkaloriselle dieetille ja lisäsin tuntuvasti liikuntaa. Näiden avulla olen saanut painon hallintaani.

36 korjaa. Kirjan nimi onkin Ranskattaret eivät liho, kirjoittajana Mireille Guiliano. Edellisen kanssa olen prikulleen samaa mieltä elämäntapamuutoksesta (vaikka olenkin vasta ihan alkutaipaleella). Jos ruokapäiväkirjasta näkee ensisilmäyksellä, että jaahas, tässä laihdutetaan, mennään metsään. Sen pitää olla sellainen, että kutakuinkin samoin voi syödä vuosia myöhemminkin. Jos menee monta päivää ilman yhtään herkkua, hälytyskellojen pitää soida. (Ja kehoitan ihmisiä ihan itse miettimään, mikä on juuri sinulle se herkku, panosta siihen. Itse en esim. erityisemmin pidä pullasta, mutta suolaisista herkuista, esim. juustoista, joten miksi vetäisin pullaa ja jättäisin juuston syömättä?)

Mä onnistuin laihdutuksessa ja olen ylläpitänyt painoni sillä, että käyn joka aamu vaa'alla. Jos on lähtenyt vähän ylöspäin, syön vähän aikaa kevyemmin. On helpompi tiputtaa viisi kuin viisikymmentä kiloa.

Mulla ainakin vaivasi PCO.

Ja hyi yök tolle joka ehdotti puuroon raejuustoa.

 Mulla oli entuudestaan jo ihan ok ruokavalio ja hikiliikuntaa harrastan vähintään pari kertaa viikossa. Kun sain PCO:hon sopivat hormonit alkoi kilot tipahdella kuin itsestään. Nyt olen laihtunut 15kg syömällä ja liikkumalla kuten ennenkin.