Kun on tarpeeksi kauan naimissa saman miehen kaa, ei jaksa riidellä...

hups- " naimisissa" piti kirjoittaa... t. ap

Totta tuokin. Rupee jo uskomaan, että kyllä se rakastaa, kun aina se siinä vain on. Miksipä sitä testattua enää testata kiukuttelemalla ja vaatimalla jotain, mitä ei kuitenkaan siitä rakkaasta irti saa : )

Tai sitten huomaa, että itse on saanut selvitettyä niitä riistiriitoja ja päässyt niistä eteenpäin, ja toinen vain uudestaan ja uudestaan yrittää aloittaa niistä riitelyn - vaikka ei ole enää pitkään aikaan saanut minua mukaan riitelyynsä. Pitäisi saada aikaiseksi lähteä tästä pois.

Minäkin silti nautin aamukahvista ja hiirenkorvista aamuisin, ennen kuin mies herää. :)

Joo. Ei jaksa edes puhua sille.

Me tapeltiin ensimmäiset pari vuotta aika paljon. Loukkaannuin aina, kun minusta tuntui, ettei mies rakasta tarpeeksi. Nykyään eletään ihan sovussa.

Tässä, tuli vaan otsikosta mieleen:

Joskus jos löytää sopivan niin ei tarvitse riidellä muutenkaan.

Asia jota moni ihmettelee, me emme ole riidelleet oikein mistään ikinä. Toki vuosia takana vasta 4, eli onko tässä vielä ruusunpunaisissa kakkuloissa? Meidän siivoustavat, rahankäyttö, menot esim. vain sopivat yhteen ilman että niistäkään tarvitsee riidellä. Kyllä me puhumme, ja jos ollaan eri mieltä niin puhutaan niistäkin, eikä arki ilman riitoja silti tunnu miltään tasapaksulta tai tylsältä vaan ihan normaalilta.

Kun tarpeeksi kauan jättää kaikki ongelmat käsittelemättä, on kohta parisuhde kriisissä ja eron partaalla. *kokemuksen syvällä rintaäänellä*

Jos ei yhtään riitoja tule, niin kyllä se yleensä takoittaa sitä, että toinen osapuoli vaan antaa periksi ja joustaa omista toiveistaan ja haluistaan. Olen itse ollut suhteessa, jossa ei ikinä riidelty. Mä esim. söin aina kiltisti sitä ruokaa mitä toinen halusi jne. Sit tajusin jossain vaiheessa, että mun ei tarvii, ja sit se suhde pian loppuikin. 

Kukaan ei sanonut ettei erimielisyyksiä tulisi, vaan sitä ettei semmoisista jaksa riidellä.