Muita joiden mielialaan sää vaikuttaa todella paljon?

Vierailija kirjoitti:

Muhun on alkanut vaikuttaa tosi voimakkaasti vasta näin keski-ikäisenä vaikka aina olen kyllä saanutkin pimenevästä syksystä kamalasti virtaa ja sellaisen uuden boostin, mutta siis muuten sää on ollut neutraali asia. Nykyisin loppukesä ja syksy on lempparivuodenaika ja kevät ihan kaikista inhokein, ettenkin auringonvalo on jotenkin todella rumaa keväällä ennen kun puissa on lehtiä sitä siivilöimässä eikä silloin mitkään aurinkolasit ole tarpeeksi tummat. Alkukesän vehreys onkin ihanaa, mutta vain pilvisellä säällä ja jatkuva auringonpaiste ilman poutapilviä on ihan kamalaa. Esim tänään on ollut ihana ilma, auringonvalo on jotenkin hurjan kaunis kun pilvet ei ole olleet kovinkaan paksuja ja olo on ollut todella levollinen ja samalla energinen ja ainut miinus on tämä viileys, pikkuisen lämpimämpi saisi kesällä olla.

Sama, siis todella 😀

Masentaa sade. Väsyttää älyttömästi. Olen kunnolla elossa lämpimällä ja aurinkoisella.

Vaikuttaa.

Jos on tarpeeksi lämmintä, (+25 tai yli), niin keho nauttii. Ei pienintäkään stressihormonin hyrräystä. Toki valo lisää pirteyttä myös, siksi olisikin hyvä saada kesäaika pysyväksi, talvisinkin. 

Jos taas on kylmä, eli alle + 20 astetta, on aina sellainen pieni epämukava olo. Kun mennään ihan pakkasen puolelle, niin kroppa ei tykkää yhtään, eikä pää. Kaikki energia menee vain hengissä pysymiseen kylmässä ja pimeässä. Mitään nautintoa ei ole eikä luovuus kuki. Sellaista autopilottiajoa aina syyskuusta toukokuuhun.

Toivottavasti jonain päivänä voisin muuttaa talvikausiksi jonnekin lämpimään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan sillä merkitystä milloin on syntynyt? Siis jos on syntynyt kesällä, tykkääkö kesästä?

Itse olen syntynyt keväällä ja silloin masentaa. Auringonvalo liian kirkas. Syksyllä valon määrä häipyy hiipimällä, keväällä liian suuri kontrasti.

Olen syntynyt joulukuussa ja inhoan talvea. Varsinkin tätä etelän talvea joka on musta ja vetinen. Pakko päästä aina noihin aikoihin jonnekin aurinkoon ja lämpimään.

Niin ja rakastan hellettä, saan siitä virtaa ja nautin.

Sama

Vihaan talvea, mutta itselleni pikkasen viileähkö, musta talvi on paljon mieluisampi, kuin kylmä ja luminen.

En voi yhtään sietää itse lunta.

Kevät on oma suosikkivuodenaikani ja Suomessa kesä (mikäli on oikeasti lämmin, eikä tällainen kamala, kuin nyt) on ihan parasta. Tykkään siitä, kun kaikkialla on niin ihanan vihreää ja vehreää. 💚

Itse olen syyskuussa syntynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vaikuta sää vaan muut ihmiset ja niitten tunteet. Lapsesta lähtien oon ollut varuillani ja aina yrittänyt ennakoida muitten tunteita. Etten vaan ärsytä niitä.

No mutta tää ei kuulu tähän ketjuun. Sori ohis!

Tavallaan kuuluu, koska itsellä on ihan sama ja lapsenakin vaan piti tykätä hellepäivistä ja valittaa muiden mukana pilvisestä säästä ja sadepäivistä ettei vaan ole kiusallaan "vastahankaan" ja ärsytä. Vasta reilusti aikuisiällä olen tajunnut, etten tosiaan ole "hellehullu" vaan mieluummin viihdyn silloin sisällä tai ainakin varjon puolella. Jälkeenpäin olenkin ymmärtänyt miksi parikymppisenäkin kesät oli niin tuskaa, kun aina piti olla ja mennä muiden mukana rantsuun ja terassille hellepäivinä ja olo oli aina jotenkin kamala ja fiilis huono., Silloinkin sai vaan silmienpyörittelyä osakseen kun kertoi kuinka sateella ja/tai pilvisenä päivänä oli leiponut ja käynyt lenkillä kun suunnilleen olisi pitänyt nirhata ranteitaan huonon sään takia.

Jotenkin oon aina helpottunut näin kesäisin kun sataa vettä ja on ns kylmä. Silloin voi olla hyvällä omallatunnolla kotona 😊 eikä kukaan ahistele että nyt on niin hyvä sää että Pakko tehdä jotain

Helle ärsyttää. Minulle se tarkoittaa sisätiloissa pysymistä.

Vierailija kirjoitti:

Helle ärsyttää. Minulle se tarkoittaa sisätiloissa pysymistä.

Laihduta?

Helle tekee olosta kaikin tavoin pa*kan, jännä juttu, kun kuitenkin rakastan saunomista ja sillä on ihan päinvastainen vaikutus.

Nyt kun on viileää ja kosteaa on aivan super energinen olo! Tunnen oikein kuinka ilma virtaa keuhkoihin esteittä ja pää on skarppi. Pakkasilla on sama vaikutus. Aurinkoa alan kaivata vasta jos se on ollut poissa viikkoja.

Viime talvena oli poikkeuksellisesti todella surkea olo ja se varmaan johtui enimmäkseen lumettomuudesta, mutta sitä aurinkoakin alkoi jopa kaivata. Ja aijai se tuntuikin keväällä ja alkukesästä hyvälle.

Kesäkuu olikin sitten jo ihan kamala. Ahdisti ja ketutti jo kun katsoi aamulla päivän lämpöjä. Aamun ensimmäiset tunnit oli ok, mutta sitten tippui työtehot nolliin. Kotiin tultua ei kyennyt enää muuhun kuin makaamiseen. Illan viiletessä kymmenen jälkeen heräsin hetkeksi henkiin, tein kastelukierroksen puutarhassa, söi illan viileydessä iltapalan ulkona ja sitten piti yrittää epätoivoisesti saada edes muutaman tunnin nukuttua.

Syksyn hämäryydessä on taikaa. Sumu on todella vangitsevaa ja saa valtavan rauhan laskeutumaan päälle, ensimmäiset kuulaat pakkasaamut saa ilon kuplimaan sisällä. Sitten alkaakin lumisen ja kylmän talven odotus, mitä enemmän kumpaakin, sen parempi. Talven jälkeen kevät on lempivuodenaikani.

Eli kyllä, olen todella vahvasti säillä käyvä. 😄

Keväällä ja alkukesästä auringon paiste on joskus iskenyt suoraan johonkin hermoon. Kuuluisi nauttia, mutta sisällä on pimeä möykky. Enää ei ole niin, mutta sateen ropina rauhoittaa yhä.

Minä. Vihaan kylmyyttä ja etenkin vesisadetta. Ei kiinnosta yhtään nämä typerät "Hanki oikeanlaiset varusteet"- lässytykset kun ei auta. VIHAAN tota sadetta mikä tuiskuaa pitkin kasvoja. Vihaan pukeutua kuin sotaan mennessä.

Rakastan aurinkoa ja lämpöä. Voi kävellä ulos ovesta ilman takkia, hattua ja kenkiä. Helteillä kävelin päivittäin n. 15 km. Lisäksi pyöräilin, uin, touhusin koko ajan jotain. Olin onnellinen. Tässä p askasäässä ei kiinnosta kuin pysyä sisällä, vetää kaljaa ja paisua. Aivan v itusta.

Tänään on satanut keskipäivästä lähtien noin 5 tuntia putkeen, mutta eipä se sinällään harmita kun meteorologit ennustivat jo eilen että tänään sataisi oikein kunnolla. Kävin kaupassa ennen sateiden alkamista eikä minulla ei ole mitään vaikeuksia keksiä itselleni tekemistä kotona sisätiloissa. Tämmöisesta viileämmästä säästä (+13 astetta) on se etu että asunnossa ei tule liian kuuma ja voi katsoa ikkunasta ulos miten sade raikastaa ilman ja puhdistaa kadut. Luonto kiittää vedestaä.

En voi sietää kylmyyttä juuri ollenkaan. Kroppaa ja niveliä alkaa kolottamaan jo alle 20 asteessa. Monta kertaa talvella purskahtanut itkuun kylmyyden ja sen tunteen takia kun keho on jännittynyt ja stressitila päällä kuukausia. Lumi ja jääkerros kenkien alla turhauttaa. Ja ne kommentit siitä oikeasta varustautumisesta! Valitettavasti kylmyys tunkee niidenkin läpi.

Ihannelämpötila olisi +25C - 32C, silloin tuntee kropan rentoutuvan. Suomessa niitä päiviä on hyvin harvoin joten usein tulee pohdittua myös muita asuinvaihtoehtoja.

Vaikuttaa paljon. Räntäsateella mielikin on usein ihan blahh, mutta jos aurinko paistaa, olen iloisempi, vaikken olisi ulkonakaan.

Konkreettinen esimerkki, jolloin tajusin asian: kävelin ajatuksissani ammattikorkealle joskus 2010-2011. Yhtäkkiä huomasin hymyileväni ja havahduin siihen onnen tunteeseen. Aloin pohtia mistä se tuli, kunnes tajusin, että pilvet väistyivät ja aurinko alkoi paistaa. :)

Sääherkät, oletteko muuten herkkiä? Esimerkiksi riita, melu, väkivalta elokuvissa jne?