Muita joiden mielialaan sää vaikuttaa todella paljon?

Siinä mielessä että helle tekee ärtyneeksi.

Ukonilma päänsäryn

Täysikuu valvottaa

Minä! Överihelle vaikuttaa aina negatiivisesti, silloin ei ole mitenkään päin hyvä olla. Sade ärsyttää silloin kun pitää mennä jonnekin ja tietyssä määrin myös kova tuuli.

Kyllä. Vihaan kylmyyttä. Saan olla palelematta ehkä kolme viikkoa vuodessa. Nyt en näköjään sitäkään. Olen villapaita päällä - sisällä - ja sormet on kylmästä siniset. Masentaa ihan hirveästi.

Täällä ei ole kylmä mut sataa. Kylmä sateinen kesä on kyl hirveä.

Mut ulos ei tee mieli. Kyl tuo vaikuttaa lomafiilikseen. Eilen sentään paistoi. Kestää kun kaikki päivät ei samaa harmautta..

Kyllä vaikuttaa. Kuivalla helteellä mieli on alakuloinen ja tekee mieli vain käpertyä television ääreen kylmä vichypullo vieressä. Kun on viileämpää niin on aivan toisenlainen fiilis. Olo on virkeä ja on mukavaa lähteä ulos nauttimaan raikkaasta kesäsäästä. Jos sataa vettä niin ikkunasta tulviva raikas tuoksu suorastaan vaatii ulkoilemaan.

Kyllä vaikuttaa. Aurinkoisina & lämpiminä päivinä kesäisin olen energiaa täynnä ja touhuan kaikenlaista. Nyt kun on sateista ja koleaa, en saa mitään aikaiseksi, lähinnä masentaa vaan. Loma kuluu kaiken aikaa...

Sää joo, mutta ennen kaikkea valon määrä. Jo 5 sellaista kunnon harmaata marras-joulukuun päivää ja alkaa tuntua väsyneeltä ja mieli alamaissa. Kesällä pilvisyys ei niin haittaa, mutta jos on kovin kylmä ja sateinen kesä niin kyllähän se ärsyttää. Talven pitkät auringottomat kaudet ovat kuitenkin pahimmat, lyhyt päivä sinänsä ei haittaa jos vaan saa jonkun verran sitä kirkasta valoa. 

Joskus matalapaine saa aikaan päänsärkyä.

Todellakin! Kylmyys ja pimeys masentaa ja tekee flegmaattiseksi ja huonotuuliseksi. Lämpö ja auringonvalo herättää henkiin!

Painostava ilma kesällä.

Räntäsade.

Tautisen masentavia, painostavasta ilmasta tulee kesällä lisäksi huono olo fyysisesti.

Tulikin mieleen että kun synnyin, oli räntäsade. Joo semmoista.

Ei tietenkään vaikuta. Hullut säistä sekoilee.

Onkohan sillä merkitystä milloin on syntynyt? Siis jos on syntynyt kesällä, tykkääkö kesästä?

Itse olen syntynyt keväällä ja silloin masentaa. Auringonvalo liian kirkas. Syksyllä valon määrä häipyy hiipimällä, keväällä liian suuri kontrasti.

Ei niin paljon, että olisin esim. surullinen tai itkisin sään takia. No kesän 2018 pitkän hellejakson aikana itkin kerran.

Voimakas tuuli kyllä ärsyttää, jos pitää olla ulkona, ja onhan ärsyyntyneisyyskin mieliala.

Valon vähäisyys vaikuttaa syksyllä ja talvella jonkin verran mielialaani. Olen surumielisempi ja jotenkin henkisesti väsyneempi silloin.

Juu, keväällä valo masentaa ja väsyttää. Marras-joulukuussa olen pirteimmilläni, mutta luulen sen johtuvan ihan vaan siitä, että saan nukuttua paremmin pimeänä vuodenaikana, ja silloin on illatkin hämärää rauhallista aikaa. Olen yrittänyt opetella olemaan itselleni vähän armollisempi keväisin ja jättämään vaativien projektien aloitukset syksyyn. Keväisin "uudet haasteet" tuntuu paremminkin perusteilta kuolla ennen kesää.

Ei vaikuta sää vaan muut ihmiset ja niitten tunteet. Lapsesta lähtien oon ollut varuillani ja aina yrittänyt ennakoida muitten tunteita. Etten vaan ärsytä niitä.

No mutta tää ei kuulu tähän ketjuun. Sori ohis!

Muhun on alkanut vaikuttaa tosi voimakkaasti vasta näin keski-ikäisenä vaikka aina olen kyllä saanutkin pimenevästä syksystä kamalasti virtaa ja sellaisen uuden boostin, mutta siis muuten sää on ollut neutraali asia. Nykyisin loppukesä ja syksy on lempparivuodenaika ja kevät ihan kaikista inhokein, ettenkin auringonvalo on jotenkin todella rumaa keväällä ennen kun puissa on lehtiä sitä siivilöimässä eikä silloin mitkään aurinkolasit ole tarpeeksi tummat. Alkukesän vehreys onkin ihanaa, mutta vain pilvisellä säällä ja jatkuva auringonpaiste ilman poutapilviä on ihan kamalaa. Esim tänään on ollut ihana ilma, auringonvalo on jotenkin hurjan kaunis kun pilvet ei ole olleet kovinkaan paksuja ja olo on ollut todella levollinen ja samalla energinen ja ainut miinus on tämä viileys, pikkuisen lämpimämpi saisi kesällä olla.

Matalapaineella väsyttää.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan sillä merkitystä milloin on syntynyt? Siis jos on syntynyt kesällä, tykkääkö kesästä?

Itse olen syntynyt keväällä ja silloin masentaa. Auringonvalo liian kirkas. Syksyllä valon määrä häipyy hiipimällä, keväällä liian suuri kontrasti.

Olen syntynyt joulukuussa ja inhoan talvea. Varsinkin tätä etelän talvea joka on musta ja vetinen. Pakko päästä aina noihin aikoihin jonnekin aurinkoon ja lämpimään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan sillä merkitystä milloin on syntynyt? Siis jos on syntynyt kesällä, tykkääkö kesästä?

Itse olen syntynyt keväällä ja silloin masentaa. Auringonvalo liian kirkas. Syksyllä valon määrä häipyy hiipimällä, keväällä liian suuri kontrasti.

Olen syntynyt joulukuussa ja inhoan talvea. Varsinkin tätä etelän talvea joka on musta ja vetinen. Pakko päästä aina noihin aikoihin jonnekin aurinkoon ja lämpimään.

Niin ja rakastan hellettä, saan siitä virtaa ja nautin.

Sama

Ei se sää vaan se tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Ei vaikuta sää vaan muut ihmiset ja niitten tunteet. Lapsesta lähtien oon ollut varuillani ja aina yrittänyt ennakoida muitten tunteita. Etten vaan ärsytä niitä.

No mutta tää ei kuulu tähän ketjuun. Sori ohis!

Tavallaan kuuluu, koska itsellä on ihan sama ja lapsenakin vaan piti tykätä hellepäivistä ja valittaa muiden mukana pilvisestä säästä ja sadepäivistä ettei vaan ole kiusallaan "vastahankaan" ja ärsytä. Vasta reilusti aikuisiällä olen tajunnut, etten tosiaan ole "hellehullu" vaan mieluummin viihdyn silloin sisällä tai ainakin varjon puolella. Jälkeenpäin olenkin ymmärtänyt miksi parikymppisenäkin kesät oli niin tuskaa, kun aina piti olla ja mennä muiden mukana rantsuun ja terassille hellepäivinä ja olo oli aina jotenkin kamala ja fiilis huono., Silloinkin sai vaan silmienpyörittelyä osakseen kun kertoi kuinka sateella ja/tai pilvisenä päivänä oli leiponut ja käynyt lenkillä kun suunnilleen olisi pitänyt nirhata ranteitaan huonon sään takia.