Onko kukaan muu menettänyt työtään, harrastustaan ja kavereitaan kerralla?

Tuo on varmasti valtava muutos. Otan osaa!

Onkko sinulla  yhtään ystävää hevospiirien ulkopuolelta? Sukulaista?

Minä en harrasta samoja asioita ystävieni kanssa, mutta silti meillä riittää puhuttavaa.

Koronan jäljiltä tässä maassa on kymmieniätuhansia ihmisiä joille on käynyt noin.

Noin suuren muutoksen ja pettymykseen voisi olla hyvä, jos kävisit puhelemassa ammattiauttajan luona. ei siksi, että olisit jotenkin huono, vaan siksi, että se auttaisi sinua eteenpäin.

Mitä asioista sinulla on jäänyt kokematta hevosten vuoksi? Mitä olisit halunnut tehdä, mutta et ehtinyt? Mitä sellaisia yleispäteviä asioita olet oppinut harrastuksessasi ja työssäsi, että voisit käyttää niitä uudessa työssä?

Mitä haaveita sinulla on?

Työskentelin hevosten parissa ulkomailla 8 vuotta. Kunnes loukkaannuin onnettomuudessa. Minä todellakin menetin ihan kaiken, sillä ainoa vaihtoehtoni tuon jälkeen oli muuttaa takaisin Suomeen uudelleen kouluttautumaan. Tiedän muitakin hevosalan ihmisiä, jotka ovat kokeneet saman kohtalon. Jos et kykene enää fyysiseen työhön, menetät työn, harrastuksen, kodin, ystävät, koko elämäntavan...

Tästä on jo kauan, ja olen rakentanut uuden elämän itselleni ja toipunut sen verran, että hevoset ovat taas elämässä mukana kevyenä harrastuksena. Minulla on ihan hyvä, uusi elämä, mutta kyllä se katkera pettymys ja kaipuu on edelleen läsnä. Voimia ja positiivista asennetta!

Muutin ulkomaille miehen perässä. Mies jätti, kaverit ja harrastukset jäi sinne, ja työt lopetin (niin huono palkka, että ei olisi ollut varaa maksaa omaa vuokraa). Muutin takaisin suomeen ja aloitin kaiken alusta.

Nyt vuoden jälkeen on kaikki taas hyvin. On asunto, työpaikka, uusia kavereita (työpaikalta, sekä entisiä opiskelijatuttuja, kehen otin uudestaan yhteyttä) ja uusia harrastuksia/opintoja.

Muutin työpaikan perässä vieraalle paikkakunnalle. Tapasin paikallisen pojan. Seurustelu jatkui, vaikka kiinnistus loppuikin.

Työpaikka teki konkan, menetin asunnon, oli tiedossa hyvissä ajoin, piti muuttaa pojan luo, mutta siinä loppui kiinnostus.

Paikkakunnalla kaikki ystävät oli poikaystävän kautta tulleita.

Muutin lapsuudenkotiin ja aloitin alusta.

Voimia! Minulle on käynyt samoin eri lajissa. Olen yrittänyt löytää uutta kiinnostuksen kohdetta, mutta mikään ei tunnu miltään. Elämä tuntuu aivan liian pitkältä.