Jännitätkö sinä kaikenmaailman sukujuhlia?

ei ole. Kyseessä on sukujuhlat, eikä mitkään presidentin juhlat. Sukulaiset ovat ihania, rakkaita eikä nipoja. Jos kahvi kaatuu, sitten korjataan jäljet ja sanotaan olipa liukkaat kädet. jos punastut sanot onpa täällä kuuma ja siirryt ikkunan viereen.

Hyvin juhlat menevät kun menet oikealla asenteella juhlimaan

koen noi juhlat vastemielisiksi, en osaa olla oikean lainen, olen niin erilainen kun lähisukulaiset, arvomaailmat niin kaukana toisistaan ja asioiden hahmotus tyyli.

haluan olla hiljaa ja poistua nopeasti, hermoja raastavaa, pakkopullaa.

tänään taas, kumpa sairastuisin vaikka ripuliin.

Kakkonen, ei tuollainen "kahvikuppineuroosi"  ole järkiasia, eikä sitä varmaan taida järkeilemällä voida poistaakaan. Ainakaan helposti.

Ikävää ap, että jännität noin kovasti. Millaisia sukulaisesi ovat, voisiko heistä lähimmille vaikka paljastaa sen, että sinua jännittävät kovasti sosiaaliset tilanteet? Jotta heitä ei ihmetyttäisi vapisevat kädet ja punainen naama, osaisivat sivuuttaa sen ällistelyttä - ja se puolestaan helpottaisi sinun oloasi?

Minua eivät sukujuhlat jännitytä, mutta en muuten vain viihdy niissä. Ihmiset, joita näkee korkeintaan kerran vuodessa, ovat aika outoja ja heidän kanssaan puheleminen on sellaista väkinäistä niitä-näitä, että ei se nyt hirveästi nappaa. Toki osallistun, ja joskus jutellaan mielenkiintoisiakin, mutta... PERHEEN kesken juhliminen on toinen asia, mutta sinähän puhuitkin nyt suvusta eli kaukaisemmista omaisista kuin omista vanhemmista, sisaruksista ja miehen lähiperheestä.