IS:n juttu 10-vuotiaan "vahingossa" lahjaksi saamasta arvokellosta. En ihan ymmärtänyt miksi se isän isäpuoli lahjoitteli kuolinpesän tavaroita
Mikä omistusoikeus hänellä oli vaimon ex-miehen tavaroihin?
Kommentit (13)
Joku kesätoimittajan juttu, helkutin sekavasti kirjoitettu
Mua ihmetyttää myös se, miten kymmenvuotiaan lapsen annetaan päättää arvokellon kohtalosta. Perin suunnilleen saman ikäisenä erään läheiseni timanttirubiinisormuksen ja ehkäpä olisin vaihtanut sen vaikkapa nukkekotiin, jos mun olisi annettu niin tehdä:D
Olisiko ollut äidin isä, olisi loogisempaa. Isoisiä kumpikin, vainaja ja lahjoittelija.
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää myös se, miten kymmenvuotiaan lapsen annetaan päättää arvokellon kohtalosta. Perin suunnilleen saman ikäisenä erään läheiseni timanttirubiinisormuksen ja ehkäpä olisin vaihtanut sen vaikkapa nukkekotiin, jos mun olisi annettu niin tehdä:D
Vieläkö sulla on se? Mulla olis nukkekoti tarpeettomana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää myös se, miten kymmenvuotiaan lapsen annetaan päättää arvokellon kohtalosta. Perin suunnilleen saman ikäisenä erään läheiseni timanttirubiinisormuksen ja ehkäpä olisin vaihtanut sen vaikkapa nukkekotiin, jos mun olisi annettu niin tehdä:D
Vieläkö sulla on se? Mulla olis nukkekoti tarpeettomana.
Haha, no on... Mutta en enää aio siitä luopua:) Itse asiassa mulle olisi saattanut kelvata vaihtokaupassa jopa arkki kiiltokuvia (sellaisia hopeahileisiä:D).
Todennäköisesti vainajan (isoisän) sukulaiset olivat antaneet isän isäpuolelle tehtäväksi kuolinpesän tavaroiden selvittämisen.
Vierailija kirjoitti:
Joku kesätoimittajan juttu, helkutin sekavasti kirjoitettu
Nykyjournalismia, pitää lukea rivien välistä ja päätellä loput.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku kesätoimittajan juttu, helkutin sekavasti kirjoitettu
Nykyjournalismia, pitää lukea rivien välistä ja päätellä loput.
No ei ole edes mitään nykyjournalismia, vaan hiton huonosti kirjoitettu. Mistä noi toimittelijat tuonne vetäistään?
Vierailija kirjoitti:
Olisiko ollut äidin isä, olisi loogisempaa. Isoisiä kumpikin, vainaja ja lahjoittelija.
Vielä omituisempaa. Että kun appiukkoni kuolee, niin minun isäni menee sinne huseeraamaan ja jakamaan tavaroita.
On kyllä sekava artikkeli.
Jos tuo isän äiti on jo kuollut, eikä hänen perikunnastaan ole kukaan vaatinut silloin noita kelloja jotka ovat olleet isänäidin ja isän isäpuolen yhteisessä kodissa, niin silloin ne ovat jääneet avio-oikeuden mukaan isän isäpuolelle kuuluvaan irtaimistoon.
Ilmeisesti isoisältä on jäänyt iso määrä tavaraa (noita kellojakin oli ilmeisesti alunperin kymmeniä). Jos isoisäpuoli on ollut kiinnostunut vanhoista tavaroista, perilliset ovat voineet sopia hänen kanssaan, että hän saa pitää haluamansa tavarat, kunhan hoitaa rojut pois. Tai sukulaiset ovat myyneet hänelle tavarat könttäsummalla. Joka tapauksessa sukulaisten tarkoitus on voinut olla päästä tavararöykkiöstä eroon mahdollisimman helposti.
Vierailija kirjoitti:
Jos tuo isän äiti on jo kuollut, eikä hänen perikunnastaan ole kukaan vaatinut silloin noita kelloja jotka ovat olleet isänäidin ja isän isäpuolen yhteisessä kodissa, niin silloin ne ovat jääneet avio-oikeuden mukaan isän isäpuolelle kuuluvaan irtaimistoon.
No ei se isänäitikään ole perillinen varmaankaan ollut.
Isäpuoleksi tuskin kutsuttaisiin äidin uutta miestä joka tulee kuvioihin kun poika on itse jo reilusti yli kolmenkymmenen. Ero siis varmaan tapahtunut ko. pojan ollessa vielä alaikäinen, vaikea kuvitella että muuten kutsuisi äidin miestä isäpuoleksi.
Oliko rolexi