Lue keskustelun säännöt.
Opiskelijatyttö joka viikonlopuksi kotiin?
09.05.2013 |
Anopista on pöyristyttävää, ettei 19-vuotias tyttäremme tule opiskelupaikkakunnaltaan kotiin joka viikonlopuksi. Anoppi on jaksanut tätä jauhaa viime syksystä lähtien ja olla huolestunut ja soitella meille ja myös tytölle usein asiasta, että mitä, eikö P. tule kotiin taaskaan? Mikä sitä siellä Helsingissä pidättelee? Kyllä nyt tyttö kotiin sieltä.
Olemme sanoneet useamman kerran, että hän on nyt aikuinen ja elää omaa elämäänsä. Ei hänen tarvitse viettää joka sekuntia vapaa-ajastaan vanhempiensa ja mummon ja ukin kanssa.
Mitä teemme, kun anoppi ei puhettamme usko. Sanotaanko jo kipakasti?
Kommentit (15)
Parempihan tuo on, ettei tyttö joka viikonloppu reissaa kotiin. Ei olisi milläänlailla järkevää ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tuo matkustelukin aika kallista ja parempi vaan, kun voi viikonloput levätä raskaan kouluviikon jälkeen. Ja hyvä vaan, jos tyttö itse viihtyy siellä ja on itsenäinen :) Niin kuin sanoit, hänellä on nyt oma elämä siellä - ja sitä pitää kunnioittaa. Tulkoot kattomaan sitten pidemmillä lomilla ja satunnaisina viikonloppuina.
Jos tuota on jatkunut noin kauan, kyllä ainoa vaihtoehto on sanoa kipakasti. Muuten joudutte tosiaan kuuntelemaan urputusta iäisyyden.
Luulen kyllä että urputus jatkuu joka tapauksessa, ärähdätte asiasta tai ette. Vanhat ihmiset eivät kovin hanakasti mielipidettään muuta. Kipakalla sanomisella saatte ehkä korkeintaan parin kuukauden hengähdystauon soittelusta.
Tytärtäkin ahdistaa mummon kovistelu ja liialliset utelut. Tytär on yrittänyt sanoa, että on aikuinen nyt ja oma elämä on alkanut nyt siellä Helsingissä, mutta anoppi vaan inttää ja inttää, että kyllä opiskelijanakin on käytävä kotona ja ehtii sitä viikolla olla Helsingissä ihan tarpeeksi. Voi ei nyt puuttuisi tähän tällä tavalla!
Ap
Mummolla on vaikeaa, kun poikaset lentää pesästä :)
t: #4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskomatonta :) Minä kävin ensimmäisenä opiskeluvuotena noin joka toinen viikonloppu kotona. Mummon mielestä se oli liian paljon, herranjumala sentään.
Sitten, kun aloin kotiutua opiskelupaikkakunnalle, kävin kotona ehkä kerran parissa kuussa. Se taas oli mummosta ihan liian harvoin. Niin tai näin, aina väärinpäin :)
Jos nuori opiskelija tulee joka viikonloppu kotiseudulle, on yleensä syytä huolestua. Ei ole saanut kavereita uudella paikkakunnalla yms. Minulla ainakin matkustusviikonloput olivat opiskeluaikana hirveän rankkoja ja maanantaina olin ihan poikki kun uutta viikkoa piti aloittaa, jos olin käynyt satojen kilsojen päässä linja-autolla. Kävin parin, kolmen kuukauden välein. Kukaan ei valittanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.05.2013 klo 19:22"]
Jos nuori opiskelija tulee joka viikonloppu kotiseudulle, on yleensä syytä huolestua. Ei ole saanut kavereita uudella paikkakunnalla yms. Minulla ainakin matkustusviikonloput olivat opiskeluaikana hirveän rankkoja ja maanantaina olin ihan poikki kun uutta viikkoa piti aloittaa, jos olin käynyt satojen kilsojen päässä linja-autolla. Kävin parin, kolmen kuukauden välein. Kukaan ei valittanut.
[/quote]alussa on normaalia käydä kotona viikonloppuisin
[quote author="Vierailija" time="09.05.2013 klo 19:22"]
Jos nuori opiskelija tulee joka viikonloppu kotiseudulle, on yleensä syytä huolestua. Ei ole saanut kavereita uudella paikkakunnalla yms. Minulla ainakin matkustusviikonloput olivat opiskeluaikana hirveän rankkoja ja maanantaina olin ihan poikki kun uutta viikkoa piti aloittaa, jos olin käynyt satojen kilsojen päässä linja-autolla. Kävin parin, kolmen kuukauden välein. Kukaan ei valittanut.
[/quote]
Sinulla ei sii lukioaikana ollut lainkaan kavereita? Säälin sinua isosti!
Minä itse aikoinani ja tytär nyt reissasimme lähes joka viikonloppu vanhempien luona jo siksikin, että oli kiva nähdä vanhoja tuttuja ja harrastaa sitä, mikä oli ollut tärkeää jo vuosia. Joukkoelajeissa kun ollaan pitkään oman tiimin kanssa.
Harva meistä "aikuisista" repäisee itsensä kokonaan irti vanhoista kavereista muuttaessaan työn vuoksi, miksi opiskelija niin tekisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällainen provo tällä kertaa.
Tytär on oikein Helsingissä opiskelemassa, oikeustiedettä varmaan? Anoppi soittaa sinulle eikä pojalleen, niinkö?
Minustakin on ihan normaalia käydä alussa joka viikonloppu. Sitten jos vielä parin vuoden päästä ravaa samaa tahtia, voi miettiä, onko sopeutuminen sujunut kovin hyvin.
Toisaalta kaikilla on syynsä käydä kotona... Ja mielestäni sen voi nähdä positiivisena, että on paikka, jossa käy mielellään. Kaikilla ei ole niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin huolissani, jos tyttö haluaisi joka viikonloppu kotiin. Itse en oikein tiedä mikä olisi se oikea määrä käydä kotona, koska aina jonkun mielestä käy liian vähän. Alussa käytiin kotona ehkä 3 viikon välein mutta sitten alkoi tulemaan sen verran kavereita ja menoja, että käynnit harvenivat. Nyt käydään ehkä kahden tai kolmen kuukauden välein mutta pyritään samalla olemaan vähän pidempään. Avomiehen äidin mielestä käydään liian harvoin, omat vanhemmat ymmärtävät hieman paremmin, miksemme ehdi käymään. Hauskahan se olisi käydä useamminkin mutta viikonlopun matkoihin menee helposti viikon ruokarahat ja vapaa viikonloppu tekee silloin tällöin viettää kotona.
Kyllä minusta tuossa vaiheessa voi sanoa jo vähän kipakastikin vastaan. Ellei tyttö itse sano, niin sanokaa te ja korostakaa, että olette ylpeitä siitä, että tyttärenne on sopeutunut hyvin ja löytänyt ystäviä. Ilkeästi, jos haluat sanoa, niin voit sanoa, että johan se oli 20 vuotta kotona. Ei se vapaa nuoruus oikeasti kovin kauaa kestä. Toisaalta, jos olette olleet läheisiä anoppisi kanssa ja on tottunut viettämään perheenne kanssa paljon aikaa, voi muutto olla hänelle kova paikka. Yleensä toinen vanhemmista kokee lapsen muuttamisen raskaampana kuin toinen mutta miksei pesästä lähdön ahdistus voisi tulla myös mummolle. Jos tyttärenne on päätynyt osakuntaan tai vaikka ainejärjestöön aktiiviseksi, niin kertokaa sen hyvistä puolista työnhaun kannalta. Siitä voi myös tulla perhe, joka kannattelee pahoina päivinä.
Riippuu tietysti mitä opiskelee, mutta useilla aloilla ei ole edes aikaa käydä joka viikonloppu kotona, sillä viikonloppuisin tehdään harjoitustöitä, esseitä jne. Ei arkipäivisin tunnit riitä kaikkien opiskeluhommien tekemiseen, jos siis sosiaalistakin elämää pitää yllä tai harrastaa jotain. Ensimmäisen vuoden opiskelijoilla ehkä riittää aikaa, mutta ei enää sen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha kansa on ehkä tottunut siihen systeemiin, että opiskelija kävi kotona syömässä rahaa säästääkseen. Jos on luullut opiskelemaan muuttamisen tarkoittavan vain viikkoasumista, voi olla iso shokki kun sitten käytäntö onkin muuta.
Ehkä voisi rauhassa kasvokkain jutella mummun kanssa ja kertoa, että nykyään kun nuori muuttaa, se muuttaa sitten kokonaan ja luo omat ympyränsä uudessa kaupungissa ihan uusiksi. Ennen kai täysi-ikäisyydenkin raja oli yli 20 (äitini puheita muistelen) ja siihen asti nuori oli vielä alaikäinen.
No sen kun sanot kipakasti, tai sitten jatkatte kuuntelemista. Voithan myös kysyä miksi hän on niin huolissaan siitä että tytär on viikonloput Helsingissä, ja kertoa sitten ettei mihinkään sellaiseen huoleen ole syytä.