Hei koiratietäjät! Kumpi parempi valinta minulle, valkoinenpaimenkoira vai saksanpaimenkoira?
Kaipaisin aktiivista koiraa harrastuskaveriksi ja seuraksi. Olisi myös mukavaa että koiralla olisi hieman puolustusviettiä, eli ei päästä esim. murtovarkaita keskellä yötä sisään. Koira saisi liikuntaa vähintään 2h päivässä, viikonloppuisin enemmän. Lisäksi halutessaan pääsisi aidatulle pihalle. Koiran kanssa olisi tarkoitus harrastaa vähintään tokoa viikoittain, sekä kokeilla muitakin lajeja esim agility, nosework, haku ja vesipelastus. Haluan että koira on aktiivinen ja kaikessa mukana, sekä mahdollista kouluttaa mahdollisimman tottelevaiseksi.
Kommentit (22)
Molemmat koirat ovat hyviä. Useinmiten olen enemmin törmännyt sakemanneihin jotka eivät osaa olla hihnassa mutta se on omistajan vika. Eli pitää oikeasti osata kouluttaa koira ja jos ei osaa niin suosittelen koirakouluja, pentukurssit yms. :)
Itselläni on belgianpaimenkoira joka omaa liiankin suuren suojelusvietin. Sen kanssa taistelen vielä, mutta belggarit on kanssa tosi hyviä koiria esim. tokossa ja agilityssä.
Valkkareilla arkuutta ja saksareilla sitä lonkkavikaa. Noista varmaan se saksari sitten, mutta kannattaa miettiä vielä esim belgianpaimenta, jolla vähemmän ongelmaa, mutta on vähintään yhtä toiminnallinen kamu.
Kannattaa hankkia toinen lajike, jos meinaat puolustuskoiraa.
Saksanpaimenkoirat on jalostettu ihmisiä tottelevaksi, että niiden kouluttaminen puolustamaan jotain aluetta vaatii osaamista.
Ja sitten kun ne sen homman osaa, niin ne puolustaa sitä sitten aikuisten oikeasti.
Kannattaa siis ottaa vain sellainen koira jolla on vartiointiviettiä luonnostaan..
IMHO
Zinc
Vierailija kirjoitti:
Saksanpaimenet alkaa olla niin sairaita että unohtaisin ainakin sen
Joo, älä ainakaan niin pilalle jalostettua ota.
Valkkareissa on todella paljon arkoja ja varauksellisia yksilöitä, ja tällaisen koiran kanssa eläminen on erittäin haasteellista. On niitä reippaitakin yksilöitä mutta aika kiven alla.
Sakuissa haaste on sitten selkä- lonkkaviat ja autoimmuunisairaudet. Lähes kaikki sakut on kuitenkin aika robotteja kouluttaa ja puolustusviettiä löytyy. Käyttölinjaiset ei juuri kotikoirina pärjää vaan tarvitsevat ahkeraa, mielellään tavoitteellista harrastamista. Näyttö/sekalinjaisista ei kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Valkkareilla arkuutta ja saksareilla sitä lonkkavikaa. Noista varmaan se saksari sitten, mutta kannattaa miettiä vielä esim belgianpaimenta, jolla vähemmän ongelmaa, mutta on vähintään yhtä toiminnallinen kamu.
Malinoisit ainakin on jalostettu liian kiihtyviksi pommeiksi. Joitain vuosia sitten se yksi poliisikoiramalinois sai lenkillä sellaiset kierrokset että repi taluttajan käden irti.
Älä ota mitään koiraa, jos noin vähän tiedät koirista.
Valkoinen paimenkoira on vielä sairaampi kuin näyttelylinjainen saksanpaimenkoira, mutta terveitäkin koiria syntyy. Käyttölinjaista saksanpaimenkoiraa sinulle ei myydä ensimmäiseksi koiraksi, koska kasvattajat haluavat tuloksia. Se on hyvä, että viet koiraa paljon ihmisten ilmoille ja koulutat siinä samalla, pentukoulut ovat nykyään enimmäkseen täysin kelvottomia. Hakeudu palveluskoiraliiton tai saksanpaimenkoiraliiton koulutuksiin, niitä on ainakin suurimmilla paikkakunnilla. Hyvä rotuvalinta!
Vierailija kirjoitti:
Älä ota mitään koiraa, jos noin vähän tiedät koirista.
Joo, äläkä missään nimessä kysy keneltäkään mitään neuvoja tai vinkkejä 🤨.
Kuinka pitkiä lenkkejä yleensä juokset päivittäin?
Kumpaan päädytkin, niin ota tarkasti selvää kasvattajista ja harkitsemasi pennun sukupuusta. Kuten on jo mainittu, kummallakin rodulla on omat ongelmansa. Jos löydät tasapainoisen ja terveen valkoisenpaimenkoiran pennun, niin suosittelisin ensisijaisesti sitä. Valkkareilla kun ei käsitykseni mukaan ole fyysisiä terveysongelmia läheskään samassa määrin kuin sakuilla. Sosiaalistamisen kannalta valkoinenpaimenkoira on siitäkin parempi vaihtoehto, että ihmiset eivät suhtaudu siihen yleensä niin varauksellisesti kuin saksanpaimenkoiraan. Ihailijoita koira tulee todennäköisesti saamaan, koska ovathan ne ihan mielettömän söpöjä ja huomiotaherättäviä koiria sekä pentuina että aikuisina.
Lopulta päätös on sun itse tehtävä, sanoisin kuitenkin että ei sakemannia.
Suora vastaus suoraan kysymykseen.
En ottaisi kumpaakaan kun katsoo kummankin nykytilannetta. Liikaa riskejä.. ota joku terveempi rotu.
Multa löytyy kokemusta molemmista paimenkoiraroduista.
Vanhemmillani oli valkoinenpaimenkoira. Oli vaikea tapaus. Heikkohermoinen, stressaaja ja arka. Kotona ilman hälinää oli rauhallinen ja nautti olostaan. Suht helppo koulutettava. Ei miellyttämishalua. Ei aggressiivinen. Ei pitänyt käsittelystä. Eli 13-vuotiaaksi. D-lonkat jotka vaivasivat. Tämä koira hankittu siis noin 16 vuotta sitten kun valkoisetpaimenkoirat olivat Suomessa harvinaisia ja varmasti osa luonnevikaisia.
Saksanpaimenkoirasta kokemusta myös. 13-vuotiaaksi eli tämäkin koira. Käyttölinjainen. B-lonkat, ei mitään oireita ennen viimeistä elinvuotta. Loppuaikana koiran oli hankala nousta ylös ja takajalat olivat kankeat. Luonne todella hyvä. Lojaali, tottelevainen, kiltti, varma ja rauhallinen. Miellyttämisenhalu kova. Helppo koulutettava. Todella kova vietti keppeihin ym., joka oli ainoa ongelma.
Käyttölinjaisilla saksanpaimenkoirilla on kyllä yleisesti ihan hyvät lonkat ja selkä, mutta jos agility kiinnostaa niin suosittelen enemmän belgian- ja australianpaimenkoiraa.
Vierailija kirjoitti:
Valkkareissa on todella paljon arkoja ja varauksellisia yksilöitä, ja tällaisen koiran kanssa eläminen on erittäin haasteellista. On niitä reippaitakin yksilöitä mutta aika kiven alla.
Sakuissa haaste on sitten selkä- lonkkaviat ja autoimmuunisairaudet. Lähes kaikki sakut on kuitenkin aika robotteja kouluttaa ja puolustusviettiä löytyy. Käyttölinjaiset ei juuri kotikoirina pärjää vaan tarvitsevat ahkeraa, mielellään tavoitteellista harrastamista. Näyttö/sekalinjaisista ei kokemusta.
Ei se käyttis itse tiedä harrastetaanko sen kanssa huvin vuoksi vai tavoitteellisesti.
Teilläkö käy useinkin murtovarkaita yöllä?
Eiköhän olisi parempi ottaa yhteyttä ko lajien kasvattajiin ja tutustua paremmin rotuihin. Jos kokemusta ei koirista ja varsinkaan niiden koulutuksesta ole, miettisin kyllä muitakin vaihtoehtoja.
Saksanpaimenet alkaa olla niin sairaita että unohtaisin ainakin sen