Olisitteko huolissanne tästä piirustuksesta

Olisin ja en olisi.

Olisin siksi, että kaikki on piirretty mustalla ja aihe on traaginen.

En olisi, koska toisaalta on hyvä, että lapsella on joku väylä purkaa ilmeisen pahaaoloaan.

Saako lapsi apua? Psykologin käynnit olisi paikallaan.

Olisin ja en olisi.

Olisin siksi, että kaikki on piirretty mustalla ja aihe on traaginen.

En olisi, koska toisaalta on hyvä, että lapsella on joku väylä purkaa ilmeisen pahaaoloaan.

Saako lapsi apua? Psykologin käynnit olisi paikallaan.

No on tietenkin mustalla (lyijykynällä) piirretty, kun kokeen takana. Enkä kyllä pelkästä mustasta väristä olisi huolissani vaikka olisi minkä paperin takana.

Kysyisin kyllä, kuka tuo tuupertunut/kuollut henkilö on. Voihan se olla vaikka paha prinssi Zebb. Ei olisi vaikea uskoa, että piirustus olisi sekoitus todellakin juuri noiden asioiden läpikäymistä ja mielikuvitusta.

Ilmeet ovat mielenkiintoisia, hyvä piirtäjä varmaan, ja siksi piirtäminen voi olla juuri tälle oiva keino asioiden käsittelyyn.

Ehkä siitä voisi jotenkin puhua, että saa olla surullinen ja huolissaan, tms.

Perheneuvolaan ottaisin yhteyttä.

Kun isäni kuoli, siis tyttäreni pappa, niin tyttöni oli 9v. Hän alkoi piirrellä piirustuksia joissa oli pitkähiuksinen tyttö ja haustausmaa, siellä oli hautakiviä tyttö niitten seassa. Joskus tuo piirustuksen tyttö lensi ilmassa, hautakivien päällä. Nuokin kuvat oli piirretty mustalla värillä, ehkä joskus oli mukana vähän sinistä tai violettia.

Lapsi toi ne aina mulle, muttei osannut selittää mitä niissä on ja miksihän niitä teki.

Tajusin kyllä, että se johtui tuosta papan kuolemasta, kun hän ei oikein osannut puhua siitä. Tyttö kävi sitten jutelemassa koulupsykologin kanssa muutaman kerran.

Sanoi että se oli hyvä juttu, että koulupsykologille oli helpompi jutella.

Niin se usein onkin. Lapsen on joskus helpompi puhua surustaan ja ahdistuksestaan ihan vieraan kanssa, koska lapsi voi ajatella että jos niistä kertoo äidille, hänkin tulee surulliseksi.