Miitä tapahtuu jos myöntää neuvolassa että

¨Tuo menee vielä baby bluesin piikkiin. Jos pitkittyy, ota yhteyttä lääkäriin. 

Koeta vaikka passittaa miehesi ja esikoisesi matkoille jonnekkin niin että saatte uutukaisen kanssa vähän rauhaa ihmetellä asioita. Jaksamisia.

Pelkään ettei ole pelkkää baby bluesia, tutut ajatukset taas pyörii mielessä.. Takana diagnoosi bipo ja 3 itsariyritystä... 

Neuvolasta pitäisi tarjota keskusteluaikaa psykologille ja mahdollisesti lääkitystä (se on kyllä liian aikaista vielä). Mahdollisesti perhetyötä eli joku tulee kaitsemaan lapsia/pelkkää toista lasta ja sinä saat sen aikaa tehdä mitä tahdot. Siivousapu ei yleensä kuulu perhetyöhön.

Mutta tosiaan sun tilanne ei välttämättä ole masennusta vaan voi mennä itsestään ohi. Miten sinä muuten voit, oliko synnytys hyvä/jäikö siitä positiivinen tunne, meneekö imetys suunnitelmien mukaan, miten olet fyysisesti toipunut? Saatko nukuttua riittävästi? Onkko esikoinen ollut mustasukkainen? Miten parisuhde voi, ettei ole mitään ylimääräisiä kriisejä taustalla? Onko mies isyyslomalla että voi jeesailla teitä kotona?

Vielä viimeiseksi tärkein kaikista: onnea vauvasta! :)

Miten niin "myöntää"? Jos sulla on paska olo, niin ei se piilottelemalla parane. Ei siellä neuvolassa ole mitään rippituolia, missä pitää myöntää pahat tekonsa. Siellä voit kuitenkin sanoa ääneen, että nyt ei mene hyvin ja mistäs sais apua, kiitos. Jos sulla on jo ennestään hoitosuhde, niin voit koittaa päästä tuttujen ihmisten juttusille. Neuvolan täti tai setä on vain terveydenhoitaja, eli ei välttämättä pysty tekemään sen kummempaa kuin suosittelemaan lääkärille menoa ja ehkä varaamaan ajan.

Sun on ihan turha miettiä, että "ei kai kukaan kaipaa". Totta helvetissä kaikki kaipaavat, mutta kaikki myös sopeutuvat tilanteeseen. Jos jäisit huomenna auton alle ja joutuisit puoleksi vuodeksi sairaalahoitoon, niin kaikkien pitäisi sopeutua tilanteeseen. Ihan yhtä lailla sinun tilanteesi  voi olla nyt se, että tarvitset hoitoa ja esim. osastojaksolle lähteminen EI ole perheellesi traumaattista. Sen sijaan KAIKILLE läheisillesi tekee pahaa se, jos sinä et saa apua, tukea ja hoitoa omaan olotilaasi.

Synnytys meni loistavasti. Mies on työtön. En nuku tarpeeksi. Imetys sujuu. Fyysisesti on jonkin verran kipuja selässä ja vatsassa. 

Onnea uudesta pienestä! Mutta uskoisin että ajan kanssa menee ohi. 

[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 23:43"]

nyt heti yhteys hoitoon, jos tuommonen historia. Miksi oot tehny lisää lapsia. jos oot noin vastuuton. Kumpi sitä toista lasta on halunnut?On todella itsekästä tehä lapsia ja sitten olla, että en jaksa, steriloi itsesi - MENE HOITOON HETI!

[/quote]

Esikoisen jälkeen en voinut näin. Olin pärjännyt ilman lääkkeitä, terapian avulla jo pari vuotta ennen kuin rupesimme esikoista yrittämään. Koska esikoisen kanssa kaikki sujui hyvin uskalsimme tehdä toisenkin. Nyt tuntu virheeltä, mutta liian myöhäistä se nyt on. 

Miten ap voi jonkun mielestä muka olla vastuuton. Hänhän nimenomaan tunnistaaa oireitaan ja miettii, miten hankkia apua tai että kannattaako sitä neuvolasta hakea.

Ap:lle voimia ja kerro ihmeessä neuvolassa tai siellä, mistä aieman diagnoosin olet saanut. voihan olla, että oniin "vain" väsymsytä jne. Ja jos ei, niin saat avun, kun haet. Lähde ulos torpasta, ulkoile, vauvan kanssa tai ilman, ulkoilma tekee myös ihmeitä. jos vaan jaksat.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 23:48"]

[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 23:43"]

nyt heti yhteys hoitoon, jos tuommonen historia. Miksi oot tehny lisää lapsia. jos oot noin vastuuton. Kumpi sitä toista lasta on halunnut?On todella itsekästä tehä lapsia ja sitten olla, että en jaksa, steriloi itsesi - MENE HOITOON HETI!

[/quote]

Esikoisen jälkeen en voinut näin. Olin pärjännyt ilman lääkkeitä, terapian avulla jo pari vuotta ennen kuin rupesimme esikoista yrittämään. Koska esikoisen kanssa kaikki sujui hyvin uskalsimme tehdä toisenkin. Nyt tuntu virheeltä, mutta liian myöhäistä se nyt on. 

[/quote]

Älä ap ajattele tuon kahelin kommenttia! Vauva ei ole virhe. Tulet sen vielä huomaamaan, vaikka nyt on vaikea olo. Itse sairastin hyvin vaikean synnytyksen jälkeisen masennuksen - olin jopa osastolla muutaman kuukauden vauvan kanssa. Hae apua! Soita perjantaina terveyskeskukseen tai neuvolaan ja kerro tilanteestasi. He osaavat auttaa ja ainakin alkavat seurata vointiasi, jos kyseessä ei olisikaan "pelkkä" babyblues. Omasta tilanteestani voin sanoa, että nopea apu on tarpeen. Jos et sitä saa, pyydä miestäsi tueksi vaatimaan sitä. Meille kävi niin, että pyynnöistäni huolimatta sain kunnon apua tosi myöhään ja vointini pääsi tosi huonoksi. Sinä tunnet olosi kaikkein parhaiten.

Muista, että olet kaikista parhain äiti vauvallesi. Sitä ei voi kukaan viedä. Lohdutukseksi voin sanoa, että kaikesta voi selvitä ja oma vauva alkaa tuntua niin omalta, ettei sitä voi uskoakaan. Nyt vain päivä kerrallaan. Hyvä vinkki vielä: tee asioita, jotka tuntuvat hyviltä. Jos haluat nukkua, nuku. Pyydä miestä hoitamaan esikoista ja huushollia. 

Kun tuota historiaa on, niin tsemppaat huomisen ja perjantaina soitat neuvolaan tai jos sulla on hoitosuhde vielä jonnekin mielenterveyspuolelle, niin sinne. Jos koet lisää itsemurha-ajatuksia tai vaivut psykoosiin, sitten yhteys psykiatriseen päivystykseen.

Pystytkö puhumaan miehellesi, että tietää missä mennään? Voisiko hän hoitaa lapsia sen verran, että saisit nukuttua?

Lisään 13 kommenttiin sen, että jos olo on vaikea, voit mennä suoraan päivystykseen. Ohjaavat sieltä eteenpäin. Mulle annettiin tällainen vinkki silloin, kun olin kotona käymässä osastojaksolla ja kyse oli juhlapyhästä: terveyskeskuksen tai psykiarisen puolen päivystys, jos se ei "riitä" soitto suoraan 112. Eli jos sun vointi romahtaa pahasti, soittakaa vain hätänumeroon.

Jaksamisia!

t. nro 12

Hae apua! NYT

t. Itsemurhan tehneen äidin tytär. (Ei, ei ne muut läheiset riitä - silti ikuinen tunne hylätyksi tulemisesta.)