Alan olla loppu! 6kk vauva

[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 13:56"]

meillä nuorin ei antanut mun mennä edes suihkuun, isin sylii ei kelvannut. Kävin sitten pesulla saunassa, suihkussa, kun lapsi nukkui. Se nyt vaan on tosiasia, että vauvaaika on monilla se 24/7 siinä lapsessa.

[/quote]

Mitä siitä, vaikka isän syli ei kelpaa? Vanhempi se on siinä missä sinäkin. Vauva syliin ja menoksi! :D

Ajetella...pienenä lohdutuksena sanoisin, että sinulla enää n. 20 vuotta edessä arkea sen lapsen kanssa. Siihen arkeen mahtuu taapero-, uhma-,esimurros-,murrosikää jne. ja se on vaan vanhemman loputon tehtävä jaksaa ilman mitään on/off-säädintä.

Sinun pitää nyt vaan hyväksyä, että on sinun omaa aikaasi se arki lapsen kanssa ilman sitä ikuista sunnuntaita, että kaikillla olisi koko aikaa kivaa.

meillä oli samanlainen vauva, ostimme keinutuolin, siinä istuskelin päivät pitkät vauvaa sylissä keinuttaen, niin se oli rauhallinen. Jos istuin vain paikoillaan, piti vauvaa koko ajan heilutella tai muuten viihdyttää, muuten alkoi kitinä.  Olen nähnyt sellaisia keinuvia sitteritä, meillä ei sellaista ollut, mutta olen miettinyt, olisiko vauva ollut sellaisessa tyytyväinen.

Meillä on onneksi mennyt pieniä hetkiä sitterissä, niin että touhuaa koko ajan ja juttelee samalla (esim ruokaa tehdessä). Muuten aika samanlaista ollut molempien kanssa vauva aika. Tämän toisen kanssa huomattavasti helpompaa, koska isompi lapsi viihdyttää aika paljon. Kyllä se ohi menee, vaikka nyt ikuisuudelta tuntuukin. Sit on hetki mukavaa ja tulee uhma ja taas hetki hyvin ja taas uhma. :D

Voi pientä lasta, joka haluaan vaan mahdollisuuden saada äidin huomiota ja luoda kiintymyssuhdetta omaan vanhempaansa ja äiti haluaa vinkkejä, miten kääntää selkänsä jo puolivuotialle lapselle, että saa omaa aikaa. Lapsen levottomuus ja itkuisuus ovat oireita haastavasta arjesta, jossa lapsen voimavarat ovat joutuneet liian kovalle koetukselle, mutta sinä äiti ei tahdo nähdä.

Omaa aikaa? hehheh  :)

Mun lapset oli sellaisia, että nukkuivat vaunuissa vaan jos ne oli liikkeessä. Oma aika oli siis kävelyä raikkaassa ulkoilmassa - sateessa, paisteessa ja pakkasessa.

Voi teitä.. Huh huh! Onhan sitä olemassa sellaisia äitejä, jotka ottavat vauvan mukaan, kun menevät paskalle. Minä siellä haluaisin käydä rauhassa. TOIVON, että ei todellakaan tarvitsisi sitä murrosikäistä sinne viedä. Mulla on ollut ihan väärä kuva normaalista arjesta. Oikeastiko KAIKKI vauvat ovat sellaisia, että eivät kestä olla edes 30 sekuntia lattialla, jos äiti on 2 metrin päässä?

Älkää nyt takertuko tuohon omaan aikaan!! Pointti oli se, että en saa tehdä mitään, etteikö vauva ala itkemään. Jos on keittiössä sitterissä, niin alkaa itkemään, kun häviän jääkaapin oven taakse. Mullakin oma aika on sitä, että siivoan ja teen ruoan silloin, kun vauva sen hetken nukkuu. Tai olemme lenkillä. Jos on esim. ruoka kesken, kun vauva herää, niin joudun jatkamaan tätä vauva sylissä, koska ei kestä jos käännän hälle selän. Tai jättämään kesken.

Onko mies auttamassa tai muu kumppani tai ystävä. Vois ainakin viedä lapsen ulos kävelylle niin voisit saada hieman omaa aikaa. Monet vauvat ei edes nuku tuntia päikkäreitä vaan vain 30 min niin kuin siskon vauva. 

Onko mies auttamassa tai muu kumppani tai ystävä. Vois ainakin viedä lapsen ulos kävelylle niin voisit saada hieman omaa aikaa. Monet vauvat ei edes nuku tuntia päikkäreitä vaan vain 30 min niin kuin siskon vauva. 

no mitä jos antaisit sen huutaa kunnes ei jaksa enää/huomaa, ettet sä mihinkään katoa? ootko kokeillu?

meillä nuorin ei antanut mun mennä edes suihkuun, isin sylii ei kelvannut. Kävin sitten pesulla saunassa, suihkussa, kun lapsi nukkui. Se nyt vaan on tosiasia, että vauvaaika on monilla se 24/7 siinä lapsessa.

Mies on iltaisin kotona. Ei tämä meidänkään aina sitä tuntia nuku. Sitten onkin pian jo taas väsynyt ja itkee vielä herkemmin, jos ei ole sylissä. Väsymyksestä huolimatta ei välttämättä nukahda.

En suosi lapsen turhaa itkettämstä, joten en pysty edes kokeilemaan tuollaista.

Jos et ihan itse siitä illasta sitä omaa aikaa ota, voit vaan keskustella tuosta väsymyksestäsi, sen peilissä näkyvän henkilön kanssa. Anna tilaa isälle ja lapselle luoda sitä suhdetta niin lapsi ei välttämättä ole noin kiinni sinussa sinne aikuisuuteen asti. Lapsi on vasta puolivuotias teillä on vielä pitkä matka edessä turha polttaa itseään loppuun ennen kun hän on edes aikuisuuden kynnyksellä.

Sinulla on sentään mies auttamassa...itselläni oli sama tilanne, ilman lapsen isän apua. Joten en oikein osaa ottaa kysymystäsi vakavasti. Sorry.

Mulla on myös 6kk vanha vauva, joka taas viihtyy hyvin itsekseen. Vauvoillahan on erilaiset temperamentit ja kehitysvaiheet menee eri tahtiin, ei ole kyse siitä että olisit tehnyt jotain ns. "väärin", toiset eivät vaan viihdy yksin... Mulla vauva mukana, makoilee keittiön lattialla kun laitan siellä ruokaa, olen siinä vauvan näkyvillä, mutta saan kuitenkin tehdä omia juttuja. Vauva viihtyy nykyään myös olohuoneessa yksin, kun lelut ja niitten tavoitteleminen on alkanut kiinnostaa, on itkutkin vähentyneet.Entä jos asteittain totuttaisit yksin oloon? Voi olla että liittyy myös tuohon sylissä nukuttamiseen, jos vauva on tottunut nukahtamaan syliisi tai viereesi, osaako nukahtaa yksin ollenkaan? Jos ei osaa sitä, niin ehkä ei osaa myöskään olla/leikkiä yksikseen ja tyynnyttää itseään. Meillä on vauva, jolle ei tutti kelpaa...peukalo tyynnyttää (valitettavasti tutin sijaan). Vauvalle vauhdikasta yhdessäoloa, ehkä se on vaikeaa jos väsyttää, mutta musiikkia voi kuunnella, kirjoja lukea, tanssata, jos se unikin sieltä paremmin tulee. Yhden lapsen äitinä en nyt enempää osaa neuvoa :)

Ap:

Ymmärsinkö nyt oikein, että vauva ei nuku ollenkaan tuntia pitempiä pätkiä? Vai nukkuuko yöllä kunnolla ja pitempiä pätkiä? Jos kaikki nukkuminen on noin huonoa niin veisin lääkäriin, onko korvatulehdus tai jotain muuta?

Oma esikoiseni itki paljon, nukahti vain syliin, vaati jatkuvaa viihdytystä jne. Neuvolassa th ja neuvolalääkärikin vain sanoivat, että sellaisia ne lapset on. Yksityislääkäri vihjaisi, että voisi olla maitoallergiaa ja olin maidottomalla dieetillä, muttei auttanut. Vasta 1,5v yksityislääkäri totesi testeistä kananmuna-allergian! Tilanne helpotti välittömästi ja huomattavasti kun jätimme kaiken kananmunan pois ruokavaliosta.

Kaikki itku ei tietenkään ole allergiaa ja toki terveetkin lapset itkevät. Mutta haluan muistuttaa, että voi myös olla, että lapsen itkulle on oikeasti syy, hänellä voi olla esim. maha kipeänä.

Vastaajat unohtavat nyt miltä se ensimmäisen lapsen kanssa tuntui, kun muutos entiseen elämään oli suuri. Joillain on varmaan ollut myös helpompia lapsia. Muistan, kuinka esikoinen huusi vieressä sitterissä, kun yritin hetken pilkkoa vihanneksia ja samalla puhua lempeästi lapselle vaikka päässä pyöri vain kirosanoja... Onneksi tuo vaihe menee ohi, kun lapsi vähän kasvaa ja kiinnostuu enemmän leluista ja ympäristöstä. 

Tuo kuullostaa ihan siltä, että olet vanhempana hakenut katsekontaktia lapseen, olet halunnut pitää tätä lähellää, juttelella tälle ja pyrkinyt kaikin tavoin ymmärtämään vauvan tarpeita ja vauvasi on oppinut vastaamaan kontaktiin ja nyt sinulla ei ole enää valinnan vapautta tehdä sitä omalla rytmilläsi vaan lapsi on ns. riippuvainen näistä vuorovaikutustilanteista.

Tyypillinen kysymys: Onko suussa havaittavissa hampaantulon merkkejä? Jos nämä itkut vasta alkaneet..

Olisiko kantoliinasta tai repusta apua? Meidän poika viihtyi kantorepussa hyvin esim. minun imuroidessani, muuten siitä ei olisi tullut mitään.

Ei auta kuin muistaa, ettei vauva tuota tahallaan tee, ja jossakin vaiheessa se menee varmasti ohi Nimim. 1,5v:n äiti, jonka perässä minä vuorostaan juoksen sydän syrjällään

Tsemppiä!

Hei! Minulla on aivan sama tilanne kotona tällä hetkellä. Kokeile ottaa vauvalta vaatteet ja vaippa pois. Meillä vauva viihtyy paremmin kun saa olla alasti. Siinä ajassa kerkeää jo käydä vessassa ja keittää kahvit.