Olen ruma enkä tule koskaan saamaan miestä

Tai edes ihmisarvoista kohtelua miehiltä.

Eräskin, johon olin rakastunut, sanoi että loppujen lopuksi kyse oli koko ajan siitä, että reikä se on rotallakin, ja oikeastaan voisin laittaa itseni narun jatkoksi, koska en ole mitään. Rumia voi panna, mutta ei niistä muuhun ole.

Jopa kaveriseurassa huomaan, miten keskusteltaessa katsotaan siihen kauniiseen kaveriin, vaikka se ei mitään puhuisikaan. Ihan oikeasti - muodostuuko ystävienkin keskelle jonkunlainen arvojärjestys sen ulkonäön mukaan?!