Miksi lihoit?

Kilpirauhasen vajaatoiminta hidasti aineenvaihdunnan niin, että yhtäkkiä lihoin monta kiloa (en ole kuitenkaan vielä lihava). Lapsena ja nuorena olin aina hoikka, jopa luiseva. Painoa on todella vaikea saada tippumaan, kun lääkityksellä ei ole vieläkään saatu aineenvaihduntaa kohdilleen. En ole kuitenkaan lihonut moneen vuoteen, joten se on sentään positiivista.

Juha Sipilän takia.

Opiskelun aiheuttama stressi.

Aina olen tykännyt ruuasta ja inhonnut liikuntaa, mutta yliopisto-opinnot (ja siihen liittyvät rahahuolet, tulevaisuuden stressaaminen ym) saivat painoindeksin nousemaan 24:stä 29:ään. En edes tajunnut tätä yhteyttä tai edes sitä, että se elämänvaihe oli pelkkää huolta ja murehtimista, ennen kuin valmistuin.

Valmistumisen jälkeen siirryin työelämään ja ihmettelin, kuinka elämä voikaan olla näin huoletonta ja helppoa. Lomallakin sai lomailla, eikä tarvinut olla töissä. Ja ensimmäisellä kesälomalla aloitinkin liikuntaharrastuksen ja elämäntyyli muuttui melkeinpä automaattisesti sellaiseksi, että aloin laihtumaan kuin itsestään. Nykyisin olen normaalipainoinen ja ei ole ollut pitkään aikaa ongelmia sen kanssa.

Yksinäisyydestä johtuvan alkoholin juonnin ja valmisruokien syönnin ja liikkumattomuuden takia.

Totuus on tämä.

Vierailija kirjoitti:

En ole lihonut, mutta voin silti vastata kaikkien puolesta: kun syö enemmän kuin kuluttaa, lihoo. So simple.

Kiitos sinulle tästä loistavasta kommentista! Tulikin aivan uutta ja omaperäistä näkemystä asiaan. En olisi ikinä tajunnut, että asia on näin.

Olin jo lapsena lihava, koska olin isoäidilläni hoidossa ja hän teki vain epäterveellistä ruokaa. Ilmeisesti vanhempani halusivat säästää hoitokuluissa. Isoäitini teki ruoaksi päivittäin joko nakkeja, makkaraa tai lettuja. Lapsena sitä ei ymmärtänyt että olisi pitänyt syödä terveellisesti. Tästä seurasi se että olin koko ala- ja yläasteen alun lihava ja minua kiusattiin siitä. En ole koskaan mitenkään herkutellut kouluaikana sen kummemmin kuin muutkaan kaverini tai sisarukseni enkä ikinä ole syönyt suuria annoksia.

Vanhempanikin syyllistivät minua ylipainostani jatkuvasti ja pitivät huolen ettei mitään herkkuja ainakaan minulle. Et sinä tarvii kun olet niin läski. Myös terveydenhoitaja muistutti aina siitä että ethän nyt vain herkuttele ja että yritä vähentää karkkia ja sipsejä. No kun en syö niitä niin mistä sitä vähentää?

Olin pullukka kuitenkin siihen asti kunnes, laihdutin sitten kiusamiseen kyllästyneenä yläasteen lopulla/lukiossa normaalipainoiseksi kun aloin harrastaa juoksua ja pyöräilyä ja vähensin syömistäni tosi alhaiseksi. Kaveritkin epäilivät minulla jotain sairautta kuten syöpää kun olin kuulemma niin laiha. Tietysti sitä oli oudon näköinen kun tottuneet näkemään läskinä.

Juoksuharrastus jatkui kunnes nivelet alkoivat turpoamaan. Minulla todettiin nivelreuma n. 35-vuotiaana. Olen taistellut tätä vastaan lääkkeitä vaihtaen, mutta nyt tilanne on niin paha että en ole pystynyt pariin vuoteen enää juoksemaan kuin ihan lyhyitä matkoja niin kauan kun pystyn sietämään kipua.

Sairastuttuani alkoi alkoholin käyttö joka kasvanut koko ajan ja kiloja on alkanut tulla. Syön edelleen todella vähän (en ole koskaan herkutellut kuin juhlissa), mutta runsas alkoholin käyttö n. 50 annosta viikossa on alkanut näkyä vyötäröllä.

Yritän nyt lopettaa alkoholin käytön siten että olen lopettanut harrastukset jotka tukee alkoholin käyttöä ja välttelen kavereita joiden kanssa ei tule muuta tehtyä kuin juotua.

En syytä ketään muuta kuin itseäni. Tämän kehon olen geenilotossa saanut ja tämän kanssa pitää tulla toimeen. Yritän kovasti laihtua ja kunhan saan lopetettua alkoholin käytön, luulen että onnistun tässä.

Vierailija kirjoitti:

Raskauksien myötä. En tiedä miksi raskaudet lihottivat, koska söin ihan samalla tavalla kuin ennenkin. En ole koskaan ollut kova syömään, mutta ennen raskauksia en myöskään kerännyt painoa ympärilleni, vaan olin suorastaan hoikka. Raskauksien jälkeen painoni on ollut normaalipainon ylärajalla, eikä paino tästä enää laske vaikka kuinka yrittäisi. No, sellaista se on. Enemmän harmittaa kuitenkin se, että raskaudet veivät jostain syystä unenlahjat mennessään. Ehkäpä painonnousulla ja unettomuudella on jotain tekemistä keskenään?

Ehdottomasti on! Itse olin aina normaalipainoinen 60-62 kg. Yli 15 vuotta paino pysyi samana eikä tarvinnut koskaan miettiä mitä söin, vaikka olisin syönyt viikkoja pelkkää roskaruokaa (joo en ole ylpeä tästä, mutta oikeasti aamupalana munkki, lounas Mäkkärissä, iltapäivällä karkkia, illalla pizza + alkoholia oli ihan tyypillinen ruokavalio jopa viikkoja putkeen... Paino pysyi samana).

Sitten sairastuin ja jouduin aloittamaan Prednison-lääkkeen. Tässä vaiheessa syömiseni olivat jo huomattavan terveellisiä, söin valtavasti kasviksia, kanaa, kalaa, hedelmiä, ja lähes aina kotona tehtyä perusruokaa. Sairauden vuoksi voin huonosti ja oksentelin sekä söin vähemmän kuin normaalisti - silti painoni räjähti 10kg ylöspäin parissa viikossa. Ja se todella oli läskiä aivan omituisissa paikoissa, rintojen alle ja yläselkään tuli makkarat! WTF. Lääkäri totesi että ai niin juu, tuon on ihan normaali sivuvaikutus. Vähensin heti kaloreita mutta kilot pysyivät.

Ja ne pysyivät viimeiset neljä vuotta. Yritin laihduttaa ne pois, puputin salaattia, lisäsin liikuntaa. Makkarat olivat ja pysyivät. Kunnes tuli koronakevät - halleluja! Yhtäkkiä työstressi oli tiessään ja sain olla rauhassa kotona jokaikinen päivä. Olen nukkunut niin autuaasti, 8-10 tuntia yössä, entisen 5-7 sijaan. Ja kumma juttu, laihduin nuo 10 kg muuttamatta ruokavaliotani ja liikuntatapojani.

Mitään muuta selitystä en keksi kuin stressin väheneminen ja unen lisääntyminen. Nyt olen taas sen 62kg, viiden vuoden takaiset vaatteet mahtuvat päälle ja tunnen oloni paremmaksi kuin pitkäääään aikaan. Ainakin minulle henkilökohtaisesti unella näyttäisi olevan valtava merkitys.

Krooninen kipu ja Lyrica lääke. Olisin voinut syödä hevosen jokapäivä.

Masennus ja virikkeetön elämä, jolloin ainoa lohtu ja siedettävä olo tuli ruoasta. Söin tyhjyyden tunteeseen, ja maha täynnä tunsin edes jotain. 

Olanzapin.

+25kg 6 kk:ssa. Aivan helvetillinen pilleri. Olin tuolloin psyk. osastolla ja kävin uimassa siellä 3 kertaa vkossa. Joka kerta itkin, kun katsoin vaakaa. Paino vaan nousi ja nousi ja nousi. Ja se syömisen halu oli jotain aivan käsittämätöntä, olisin voinut vetää karkkia, ruokaa, pullaa you name it ihan non stop ja koko ajan.

Kotiuduin. Kattelin kipuavaa painoa ja paskaa oloa 3 kk ja lopetin seinään koko lääkkeen. Ahdisti vähän aikaa. Lähdin juoksemaan ja käymään salilla ja tiputin 20 kg 10 kk:ssa. Ei ahdista enää. Sain töitä ja voin paremmin kuin ikinä. Psyykkisesti sekä fyysisesti.

En ole koskaan ollut näin timmi mitä nyt. Olen kropaltani tiimalasi, jotenka vyötärö mulla ei koskaan hävinnyt, vaikka painoinkin 87 kg isoimmillani. Nyt 65 kg ja 170 cm.

Ei olanzapiinia mulle enää ikinä. Hyi hele.

Söin ja join ihan liikaa. Ei ollut energiaa eikä kiinnostusta tsempata, kaikki energia meni töihin. Masennusta, ahdistusta yms.

Olin lapsena ja nuorena tosi laiha. Teininä aloin syödä karkkia ja siitä tuli tapa. Lihoin vähitellen aikuisena 1 kg/vuosi, sillä en ollut oppinut tarkkailenaan painoani. Kun havahduin siihen, ei laihtuminen ollutkaan helppoa: äärimmäisen stressaava työ, paljon pieniä lapsia ja opittu tapa palkita karkilla. Lapset valvotti ja uupumuksen takia liikunnan aloittaminen uudelleen tuntui mahdottomalta. Työ meni aina oman terveyden edelle. Kahdeksan vuotta sitten sain laihdutettua ylimääräiset kilot, mutta lihoin ne takaisin. Nyt olen yrittänyt laihtua kaksi vuotta, mutta en ole onnistunut. Liikun nykyään paljon, mutta karkista en ole päässyt eroon.

Noin 35-vuotiaana aineenvaihdunta hidastui, mutta jatkoin samojen annoskokojen syömistä sekä herkuttelua. Vuodessa lihoin 5 kg. Sitten havahduin ja muutin ruokavaliota terveellisempään suuntaan. Paino ei kuitenkaan laskenut, mutta lisää ei ole tullut. Olen onneksi vielä normaalipainoinen.

Totesin, että en halua viettää loppuelämääni nälässä.

Vierailija kirjoitti:

Totesin, että en halua viettää loppuelämääni nälässä.

Mistä tulee käsitys että laihat/hoikat tai normaalipainoiset olisivat nälissään??

Mä olen tänään syönyt hilloleipää aamukahvin kanssa, lounaaksi silliä, graavilohta ja uusia perunoita ruisleivän ja voin kanssa. Mansikoita omasta pihasta. Päivälliseksi linssikeittoa ja valkosipulipatonkia, kahvin kanssa pienen korvapuustin. Kourallisen linssisipsejä. Vielä otan illalla marjasmoothien.

Ikää 60v ja tuolla ravinnolla nautin elämästä ja paino laskee:) Huomenna sitten jotain muuta herkkua;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totesin, että en halua viettää loppuelämääni nälässä.

Mistä tulee käsitys että laihat/hoikat tai normaalipainoiset olisivat nälissään??

Mä olen tänään syönyt hilloleipää aamukahvin kanssa, lounaaksi silliä, graavilohta ja uusia perunoita ruisleivän ja voin kanssa. Mansikoita omasta pihasta. Päivälliseksi linssikeittoa ja valkosipulipatonkia, kahvin kanssa pienen korvapuustin. Kourallisen linssisipsejä. Vielä otan illalla marjasmoothien.

Ikää 60v ja tuolla ravinnolla nautin elämästä ja paino laskee:) Huomenna sitten jotain muuta herkkua;)

Mistä tulee käsitys, että kaikilla ihmisillä on yhtä vilkas aineenvaihdunta?

Sinulla ei ole noiden syömisten jälkeen nälkä, etkä liho.

Joku toinen saman kokoinen taas jää nälkäiseksi ja joku kolmas lihoo.

”En kyllä keksi”, miettii hän lusikoiden jäätelöä aamupalaksi.

Olin nuorena reilusti alipainoinen (168/40) ja lihotin itseäni tarkoituksella, kun kyllästyin anoreksiavihjailuihin. Sitä lihomista oli vaikea pysäyttää, nyt painan liki 80 kiloa. Pitäisi saada parikymmentä kiloa pois tai tarkemminsanottuna muuttaa läski lihakseksi.

Söin liikaa huvikseni. En jaksanut alkaa tehdä asialle mitään.