Lue keskustelun säännöt.
Onko se jotenkin väärin vai tuomittavaa olla lihava?
09.07.2020 |
Tuntuu että lihavia ihmisiä jotenkin suorastaan tuomitaan heidän lihavuudestaan, vaikka heille itselleenhän se varmasti on vaikein paikka. Lihavat, tuntuuko teistä että teitä vältellään tai ette ole mitenkään erityisen suosittuja? Ihmiset jotka ovat geneettisesti perineet helpon elämänhallinnan eivät ymmärrä miksi joku voi olla lihava. Ei ole kysymys nautinnon halusta niinkään kuin esim päivän tehtävistä selviytymisestä. Verensokeritason ollessa alhainen voi ahdistaa pahasti. Niin pahasti, että se on ongelma. jos tekee esim sosiaalista työtä lasten kanssa päiväkodissa on pakko pyrkiä olemaan niin hyvällä tuulella kuin mahdollista jotta olisi mukavaa seuraa niin lapsille kuin työtovereillekin. Tähän kaikki keskittymis- ja työmuistiongelmat, niin ei edes muista olevansa lihava saati mitä sille voisi tehdä täytyy vain keskittyä selviytymään tärkeimmistä asioista. Taustalla naisen kohdalla voi olla esimerkiksi myös raskaus ja yritykset imettää lasta, johon kuuluu herkkujen syöminen mikä lisää maidontuotantoa.
Kommentit (63)
On tuomittavaa! Lihavuuslaki 1 § kolmas momentti. Enintään 8kk vankeutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveysongelmia taustalla monella. Apua on todella vaikeaa saada ja se hetken mielihyvä sokerista on edes joku lohdutus. Joka ikinen lihava tietää, että on lihava. Jokaikinen lihava on yrittänyt laihduttaa. Syyllistäminen ja haukkuminen ja oman hoikan itsensä kehuminen ei auta lihavaa laihtumaan. Ei tarvitse kokea syyllisyyttä ollessaan lihava, jokainen rasittaa yhteiskuntaa jollain tavalla jos tuottavuus on joku ihmisen mitta.
Kuinka kauan se sokerin aiheuttama mielihyvä sitten kestää? Kalvaako siellä taustalla sitten kuitenkin jonkinlainen syyllisyys sen sokerin syömisestä? Onko se henkinenkään lopputulos lopulta positiivinen vai negatiivinen?
Jokainen voi opetella myös pois makeanhimosta ja yrittää saada sen saman mielihyvän vaikkapa jostain hedelmästä. Jos se makeanhimo ei enää ole niskan päällä, voi ihan hyvällä omallatunnolla joskus nauttia myös jostain makeasta, mutta se mielihyvä on paljon suurempi, kun osaa myös lopettaa ajoissa ja tuntee, että hallitsee makeanhimonsa eikä makeanhimo hallitse itseä.
Mä niiiin haluaisin saada makeanhimoni hallintaan. Se vaan tuntuu vaativan jatkuvasti sellaisiin asioihin panostamista, mitä vihaan enemmän kuin oikeastaan mitään muuta. Eli ruuanlaitto. Lisäksi pitäisi syödä kauheasti kasviksia, mikä tarkoittaa että kaikki maistuu verelle, kun kitalaki menee haavoille jos kasviksia kauheasti syö (samoin kädet kasvisten käsittelystä jos ei pidä kumihanskoja). Eläisin oikein mielelläni jollain ravintopillereillä jos sellaisia olisi, ettei enää koskaan tarvitsisi tehdä ruokaa. Onneksi olen vielä normaalipainossa.
Itse olen kyllä ihan syömällä lihonnut mun 10 liikakiloa. Oli alkujaan 15, mutta viisi lähti taistelemalla pois. Vielä ei ole motivaatio palannut jotta tiputtaisin taas viis lisää.