Töissä sattui työtapaturma. Ihmisten käytös yllätti.
Duunarille kävi vahinko ja hän menetti tajuntansa. Ihmiset menivät paniikkiin sen sijaan että olisivat auttaneet. Aika moni lähti "kahvitauolle" ja seisoivat siellä käsi täristen.
Onneksi yksi meistä älysi mennä toimiston puolelle ja sieltä soitettiin ambulanssi.
Sattumalta firmassa oli paikalla kaksi insinööriä. Kuullessaan tilanteesta he vetivät loukkaantuneen esiin, kohottivat jalat ja saivat tämän tajuihinsa. Ihan uskomattoman rauhallisesti toimivat. Kertoivat sitten ensihoitajille tilanteen ja palasivat oman työnsä äärelle.
Kyllä se vaan on niin että ei nämä ensiapukoulutukset mitään auta, jos polla ei kestä tositilanteita. Mitä olisikaan käynyt, jos insinöörit eivät olisi olleet paikalla?
Kommentit (53)
Itse olen toimistohommissa suurella yksityisellä lääkäriasemalle. Viedessäni lääkäreille kahvitarjoiluja taukohuoneeseen kaatuivat kuumat teevedet päälleni ja menetin tajuntani. Kukaan kymmenistä lääkäreistä ei osannut tehdä mitään, mutta onneksi paikalla oli myös siivooja, joka pelasti henkeni.
Sama huomio. Kesätöissä rakennustyömaalla ollut tytär tyrehdytti toisen työntekijän suuren verenvuodon kun muut kävelivät ohi. Heillä ei myöskään kenelläkään ollut mitään tietoa missä on ensiapulaukku. Tytölle elämän ensimäinen oikea kesätyö, muut olleet vuosia töissä. Joku sentään soitti ambulanssin.
Kesätyössäni varastolla eräs duunari seisoi lastauslaiturilla, joka oli sateesta kostea. Jotenkin hänen toinen jalkansa lipsahti ja jäi laiturin ja siihen peruuttamassa olevan rekan perälaudan väliin. Luonnollisesti hirvittävä huuto ja valtavasti verta avomurtumasta. Tapahtuman todistaneista yksi pyörtyi, osa alkoi oksentamaan, suurin osa tuijotti lamaantuneina mutta oli siinä pari, jotka säilyttivät toimintakykynsä ja riensivät auttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen toimistohommissa suurella yksityisellä lääkäriasemalle. Viedessäni lääkäreille kahvitarjoiluja taukohuoneeseen kaatuivat kuumat teevedet päälleni ja menetin tajuntani. Kukaan kymmenistä lääkäreistä ei osannut tehdä mitään, mutta onneksi paikalla oli myös siivooja, joka pelasti henkeni.
:D tää oli hauska vitsi
Minä olen käynyt ensiapukurssit ja muut vastaavat, mutta olen tuollainen "jäätyjä". Olen ollut parissa (lievässä) tositilanteessakin, joten tiedän miten käyttäydyn. Hyvä se on ennen ja jälkeen tilanteen jeesustella miten olisi pitänyt toimia, kun ei kumminkaan siinä oikeassa, yllättävässä tilanteessa osaa.
Minä näin kerran kun yksi vanhus kaatui pahasti rullaportaissa. Järkytyin ihan täysin ja menin aivan lukkoon. Pari teinityttöä sitten auttoivat tätä vanhaa herraa. Kiitos siitä heille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä töissä neljä ex-sairaanhoitajaa (vaihtoivat alaa ja ovat meillä töissä) seisoivat suu auki, 24-vuotias toimistokesätyöläinen meni antamaan ensiapua. Työ siis toimistotyötä, mutta sattui paha vahinko lasioven kanssa eräälle työntekijälle. Yllätyin kovasti, kun sairaanhoitajan koulutuksen saaneet eivät tehneet mitään, itse juoksin kanssa paikalle ja olen toimistotäti myös.
Sairaanhoitajalle voi olla hyvinkin vieras tilanne se, että joku tarvitsee ensiapua. Moni sairaanhoitaja työskentelee varsin vakaissa työolosuhteissa, joissa yllätyksiä ei tule.
Meilläkin töissä yksi uudelleen kouluttautunut sairaanhoitaja. Asiakas sai epileptisen kohtauksen ja kouristeli tajuttomana lattialla. Sairaanhoitaja kieltäytyi auttamasta koska ”siksihän hän on hankkinut uuden ammatin, ettei tarvitse sairaita enää hoitaa ”. Oma logiikkansa kai siinäkin, mutta kyllä minä tyrmistyin.
hirveetä suomessa ei enään kannata palkata ketään. suomeen kannatta motto älä palkkaa äläkä osta mitään. punikki hallitushan ihannoi neuvosto liiton meininkiä ministerit käskevät
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei etukäteen voi tietää kuinka toimisi kriisitilanteessa.
Jotkut jäätyvät eivätkä kykene toimimaan, vaikka ovat kuvitelleet että pystyisivät toimimaan vaikka millaisessa tilanteessa. Kaikilla ei auta edes kurssit eikä koulutus.
Jotkut taas pystyvät toimimaan järkevästi ja rauhallisesti vaikka olisi kuinka paha tilanne.
Joskus ne kriisitilanteen aktiiviset toimijat ovat arkielämän hissukoita, mikä ainakin minusta on yllättävää. Heiltä ei ensimmäisenä odottaisi sellaista.
Itse kuulun niihin jotka jäätyvät. Olen kuitenkin saanut sitä ominaisuutta pois harjoittelun ansiosta. Nykyään pystyn jo auttamaan jos tulee sellainen tilanne eteen, mutta en osaa ottaa tilannetta haltuun kunnolla. Lähinnä vaan selviydyn siitä jollakin tavalla.
Minusta se ei taas ole lainkaan yllättävää. Niin monta kertaa on tullut huomattua, että ne kovimmat päänaukojat ja päällepäsmärit lähtevät heti karkuun, kun on tosi kyseessä. "Hissukat" sen sijaan ovat monesti kylmäpäisempiä ja sellaisia, jotka osaavat arvioida tilanteita paremmin. He eivät viitsi nostaa dramaattista metakkaa jokaisesta sattumuksesta mutta eivät epäröi toimia silloin, kun tilanne uhkaa oikeasti jonkun terveyttä tai henkeä.
Se on ihan tutkittukin juttu, että edes ihminen itse ei tiedä miten tulee hätätilanteessa reagoimaan ennen kuin se on päällä, ja sama ihminen voi reagoida erityyppisissä hätätilanteissa eri tavalla.
Itse olen aikamoinen hiirulainen ja lisäksi neuroottinen ja arka luonteeltani. Pelkään suurin piirtein kaikkia ja jännitän etukäteen että en vaan tee virheitä tms.
Sitten, kun oikeasti tapahtuu jotain, olen täysin rauhallinen ja toimin tehokkaasti ja ripeästi ja tarkoituksenmukaisesti. Minulla ei edes sydän ota kierroksia. Ihan kuin joku muu ottaisi niissä tilanteissa vallan.
On jotenkin hassua, että voin olla melkein hysteerinen ja vatvoa päiväkausia jos sanoin vahingossa kassatädille "nätos" (näkemiin ja kiitos). Sitten voin lopettaa koiratappelun kulmakarvankaan värähtämättä tai soittaa palokunnan kun törmään maastopalopaikalle tms. Olen äärimmäisen rauhallinen jopa niissä tilanteissa, missä olen itse ollut vakavassa vaarassa.
Taidat itse olla insinööri, kun tällaisen sadun keksit :D
Vierailija kirjoitti:
Meillä töissä neljä ex-sairaanhoitajaa (vaihtoivat alaa ja ovat meillä töissä) seisoivat suu auki, 24-vuotias toimistokesätyöläinen meni antamaan ensiapua. Työ siis toimistotyötä, mutta sattui paha vahinko lasioven kanssa eräälle työntekijälle. Yllätyin kovasti, kun sairaanhoitajan koulutuksen saaneet eivät tehneet mitään, itse juoksin kanssa paikalle ja olen toimistotäti myös.
Sairaanhoitaja täällä moi! Kaikki meistä ei ole nopeiden tilanteiden ihmisiä, vaikka koulutus olisi mikä. Siksi minäkin olen tehnyt urani ihan alkutaipaleen jälkeen mielenterveys- ja kehittämistyössä, koska olen jähmettyjä. Minulla on muita vahvuuksia, mutta ensiaputilanteissa olen vain haitaksi. En ole sitä valinnut, ja jonkin verran sitä toki voi kompensoida riittävällä ajantasaisella koulutuksella ja harjoituksella (joka pitää toistua, toistua ja toistua, kymmenen vuoden takainen oppi ei auta ennakoimattomassa tilanteessa), mutta niitä toistoja ei ole tarjolla muualla kuin siellä, missä se hätätilanne on todennäköinen.
Mitäs sinä ap itse teit? Seisoit tumput suorina ja tuijotit koko tapahtuman ajan?
Mulle kävi aikoinaan metallipajalla työtapaturma.
Yks kollega käveli ohi ja sanoi "yhyy tuliko pipi sormeen".
No, lanssilla lähdettiin sairaalaan ja 1.5v saikkua tämän jälkeen..
Että sellainen pipi.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs sinä ap itse teit? Seisoit tumput suorina ja tuijotit koko tapahtuman ajan?
No mutta hyvänen aika, täytyihän hänen seurata silmä kovana tilannetta, jotta voisi sitten raportoida sen mahdollisimman tarkasti tänne av:lle! Emmehän me muuten tietäisi mitään näiden insinöörien paremmuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaaduin kerran bussista ulos astuessani pahasti mahalleni, laiturilla oli iso joukko ihmisiä, jotka vain tuijottivat hölmöinä, osa nauroi. Kukaan suomalainen ei tullut auttamaan, yksi ulkomaalainen mies tuli sitten nostamaan ylös ja keräsi maahan tippuneet ostokseni ja kysyi olenko kunnossa. Kiitin tätä ainoaa, joka välitti.
Outoa käytöstä muilta, tässä maassa ei saa mokata eikä nolata itseään kaatumalla.Mun 80-v äitini oli 68-vuotiaan kaverinsa kanssa liikkeellä. Kaveri on fysioterapeutti. Äitini kaatui portaattomissa liukuportaissa ylöspäin mennessä selälleen taaksepäin. Fysioterapeutti ei tehnyt yhtään mitään.
Lopulta apuun tuli ulkomaalainen mies, joka nosti ylös. Äitini tarjosi tälle heti rahaa avusta. Ei meinannut edes millään huolia rahaa.
Tämä on tosi asia. He tekevät enemmän rikoksia kuin kantikset. Heissä on paljon rikollisia, mutta oikeasti myös todellisia hyviksiä on joukossa. ❤️
Kerran liukuportaissa kaatui valkoinen vanhempi mies ja kaikki 3 valkoista naista autoimme häntä ja yläpäässä odotti valkoinen vartija joka otti asian hoitaakseen siitä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei etukäteen voi tietää kuinka toimisi kriisitilanteessa.
Jotkut jäätyvät eivätkä kykene toimimaan, vaikka ovat kuvitelleet että pystyisivät toimimaan vaikka millaisessa tilanteessa. Kaikilla ei auta edes kurssit eikä koulutus.
Jotkut taas pystyvät toimimaan järkevästi ja rauhallisesti vaikka olisi kuinka paha tilanne.
Joskus ne kriisitilanteen aktiiviset toimijat ovat arkielämän hissukoita, mikä ainakin minusta on yllättävää. Heiltä ei ensimmäisenä odottaisi sellaista.
Itse kuulun niihin jotka jäätyvät. Olen kuitenkin saanut sitä ominaisuutta pois harjoittelun ansiosta. Nykyään pystyn jo auttamaan jos tulee sellainen tilanne eteen, mutta en osaa ottaa tilannetta haltuun kunnolla. Lähinnä vaan selviydyn siitä jollakin tavalla.
Minusta se ei taas ole lainkaan yllättävää. Niin monta kertaa on tullut huomattua, että ne kovimmat päänaukojat ja päällepäsmärit lähtevät heti karkuun, kun on tosi kyseessä. "Hissukat" sen sijaan ovat monesti kylmäpäisempiä ja sellaisia, jotka osaavat arvioida tilanteita paremmin. He eivät viitsi nostaa dramaattista metakkaa jokaisesta sattumuksesta mutta eivät epäröi toimia silloin, kun tilanne uhkaa oikeasti jonkun terveyttä tai henkeä.
Juurikin samat kokemukset. Mitä enemmän on elämää nähnyt, sen vähemmän arvostan kovaa melttoota itsestään pitäviä. Laitettaisiinpa oikeasti päänaukoja ns. hiuksista mäjelle ja kaikkiin töihin ja julksiin virkoihin pelkkiä ns. hissukoita, varmasti toimisi yhteiskunta paremmin.
Mä käyttäydyn tilanteen ollessa päällä rauhallisesti ja järkevästi. Sitten kun tilanne ohi niin alan tärisemään ja jalat lähtee alta.
Vierailija kirjoitti:
"Onneksi yksi meistä älysi mennä toimiston puolelle"
Et siis sinä? Olit yhtä hyödytön kuin muutkin. Sekö sinut yllätti?
Niin tämä Ap oli itsekin se "jähmettyjä/ töllöttäjä". Kaivoi heti kännykän käteensä ja alkoi raportoida muiden reaktioita AV:lle. Huh huh. Ainoa, mitä ap olisi voinut ehkä tehdä (jos siis insinöörit eivät olisi ehtineet paikalle), olisi ollut se, että olisi alkanut näpyttelemään AV:lle kysymyksen: "Mitä pitää tehdä, kun työkaveri menetti tajuntansa?"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaaduin kerran bussista ulos astuessani pahasti mahalleni, laiturilla oli iso joukko ihmisiä, jotka vain tuijottivat hölmöinä, osa nauroi. Kukaan suomalainen ei tullut auttamaan, yksi ulkomaalainen mies tuli sitten nostamaan ylös ja keräsi maahan tippuneet ostokseni ja kysyi olenko kunnossa. Kiitin tätä ainoaa, joka välitti.
Outoa käytöstä muilta, tässä maassa ei saa mokata eikä nolata itseään kaatumalla.Mun 80-v äitini oli 68-vuotiaan kaverinsa kanssa liikkeellä. Kaveri on fysioterapeutti. Äitini kaatui portaattomissa liukuportaissa ylöspäin mennessä selälleen taaksepäin. Fysioterapeutti ei tehnyt yhtään mitään.
Lopulta apuun tuli ulkomaalainen mies, joka nosti ylös. Äitini tarjosi tälle heti rahaa avusta. Ei meinannut edes millään huolia rahaa.
Tämä on tosi asia. He tekevät enemmän rikoksia kuin kantikset. Heissä on paljon rikollisia, mutta oikeasti myös todellisia hyviksiä on joukossa. ❤️
Luojalle kiitos että näitä on raahattu tänne Suomeen! Kun minä olin pieni, niin mummot jätettiin maahan makaamaan ja siihen jäivät jos ei itse päässeet ylös! On se ihanaa ettei enää näe noita kaatuneita mummoja tuolla pihalla, nyt kun on näitä ulkomaalaisia miehiä ❤️
Heh. Kerran sain töissä jonkun ihme kohtauksen. Olin kahvihuoneessa yksin paikan turvallisuudesta vastaavan henkilön kanssa. Kerkesin sanomaan että nyt taitaa mennä taju ennenkuin kaaduin lattialle ja siellä sitten hetken päästä palaillessani takaisin maailmaan ko. henkilö istui edelleen samalla paikkaa sohvalla katse tiukasti ikkunassa.
Ihmiset reagoivat eri tavoin eikä se tällaisessa tilanteessa yleensä ole ilkeyttä vaan tahatonta lukkoonmenemistä, mutta olen huolissani tämän miehen vastuualueesta.