Oletko yli 40v? Pahoitteluni.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 12:18"]

Hyvä uutinen on, että 40+ -vuotiaana paskaakaan kiinnostaa jonkun anonyymin tai kenenkään säälit :D. 

[/quote]

Tosi kun vesi, mä olen just nelikymppinen, ja oon havainnut tämän talven aikana, että enää ei tule työympyröissä eikä missään sellainen "tyttö" olo. Ei siis koe itseään mitenkään nuoremmaksi, tyhmemmäksi tai jotenkin anteeksipyyteleväksi. Eikä minkään sortin asemassa olevaa katsele enää ylöspäin. Jotenkin sitä on niin sinut itsensä kanssa, ettei olisi uskonutkaan.

Ainoa konsti jotta ei vanhene ,on kuolla nuorena.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 13:14"]

Minusta oli ihanaa täyttää 40v!

Olen nelikymppiseksi ihan ok...ihanaa kun voi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on :)

Niin kauan kuin on hengissä niin sitä vanhenee ja kun kuolema tulee niin se oli sitten siinä!

Nauttikaa hyvät naiset elämästä :)

[/quote]

Juuri näin aion itsekin suhtautua kun se aika koittaa!

Haloo, ap! Sano nyt jotain. Mikäs veti noin hiljaiseksi???

No täällä on eräs hieman tuon iän ylittävä henkilö ja en ole siihen sopeutunut ollenkaan. Jotkut asiat ok, mutta kyllähän se tosiasia on että vanhuus häämöttää ;)

En kaipaa sun pahoittelujasi!!

Olen onnellinen ja tulet sinäkin pelle joskus ( toivottavasti!) tajuamaan, ettet säily kaksi-etkä kolmikymmisenä loppuelämääsi.

Säkuulostat lapselliselta ja typerältä.

Onpa väsynyt provo mutta pakko on nyt kuitenkin vastata. Idioottimaisinta mitä voi tehdä, on sääliä jotakuta iän perusteella. Ikä kun ei ole stabiili olotila, vaan joka ikinen ihminen vanhenee joka ikinen päivä. Ja elämä menee niin nopeasti ettei ole kuin silmänräpäys kun parikymppinen on nelikymppinen.

Joten jos ap koet nelikymppisyyden säälittäväksi niin ainoa keino ehkäistä se omalla kohdallasi on tappaa itsesi. Joten siitä vain tuumasta toimeen.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 12:18"]

Hyvä uutinen on, että 40+ -vuotiaana paskaakaan kiinnostaa jonkun anonyymin tai kenenkään säälit :D. 

[/quote]

Naulan kantaan!

Ei ollenkaan harmita ikä. Muistoissani voin olla ikuisesti 20, vieläpä elää uudelleen parhaat palat siitä ajasta :) Muistoissani on myös parhaat palat elämästä 30-vuotiaana ja iloisen toiveikkaana odotan 50-kymppisiä. Kuinka hauskaa sitten onkaan :)  Elämänilooni suuresti vaikuttavia tekijöitä ovat tietenkin ikätoverini, ne samat ystävät hiekkalaatikolta tähän päivään. Oi niitä muistoja, iloisia, surullisia, kaikkea elettyä elämää. Eläkepäivät joskus edessä, vapaata oleilua, ei töitä, ei alaikäisiä :) Mummoilua ja vaareilua joskus :)

Ja jonain päivänä ensimmäinen meistä lähtee suureen tuntemattomaan. Sinä päivänä sanomme: me pidämme huolen sinun lapsistasi, lähde rauhassa! Kenties joskus tapaamme! Lepää rauhassa, tulemme perässä.

Voi olen 41 ja nautin elämästäni. En välitä muiden mielipiteistä, itsetunto kymppi, lapset kaikki aikuisia, hyvä vakkari työpaikka mukavalla palkalla, velaton oma asunto, seksielämä vilkkaampaa ja nautinnollisempaa kuin muutama vuosi sitten, ulkonäkö edelleen kohdallaan ja ihana mies vierellä... hih, säälittävänäkö pitäisi olla?

No varmaan joskus parikymppisenä ajattelin itsekin noin kuin ap. Nyt 42-vuotiaana voin vilpittömästi sanoa eläväni kaikin puolin elämäni parasta aikaa. Ehkä kaikilla ei mene näin, mutta minulla on mennyt ja tunne muitakin, joilla sama kokemus.

Päivän tyhmin. Aivan kuin iän voisi jotenkin valita. Pikemminkin pitäisi onnitella. On jo selvinnyt yli nelikymppiseksi. Vielä jos selviää elossa muutaman vuosikymmenen lisää niin onnekas on.

Mukavaa, kun olet noin myötätuntoinen, ap. Kyllä olen hiukan yli 40v ja jo mummo. En itse koe osaani lainkaan kehnoksi. Voipi olla, että ymmärrys on karsiutunut vuosien kuluessa, etten enää havaitse tilani huonoutta. Päinvastoin, nautin elämästä enemmän kuin koskaan.