4v:n äiti armeijaan?

Olen järkeillyt asiaa itselleni niin, että haen lähivaruskuntaan, jonne matkaa vajaa 50km, puolen tunnin matka. Näin ollen iltavapailla voin tulla kotiin käymään tai ukko ja muksu voivat välillä vierailla luonani kasarmilla.

Lapselle en menemättä jättämisestä katkeroituisi, vaan lähinnä harmittelisin, ettei koskaan tullut mentyä ennen lapsen syntymää. Tosin asiahan on niin, että jos olisin intin käynyt parikymppisenä, ei tuota nimenomaista kultamussukkaa olisi olemassakaan, sillä en todennäköisesti olisi koskaan tavannut miestäni :) Tällä logiikalla monet muita ihmisiä katkeroittavat tai kaduttavat asiat ja valinnat voi kääntää oikeiksi valinnoiksi :D

-ap

Älä hulluja puhu. Ei kannata mennä armeijaan jos ei ole pakko. Itse 1/12 vänrikkinä voin kertoa vuosi meni elämästä hukkaan. Toki siellä oppi kestämään rankkoja olosuhteita, eli henkinen kantti kasvoi, mutta muuta hyötyä ei juuri palveluksesta ollutkaan. Ja iltavapailla 100km ajaminen.. 3 tuntia aikaa, tunti ajamiseen. Ja päivät ovat yleensä armeijassa melko rankkoja, niin harvempaa huvittaisi lähteä ajamaan noin pitkää matkaa iltavapailla.

Haku on jo ollut tältä vuodelta... Itse olen ollut armeijassa kun nuorin lapseni oli 4.

Joo, tarkoitinkin tätä ikävuotta :) Kutonen, oletko isä vai äiti?

ite lykkäsin aikoinani ja sitten sain lapsen enkä raskinut jättää lasta. harmittaa kyllä ettei tullut käytyä, mutta katson ettei ole minulle enää vaihtoehto lapsen vuoksi. mutta toki kannattaa mennä jos siihen pystyt.

Mene! Mene!

  Minua harmittaa, minä en pääse menemään armeijaan. Pienenä tyttönä jo haaveilin, kuinka menen armeijaan. No, 16v sitten teloin nilkkani pahasti, enkä tajunnut mennä sitten ajoissa käymään sitä näyttämässä. Lopulta oli pakko mennä, kun se oli jo turvonnut aivan kauheaksi sekä oli oikein "hienon" värinen... Kävin näyttämässä terkkarille, joka sitten totes suoraan, että pitää heittää hyvästit inttihaaveille.

   Nilkkani kanssa pitää varoa, juosta sen kanssa en voi, en voi kävellä liian pitkiä matkoja.

ei jaksa ymmärtää mikä hinku sinne on. hu hu.

Älä mene, lapsesi ei juuri äitiään näkisi. Et todellakaan ehdi iltavapailla edes käydä kotona etkä edes jaksaisi ajaa niitä matkoja silloin kun olisit parin tunnin vapaalla. Nelivuotiaalle noi sun poissaolot olisivat niin pitkiä, että tuntisi itsensä hylätyksi.

Kuten näistäkin kommenteista huomaat, ne jotka on käyneet intin, pitää sitä täysin turhana. Ne kannustavat, jotka eivät ole inttiä käyneet. Omia rajoja voit opetella vaikkapa vuorikiipeilemällä, opettelemalla erätaitoja, vaeltamalla Lapissa ym. Armeijasta sinulla on todennäköisesti ihan väärä käsitys.

Mene ihmeessä, jos siltä tuntuu!

En ole itse käynyt, mutta kavereilta kuulllut seuraava

-saat enempi "perhevapaita" koska sinulla on lapsi, eli ilta lomia yms.

Itseäni mietityttäisi ehkä se seura. Onkohan kaikki muut nuorempia ja kohtaavatko jutut heidän kanssaan. Siellä ollaan niin tiiviisti samassa porukassa. Toisaalta naiset, jotka hakevat inttiin ovat motivoituneita ja todennäköisesti hyvä ryhmähenki saavutetaan.

Joo on sama ku kävisit reissu hommissa, mutta lapsi kärsisi siitäkin jos olisit reissu töissä. Et ehdi ku käydä ja kääntyä iltavapailla kotona ja lapsi tosiaankin siitä kärsisi jos sinne lähtisit.

Ei voi olla niin suuri hinku että laittaa lapsen kärsimään sen vuoksi. Sulla taitaa olla ihan väärä kuva armeijasta ja ruusuiset kuvitelmat sieltä kun on noin suuri hinku sinne.

En ole käynyt armeijaa, mutta lapsen kannaltahan sillä ei ole juuri väliä oletko armeijassa vai reissutöissä. Jos lapsen isä pystyy ja haluaa hoitaa perheen arjen yksin, niin mikä ettei.

Eiköhän aika monen 4v:n isäkin ole armeijan käynyt, mitenkäs tuo nyt siitä eroaisi? Sinne vaan, ettei tartte myöhemmin olla lapselle katkera.