Eikä ketään muuta ahdista äitienpäivä?
Olen koko pienen ikäni tuntenut huonoa omaatuntoa, koska en näe mitään syytä "juhlia" äitienpäivää. En ole itse äiti, eikä oma äitini ole mitenkään kamala tapaus, mutten koe tarvetta lähettää korttia, soitella tai muuten muistaa häntä. Päivä on kuitenkin ahdistava, koska noinhan kaikki odottavat toimivan. Mieheni perheessä taas äitienpäivä on ISO juttu, mikä ei ainakaan vähennä omaa ahdistusta asian suhteen. Siis kiva että juhlivat, mutta tuntuu aina ettei minun kuuluisi olla siellä, koska anoppi ei kuitenkaan minun äitini ole.
Kommentit (13)
Se on yksi päivä vuodesta, koitahan päästä ahdistuksestasi yli ja soita äidillesi...
ei ahista. kivahan se on kortteja saada edes kerran vuodessa. aamulla kahvia, kakkua ja ne kortit. loppupäivän saa jokainen tehdä mitä haluaa.
Toki on vain yksi päivä vuodesta, enkä nyt tuossa ahdistuksessani mitenkään vello tai vatvo sitä äitienpäivänä aamusta iltaan. Mietinpä vain, miten typerää on luoda stereotyyppisiä odotuksia ja vaatimuksia, kun kaikki perheet eivät kuitenkaan ole onnellisia tai äidin ja lasten välit mitenkään erityisen lämpimät. Joten joo, en soita äidilleni tänäkään vuonna. Tuskin se ahdistusta hälventää kun ei ole mitään sanottavaa.
Olen muutenkin vähän sitä mieltä että ulkokultainen äitien muistaminen ja pyhimykseksi nostaminen on jotenkin teennäistä: vaikka hän on minut synnyttänyt ja jossain määrin myös kasvattanut, minä en ole päättänyt hänestä ulos putkahtaa. Miksi siis kiitellä tai nostaa jalustalle yhtään mistään?
ap
No, mietippäs ap niitä lapsia, joilta on äiti kuollut. Tai niitä äitejä, joiden lapset ovat kuolleet. Vähän nyt isompaa näkökantaa tähän omaan ahdistukseesi! Eikä sinun tarvitse anoppilaan mennä. Ei se anoppi ole sinun äitisi.
Minusta lähinnä tuntuu siltä, että olet vähän turhan itsekeskeinen ja et halua oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Tuo jälkimmäinen viestisi vaan vahvistaa tätä ajatusta. Juttu nyt vaan on niin, että aina ei voi olla kivaa ja aina minä minä minä ei ole oikea asenne kaikkeen. Tiedän kyllä omasta kokemuksesta, ja olen usein samanlaisissa ajatuksissa, mutta ei toimi pidemmällä tähtäimellä tuollainen asenne.
Tuohan oli vähän samanlainen kommentti kuin että Afrikassa nähdään nälkää ja siksi suomalainen ei saa valittaa köyhyydestä tai mistään muustakaan...
Sillä kysyinkin, että eikä kukaan muu ahdistu näistä loputtomista perhejuhlista.
äitien päivä sopii hyvin nuorelle lapsiperheelle, kait, vaikka onkin ihmeellistä teatteria, 1päivä vuodesta äiti on arvokas,sitten taas jatketaan samaa vanhaa rataa. onhan se hyvä että kaikkensa-antanutta äitiä muistetaan edes kerran vuodessa.
näin aikuisena en kyllä innostu kauheasti, koti oli mulle nuoruudessa ahdistava paikka, en kokenut että olin arvokas, oli suuri helpotus aikanaan päästä pois kotoa, on vastemielista teeskennellä tota näytelmää, isäinpäivää (pyhän paskan päivä) en edes noteeraa.
kyllä hyvä äiti on suuri lahja ja sitä kannattaa juhlia.
No älä juhli, jos ahdistaa. Keksi ihan omaa tekemistä äitienpäiväksi (ja hyvä tekosyy anoppia varten, jos on tarpeen).
[quote author="Vierailija" time="06.05.2013 klo 13:42"]
Tuohan oli vähän samanlainen kommentti kuin että Afrikassa nähdään nälkää ja siksi suomalainen ei saa valittaa köyhyydestä tai mistään muustakaan...
Sillä kysyinkin, että eikä kukaan muu ahdistu näistä loputtomista perhejuhlista.
[/quote]
Miksi ihmeessä pitäisi ahdistua? Eikö perhe kuitenkin loppupeleissä ole tärkeintä? Jos et viihdy perheesi kanssa, niin hanki toinen, tai ole yksin. Ei se ole aina kivaa mennä kaikenlaisiin perhejuhliin, ei. Mutta kaikki ei todellakaan ole aina mukavaa ja kivaa elämässä. Vaihtoehtona on että etäännytät itsesi kaikista ja jäät yksin. Joskus pitää "uhrautua"....
Sinä et ehkä "koe tarvetta" lähettää äidillesi korttia tms., mutta eihän äitienpäivässä olekaan kyse sinusta vaan äidistäsi! Ehkä hänestä olisi kiva joskus tulla muistetuksi? Ainakin jos kyseessä ei ole "mitenkään kamala tapaus" :)
Siis pitääkö äitienpäivänä tuntea kiitollisuutta sitä äitiä kohtaan?! Taas oppi av:lta jotain uutta meikäläinen. Ite oon jotenkin ajatellut että kyse on päivästä, jolloin muistetaan äitiä jollain pienellä ja ollaan yhdessä jos siltä tuntuu.. en ole tajunnut vaatia mitään kiitollisuutta. *höh* no vielähän tässä ehtii.
Itse en välitä äitienpäivästä vaikka oma äiti on ihan hyvä äiti ja itsekkin lienen ihan riittävän hyvä. Ehkä olen vähän tylsä siinä mielessä.
Jossain määrin mutta eri syystä. Mulla ahdistusta aiheuttaa se että tunnen itseni usein monellakin tapaa riittämättömäksi äitinä, ja sitten äitienpäivänä lasten ja miehen pitää kuitenkin suitsuttaa minua koska sinä päivänä niin kuuluu tehdä. Ihan kuin olisin joku täydellinen pullantuoksuinen äiti, vaikka kaikki tasan tietää etten ole.