Kun äidin huono itsetunto on esteenä yhteydenpidolle..

Onko muilla vastaavaa? Meillä on ystäväpiirissä vanhempia naisia, jotka oma äitini kokee uhkana omalle mummoudelleen. Toisin sanoen kokee, että aika, minkä lapsemme viettävät ystäviemme kanssa, on häneltä pois ja loukkaus häntä kohtaan (näin ei ole). Oma suhteeni äitiini on haastava, ollut jo vuosia. Missään vaiheessa en ole kuitenkaan estänyt äitini ja lasteni yhteydenpitoa (lapset jo isoja, joten voi esim. soittaa suoraan). Onko siis parempi, etten edes kerro, jos perheenä olemme tavanneet näitä ystäviämme (osa ihan sukulaisiakin, joilla vierailemme mielellään) vai elämme vaan normaalielämäämme ja jätämme nämä 'tuittuilut' omaan arvoonsa (äiti siis suuttuu, jos saa tietää, että olemme esim. vierailleet jonkun luona/joku on ollut meillä kylässä).

Myönnän kyllä, että yhteydenpito on luontevampaa näiden ystäviemme kanssa kuin oman äitini kanssa. Mutta jätämmekö yhteydenpidon vähemmälle, ettei mummo vaan saa aihetta pahoittaa mieltään?